perjantai 26. elokuuta 2016

Mä annan kaiken kun enempää ei oo

Pitkästä aikaa täällä, moikkamoi! Tässä on luvatut asuntomessupostaukset ja monet muut jääneet odottamaan kun töissä on tapahtunut. En yleensä juuri työasioista täällä blogin puolella kirjoittele, mutta nyt on ihan pakko julkaista muutama kuva kun olen niin fiiliksissä. Olin nimittäin tiivisti mukana Blockfest-meiningeissä Sokos-yhteistyön merkeissä. 

Viime viikolla tähän aikaan en todellakaan ollut fiiliksissä vaan järkyttävän stressin vallassa, mutta kyllä vain, festariportit saatiin auki ja jengi vaikutti oikein tyytyväiseltä. Loppu hyvin, kaikki hyvin - opin projektin aikana äärimmäisen paljon itsestäni, markkinoinnista, tapahtumanjärjestämisestä, ehkä hiukan siitä stressinhallinnastakin. ;) Kiitollisena suuntaan kohti uusia haasteita.


Tässä nyt sitten muutamia random-kuvia tapahtumasta. Olin vahvasti mukana Sokos VIP-alueen suunnittelussa ja halusin sinne tuollaista viirinauhaa, joka kyllä sopikin tosi kivasti kokonaisuuteen. Muutenkin "sisustuksesta" tuli ihan kiva. Tietysti olin itselleni sisustusfriikkinä saanut päähäni hienoja visioita alueesta, eivätkä ne kaikki ihan toteutuneet, mutta kokonaisuus toimi ja porukka viihtyi.

Oma festariasuni koostui suurimmaksi osaksi mustista housuista ja Blockfest-työpaidasta, mutta lauantaina vaihdettiin vapaalle ja silloin vetäisin päälleni tällaisen asun. Valkoinen jakku on Espritin ja ostettu Sokokselta tänä keväänä. Tykkään siitä tosi paljon! Toivottavasti voin rakastaa sitä jatkossakin, tällä hetkellä raukka on nimittäin pesulassa - en välttämättä suosittele festareille valkoista, kemiallisen pesun vaativaa vaatetta. ;) Valkoinen pitsitoppi on Massimo Duttilta, ostos kevään Madeiran matkalta. Vaaleat farkut Objectin, ihan mun tämän kesän suosikkihousut. Clarksin korkkipohjasandaalit ostin kesän alennusmyynneiltä Porista, Ratsulasta. Aika uusissa siis mentiin ja asu valikoitui suht fiiliksen mukaan lauantaiaamuna kotoa lähtiessä - en ollut ihan tätä suunnitellut, mutta upea aurinkoinen sää inspiroi pukeutumaan vaaleisiin sävyihin ikuisen mustan sijaan.


Mulla on työelämässä taipumusta ajautua tällaisten projektien pariin, joissa tunteja ei lasketa eikä toimenkuvarajoja tunneta. En ole aiemmin kovinkaan paljon Cheekiä kuunnellut, mutta tämän kesän aikana kuuntelin aika paljon Alpha Omega-albumia ja levyn nimikkobiisi nousi projektin voimabiisiksi.

Alusta loppuun, alphasta omegaan. 
Jos en antais kaikkee must ei ois antamaan ollenkaan. 
En osaa pantata, sisällä palaa taas kovempaa.

Joitain asioita ei vaan voi tehdä puoliteholla. Ja toisaalta, kun on antanut kaiken niin pitää osata olla armollinen itselleen, kun vaan enempää ei ole.


Meidän VIP-alueella ehdoton helmi oli beauty lounge, jossa festarivieraat saivat kohennusta kampauksiinsa ja meikkeihinsä. Itsekin kävin lauantaina meikattavana ja sain kyllä ihan mielettömän kauniin, sinisävyisen jalokivimeikin. Arkityylistä poikkeava meikki nostattaa juhlatunnelmaa ihan ainutlaatuisella tavalla! Ja taidanpa itsekin käydä lähiaikoina ostoksilla, ihan selkeästi mun harmaanbeige meikkipussin sisältö kaipaa jotain raikastusta ja väriä.



Näiden upeiden, taitavien, lahjakkaiden, kauniiden, positiivisten ja fiksujen naisten kanssa sain kunnian olla tämän projektin ydin. <3



Jos en antais kaikkee must ei ois antamaan ollenkaan.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Inspiraatio ja trendit nyt

Nyt mennään tämä viikko todella kovaa blogin ulkopuolella, mahtavan mutta myös aika hurjan jännän työprojektin parissa. Hässäkässäkin ehtii kuitenkin selata hiukan instagramia ja lukea valittuja lemppariblogeja. Inspiraatio ei ole koskaan pahitteeksi. 

Ja sieltähän sitä taas löytyi, inspiraatiota. Aina ihanasta Muoti mielessä -blogista bongasin Ellen upeat kuvat tanskalaisen stylistin Pernille Teisbaekin kodista ja halusin niistä yhden jakaa itsekin.

kuva: elledecoration.se

Tässä kuvassa on nyt niin trendikkäitä elementtejä! Sametti on kova sana tekstiileissä. Itsekin olen nyt täydentänyt meidän tyynyvarastoa ja vaihtanut olkkarissa puuvillatyynynpäälliset tällaiseen pehmeämpään tyyliin, nimenomaan vaaleaan murrettuun keltaiseen.  Jälkikäteen tajusin, että värivalintani olikin trendikäs - tuota sävyä ja materiaalia näkee nyt paljon. Ikeassa näytti olevan uutuutena jopa Hemnes-sarjan huonekaluja tässä keltaisen sävyssä. Pitääkin kuvailla meidän olkkaria keltaisessaan kun vain ehdin. Mutta eikö ole välillä hurjaa, miten sitä poimii trendeistä asioita omaan tyyliinsä ihan tiedostamattaan?

Paimentolaismatot ovat olleet pinnalla jo pari vuotta ja nyt niitä on jo joka toisen mattovalmistajan valikoimissa. Kauniitahan ne ovat, vaikka meille kotiin en tuollaista mattoa osaisi kuvitella. Juuri vähän vanhempaan taloon tai boheemimpaan tyyliin sopii kyllä ihanasti. Simppelit, nahkapäällysteiset nojatuolit (Fritz Hansen PK22?) aiheuttavat sydämentykytystä, samoin sävyihin kauniisti sopiva taide. Art deco-henkinen sohva on erittäin kauniin muotoinen ja väri nyt niin ajankohtainen tummansininen. Ja entäpä nuo värikkäät lasimaljakot! Huh, niiden paluuta en nähnyt tulevan... Nyt on varmasti trenditietoisten kirppiksillä käynyt yllättävä kuhina, kymmenen vuotta sittenhän noista piti päästä kiireesti eroon.

Ja jos saan vielä veikata, niin tummempi lattia palaa trendikartalle tulevien vuosien aikana. Uusissa taloissa tullaan varmasti näkemään vielä paljon vaaleaa lattiaa, mutta vanhojen talojen alkuperäisiä parketteja kunnioitetaan ja kunnostetaan - eikä enää välttämättä valkolakkauksella. Tässäkin Pernillen kodissa on järjettömän kaunis parkettilattia, joka pääsee oikeuksiinsa juuri tuossa tummemmassa sävyssään.

Mitäs te pidätte näistä trendeistä?

lauantai 13. elokuuta 2016

Sillä välin instassa


Blogini päivittyy välillä harvakseltaan, mutta instagram lähes päivittäin. Pieni muistutus siis teille, että sieltäkin puolelta minut löytää. Jaan arjen hetkiä ja sisustusjuttuja kuten täällä blogissakin, mutta spontaanimmin. Minut löytää nimellä @suvisillvan - päätin vaihtaa käyttäjänimeksi oman oikean nimeni.

Instagram on kyllä sellainen sovellus, joka on koukuttanut minut ihan täysin. Ihanan helppo käyttää ja ennen kaikkea visuaalisesti miellyttävä somekanava. Itse räpsin melkein kaikki kuvat puhelimellani, mutta ihaillen seurailen monia huikeita ammattitason kuvia postaavia tilejä.

Ainahan lisää inspiraatiota mahtuu elämään ja toivoisinkin saavani uusia seurattavia. Joten kiitos ja peukku ylös, jos vinkkaat kommenttiboksissa omasta instagram-tilistäsi.

Milloin muuten bloggeriin saataisiin emojit?! Kaipaako kukaan muu?  ;)

perjantai 12. elokuuta 2016

Paras tapa aloittaa viikonloppu

Onko taas jo perjantai? Mun piti niin kovasti ehtiä tehdä tällä viikolla se toinen asuntomessupostaus, mutta tapani mukaan olen ollut hirveä aikaoptimisti. Ja nyt haluan kirjoittaa viikonlopun aloituksesta, joten messut vielä odottakoot. 

Perjantaina työ- ja hoitoviikon päätteeksi on aika nuutunut fiilis. Järki sanoo, että liikunta ja ulkoilu ja terveellinen ruoka tekisi hyvää, mutta sydän vaatii käpertymään torkkupeiton alle muutamaksi tunniksi sipsipussin ja suklaalevyn kanssa. Juuri tällainen tilanne oli viime perjantaina kun olimme vihdoin koko perhe raahautuneet (siltä se vähän tuntui...) kotiin asti. Oli juuri satanutkin kaatamalla, leikkipuisto ja terassi märkänä, jääkaapissa valo ja paketti makkaraa. Olin itse tosi kovasti raittiin ilman tarpeessa, mutta tiesin, ettei juoksulenkki olisi sillä energiatasolla mahdollinen.



Ja siitä se ajatus sitten lähti.


Mitä jos lähdettäisiin retkelle?


Ja se oli ihan paras tapa aloittaa viikonloppu!


Ajoimme Hervannan ohi, Lempäälän rajalle paikkaan nimeltä Kirskaanniemi. Parkkipaikalta on reilun kilometrin matka aivan mielettömän kauniille nuotiopaikalle järven rannassa. Polku perille oli hieman vaikeakulkuinen, sillä se on täynnä isoja puunjuuria ja ne olivat sateesta märkiä, mutta Pikku-T selvisi polusta kuitenkin hienosti.


Lopulta emme edes saaneet vettä niskaan. Vaikka kotoa lähtiessä sää oli hämärän utuinen, niin metsässä sekin tuntui vain ihanalta. Ja todella kuvaukselliselta. "Iskä, odotetaan äitiä, sen täytyy kauheesti ottaa kuvia." Ja iltaa kohden tietysti kirkastui.


Kotona totesimme, että muutama tunti luonnossa teki äärettömän hyvää. Mitään hikiliikuntaa ei tietenkään tullut, mutta tasaista pientä liikkumista ja raitista ilmaa koko ajan kuitenkin. Nuotiotulen tuijottaminen käy terapiasta (kunhan sellaisen saa märistä puista lopulta tehtyä) ja pienen lapsen ihmettelyn ja mielikuvituksen maailma herää oikein eloon sieniä ja muita ihmeitä tutkiessa. Pää tyhjenee työasioista ja lauantaiaamuna herätessä tuntuu, kuin viikonloppu olisi kestänyt jo kauemminkin. Mieheni sanoin - näinhän se viikonloppu pitäisi aina aloittaa.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Ideoita asuntomessuilta osa 1

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan? Asuntomessut päättyivät tänään ja viimein minäkin sain kuviani käytyä läpi ja ajatuksiani hieman jäsenneltyä. Poimintoja ja ideoita kertyi aika paljon ja sen takia jaan messuideat nyt pariin eri postaukseen. 

Kaikki sisustusblogeja seuraavat ovat varmaan jo saaneet kunnon ähkyn asuntomessuista, mutta halusin silti kirjoitella (ainakin itselleni muistiin) ajatuksiani messuilta. Olin messuilla siskoni kanssa, joka etsii parhaillaan hieman isompaa kerrostaloasuntoa, ehkä pintaremontoitavaa sellaista. Itse taas asun tyytyväisenä tässä uudehkossa rivitaloasunnossa, joka ei remonttia kaipaa, mutta toki olen aina innokas kokeilemaan pieniä muutoksia kotona. Näistä lähtökohdista lähdimme messuja kiertelemään, siis hyvin eri näkökulmasta kuin esimerkiksi rakennusprojektia suunnittelevat kävijät.

Suurin positiivinen yllätys messuilla oli itse alue! Lähes jokaisen talon ympärille oli jätetty kaunista metsäaluetta ja upeaa luontoa oli myös hyödynnetty monipuolisesti ikkunanäkymissä. Todella erilainen toteutus kuin vaikkapa Vuoreksen asuntomessut täällä Tampereella, josta suurten ikkunoiden ansiosta pääsi nauttimaan vaikkapa naapurin seinän ihailusta. ;) Tästä aluesuunnittelusta siis suuret pisteet Seinäjoelle. Useimmat talot sulautuivat kauniiseen maisemaan aivan täydellisesti.

Liukuovia näkyi paljon ja ne ovatkin todella käteviä myös väliovien korvikkeina. Säästävät tilaa mukavasti. Tuollainen valkoinen liukuovi on nyt ajankohtainen ja kaunis, ei aina tarvitse olla sitä peiliä. Alla oleva kuva on Lakka Lakeudesta, erittäin kaunis kodinhoitohuone. Tuo tummanharmaa välitila on ihana kaiken valkeuden keskellä.


Lakka Lakeus oli muutenkin sanalla sanoen upea. Se ei ehkä kokonaisuutena iskenyt ihan minun makuhermooni, koska en oikeastaan pidä niin kauheasti ns. luksustyylistä, vaikka toki valkoisuus oli kovin raikasta. Kiinnitin kuitenkin huomiota erittäin kauniiseen kattoon, jossa led-valaistus oli tyylikkäästi upotettuna.


Villa Tango oli todella erilainen kokonaisuus, kaukana modernin simppelistä tyylistä. Ihailin kokonaisuutta, vaikka se ei oman maun mukainen ollutkaan. Minusta asuntomessut ovat kiva paikka myös vähän tarkemmin miettiä, että mikäs se oma sisustustyyli onkaan... Ainakin omalla kohdallani ajatukset omasta tyylistäni vahvistuivat! Siksi kannattaakin kiertää myös niitä kohteita, jotka eivät etukäteen tunnu niin oman tyylisiltä. 

Villa Tangosta bongasin pari kivaa ideaa, ensimmäisenä tämä makuuhuoneen seinäsyvennys, johon on ripustettu kaunis valaisinrykelmä. Kuvittelen vain tuohon meidän simppelin, valkoisen sängyn ja uudet Hay Tray -yöpöydät, ilman verhoja. Kokonaisuus olisi varmasti oikein kiva.


Lisää valaisinideoita tarjosi Villa Tangon lastenhuone, joka oli sisustettu ilmeisesti teini-ikäiselle pojalle. Huoneessa oli muuta taloa simppelimpi tyyli ja siksi se miellyttikin varmaan minua erityisesti. Tummat sävyt näyttävät upeilta ja kiskoon ripustetut riippuvalaisimet ovat veikeä idea. Riippuvalaisinten paikkoja saa helposti vaihdettua tai niiden tilalle voi laittaa vaikka kohdespotit. Mustat verhotangot näyttävät myös todella hyvältä.


Sitten lattioita. Ah, niissä riitti tietysti ihasteltavaa! Yleistunnelmaksi jäi se, että leveä lankku on edelleen in, lämpöiset puunsävyt ovat palaamassa (jos koskaan edes poistuivat) ja Timberwise on ilmeisesti Suomen ainut lattiatoimittaja. ;) No ei nyt sentään, ja kauniitahan heidän lattiansa todellakin ovat. Itsekin valitsisin oikein mielelläni Timberwisen lattian, jos nyt olisin remontoimassa.

Alla näkyvä Jämerä Samsö-talon lattia oli suosikkini messuilla. Kaunis tammiparketti oli ladottu trendikkäästi kalanruotoon. Tässä kodissa oli myös erityisen kauniit matot! Saksalainen Liv Interior oli itselleni ihan uusi tuttavuus ja selailinkin jo ihan täpinöissäni heidän nettikuvastoaan. Todella kauniita malleja.


Sitten taas hieman pihanäkymien fiilistelyjä. Tykkään tuosta ulkovalaisimesta valtavasti, tunnistaako joku merkin? kiitos lukijalleni Caritalle, kyseessä on Airamin Garda -jalkavalaisin.


Sitten vähän kylppäritunnelmaa. Tässä Hartman Koti Ankkurin veskissä ei ole mitään ihmeellistä, se on ajattoman valkoinen ja toimiva - ja juuri siksi aivan ihana.


Ja kyllä vain, tummuus viehättää aina vain. Harman Kodin toinen puoli, HP Parviaisen koti, oli sisustettu varsin dramaattisin sävyin ja minä ihastuin tähän makuuhuoneeseen. Korkea ikkuna on niin tyylikäs tässä kokonaisuudessa.


HP:n pihassa oli nämä hienot aurinkolaverit, tosi tyylikkäät ja kivat!


Messujen pienin koti tarjosi suurta keittiöinspiraatiota (tätä pikkukotia en muuten löytänyt Dekon kohdeluettelosta ollenkaan). Topi Keittiöiden keittiössä oli hauskasti hyödynnetty tila ylös asti, tämä toteutus viehätti minua kovasti avohyllyineen.


Nyt en enää muista, minkä kohteen sauna tässä oli kyseessä, mutta valkoisia kiuaskiviä näkyi paljon. Voi että, tällainen kiuas olisi aivan ihana meillekin! Mieheni on nimittäin hiukan haaveillut laadukkaammasta kiukaasta. Valkoiset kivet luovat tosi ihanaa kylpylätunnelmaa ja tuo taustalla näkyvä kivilaattakin on kovasti mieleeni.


Kaunis ja ihana messuseuralaiseni, kaksossiskoni Maiju. Kiitos seurasta!



Tässäpä tämä messujen ensimmäinen osa, toiseen jätin parhaat palat ja omat suosikkini. Palataan siis pian!

lauantai 6. elokuuta 2016

Ikävä on kaunis tunne

Laitoin jonkin aikaa sitten kaikki unikaverit raidalliseen koriin. Iltaisin pikku-T aina valitsee sieltä sopivan nukkumaan mennessään. Eräänä iltana hän halusi tämän ison, valkoisen nallen. T kysyi, mistä nalle on tullut (tavaroiden alkuperä on alkanut kiinnostaa häntä). 

- Se on Kirsti-mummin vanha, minä sanoin. 

Pikku-T näytti kysyvältä. 

- Muistathan Kirsti-mummin?

Poika pudisti päätään.


Yhtäkkiä se tulvahti läpi. Kauhea ikävä Kirsti-mummia. Miten voi olla mahdollista, ettei Pikku-T muista häntä enää? Kiirehdin näyttämään heistä kahdesta otettua viimeistä valokuvaa. Kuinka T on voinut unohtaa yhden minun elämäni tärkeimmistä ihmisistä? 



Ehkä se ikävä tuli juuri siitä. Tajusin, ettei Kirsti-mummi ole minun pojalleni yksi tärkeimmistä ihmisistä, vaikka hän on ollut sitä minulle. 4-vuotiaalle hänen huoneensa virkattu peitto ja tyyny ovat vain peitto ja tyyny, minulle ne ovat kullanarvoisia muistoja mummista.

Sinä iltana lauloin Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa nyt kuuluu keijujen äänet, eikä pikku-T ehkä huomannut äänessäni mitään erikoista. Tai sitten huomasi, eihän lapsen mielessä liikutuksessa ole mitään kummallista.


Hymyilin. Oikeastaan ikävä on tosi kaunis tunne.

torstai 4. elokuuta 2016

Hamamiin hurahtanut

Nyt ymmärrän kaiken hypetyksen ja intoilun Hamam-pyyhkeiden ympärillä. Yksi keittiöpyyhe ja olen ihan myyty. Tämä on niin pehmeä, imukykyinen ja nopeasti kuivuva, etten halua enää muita pyyhkeitä keittiössäni käyttääkään.


Ulkonäkö on juuri meille sopiva - modernia raitaa, mutta kuitenkin rento fiilis. House of Rym on erittäin onnistuneesti yhdistänyt tunisialaisen käsityötaidon skandinaaviseen makuun, heillä on aivan ihania tuotteita.


Vinkki: Jos mietitte lahjaideaa jollekin, niin viekää tällainen. (Kiitos siskolleni Maijulle, jolta itse sain tämän synttärilahjaksi.)

Bonusvinkki: Jos jostain syystä mietitte lahjaa minulle, niin klik klik. ;) Joo, ei ole synttäreitä tulossa vuoteen ja jouluunkin on (onneksi) pitkä aika, mutta ihan noin varmuuden vuoksi...