sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tukiverkoista


Meillä soi ovikello tänään 8.45, oven takana oli isäni eli pappa. Pikku-T oli juuri saanut aamupuuronsa syötyä ja minä join vielä kahvia kylpytakissa (mies oli reissussa). Ja mikä riemu siitä repesi! Papan kanssa oli huippua viettää aamupäivä. Rakennettiin junarataa, leikittiin merirosvoja, esiteltiin uutta vappupalloa, soitettiin ja laulettiin, luettiin kirjoja, laitettiin ruokaa ja käytiin kaatosateessa potkupyörälenkillä. Pikku-T kertoi isälleen ihan innoissaan kuulumiset kun hän tuli kotiin. "Minä sain nukkua yöllä äitin viekussa ja päkkäreillä papan viekussa." Voi sitä pienten sinisten silmien loistetta.

Varmaan monissa pikkulapsiperheissä tällainen on aika arkipäivää, että viikonloppuaamuna isovanhemmat tulevat leikittämään. Meillä välimatkaa on kuitenkin sen verran, että isäni oli lähtenyt Porista jo seitsemältä ajamaan. Vaikka reilun sadan kilometrin etäisyys ei ole mikään valtava, niin sen verran pitkä se on, ettei ihan arki-iltana ajele ilokseen edes takaisin.

Olemme mieheni kanssa asuneet useammalla paikkakunnalla ja opiskelimme Jyväskylässä, jonne tullaan opiskelemaan ympäri maata. Niinpä meidän sinänsä laaja ja läheinen ystäväpiirimme on levittäytynyt ympäri Suomea. Monet ystävämme ovat tismalleen samassa elämäntilanteessa kuin mekin (samanlaiset työkuviot ja saman ikäiset lapset), joten vertaistukea kyllä löytyy - puhelinlangan päässä. Meidän molempien vanhemmat ja sisarukset asuvat myöskin kaukana. Pidämme päivittäin yhteyttä netin ja puhelimen välityksellä, mutta eihän se ole sama asia, kuin törmätä kauppareissulla tai osua samaan jumppaan illalla. Sellaista ei tapahdu, tapaamiset ovat aina suunniteltuja.

Varmasti tämä tukiverkkojen puute on yksi suurimmista syistä siihen, että halusin aika pian äitiyslomalta takaisin töihin. Työni on varsin sosiaalista ja minulla on aivan uskomattoman ihanat työkaverit. Nytkin oikein odotan, että pääsen taas töihin näkemään heidät! Huomasin äitiyslomalla jotenkin liiankin hyvin, mitä päivittäisten työkaverikontaktien puuttuminen tarkoitti. Nyt tietysti varmaan joku ihmettelee, että eikö se päiväkotiarjen pyörittäminen ilman tukiverkostoja sitten ole hankalaa. No joskus kyllä, mutta kaikki on mennyt uskomattoman hyvin. Kerran olemme joutuneet turvautumaan ulkopuoliseen hakijaan, muuten ollaan saatu sumplittua kaikki kuviot hyvin mieheni kanssa. Onneksi meillä on molemmilla suht joustavat aikataulut töissä ja voimme tehdä välillä töitä myös kotitoimistosta käsin.

Joskus mietin, että jos saisin toteuttaa yhden haaveen, vain yhden, joka tekisi elämästäni laadukkaampaa ja arjesta helpompaa, haluaisin kaikki rakkaat samalle paikkakunnalle. Ihanat lapsuudenystävät, rakkaat opiskelukaverit, äidin, isän, sisarukset. Tilanteen, jossa hoitoapu tai vaikkapa lenkkiseura olisi nopeasti saatavilla, pikaisen puhelinsoiton päässä. Ja toisaalta voisin myös itse tarjota omaa apuani helpommin, vaikkapa auttaa siskoani muutossa tai antaa auton lainaan. Ajattelen, että ne ihmiset, joilla näin on, ovat järjettömän onnekkaita.

Toisaalta minäkin olen onnekas. Olen oppinut eri paikkakunnilla asumisesta paljon, uskon sen antaneen näkökulmaa ja kokemuksia, joiden ansiosta olen rikkaampi ja osaan suhtautua asioihin monelta kantilta. Minulla on ystäviä erilaisilla taustoilla ja yöpaikka melkein missä päin Suomea tahansa, monessa paikassa ulkomaillakin. Vietämme ystävien ja perheen kanssa kokonaisia viikonloppuja parin tunnin kyläilyjen sijaan. Papan vierailu tavallisena sunnuntaiaamuna on kohokohta, jota muistellaan vielä pitkään. Enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä.

Ja tiedän, että hoitoapua ja kaikkea muutakin mahdollista apua järjestyy aina, sieltä pienen välimatkan päästä. Kiitos teille kaikille, tunnistatte kyllä itsenne.

Millaiset tukiverkot teillä on arjessa?

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Matto ruokailutilassa

Meillä on jo yli kuukauden ollut matto ruokapöydän alla! Valkoinen vieläpä. Ja se on edelleen putipuhdas. 

Oikeastaan melkein pelottaa kirjoittaa tästä blogiin. Ihan varmasti nyt kun julkisesti hehkutan, miten meillä on tällainen sivistynyt perhe, jossa valkoinen matto on mahdollinen ruokapöydän alla, läsähtää siihen joku tomaattipastalautanen tänään. No, otan riskin, sillä olen niin iloinen tästä.


Ruokailutila rajautuu maton ansiosta kauniisti omaksi alueekseen ja matto on ihanan tuntuinen varpaiden alla. Sitä paitsi suojaahan matto parkettiakin kovalta kulutukselta.


Tämä matto on vuosi sitten Askosta hankittu "Kioto" ja ollut nyt vuoden verran olohuoneessamme. Pidän maton modernista ja raikkaasta ulkonäöstä todella paljon, mutta valitettavasti laatu ei ole ollut niin hyvä kuin odotin. Nukkaa on nimittäin jo pinnassa aika reilusti. Ajattelin, että tämä matto alkaa olla jo tarpeeksi kulunut, joten ei harmita liikaa, vaikka se likaantuisi pahastikin.


Maton toinen puoli on myös ihan käyttökelpoinen ja nätin sävyinen beige-valkoinen, joten maton voi kääntää jossain vaiheessa.


Olen joka päivä iloinen noista Muuton Visu -tuoleista. Vaaleanharmaa sävy on superkaunis, muotoilu ihanan simppeli ja tuolit ovat miellyttävät istua. Noh, pitkäänhän näitä tuoleja harkitsinkin. 

Pöydällä on korkeutta 74 cm ja tuolit ovat 46,5 cm istuinkorkeudeltaan, meidän vanhat 44 cm korkeat tuolit olivatkin turhan matalalla, ainakin mulle pätkälle. Nyt vain kun loput kaksi saapuisivat joskus... Toisaalta olen jo tottunut tuohon neljän tuolin ilmeeseenkin, onpahan ainakin mukavasti tilaa pöydän ympärillä, eivätkä tuolinjalat kolise. Puolensa tässäkin.


Nyt vain täytyisi löytää olohuoneeseen uusi matto, en ole vielä päättänyt, millaisen haluaisin... Tai no, Woodnotes-paperinarumatto olisi upea, mutta ehkä hieman yli budjetin tällä hetkellä. Nyt meillä on olkkarissa väliaikaisratkaisuna vanha Ikean nukkamatto ja jopa mieheni kommentoi, että se on aika ruma. ;)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Terassin sisustushaaveita

Viime keväänä ja kesänä en kauheasti tullut miettineeksi terassin sisustusta. Kannettiin vanhasta kodista puutarhakalusteryhmä ja grilli pihaan, se oli siinä. Mitä nyt parvekkeelle ostettiin tuolit ja penkki, sekä muutamia amppelipidikkeitä kiinniteltiin. Ihan kivahan se terassi oli niinkin, mutta nyt haluaisin jotain hieman enemmän. Sisustetumpaa fiilistä, enemmän kasveja, kodikkuutta ja viihtyisyyttä. Kokosin tähän kollaasiin juttuja, joilla haluaisin tänä kesänä tehdä terassista enemmän meidän näköisen.


- Hay Hee lepotuoli on pyörinyt haaveissani jo aika pitkään. Luulen, että valkoinen, moderni tuoli näyttäisi tosi upealta tummanharmaata komposiittiterassiamme vasten sekä toisi ripauksen vaaleutta tummien terassikalusteidemme joukkoon.

- Kekkilän Viherseinä on mielestäni tosi ihana! Ruukkupidikkeet voi kiinnittää seinälle haluamaansa rykelmään. Vaihtelua saa vaihtamalla eri väriset ruukut sisään tai vaikka kynttilälyhdyt.

- Ikean Vindalsö-tarjoiluvaunu on monesta blogista tuttu ja se ehkä koristaa pian meidänkin terassia. Moni on tuunannut puun sävyiset osat vaaleiksi, mutta minä pidän juuri niistä, etenkin kun meillä on terassituoleissakin tummaa puuta.

- Saksalaisen Lechuzan parvekelaatikot ovat kategoriansa aatelia. Hintavia, mutta uskon, että myös laadukkaita. Ja kiinnitysmekanismi jää kivasti piiloon, en ole mikään parvekelaatikkokiinnikkeiden fani. Näistä haaveilen...

- Meillä olisi tarvetta hieman isommalle ja tukevammalle pöydälle terassilla. Falster-sarjan penkki jo löytyy, joten tämä pöytä voisi olla hyvä valinta.

Näiden lisäksi pitäisi laittaa nykyinen kaasugrilli vaihtoon, olemme todennäköisesti päätymässä hiiligrilliin tällä kertaa. Terassille siis hankittavaa ja haaveita riittää, mutta onneksi kaikkea ei tarvitse toteuttaa kerralla. Viime vuotista terassin ilmettä voi kurkata vanhoista postauksistani täältä ja täältä sekä parvekkeen sisustusta täältä.

Millaisia sisustushaaveita teillä on pihaan, parvekkeelle tai terassille?

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Äiti, ota kuva!

Pieni poikani on tietysti hyvin tottunut siihen, että heilun kotona kameran kanssa. Paljastettakoon nimittäin, että otan todella paljon enemmän kuvia kuin mitä lopulta päätyy tänne blogiin saakka. Kuvatessani makuuhuonetta viime postausta varten T huusi: "Äiti, ota tästäkin kuva!" Ja minähän otin.

Ota kuva minun puskutraktorista, laitan sen tähän helikopterin paikalle.


Ota kuva kirjoistakin.


Ja ota kuva kun ajan tämän rekan parkkiin.


Nyt se on parkissa!


Ota kuva kun tämä kauha menee tälläi.


Sitten junista, keijupölystä ja kartasta.


(Punainen avainnauha on Liisin keijupölyä ja patalappu Lassin kartta, tämä aukeaa ehkä, jos olette joskus katsoneet Merirosvo Jakea...)

Vielä isosta nosturista, joka on oranssi.


No niin, näytä, tuliko hyviä!

Hyväksyvää huokailua.

Wau, äiti sä oot taitava.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Skandinaavinen makuuhuone

Hankin muutama viikko sitten Prismasta tosi klassisen, valkoisen paperinarumaton (House Rita, valmistettu Suomessa). Alun perin kaavailin sitä olohuoneen kesämatoksi, mutta se osoittautui kuitenkin olkkariin jotenkin hiukan liian "ohueksi" - totesin, että haluan sinne jonkun vähän jämäkämmän ja ehkä hieman isomman maton kuitenkin. Olin jo palauttamassa koko mattoa, mutta sitten kokeilin sitä makuuhuoneeseen. Ja sinne se sai jäädä.


Aiemminkin makkarissa oli beige paperinarumatto, mutta se oli kovin pieni eikä tahtonut pysyä paikoillaan vaan oli aina vinossa. Tämä iso matto pysyy hyvin paikallaan, onhan se painavan sängyn alla. Ja iso matto kokoaa tilaa yhteen sekä vaalentaa yleisilmettä. 


Olen kyllä todennut, että paperinarumatot ovat ihan parhaita ja taidan jatkossa hankkia vain niitä. Kaikkein parhaat ja pitkäikäisimmät mattohankintamme ovat olleet juuri niitä. Trendit tulevat ja menevät, mutta paperinarumatto edustaa skandinaavista ajattomuutta, joka miellyttää silmää vuodesta toiseen. Esimerkiksi työhuoneen valkoinen matto on hankittu jo kahdeksan vuotta sitten ja se on ollut neljässä eri kodissamme; olohuoneessa, ruokapöydän alla, makuuhuoneessa ja tosiaan nyt vierashuoneessa, enkä ole kyllästynyt siihen yhtään tippaakaan. Haaveilen, että joskus meillä voisi olla Woodnotesin tai VM Carpetin iso ja laadukas paperinarumatto.


Kontiainen -maalisävyllä maalattu seinä on juuri nyt tosi paljon mieleeni. Mieheni valitsi tämän sävyn ja se on kyllä tyylikäs yhdistettynä tammipuuhun, valkoiseen ja harmaaseen.

Luovuin Ikean Hemnes-yöpöydästä, se sai uuden kodin siskoni kotoa, jossa on romanttisempi tyyli. Nyt skandinaavisen minimalismin hengessä yöpöydän virkaa toimittaa vain Artekin jakkara. Ehkä hankin ihan oikean yöpöydänkin tähän, tai jonkun tason, mutta katsotaan... Muuten tuo pömpeli jakkaran päällä ei ole mikään futuristinen valaisin vaan ilmankostutin. Mieheni toivoi sellaista syntymäpäivälahjaksi ja minähän tietysti hankin. 


Ja mikäs muukaan sieltä löytyy kuin parjattu telkkari! Me katsotaan kyllä tosi harvoin telkkua täällä yläkerrassa, mutta silloin tällöin on mukava kellahtaa työpäivän jälkeen Pikku Kakkosta katsomaan mukavasti sängylle sohvan sijaan. Iltaisin ei sängyssä telkkua katsota, mutta se ei kyllä johdu mistään meidän kultturellista elämästä tai jaloista periaatteista vaan tuosta tosiseikasta, että pikku-T nukkuu yhä vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa. Meidän vaavi.


Taidankin siirtyä tuonne makkarin puolelle unten maille. Myönnettävä on, että nyt on kyllä melkoista kevätväsymystä ilmassa. Tällä viikolla olen useampana iltana nukahtanut illalla jo pikku-T:tä nukuttaessa yhdeksän maissa ja silti on tehnyt aamulla tosi tiukkaa nousta seiskaksi aamutoimiin. Huh! Olin viime viikonloppuna työkavereiden kanssa vähän viihteellä, sekö tässä painaa koko seuraavan viikon? Vai muuten vaan kiireinen työtahti? Sanonpa vaan, ettei ole reilua tämä vanheneminen.


Onneksi huomenna on perjantai! Hymy sille. :)

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Täydellinen valkoinen nahkalaukku

Kesään kuuluvat mielestäni valkoiset kengät, vyöt ja laukut. Vaatteiden värien vaalentuessa myös tummat asusteet alkavat näyttää tunkkaisilta. Olen jo parin vuoden ajan haaveillut uudesta valkoisesta nahkalaukusta ja nyt olen löytänyt the täydellisen.

Uusi laukkuni on kätevä crossbody-mallinen moniottelija. Sen klassisen valkoisen pehmeän nahan ja kullansävyisten hillittyjen yksityskohtien olen vakuuttunut sopivan kesän jokaiseen menoon aina töistä ja kaupunkireissuista illanviettoihin, reissuihin ja kesätapahtumiin. Malli on Michael Kors Riley Small Pebbled Leather Crossbody (huh mikä nimihirviö) ja ostin sen Porista Ratsulasta. Samainen laukku löytyy MK:n sivuilta täältä mustana ja konjakinsävyisenä, voisin muuten mieluusti tarjota myös tuolle kauniille konjakkiselle rakastavan kodin.



Kirjoittelin jonkin aikaa sitten postauksen täydellisen kokoisesta laukusta. Arvaatte varmaan, että olen aika tyytyväinen kun tämä on ihan saman kokoinen kuin tuo tilaihme Filippa K:n pikkulaukkuni.


Vaikka kesä on ennen kaikkea valoa, lämpöä, ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, elämyksiä, reissuja, tuoksuja ja kaikkea muuta ei-materialistista ihanaa, niin ainakin sen odottaminen on aika paljon mukavampaa kun olalla keikkuu tällainen kesälaukkuihanuus.


Yhdistetään vaaleiden sortsien, kultasankaisten aurinkolasien, kullansävyisten korujen ja lakattujen varpaankynsien kanssa. Sekä hymyn ja auringonpaisteen.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Valitsen kauneuden

Tällä viikolla monessa blogissa on kirjoitettu kauneudesta Doven uuden mainosfilmin myötä. Minua ei ole erikseen haastettu mukaan kirjoittamaan, mutta halusin silti osallistua keskusteluun, sillä aihe on mielestäni tärkeä.

Pidän itseäni nykyään ihan kauniina, mutta aina ei todellakaan ole ollut näin. Kauneusihanteeni oli nuorempana tosi stereotyyppinen. Kaunis tarkoitti päässäni todella pitkää, hoikkaa, selkeäpiirteistä ja kasvoiltaan symmetristä naista, jolla oli täydellinen hymy, virheetön iho ja suora nenä. Minä sen sijaan nykerönenäni, epätasaisten hampaideni, finneihin taipuvaisen ihoni ja lyhyen varteni kanssa olin jotain aivan muuta kuin kaunis. Jälkikäteen harmittaa, etten tajunnut olevani aika pirun hyvännäköinen nuori neito! Hymyileväinen, sopusuhtainen, ryhdikäs, lihaksikas, jäntevä, paksutukkainen ja vaikka mitä.

Päässäni oli monenlaisia "sääntöjä" siitä, mikä minulle sopi. Esimerkiksi olisin mielelläni käyttänyt tennareita ja vaaleita farkkuja, mutta olin rakentanut itselleni mielikuvan, jossa ne eivät jostain kumman syystä sopineet minulle. "Jos olisin pitkä, voisin pukeutua tuollaiseen mekkoon." "Jos mulla olisi ruskeat silmät, voisin käyttää tuon väristä huulipunaa." Ja niin edelleen. Nyt oikein naurattaa, mitä ihmettä ajattelin!? Harmittaa, että yritin omien hyvien puolieni korostamisen sijaan muuttaa itseäni liikaa. Esimerkiksi - koska olen vaaleapiirteinen, niin vaaleat sävyt vaatteissa sekä vaaleat hiukset sopivat minulle ehdottomasti parhaiten, myöskin aika vaalea meikki riittää. Kuitenkin värjäsin hiukseni tummiksi ja käytin paljon tummia, voimakkaita värejä - ja harmistuin siitä, että kaipasin silloin myös aika paljon enemmän meikkiä, jotta kulmakarvani ja ripseni eivät olisi näyttäneet niin luonnottomilta. Toisaalta uskon, että menneet tyylikokeilut ja jopa -mokat ovat muokanneet nykyistä tyyliäni ja vaikuttaneet siihen, että osaan paremmin arvostaa oman ulkonäköni parhaita puolia tänään.

OK, en ole mikään missin näköinen, mutta tiedättekö, en edes halua olla. En tietenkään ole 100 % tyytyväinen ulkonäkööni joka päivä, en todellakaan, mutta tänään koen, että osaan keskittyä omiin hyviin puoliini aiempaa paremmin. Minulla on hymy herkässä ja vaikka se ei välähdäkään aina täydellisen tasaisen hammasrivistön kera, niin hampaani ovat kuitenkin persoonalliset ja ennen kaikkea terveet ja hyväkuntoiset. Minulla on pieni ja siro kroppa, jonka ansiosta voin pukeutua melkein mihin tahansa, myös tosi lyhyisiin hameisiin näyttämättä mauttomalta. Ja niihin vaaleisiin farkkuihin sekä tennareihin myös. Olen tyttömäinen ja minua luullaan usein ikäistäni nuoremmaksi. Minulla on paksut hiukset, joista saa raidoittamalla ihan nätin väriset. Pienet jalkani näyttävät hyviltä missä tahansa kengissä. Ja minulle sopivat otsahiukset, mikä on hyvä juttu siinä vaiheessa kun otsarypyt alkavat häiritä. ;)

Nyt kun oikein mietin asiaa, niin tunnen itseni kauniiksi silloin kun tunnen itseni myös raikkaaksi. Hyvien yöunien tai tehokkaan treenin jälkeen, mukavissa vaatteissa, ulkoillessa, luonnollisessa meikissä ja hiusvärissä... Koko kauneusihanteeni perustuu nykyään käsitteeseen raikas. Ihailen ihmisiä, jotka näyttävät raikkailta ja haluan itsekin olla sellainen.


Pääsiäisenä Porissa kävimme lenkillä Yyterissä ja yllä oleva kuva on sieltä. Se ei ole mikään onnistunein kuva minusta, mutta juuri nyt sellainen raikas ja reipas kuva, joka mielestäni sopii tähän postaukseen aika hyvin.

Pikku-T on alkanut viime aikoina käyttää sanoja ihana ja kaunis. Hän kommentoi aina silloin tällöin joitakin naisia kauniiksi (kuulemma kun pojat eivät voi olla kauniita!) ja olen huomannut, että usein silloin kyse on vaaleasta ja aika stereotyyppisen kauniista naisesta. Jostainhan senkin on pieni mies oppinut, varmasti ihan minulta, omalta äidiltään. Joten haastan itseni miettimään tarkasti, ennen kuin kommentoin kenenkään ulkonäköä, jotta poikani oppisi näkemään kauneuden pienestä asti avarakatseisesti. Ja muistan myös aina välillä kehua omaakin kauneuttani. Hänen kauneuttaan kun muistan kyllä ihailla ihan jatkuvasti.


En yleensä julkaise tarkkoja kasvokuvia pikku-T:stä, mutta tässä yhteydessä haluan tehdä pienen poikkeuksen. Sillä tämä pieni poika on mielestäni kauneinta, mitä maailma päällään kantaa.

Pieni lapsi ihailee itseään, vanhempiaan ja taitojaan estoitta, kunpa se ei muuttuisi niin radikaalisti kasvamisen myötä. Kun seuraan sitä riemua päivittäin, on minunkin paljon helpompi todeta: I choose beautiful. 


 Kummasta ovesta sinä kävelisit tänään?

torstai 9. huhtikuuta 2015

3 x kauniit kesäkengät

Kevät on viimein täällä ja meikäläinen haaveilee mistäs muustakaan kuin kengistä. Olen todennut Clarksin kengät tosi hyviksi, mutta en ole oikeastaan muistanut koko merkkiä. Nyt kävin pitkästä aikaa heidän sivuillaan ja siellähän oli vaikka mitä kivoja malleja! Tässä muutama mun suosikki.

Ruskeat kiilakorkokengät tarvitsisin työkengiksi, vanhat Vagabondit alkavat olla aikansa eläneet. Valkoisia sandaaleja olen himoinnut ties kuinka kauan, näissä olisi kivat kullansävyiset napit somisteena. Ja konjakinsävyiset kunnon korokepohjasandaalithan on ihan must, siis miksei mulla ole vielä sellaisia? Toivottavasti löytäisin jotkut näistä vielä, tuntuu olevan aika heikosti ainakin verkkokaupoissa Clarksia tarjolla.



 Kaikki kuvat: www.clarks.fi

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Vihdoinkin välikausi

Olisikohan tänään se päivä kun pesen lapsen toppahaalarin säilytystä/jälleenmyyntiä varten, eikä sitä enää oikeasti tarvitse ottaa käyttöön? Toppahaalarikausi on taas jatkunut ikuisuuden. Onneksi olen tykännyt T:n turkoosista Molo Kids Polaris-haalarista tosi paljon, enkä ole oikeastaan ollenkaan kyllästynyt siihen. Ajattelin hankkia Moloa ensi talveksikin, niin kiva tuo haalari on ollut. Lämmin muttei paksu, kapea malli joka istuu sirolle lapselle hyvin, kivat värit ja neutraali ulkomuoto, johon ei kyllästy. No joo, mutta se siitä talvihaalarista, tarkoitushan oli postata kevään välikausikamppeista!

Tämä välikausipostaus on jo melkein perinne, aiemmat postaukseni aiheesta voit lukea täältä, täältä ja täältä. Tänä keväänä jatkoin tutulla linjalla, eli pojulle on sekä kaksiosainen puku että haalari. Mielestäni molempia tarvitaan. Tämän kevään välikausivaatteiden paras juttu on se, että ihan kaikki on hankittu hyvistä aleista tai käytettynä edullisesti. Meidän liikkuvaisen pojan käytössä ulkovaatteet todellakin kuluvat, joten en kovin paljon luota niiden jälleenmyyntiarvoon. Niinpä en halua myöskään panostaa satasia kamppeisiin, vaikka niiden toki hyvät ja laadukkaat tuleekin olla.


Kaksiosainen puku koostuu Po.Pin kuoritakista ja Remun housuista sekä hanskoista. Takki on kiva, koska se menee neutraalin ulkomuotonsa ansiosta myös ns. parempana takkina. Marimekon pipo on ihana ja pikku-T tykkää siitä tosi paljon, onhan se punainen eli paloauton värinen. Hän toivoisi jotain muutakin punaista vaatetta, joten seuraavaksi metsästän vaikkapa punaisen takin. :)


Raidallinen Ciraf sadetakki on superhyvä alelöytö Prismasta, samoin kuin nuo Remun housut, hanskat ja kengätkin. Olen viime aikoina tehnyt tosi hyviä lastenvaateostoksia kauppareissun yhteydessä. Meillä on muuten toki parit kurahousut ja kumisaappaatkin poitsulle, mutta ne jäivät kuvista pois.


Haalarin suhteen päädyin KappAhlin Kaxs-haalariin tällä kertaa. Heidän ulkovaatteitaan meillä ei olekaan vielä ollut, mutta olen kuullut niistä paljon hyvää ja kivan alennuksen myötä ajattelin testata. Poitsun mielestä tämä haalari on tosi hieno "työmiehen haalari". Siinä on myös kivasti kasvuvaraa syksylle. Kaksiosaisesta puvusta en mene takuuseen, että mahtuisi vielä syksyllä, mutta tämä mahtuu varmasti.


Vikingin Gore-Tex-kengät on meillä aiemmin hyviksi todettu, joten niihin oli helppo päätyä tälläkin kertaa. Pidän näiden raikkaasta värityksestäkin kovin.


Vielä on keväälle ostoslistalla jotkut kevyemmät nahkakengät, jotka sitten menisivät myös sellaisina hieman parempina ja siistimpinä kenkinä farkkujen tai chinojen kanssa. Nyt kuitenkin mennään vielä pitkät pätkät näillä tukevammilla popoilla. Vaikka niinhän se aina tuntuu olevan, että kevät tulee yllättävän nopeasti ja välikausivaatteiden aika jää lopulta lyhyeksi. Toivottavasti tänäkin vuonna, minä olisin ainakin jo valmis kesäisiin keleihin!

Millaisia välikausikamppeita teidän lapsilla on? Entäs itsellänne? Tajusin tätä kirjoittaessa, että mullahan on itselläni uusi takki, juoksukengät ja laukku kevääseen, pitää ihan selkeästi tehdä vielä välikausipostaus vol 2. :)

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kiiltävät pinnat kylppärissä



Meidän kylppäri on nätti ja toimiva, mutta kaltaiseni siivousfriikin kannalta hieman työläs. Mattapintainen ruskea lattialaatta paljastaa nimittäin kaikki mahdolliset roiskeet ja runsas lasiseinien määrä suihkun läheisyydessä takaa, että jynssättävää ja kiillotettavaa pintaa riittää. Jos ei halua olla läträämässä kemikaalien kanssa jatkuvasti (ei kiitos), on parasta jaksaa kuivata lasiseinät ja lattia joka suihkun jälkeen.
 

Lattiaa varten meillä on Sinin perus-lasikuituvarsikuivain, mutta seiniä varten hankin erikseen Menulta tyylikkään Wiper-kuivaimen. On mukavaa roikottaa kaunista design-kuivainta kylppärissä, paikka kun on tosi näkyvä. Ainakin minun mielestäni tällaiset arkiset ja vähän tylsät rutiinit muuttuvat huomattavasti kivemmiksi kun ne saa suorittaa kauniilla ja toimivilla välineillä. Menun Wiper on molempia.

Muuten, en jaksanut stailata yhtään kylppäriä kuvien ottoa varten, eli tässä tämä nyt arkisessa kokonaisuudessaan kosmetiikkapurkkeineen ja ammeineen päivineen.


Säännöllinen kuivaus on osoittautunut tosi tehokkaaksi tavaksi välttää kalkkisaostumat ja muut ikävät klähmät seinissä sekä lattiassa. Päivittäisen kuivauksen ansiosta riittää kun pinnat pesee ja kiillottaa lasinpesuaineella parin viikon välein. Sitä paitsi siitä on tullut jo niin itsestäänselvä rutiini, ettei se tunnu edes mitenkään työläältä. Pikku-T:kin haluaa jo osallistua kuivailuihin omien suihkujensa jälkeen.


Miten te pidätte kylppärin (lasi)pinnat puhtaina? Onko kellään kokemusta Kärcherin ikkunanpesimen käytöstä kylppärissä? Mietin hieman kyseisen kojeen hankintaa, tosiaan ympärivuotista käyttöä löytyisi näistä suihkuseinistä.