sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Moderni ja muuntuva Muurame

Uusi tv-taso on viimein valmis! Monien pähkäilyjen jälkeen päädyimme ajattomaan ja modernin klassiseen Muurameen ja olen tosi tyytyväinen uuteen kokonaisuuteen.


Muuramen huonekaluilla on aika pitkä historia elämässäni. Lapsuudenkotini huone oli sisustettu aika pitkälti Muuramen kalusteilla. Ehkä joku muistaakin, että minun vanha sänkyni palvelee tätä nykyä pikku-T:n huoneessa. Meillä on kotikotona muutenkin paljon Muuramen kalusteita ja olen nähnyt, miten ne kestävät aikaa ja muuntuvat aina uusiin kokonaisuuksiin ja erilaisiin koteihin.

Opiskeluaikoina en juurikaan panostanut sisustukseen, opintolainaakin otin vain reissailuja varten. Ja hyvä niin, en kadu niitä ikimuistoisia reissuja hetkeäkään! Mutta kun olin saanut valmistumisen jälkeen ensimmäisen vakituisen työpaikan ja saanut maksettua ne opintolainat pois, halusin sijoittaa johonkin pysyvämpään. Silloisessa vuokra-asunnossa oli tarvetta eteislipastolle ja niinpä ostin kolme näitä Muuramen makromup-laatikostomoduuleja. Lipastona kokonaisuus palvelikin yhteensä kolmessa kodissa, mutta nyt tosiaan moduulit pääsivät olohuoneeseen. 

Hankin tosiaan vain lisää sokkeleita sekä yhden kippikaapilla varustetun osan lisää. Kokonaisuudessa on neljä 78 cm leveää osaa vierekkäin, sokkeli on 5-senttinen. Muutos oli siis suhteellisen edullinen ja ekologinenkin kun pystyin hyödyntämään valmiiksi kotona olevia tuotteita. Ja voin olla varma, että näistä osista rakentuu jatkossakin hyviä kokonaisuuksia, vaikka koti vaihtuisi.

Vihdoin tuli kiinnitettyä myös Virpi Viitalan maalaama taulu seinälle, se on nyt ansaitusti olohuoneen paraatipaikalla. Kokeilin Lundian ihanaa Soihtu-pöytävalaisinta myös olkkariin, koska sen muotokieli sopii niin täydellisesti yhteen toisen suomalaisen design-klassikon kanssa. En tiedä, onko jotenkin epäkorrektia sijoittaa valaisin taulun eteen, mutta omaan silmääni kokonaisuus toimii aika kivasti. 


Uusi taso on kymmenisen senttiä vanhaa matalampi, mutta reilusti leveämpi. Matala profiili jotenkin suurentaa tilaa ja mieskin lopulta tykkäsi, vaikka vähän vastusti kokeilua - hän oli melko varma, että taso näyttäisi aivan liian matalalta. Onneksi oli nämä laatikoston palaset valmiina kotona, niin sovittaminen oli melko helppoa. Ja hahaa, niinhän siinä kävi, että MINÄ olin oikeassa. Surprise! 

Itsehän olen vähän potenut kyllästymistä tummaan seinään, joka on taas miehen lemppariasia meillä kotona. Nyt matalamman tason myötä seinää on itse asiassa esillä aiempaa enemmän, joten on herran syytäkin olla tyytyväinen. Ja voihan se olla, että tuo ihana mieheni on vaan niin fiksu, että ymmärtää olla tyytyväinen silloin kun sisustushullu vaimo on (kerrankin) tyytyväinen.

 
Ja kuten kuvista huomaa, toin tummemman maton kesäksi olkkariin. Olohuoneen läpi kuljetaan terassille päivittäin, joten valkoinen paperinarumatto oli vähän liian arka. Ikean matto sopiikin hyvin niin kalusteiden minimalistiseen ilmeeseen kuin meikäläisen huolettomaan kesäfiilikseen.

Tällaista siis tapahtunut täällä kaiken muun hässäkän ohella. Ollaan vietetty toukokuista juhlaputkea mm. äitienpäivän, hääpäivän, päiväkodin kevätjuhlien ja pikku-T:n synttäreiden merkeissä. Tuollaisen 5-vuotiaan juhliminen alkaa muistuttaa melkoista spektaakkelia! Ihanaa kutsua pieniä ja isompia vieraita, mutta voin kertoa, että juuri nyt olen kattanut ja keitellyt kahvia ihan riittävästi. Ja tulihan tuossa urakoitua ikkunoiden pesun ja kesäkukkienkin suhteen. Tiedän, ettei kukaan olisi paheksunut millään tavalla likaisia ikkunoita, mutta kun mää nyt vaan oon tällainen... Ei tämä elämä kuitenkaan pelkkää perhejuhlaa ole ollut, tuli nimittäin käytyä myös Grand Champagne-tapahtumassa Helsingissä. Oli huikean virkistävä, joskin fyysisesti hiukan väsyttävä viikonloppu. Kumma juttu, muistaakseni täytän kohta 23 vai miten se meni... 

Sitten olis vaan sellainen ilmoitusluontoinen asia, että enää kaksi viikkoa ja meillä alkaa KESÄLOMA ja koittaa odotettu Tokion reissu. En voi uskoa, miten nopeasti tämä kevät on mennyt! Ihan mieletön loma ja kesä edessä.  Elämä on ihanaa. Elämä on nyt. <3

tiistai 16. toukokuuta 2017

Supervoimia

Rakkaus ja pelko ovat toisinaan niin turhauttavan lähellä toisiaan. Ainakin silloin kun maailmaan saapuu kaksi vielä kovin keskeneräistä pientä ihmistä. Kyllä teitä on odotettu, niin kovasti odotettu, mutta olisitte vielä hetken malttaneet!


Pikkusiskoni kahden pikkuisen syntymän myötä ajatukset palasivat niihin hetkiin kun olin itse saanut oman kääröni syliini. Äitiys on ihmeellistä, ihmeellisen samanlaista. Suuri vastuu, suurempi rakkaus kuin on voinut kuvitella, samalla suurempi menettämisen pelko kuin olisi koskaan halunnut kokea.  Se haikea tunne kun tajuat, että oma huoleton elämäsi on ikuisesti ohi, mutta et kuitenkaan haluakaan siitä yhtään hetkeä takaisin. Ei, pahin pelkosi on, että saat sen takaisin.

Pienet voivat hyvin ja vahvistuvat päivä päivältä. Urhea äitikin voi jo hyvin. Aurinko paistaa ja lämmittää. Supervoimat olivat sittenkin täällä.