Ihana lettikampaus

Nyt seuraa inspiraatiota juhlatyyliin! Nimittäin viime viikonlopun IBA-juhlien avecillani Maijalla oli aivan ihana kampaus, joka ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa. Tällainen rento lettikampaus sopii loistavasti loppuvuoden menoihin, niin pikkujouluihin kuin perhejuhliin. En osaa tekniikasta kertoa mitään (olen täysin tukkatumpelo), mutta lopputulos on upean casual, kaunis ja tyylikäs. Kuten kuvista huomaa, Maijalla on upean pitkät ja paksut hiukset ja ne ovat aivan superkauniin sävyisetkin. Kampauksen loihti Riina RH -Hair & Beautysta.

Maijan look oli muutenkin tosi tyylikäs ja rento, erittäin kiva kokonaisuus. Läpikuultavan topin kanssa Tom Tailorin himmeän pronssin sävyinen hame näyttää juuri oikealta. Maija harmitteli, ettei hänellä ollut kunnon korolla varustettuja mustia korkkareita, mutta minusta nuo hieman matalammat, teräväkärkiset avokkaat näyttivät tosi hyviltä. Ja Maija pitkänä naisena pystyisi laittamaan tähän asuun aivan helposti vaikka ballerinat. Sellaisena kokonaisuus muuten sopisi yhtä hyvin myös kesämenoihin. :)

Lahjani äidille

Eilen oli ihana äitienpäivä. Sain suloisen aamuherätyksen ja poikien valmistaman aamupalan leipomuksineen ja hedelmineen. Sitten suunnattiinkin Poriin mummoloihin. Reissu sujui kivasti. Ollaan taidettu reissata sen verran paljon, että pikku-T:lle tuollainen pieni pyrähdys ei tunnu missään. Autossa hän on onneksi aina viihtynyt hyvin, junamatkailuakin pitäisi kyllä ehdottomasti kokeilla.

Minun äitini arvostaa laadukasta kosmetiikkaa ja kauniita pakkauksia. Hän on tosi esteetikko ja muistan, että äiti ehosti itsensä joka ainut päivä myös silloin kun me olimme pieniä. En ole itse ihan yhtä tarkka (ja viitseliäs), viihdyn vapaapäivinä kotona erinomaisesti ilman meikkiä. Mutta sen olen äidiltä perinyt, etten pode koskaan huonoa omaatuntoa itsestäni huolehtimisesta. Kampaaja- ja kosmetologikäynnit sekä laadukkaat tuotteet eivät ole tuhlaamista tai turhamaisuutta vaan investoimista itseensä ja omaan hyvinvointiin. Arjessa saa olla ripaus luksusta, vaikka sitten upean kosmetiikkapurnukan muodossa.

Tietystikään kaikille äideille tämäntyyppiset asiat eivät ole tärkeitä hyvinvoinnin kannalta. Mutta niille, joille ovat, go for it. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin.

Annoin äidille eilen lahjaksi tämän upean Urban Decayn Gwen Stefani -poskipunapaletin. Paletissa on pari ihanaa, kunnon punaista sävyä sekä tuollaisia hohtavia korostusvärejä. Testailimme palettia siskon ja äidin kanssa eilen ja totesimme, että nuo vaaleammat sävyt sopivat aika hyvin myös luomiväreiksi, sillä niissä on kunnolla pigmenttiä.

Tätä palettia oli kevättalvella Sokoksessa myynnissä vain pieni erä ja onnistuin silloin nappaamaan yhden itselleni. Äiti vaikutti kovin tyytyväiseltä lahjaansa. Toivottavasti kaunis paletti tulee ahkeraan käyttöön!

Ranskalaiset varpaat

Omalta osaltani sandaalikausi korkattiin eilen kun kävin laittamassa varpaat esittelykuntoon. Olen itse todella huono lakkaamaan varpaankynsiäni, mutta en pidä ihan naturellien jalkojen ulkonäöstä. Siistiksi lakatuilla varpaankynsillä olo on paljon huolitellumpi, kesäaikaan kun tulee oltua paljon varpaat esillä niin sisä- kuin ulkotiloissa. Niinpä turvauduin varpaankynsien geelaukseen.

En ole koskaan kokeillut geelikynsiä sormissa, mutta varpaissa kylläkin. Aiemmin geelaus on pysynyt helposti koko kesän, toivottavasti nytkin.

Aika mieletön ero kyllä näillä jaloilla ennen ja jälkeen geelauksen, vai mitä? Halusin ihan klassisen ranskalaisen, tällä kertaa ilman mitään glittereitä. Tämä on kyllä todella kaunis ja simppeli. 

Nyt ei tarvitse enää piilotella ankean näköisiä varpaita! Olen todennut, että yhden uuden (ja ehkä turhan) sandaaliparin hinta on ihan kannattavaa sijoittaa siihen, että varpaat näyttävät siisteiltä niin hiekkalaatikon reunalla flip flopeissa, sandaaleissa kaupungilla kuin mökkisaunassakin.

Sitten vain ne sandaalikelit tänne, kiitos!

Valitsen kauneuden

Tällä viikolla monessa blogissa on kirjoitettu kauneudesta Doven uuden mainosfilmin myötä. Minua ei ole erikseen haastettu mukaan kirjoittamaan, mutta halusin silti osallistua keskusteluun, sillä aihe on mielestäni tärkeä.

Pidän itseäni nykyään ihan kauniina, mutta aina ei todellakaan ole ollut näin. Kauneusihanteeni oli nuorempana tosi stereotyyppinen. Kaunis tarkoitti päässäni todella pitkää, hoikkaa, selkeäpiirteistä ja kasvoiltaan symmetristä naista, jolla oli täydellinen hymy, virheetön iho ja suora nenä. Minä sen sijaan nykerönenäni, epätasaisten hampaideni, finneihin taipuvaisen ihoni ja lyhyen varteni kanssa olin jotain aivan muuta kuin kaunis. Jälkikäteen harmittaa, etten tajunnut olevani aika pirun hyvännäköinen nuori neito! Hymyileväinen, sopusuhtainen, ryhdikäs, lihaksikas, jäntevä, paksutukkainen ja vaikka mitä.

Päässäni oli monenlaisia "sääntöjä" siitä, mikä minulle sopi. Esimerkiksi olisin mielelläni käyttänyt tennareita ja vaaleita farkkuja, mutta olin rakentanut itselleni mielikuvan, jossa ne eivät jostain kumman syystä sopineet minulle. "Jos olisin pitkä, voisin pukeutua tuollaiseen mekkoon." "Jos mulla olisi ruskeat silmät, voisin käyttää tuon väristä huulipunaa." Ja niin edelleen. Nyt oikein naurattaa, mitä ihmettä ajattelin!? Harmittaa, että yritin omien hyvien puolieni korostamisen sijaan muuttaa itseäni liikaa. Esimerkiksi - koska olen vaaleapiirteinen, niin vaaleat sävyt vaatteissa sekä vaaleat hiukset sopivat minulle ehdottomasti parhaiten, myöskin aika vaalea meikki riittää. Kuitenkin värjäsin hiukseni tummiksi ja käytin paljon tummia, voimakkaita värejä - ja harmistuin siitä, että kaipasin silloin myös aika paljon enemmän meikkiä, jotta kulmakarvani ja ripseni eivät olisi näyttäneet niin luonnottomilta. Toisaalta uskon, että menneet tyylikokeilut ja jopa -mokat ovat muokanneet nykyistä tyyliäni ja vaikuttaneet siihen, että osaan paremmin arvostaa oman ulkonäköni parhaita puolia tänään.

OK, en ole mikään missin näköinen, mutta tiedättekö, en edes halua olla. En tietenkään ole 100 % tyytyväinen ulkonäkööni joka päivä, en todellakaan, mutta tänään koen, että osaan keskittyä omiin hyviin puoliini aiempaa paremmin. Minulla on hymy herkässä ja vaikka se ei välähdäkään aina täydellisen tasaisen hammasrivistön kera, niin hampaani ovat kuitenkin persoonalliset ja ennen kaikkea terveet ja hyväkuntoiset. Minulla on pieni ja siro kroppa, jonka ansiosta voin pukeutua melkein mihin tahansa, myös tosi lyhyisiin hameisiin näyttämättä mauttomalta. Ja niihin vaaleisiin farkkuihin sekä tennareihin myös. Olen tyttömäinen ja minua luullaan usein ikäistäni nuoremmaksi. Minulla on paksut hiukset, joista saa raidoittamalla ihan nätin väriset. Pienet jalkani näyttävät hyviltä missä tahansa kengissä. Ja minulle sopivat otsahiukset, mikä on hyvä juttu siinä vaiheessa kun otsarypyt alkavat häiritä. ;)

Nyt kun oikein mietin asiaa, niin tunnen itseni kauniiksi silloin kun tunnen itseni myös raikkaaksi. Hyvien yöunien tai tehokkaan treenin jälkeen, mukavissa vaatteissa, ulkoillessa, luonnollisessa meikissä ja hiusvärissä... Koko kauneusihanteeni perustuu nykyään käsitteeseen raikas. Ihailen ihmisiä, jotka näyttävät raikkailta ja haluan itsekin olla sellainen.

Pääsiäisenä Porissa kävimme lenkillä Yyterissä ja yllä oleva kuva on sieltä. Se ei ole mikään onnistunein kuva minusta, mutta juuri nyt sellainen raikas ja reipas kuva, joka mielestäni sopii tähän postaukseen aika hyvin.

Pikku-T on alkanut viime aikoina käyttää sanoja ihana ja kaunis. Hän kommentoi aina silloin tällöin joitakin naisia kauniiksi (kuulemma kun pojat eivät voi olla kauniita!) ja olen huomannut, että usein silloin kyse on vaaleasta ja aika stereotyyppisen kauniista naisesta. Jostainhan senkin on pieni mies oppinut, varmasti ihan minulta, omalta äidiltään. Joten haastan itseni miettimään tarkasti, ennen kuin kommentoin kenenkään ulkonäköä, jotta poikani oppisi näkemään kauneuden pienestä asti avarakatseisesti. Ja muistan myös aina välillä kehua omaakin kauneuttani. Hänen kauneuttaan kun muistan kyllä ihailla ihan jatkuvasti.

En yleensä julkaise tarkkoja kasvokuvia pikku-T:stä, mutta tässä yhteydessä haluan tehdä pienen poikkeuksen. Sillä tämä pieni poika on mielestäni kauneinta, mitä maailma päällään kantaa.

Pieni lapsi ihailee itseään, vanhempiaan ja taitojaan estoitta, kunpa se ei muuttuisi niin radikaalisti kasvamisen myötä. Kun seuraan sitä riemua päivittäin, on minunkin paljon helpompi todeta: I choose beautiful. 

 Kummasta ovesta sinä kävelisit tänään?

Juhlava kampaus polkkatukkaan

Mulla oli aivan ihana kampaus perjantain pippaloissa. Klassinen, mutta moderni, ihan niin kuin pukunikin. Viihdyin kampauksessa tosi hyvin ja se syntyi työkaverini toimesta ihan käden käänteessä. Ei voi kuin ihailla toisten taitavuutta! Tiedän kyllä, keneltä kysyn kun seuraavan kerran tarvitsen edustavaa kampausta.

Itse olen aivan surkea laittamaan hiuksiani, siksi kai viihdynkin polkkamitassa kun se on niin helppo. Mutta eikös näytäkin, että kampauksessa olisi ollut pohjana pidempikin tukka? Mitään lisiä ei siis laitettu, pohjalla ihan vain mun oma tukka. Hiuslaatu minulla on aika vahva, mutta todella helposti takkuuntuva, siinä toinen syy miksi viihdyn polkassa, enkä ole koskaan kasvatellut kovin pitkäksi.

Kolmekymppisen ihonhoitoa

Lupailinkin jo hieman aiemmin, että teen syksyn kunniaksi muutaman kauneudenhoitoaiheisen postauksen. Ensin vuorossa on ihonhoito, sitten meikit ja lopuksi hiukset. Aihe on ollut ajankohtainen viime aikoina, sillä ikää on mittarissa 31 vuotta ja huomaan, että monia kauneudenhoitorutiineja on syytä päivittää kun ikääntymisen merkit alkavat näkyä ja tuntua. Meikkauksen suhteen olen pitkästä aikaa innostunut laittamaan aamuisin jopa muutamaa eri sävyistä luomiväriä, sen verran harvinaista itselleni tämä, että pitäähän sitä ottaa innostuksesta ilo irti. Hiusten kanssa olen puolestaan taistellut kovan hiustenlähdön kanssa sekä todennut oman värini tummuneen, mikä asettaa haasteita myös totutuille raidoitusrutiineille.

No, joka tapauksessa, aloitamme ihosta!

Minulla on "aina" ollut rasvoittuva ja epäpuhtauksiin taipuvainen iho. Mitään todella pahaa aknea ei ole ollut, mutta tasaisen tappavaa mustapäiden ja näppyjen armeijaa kylläkin. Ihoni on helposti tukkiutuva, joten vältän uusien tuotteiden kokeilua ja pitäydyn mielelläni hyviksi havaituissa suosikeissa, jotka eivät saa epäpuhtauksia villiintymään.

Alla olevista kuvista näkyy meikittömän ihoni kunto noin kuukausi sitten. Vaikka takana oli kuuma kesä, en ollut juurikaan päivettynyt. Olen aina ruskettunut hitaasti ja vielä erityisen hitaasti kasvoista! Toisaalta en ole koskaan ollut mikään auringonpalvojakaan eikä aurinko ole tainnut pahemmin päästä tuhojaan ihollani tekemään.

Ihollani on jo juonteita, mutta myös epäpuhtauksia ja etenkin nuo suuret, näkyvät ihohuokoset harmittavat. Silmänaluset ovat tummat ja silmien ympärillä "turvotusta". Huh, aika karmeita lähikuvia, olen kerännyt kuukauden verran rohkeutta näiden julkaisuun. ;)

Täytettyäni 30 viime vuonna olen pannut merkille muutamia ihan selkeitä muutoksia ihossani. Epäpuhtauksia on edelleen, kyllä ja valitettavasti, mutta myös monenlaista muuta pientä pulmaa. Juonteet, ne näkyvät. Ihan oikeasti. Etenkin silmien väliin on kehkeytymässä oikein kunnon huolirypyt. Mikä siinä muuten on, että naururypyt ovat kauniita ja "kertovat eletystä elämästä", mutta kukaan ei halua otsalleen huoliryppyjä? :D Edellisen illan suolaiset herkuttelut näkyvät turvotuksena kasvoilla aamulla, samoin viinilasilliset ja huonot yöunet. Silmien alla oleva iho ohenee ja tummat silmänaluset näkyvät entistäkin paremmin.



Totuttua ihonhoitokavalkadia tulee tässä. Humektan on osoittaunut parhaaksi päivävoiteeksi kasvoilleni, se kosteuttaa tehokkaasti tukkimatta ihoa. Samaa tuotetta voi käyttää myös puhdistukseen. Erisan-puhdistusgeeli on kuulunut luottotuotteisiini jo vuosien ajan. Sillä lähtee helposti ja hellävaraisesti meikki kasvoilta. Usein ostan muitakin putsareita, mutta tähän aina palaan, hinta-laatusuhde on erinomainen. Lisäksi jonkinsortin finnien pikatappaja on aina kuulunut kaapin vakiovarusteisiin, sillä tosiaan edelleenkin niitä isompiakin finnejä naamaan silloin tällöin pukkaa.

Kuukausi sitten otettuani nuo yllä olevat kuvat, havahduin kuitenkin (kenties aika myöhään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan), että näin päälle kolmekymppisenä pitää todellakin päivittää ihonhoitorutiineja. Siis siirtyä sinne anti age -osastolle. Päätin aloittaa sarjasta, joka on vedonnut minuun monellakin tavalla: Philosophy. Tykkään hieman lääkkeenomaisista tuotteista ja purkkien simppelistä ulkomuodosta. Myöskin tekstit ovat tosi hauskoja. Esimerkiksi "Hope in a Jar" - toivoa ja lupauksiahan me naiset nimenomaan ostamme näiden kosmetiikkapurnukoiden muodossa! Ei ihonhoito saa olla liian vakavaa...

... ja täytyy sanoa, etteivät nämä Philosophyn purnukat ainakaan pahaa ole iholleni tehneet! Mikrokuorintaa olen käyttänyt parisen kertaa viikossa ja se on vähentänyt mustapäiden näkymistä sekä tehnyt ihosta pehmeämmän. Silmänympärysvoide on ollut ihan perustasoa, ei mitään ihmeellistä. Siinä on kaksi puolta, toinen pää sisältää juonteita silottavaa ja kosteuttavaa tavaraa ja toinen puolestaan geelimäisempää, turvotusta laskevaa voidetta. Olen käyttänyt tuota paksumpaa iltaisin ja kevyempää aamuisin. Time in a bottle -seerumia olen käyttänyt lähinnä iltaisin ja se kosteuttaa ihon kyllä ihanasti. Väittäisin, että ihohuokoset ovat hieman vähemmän tyrkyllä nyt kuin vielä kuukausi sitten. Ehkä huomaan positiivisia vaikutuksia seerumin säännöllisellä käytöllä.

Ihonhoitorutiineihini kuuluvat muuten myös Nivean mustapäälaastarit - ihan uskomattoman terapeuttista katsoa sitä mömmöä jonka laastarit kasvoilta imevät. Sanonpa vaan, että onnekkaita olette te, joilla ei (enää tässä iässä) ole rasvoittuvaa ihoa! Lisäksi käytän Omeag 7 -kapseleita, jotka auttavat kuiviin silmiini, mutta bonuksena vähentävät myös ihon kiristystä ja kuivuutta. Joka aamu nappaan myös D-vitamiini- sekä sinkkitabletit.

Ihan oikeasti paras ihonhoito- ja kauneuskikkani on kyllä hyvin yksinkertainen. Monipuolinen ruoka, liikunta, uni, raitis ilma. Olisihan se kätevämpää ja helpompaa, jos jollain sadan euron seerumilla saisi saman vaikutuksen aikaan, mutta valitettavasti en usko, että sellaista on vielä keksitty. Jos oikein haluan ihoni hehkumaan esimerkiksi ennen tärkeää iltaa, niin pieni hikiliikunta on paras keino! Lisäksi mitä enemmän pystyn nukkumaan, sen parempi - olen oikea unikeko. Ja sokerin määrää olen yrittänyt viime aikoina vähentää ruokavaliostani, koska olen oikea karkkihiiri ja sokerihan ilmeisesti lisää sekä ryppyjä että epäpuhtauksia. 

Yksi kätevä tapa vähentää angstia oman ihon pikkuvirheistä on muuten myöskin värjätä hiukset hiukan vaaleammiksi ja ottaa vähemmän tarkkoja lähikuvia vähemmän tiukalta lähietäisyydeltä. Voila!

Otan mielelläni vastaan ihonhoitovinkkejä teiltä muilta, olette sitten kolmekymppisiä tai jotain muuta ikäluokkaa. Erityisesti kiinnostaa, mitkä ovat teidän parhaita kauneudenhoitovinkkejänne? Oletteko saaneet jollain tietyllä tuotteella ihonne kuntoa merkittävästi parannettua? Ja onko jollain muulla iho, jossa rypyt ja finnit viihtyvät samassa kompaktissa paketissa? :)

Kaunista syyskuuta, jatketaan kauneusaiheisilla postauksilla piakkoin.

Helpotusta kuivuuteen

Onko täällä muita, jotka kärsivät talvisin kuivista silmistä? Itselläni on aina ollut herkästi kuivuvat silmät. On aika kiusallista kun silmät polttelevat, kutiavat, punoittavat ja tuntuvat väsyneiltä. Monet kosteuttavat silmätipat on kokeiltu, mutta nyt olen viimein löytänyt valmisteen, josta on apua.

Törmäsin näihin Omega 7 Kaksoistyrniöljykapseleihin etsiessäni netistä apua kuiviin silmiini. Suomessa tehtyjen tutkimusten (lisätietoa mm. täältä) mukaan tämä valmiste auttaa kuivia silmien limakalvoja voimaan paremmin ja hillitsee kuivasilmäisyyden aiheuttamaa jonkinasteista "tulehdustilaa". Aluksi kapseleita otetaan 4 päivässä ja kuukauden tehokuurin jälkeen määrää voi pienentää.

Omalla kohdallani helpotusta silmissä tuntui jo muutamassa päivässä. Nyt takana on useampi kuukausi ja olen edelleen supertyytyväinen. Silmäni voivat hyvin jopa pakkasilla ja päätetyöskentelyssä. Kaupan päälliseksi sain myös paremmin voivan ihon. Olen ajatellut, että talvisin hilseilevä ja kutiseva iho on asia, jolle en voi mitään - muuta kuin etsiä yhä parempaa ja toimivampaa kosteusvoidetta. Olin nimittäin kokeillut jo lisätä ruokavaliooni enemmän öljyjä ja jopa öljytä ihoani kosteusvoiteiden sijaan (mikä oli välillä hieman sottaista puuhaa). 

Nyt ihoni voi kuitenkin paremmin kuin pitkiin aikoihin ja pystyn jopa sheivaamaan sääriäni ihan normaalisti, välillä talvisin kun se on ollut melkein mahdotonta siitä seuraavan piinallisen kutinan takia. Pienenä miinuksena myös kasvojen iholle on tullut ehkä muutama näppy enemmän, mutta toisaalta pintakuivuus on vähentynyt ja ihon sävy on tasaisempi. Eli en valita.

Meidät on totutettu hakemaan vastauksia ihon ongelmiin ulkopuolelta eli juurikin etsimään sitä parempaa kosteusvoidetta. Vaikka luonnollistahan on, että nautittu ravinto ja tällaiset ravintovalmisteet saattavat ajaa saman asian, paljon enemmänkin. Ehkä tämä ei ole jokaiselle se oikea tuote tai vastaus limakalvojen sekä ihon kuivuusongelmiin, mutta ainakin itse aion jatkossakin vierailla luontaistuotehyllyillä ja lukea tutkimustuloksia niihin liittyen ennen kuin menen ostamaan jälleen yhden uuden kosmetiikkapurnukan.

Tuoksuista

Varmaan kaikilla liittyy tuoksuihin paljon muistoja. Niin minullakin. Ekat treffit, erityisen kuuma kesä, opiskelujen aloitus, vaihtariaika... tuoksujen kautta jo melkein unohtuneisiin fiiliksiin pääsee hämmentävän voimakkaasti uudestaan. Vaikka tuoksumuistot ovat ihania, niin ne ovat myös haikeita ja vanhoihin tuoksuihin on usein vaikea palata. 

Lacoste Pour Femme edp tekee tässä poikkeuksen. Olen käyttänyt tätä tuoksua ensimmäisen kerran jo kymmenisen vuotta sitten, pitänyt välillä taukoa ja ostanut sitten uuden pullon. Nyt tuntui taas hyvältä palata vanhaan tuttuun tuoksuun, josta olenkin saanut aika paljon kehuja. Kai se vain taitaa sitten olla niin, että tämä on se minun "signature" tuoksuni. Tykkään jopa tuosta pullon hyvinkin pelkistetystä ulkomuodosta!

Tuoksujen käyttäjänä olen aika varovainen ja minua miellyttävät vain harvat tuoksut. En pysty ostamaan yhdellä kokeilukerralla tuoksua vaan sitä pitää käydä suihkuttelemassa useaan otteeseen. Aika monet tuoksut valitettavasti "alkavat tökkiä" ja olenkin usein myynyt tuoksujani eteenpäin. Mielummin hajusteetonta kuin tuoksu, jossa en tunne oloani 100 % hyväksi! Äitiysloman aikana tuli käytettyä hyvin vähän mitään tuoksuvia tuotteita, mutta nyt töihin paluun myötä päivittäinen hajuvesi on palannut rutiineihini.  

Omistan tällä hetkellä kolme hajuvettä ja ne riittävätkin enemmän kuin mainiosti. Thinking of you -tuoksun sain siskoltani kesällä lahjaksi. Flora by Gucci puolestaan on lahja mieheltäni. Käytän sitä lähinnä juhlissa, esimerkiksi häissäni minulla oli tämä tuoksu ylläni. Tätä riittää yksi suihkaus, joten tuoksu on huvennut todella hitaasti. Omistan myös siihen kuuluvan vartalovoiteen, jota tulee käytettyä oikeastaan useammin kuin itse parfyymia.

Millaisia tuoksujen käyttäjiä te olette?

Lily Lolo love

Viime viikonloppuna kirjoittelin luomivärisuosikistani, jatketaan vielä toisella meikkilempparilla. Nimittäin Lily Lolon mineraalimeikeillä.

En ole koskaan oppinut käyttämään tavallisia nestemäisiä meikkivoiteita vaan käytin teini-iästä lähtien vuosia Lumenen (ja muidenkin merkkien) meikkipuuteria. Edelleen kyseinen meikkipuuteri muuten kuuluu käsilaukun vakiovarustukseen, ei huono tuote ollenkaan! Ehkä nelisen vuotta sitten tutustuin kuitenkin mineraalipohjien maailmaan ja ihastuin niihin. Minuun vetosivat puuterimainen koostumus, peittävyys ja se, että mitään turhia silikoneja ja muita ihoa tukkivia ainesosia ei ole käytetty.

Tässä mineraalipohjan inci kaikessa komeudessaan:
Mica (CI77019), Zinc Oxide (CI77497) 

May Contain: Titanium Dioxide (CI77891), Iron Oxides (CI77491, CI77492, CI77499)

Ensin käytin jonkin aikaa Bare Mineralsia, kunnes tutustuin Karkkipäivä-Sannin suosituksesta (kiitos taas Sanni!!) Lily Loloon. Eikä paluuta enää ollut. Lily Lolon mineraalipohja tekee ihosta mukavan kuulaan, mutta mattapintaisen. Se ei kuivata tai korosta kuivia kohtia ihossa. Minulla on epäpuhtauksiin ja kiiltoon taipuvainen pintakuiva sekaiho, joten tämä tuote on ihan huippu juuri minulle.

EDIT / Lisäys tähän, että siis se ero Baremineralsin ja Lily Lolon välillä on nimenomaan tuo mattaisuus, eli LL jättää ihon pinnan varsin mataksi kun taas BM hohtavaksi. Makuasia (ja ihotyyppikysymys) kumpi on parempi, mulla selkeästi jälkimmäinen. :)

Mineraalimeikissä on myös se etu perinteiseen meikkivoiteeseen verrattuna, että sitä voi kerrostaa peittotarpeen mukaan. Esimerkiksi kun ihoni on paremmassa kunnossa, riittää pieni sipaisu tasoittamaan sävyn ja tekemään kauniin himmeän mattapinnan (joka ei kuitenkaan ole yhtään eloton). Kun taas epäpuhtauksia on enemmän, voin tuotetta kerrostamalla lisätä tarvittaviin kohtiin peittävyyttä ilman, että lopputulos on pakkeloitu.

Aikaisemmin Lily Lolo Mineral Foundationin sävyvalikoima oli aika pieni, nykyään valinnanvaraa löytyy onneksi enemmän. Sävykarttaan pääset tästä. Itse käytän hieman keltapohjaiselle iholleni talvisin Blondie-sävyä ja kesäaikaan Barely Buff:ia. Tämä antaa muuten myös aurinkosuojan, SPF 15, mikä on plussaa kesäaikana.

Olen kokeillut myös Lily Lolon poskipunia sekä siveltimiä, oikein laadukkaita nekin. Aiemmin minulla oli pitkään käytössä The Body Shopin kabuki, joka on tiivis ja napakka. Lily Lolon Super Kabuki tuntui sen jälkeen omituisen löysältä ja pehmoiselta ja epäilinkin sen toimivuutta. Mutta niin se vain toimii ihan erinomaisesti, pitäisiko sanoa superhyvin, juuri tämän tuotteen levitykseen. Mineraalimeikkien ideanahan on, että puuterimainen tuote pyöritellään iholle kabuki-siveltimen avulla, jolloin se "muuttuu" meikkivoidemaiseksi ja kiinnittyy ihoon.

Huonona puolena näissä Lily Loloissa on se, että tietääkseni Suomessa ei ole yhtään jälleenmyyjiä (korjatkaa jos olen väärässä!). Olen tilannut omat tuotteeni aina Lily Lolon oman verkkokaupan kautta. Toimitus on kyllä aina ollut nopea ja luotettava, mutta sävyjä ei luonnollisesti pääse oikein testaamaan ennen ostamista, mikä on miinuspuoli. Muutenhan verkko-ostaminen on tietysti helppoa ja mukavaa.

Varmaan jo edellisestä meikkipostauksesta kävikin ilmi, etten tosiaan ole kovin vaihtelunhaluinen meikkirintamalla. Käytän samoja luomivärejä ja ripsareita vuodesta toiseen... Huvitti ajatella, miten monta muutosta sisustuksen saralla on tapahtunut sinä aikana kun olen sutinut tätä samaa kamaa naamaani päivittäin. ;)

Oletteko te mineraalimeikkifaneja? 

Mikä merkki on mielestänne paras ja miksi?

Ja kuinka vaihtelunhaluisia olette meikkien suhteen?

terveisin nimimerkki Utelias

Luomivärilemppari

Mukavaa sunnuntaiaamua kaikille! Ajattelin kertoa teille mun luomivärilempparista, Inglotista. Tutustuin tähän merkkiin ystäväni "Karkkipäivä-Sannin" kautta kun suunnittelimme häämeikkiäni keväällä 2011. Valitsimme silloin yhdessä minulle sävyt tähän kolmen napin palettiin, joka on vieläkin käytössä. Näissä luomiväreissä on runsas pigmentti ja pysyvyys on hyvä. Olen ollut niin tyytyväinen, että muiden luomivärien käyttö on näiden jälkeen jäänyt lähes kokonaan.

Inglotin idea on ns. Freedon system, jossa valitaan ensin sopivan kokoinen paletti monista eri vaihtoehdoista ja siihen sävyt yksitellen. Luomivärinapit kiinnittyvät palettiin magneeteilla, joten sävyjä on helppo täydentää tai vaihtaa. Ei jää siis koko luomiväripaletti käyttämättä kun oma lempparisävy on loppunut (minulle voi helpostikin käydä näin). Minun suosikkisävyni on tuo keskimmäinen hohtava, hieman persikkainen vaaleanpunainen, jota olenkin tainnut kuluttaa jo kolme nappia. Vasemmanpuoleisen shamppanjansävyn ostin juuri uutena, sekin on tosi ihana, sitä ennen paletissa oli hieman oranssiin taittava sävy, jota minun ei tullut käytettyä. Oikeanpuoleisin sävy näyttää tässä kuvassa vähän lilalta, mutta se on sellainen harmaanruskea, joka sopii hyvin varjostuksiin tai rajauksiin vaaleanharmaille silmilleni.

Hinta-laatusuhde näissä on ihan erinomainen, tuollainen yksittäinen pieni nappi maksaa noin kuusi euroa ja muistaakseni tällaisen kokonaisuuden "kuorineen" sai n. 25 eurolla. Pyöreät napit ovat tosin poistumassa, samoja sävyjä saa kuitenkin jatkossa neliön muotoisina nappeina. Ne ovat hieman isompia ja täten myös vähän kalliimpia. Minunkin pitänee siis hankkia uusi paletti tuota suosikkisävyäni varten.

Inglotin nettisivuilta löytyy lisätietoa ja jos oikein ymmärsin, niin tuotteita saa tilattua verkkokaupankin kautta. Myyntipisteitä on sivuston mukaan viisi: Kluuvi Helsinki, Jumbo Vantaa, Sello Espoo, Itäkeskus Helsinki ja Mylly Raisio. Näiden lisäksi täällä Tampereella Inglotia myy Kauneuskeskus Meicos/Hämeen Kosmetologikoulu, josta olen omat luomivärini ostanut.

Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, vaikka aika hehkutus tulikin. Sannille kiitokset tästä(kin) löydöstä!  

Mitkä ovat teidän mielestänne parhaita luomivärejä?   

A Beautiful Body -haaste

Mami Go Go -blogin Minttu aloitti maanantaina hienon haasteen meille äideille - kuvata omaa kehoamme sellaisena kuin se on nyt, kaikkine koetun jättämine jälkineen, ja kertoa sen tarina. Halusin ehdottomasti ottaa osaa tähän haasteeseen, sillä aihe on todella tärkeä. Tosin minun mielestäni voisimme jättää tuon äitiys-rajauksen haasteesta pois, sillä vaikka toki raskaus ja imetys jättävät jälkensä kehoon, niin naisen vartalo voi kokea suuria muutoksia myös muiden asioiden ansiosta. Sellaisia voivat olla vaikka vakava sairaus, loukkaantuminen, syömishäiriöt... tai muuten vain tavallinen, eletty elämä vuosineen. Joten ei muuta kuin kaikki naiset mukaan haasteeseen!

Kuvissa olen minä nyt, 30-vuotiaana ja 1-vuotiaan pojan äitinä. Olen aina ollut pieni ja aika sirokin. Nuorempana toivoin kovasti, että voisin olla pidempi - en esimerkiksi olisi ikinä mennyt kouluun matalissa kengissä. Nykyään pidän pienikokoisuuttani ihan kauniina, harvemmin edes käytän korkokenkiä. Toki joskus sopivien vaatteiden löytäminen voi olla hankalaa ja sekin joskus harmitti kun minua luultiin työpaikallani TET-harjoittelijaksi, vaikka olin paikan pomo. ;)

Olen tällä hetkellä tyytyväinen vartalooni. Ei sillä, ettenkö mielelläni ottaisi täyteläisempiä rintoja ja pidempiä sääriä tai tasaisempaa ihon sävyä, mutta mitään kriisejä en vartaloni suhteen ole kokenut aikoihin. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina. Olen kokenut ajan, jolloin valitsin syömiseni kalorimäärän perusteella ja kävin joka aamu vaa'alla - lukema määritti päivän mielialan. Onneksi tämä jakso jäi lyhyeksi, nykyään en edes omista vaakaa saati laske kaloreita. 

Liikunta on ollut iso osa elämääni aina. Meillä kotona on aina liikuttu paljon ja säännöllisesti ympäri vuoden sekä syöty tavallista, terveellistä kotiruokaa. Lapsuudessani ei pahemmin limppareita ja sipsejä näkynyt (nykyään niitä tulee kyllä ostettua aika usein). Lapsena harrastin teline- ja joukkuevoimistelua ja sittemmin olen kokeillut ison kirjon ryhmäliikuntalajeja ja muutakin kuntoilua. Tällä hetkellä käyn pari-kolme kertaa viikossa jumpissa, suosikkejani ovat jooga- sekä crossfit-vaikutteiset tunnit. En ole oikeastaan koskaan kokenut oloani kauniiksi yökerhossa, jumppasalissa kylläkin.

Raskaus kohteli kehoani aika lempeästi, en saanut raskausarpia, selluliittia tai suonikohjuja. Odotuksen aikana minulle kertyi noin 11 kiloa painoa, joista 6 kiloa jäi laitokselle. Viimeiset viisi kiloa karisivat aika nopeasti imetyksen aikana. Pidin itse asiassa imetysaikana kehoani varsin kauniina, sillä olen aina ollut tosi pienirintainen ja oli mukavaa kokea, miten hyvin puserot istuivat hieman täyteläisemmillä rinnoilla. Ehkä pienoinen pettymys olikin se, millaisiksi rinnat imetyksen loputtua jäivät... no mutta, se on sitä, elettyä elämää. 

Synnytys ei ollut ihan helppo, mutta toivuin siitä hyvin ja pystyin palaamaan omien, tuttujen liikuntaharrastusten pariin noin kuukausi pikku-T:n syntymän jälkeen. Tein koko raskausajan fyysisesti raskasta työtä, jonka uskon olleen yksi syy nopeaan palautumiseeni. Yllätyin siitä, miten hyvässä kunnossa koko kropan lihakset tuntuivat heti olevan, vain vatsalihasten kanssa oli enemmän tekemistä, eivätkä ne vieläkään ole todellakaan yhtä vahvat kuin ennen raskautta.

Jos oikein innostun jostakin tai vastaavasti olen stressaantunut tai ahdistunut, tai en saa nukkua tarpeeksi, unohdan syödä. Reagoin ruokahalun menetyksellä kaikenlaiseen poikkeavaan. Tässä on minun haasteeni, syödä enemmän ja monipuolisemmin. Haluan pitää kehostani hyvää huolta, jotta se jaksaa liikuttaa minua kohti tulevia vuosia elämässä kaikkine kokemuksineen. :)

Huh, tulipas aloitettua elokuu rohkeissa merkeissä. Tästä tulee ihan selkeästi hieno kuukausi!

Tuoksuvaa kylppäriin

Meillä vierailevat ystävät kysyvät aina silloin tällöin, mikä on tuo ihana kylppärimme ovella vastaan tuleva tuoksu. Vilkaisu kaapin päälle sen paljastaa - siellä majailee melkein aina The Body Shopin huonetuoksu. Olen tykännyt näistä huonetuoksuista jo vuosia, ne ovat tarpeeksi hienostuneita ja neutraaleja, jotta niihin ei kyllästy helposti. Onpa huonetuoksua joskus luultu hajuvedeksenikin, se kertoo ettei kyseessä ole ainakaan mikään pesuainemaisen tymäkkä tuoksu. Suosikkini on vihreä tee, mutta tällä kertaa nappasin vaihtelun vuoksi tuollaisen "aloen ja pellavan tuoksuisen". Tikkujen määrää muuttamalla voi säädellä tuoksun voimakkuutta ja kestoa. Jos laittaa kaikki tikut kerralla, niin tuoksuöljyä riittää noin 3-4 kuukaudeksi.

Methodin pesuaineita on pitänyt ostaa tosi pitkään, mutta olen ensin halunnut käyttää pois kaapista vanhat puhdistustuotteet. Nyt nappasin kokeiluun tuon kylppäripuhdistajan ja ai että mikä ihana yrttisen raikas tuoksu! Suihkepullo on kätevä ja kivan kokoinen, ei pääse ihan heti loppumaan.

Tuoksuteemaan sopivasti esittelen tässä samalla myös uuden hajuveteni, jonka sain siskolta synttärilahjaksi. Kyseessä on Mary Kay -merkin vaniljaisen makea, mutta raikas Thinking of you -tuoksu, johon olen aivan ihastunut! Minähän olen ihan järkyttävän nirso hajuvesien suhteen, enkä ikinä osta mitään tuoksuja, koska en vain yksinkertaisesti osaa päättää, minkä valitsisin. Näköjään toimiva konsepti on tämä, että saan tuoksun lahjaksi - sekä mieheni että siskoni valitsemat hajuvedet ovat päässeet ahkeraan käyttöön. Nyt tuntuukin vuoden tauon jälkeen mukavalta suihkaista ihanaa tuoksua ranteeseen, T:n ollessa pikkuvauva (ja etenkin imetysaikana) ei nimittäin tuntunut oikein luontevalta käyttää mitään hajustettuja tuotteita iholle.

Heh, montakohan kertaa (liian monta) tuli kirjoitettua samaan postaukseen sana tuoksu?

Ihanaa, aurinkoista tiistaipäivää ja juhannuksen odotusta!

Letillä

Kaksossisko letitti hiukseni sunnuntaina ihanasti. Tämän parempaa kampausta ei voi otsiksen kasvattelija toivoa! Kesäinen, rento, mukava. Tykkään siitä, että hiukset ovat poissa kasvoilta eikä tuuli tuiverra niitä joka suuntaan. Vaikka varmaan otsatukka sopiikin mulle sinänsä ihan hyvin, niin en kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä viihdy siinä tunteessa, jonka otsalla roikkuva hiusosio saa aikaan.

Paavo the Paloauto on saanut ajella tänään aika paljon kylppärissä, sillä minä olen päättänyt harjoitella, harjoitella, harjoitella - ja lopulta oppia itsekin tekemään tuollaisen. Olen siis ihan täysin onneton kampausten tekijä ja toistaiseksi luomukseni ovatkin muistuttaneet enemmän jotain uskomatonta umpisolmua kuin lettiä... noh, ehkä mä vielä opin. :)

Pääsiäisen viettoon

Hyvää pitkäperjantaita kaikille! Me ollaan täällä lähdössä pääsiäisen viettoon, länsirannikolle suuntaamme muutamaksi päiväksi - kuinkas muutenkaan. Tein eilen viemisiksi sitruunapiiraan Rillan kodin ohjeen mukaan ja siivottiin kotia. Tykkään aina siivoilla ennen reissua, jotta on sitten mukavampi palata kotiin (purkamaan laukkuja ja selvittämään pyykkivuorta). Pikku-T jännittää tosi paljon imuria ja silloin kun imuroidaan, pitää aina päästä toisen vanhemman syliin katselemaan. Myös sähkövatkain on aika hurja kapistus.

Käänsin keittiön maton toisinpäin ja huone avartui kummasti. Lisäksi vaaravyöhyke syöttötuolin alla pieneni. Muutos se on pienikin muutos ja nyt ei ole ollut isommille tarvettakaan, jotenkin sisustusinnostus on nyt pienellä tauolla. Muuten mun hiukset näyttää ihan kamalan tummilta tuossa yllä olevassa kuvassa, en tykkää. Kampaajani mukaan mulla tummeni oma väri raskausaikana, kuulemma seasta löytyi melkein mustaa. :( Höh, haluaisin olla vaalea, mutta en kuitenkaan pahassa värjäys- ja juurikasvukierteessä. Raskaus ja imetys ovat kyllä jättäneet melkoiset jälkensä tähän päähän. Syksyllä hiuksia lähti ihan tupoittain ja nyt niiden tilalle kasvaa pikkuhiusta kauttaaltaan.

Pääiäisen viettoon pakataan ulkoiluvermeitä, on luvattu ihan mielettömän hienoja aurinkoisia päiviä! Suunnitelmissa on lisäksi tietysi herkutella hyvillä ruuilla ja juomilla. Aiomme myös käydä uimahallissa kokeilemassa ihan ekaa kertaa pikkumiehen kanssa. Alla olevassa kuvassa näkyvät meidän molempien, äidin ja pojan, uudet kevättakit. Vähän väriä kehiin. :) Tosin en tiedä tarkeneeko noilla kuitenkaan ihan vielä...

Aikamoinen tavaramäärä lähtee kyllä nykyään reissuille mukaan. Vaipat, ruuat, maidot, vaihtovaatteet, matkasänky, peitto, rattaat... Nyt tavaramäärä on varmaan huipussaan ja vähenee sitten kun T alkaa syödä meidän muiden kanssa samaa ruokaa ja jossain vaiheessa voi luopua rattaista ja vaipoistakin.

Tähän loppuun vielä pieni värikäs piristys. Nimittäin tilailin vähän valokuvia Ifolorilta ja katsokaas kuinka kivassa kuoressa ne saapuivat! Tuo värikäs pikku kansio on A4-kokoa ja kestävän oloista materiaalia, pääsee siis ehdottomasti jatkokäyttöön.

Tällaisin sillisalaattiterveisin toivottelen kivaa pääsiäistä!

Ihonhoitoa

Viime viikollahan en mahtunut sinne Sokoksen kosmetiikkaosastolle rattaideni kanssa kun olisin halunnut penkoa 3+1 -tarjouksia. No, seuraavana päivänä palasin Sokokselle - T:n päikkäreiden aikaan omalla kotisohvalla. Nythän oli käsittääkseni ensimmäistä kertaa mahdollisuus ostaa 3+1 -päivien tarjoustuotteita myös verkkokaupan kautta ja tämä oli ainakin itselleni huomattavasti miellyttävämpi tapa. Tein tilauksen torstaina ja maanantaina paketti oli noudettavissa tuossa lähipostissa. Tilailin tuttuja hyväksi havaittuja täydennyksiä meikkipussiin sekä ihonhoitoon ja siitä sainkin inspiksen kirjoitella vähän ihonhoitorutiineistani täällä puolella.

Olen apteekin perusvoide -tyttöjä; rasvailen Humektanilla ja Aqualan L:llä niin kropan kuin kasvotkin päivittäin ja käytän samaisia voiteita usein myös ihonpuhdistukseen. Olen kuitenkin yrittänyt viime aikoina ottaa myös muita tuotteita ihonhoitorutiiniini. Näin kolmenkympin korvilla juonteita alkaa jo näkyä ja iholla on jotenkin aiempaa enemmän pintakuivuutta, mutta samalla saan kuitenkin yhä nauttia myös epäpuhtauksien seurasta. Eli siis ihotyyppini taitaa olla pintakuiva sekaiho.

Lumenen keltainen putsarisarja on tosi kiva, miedon miellyttävän tuoksuinen ja tehokas, mutta hellävarainen. Geeli on myös aika riittoisaa, koska se vaahtoaa mukavasti. Muistaakseni tuo oli ennen "kirkastava" ja hieman vanhemmalle iholle suunnattu, nyt se näyttää olevan "raikastava" ja normaalille/sekaiholle suunnattu. Oli miten oli, minä tykkään! Nuorempana pesin mielelläni kasvot narskuvan puhtaiksi geelimäisillä tuotteilla, mutta nykyään suosin hieman voidemaisempia ja hellävaraisempia tuotteita. Tehottomuutta en silti siedä. Meikin on lähdettävä yhdellä tuotteella nopsasti ja sillä siisti. Toki silmämeikinpuhdistukseen käytän eri tuotetta, etenkin kun satun pitämään vedenkestävistä ripsiväreistä ihan arkikäytössäkin. Tuo Lumenen on siihen tarkoitukseen ihan paras tuote (monia on kokeiltu). 

Käytän aamuin illoin silmänympärysvoidetta ja nyt uusimpana ostoksena myös seerumia iltaisin kosteusvoiteen alla. Päätin kokeilla hetken mielijohteesta Lumene LAB -apteekkisarjan seerumia, joka on tarkoitettu juuri kolme-neljäkymppisen iholle ikään kuin ennaltaehkäisemään ikääntymistä. Tuntuu, että ihoni pintakuivuus on hieman vähentynyt näiden parin viikon aikana kun olen tätä seerumia käyttänyt, mutta toisaalta samalla myös pakkaslukemat ovat pudonneet, joten en tiedä sitten ketä kiittää. Joka tapauksessa olen tyytyväinen, koska nyt iho on tasaisempi ja meikkikin on helpompi levittää.

Kerran-pari viikossa teen naamion ja/tai kuorinnan. Olen tykännyt tuosta The Body Shopin savinaamiosta, heillä on ylipäätään tosi hyviä naamioita. Lumenen kirkastava naamio & mikrokuorinta on silti ihan suosikkini, tosi hyvä tuote heleyttämään ja raikastamaan kasvoja. Nyt muuten huomaan, että onpas mulla paljon Lumenea... 

Taidan olla aika keskiverto ihonhoitaja. Suosin kohtuuhintaisia ja kevyesti hajustettuja tai hajusteettomia tuotteita, ihan tuollaista peruskamaa. Jonkin verran olen kokeillut myös luonnonkosmetiikkasarjojen ihonhoitotuotteita, mutta niiden joukosta ei ole vielä löytynyt mitään kestosuosikkeja. En mitenkään erityisemmin nauti rasvojen ja putiloiden ostamisesta vaan ostan vain tarpeeseen, sitten kun vanhat ovat lopussa ja ostan usein samoja tuttuja hyviksi havaittuja tuotteita. Suhtaudun aika skeptisesti luksusbrändeihin sekä kaikenlaisiin ihmelupauksiin kuten silmänympäysvoiteisiin, jotka lupaavat vaalentaa tummia silmänalusia (eipä silti, sellainen olisi itselleni aika ihanteellinen tuote). 

Tällä hetkellä haaveilen kasvohoidosta jossain ihanassa rentouttavassa kauneushoitolassa. Esimerkiksi Day Spa Feel It:in Le Grande Classique -hoito olisi ihana:

Syväpuhdistava, tasapainoittava ja rentouttava kasvohoito

LE GRANDE CLASSIQUE 75€

Kesto: 90 min

Kaksi kertaa Lucas-hoitonestesumutus joka sisältää viittä tärkeää eteeristä öljyä, hellävarainen kasviuutteita sisältävä kuorinta, micropeeling-kuorinta, hellävarainen epäpuhtauksien poisto, rentouttava hieronta koko kasvoille, kaulalle ja decolteelle, puhdistava naamio sekä aromaattinen kompressi ja silmänympärysnaamio. Yksilöllinen asiakkaan tarpeiden mukaan tehtävä kokonaisvaltainen kasvohoito, joka syväpuhdistaa ihon tehokkaasti sitä kuitenkaan ärsyttämättä. Rentouttava hieronta sekä luonnolliset virkistävät ja tasapainottavat tuoksut tekevät ihostasi syväpuhtaan ja säteilevän.

Millaisia ihonhoitorutiineja teillä on? Käyttekö kauneushoidoissa? 

Ja onko vaalentavaa silmänympärysvoidetta oikeasti olemassa? 

terveisin nimimerkki Utelias

Silmienpoistaja... vai miten se meni?

Minulla on tummat silmänaluset. Luulisin, että on aina ollut ja osittain se on siis ihan rakenteellista. Tällä hetkellä tummuus on kuitenkin pahemmalla tolalla kuin koskaan, kiitos ah-niin-hyvin nukkuneen vauvani. Tällä hetkellä silmänalusten peiteaine onkin varmaan tärkein meikkituotteeni, en kehtaa poistua kotioven ulkopuolelle sipaisematta edes jotain tilannetta hieman korjaavaa.

Tummuuden lisäksi minulla on juonteita nimenomaan alaluomella. Niitä kuuluisia "ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä" kai, kolmekymppiä seuraavaksi mittarissa. Enkä kyllä tykkää yhtään! Aloitin silmänympärysvoiteen käytön vasta joskus 25 ikävuoden tienoilla, vaikka olin tuolloin käyttänyt jonkinasteista silmämeikkiä jo yli kymmenen vuotta. Suosittelen samaa kaikille... tai sitten en. Ihan oikeasti, miksen voinut sivellä silmänympäryksilleni vaikka jotain ihan tavallista kosteusvoidetta, mitä vain? Havahduin asiaan vasta kun sy-iho alkoi oikeasti tuntua kuivalta ja havaitsin ensimmäisten juonteiden alut.

Olen kokeillut lukuisia eri tuotteita ja useimmiten saan kyllä tummuuden suht hyvin peittoon, mutta tavara kerääntyy ennen pitkää juonteisiin ja siten vain pahentaa tilannetta. Etenkin talviaika on haastavaa, koska kuiva pakkasilma saa silmäni usein vuotamaan ulkona ja sen myötä silmänalusilla oleva peiteaine yleensä paakkuuntuu rumasti. Nyt löysin ilokseni kavereiden vinkistä uuden tuotteen, jota voin suositella muillekin: Maybelline The Eraser Eye Perfect and Cover Concealer.

Kyseessä on siis Anti-Age-sarjan tuote (kyllä, tähän on tultu...) ja se lupaa myös hoitaa silmänympärysihoa. Hoitaa tai ei, niin hyvältä se ainakin iholla tuntuu! Ensimmäisenä testipäivänä olosuhteet olivat aika haastavat kun kuljin kilometritolkulla kunnon lumituiskussa kovassa pakkasessa, mutta niin vain tuote pysyi täysin siistinä paikallaan eikä kerääntynyt ollenkaan juonteisiin. Peittokykykin on mielestäni hyvä, ja hinta oli tuossa Prismassa 13 euron paikkeilla eli ei paha ollenkaan. Minusta on muuten hassua, että Maybellinella on anti-age-tuotteita, koska olen aina mieltänyt kyseisen brändin nimenomaan nuorille suunnatuksi. Maybellinesta tulee aina mieleen yläasteaikoina kirjastossa huokaillen selatut Seventeen-lehdet.

Otin tänään itsestäni jopa ennen ja jälkeen-kuvia, mutta tulin onneksi järkiini ja poistin ne kameran muistikortilta. En nyt sentään viitsi kiusata teitä näillä puolen vuoden univelka -silmilläni. ;)

Mitä tuotetta te suosittelette tummille silmänalusille?

KORRES x 2

Karkkipäivä-blogia kirjoittava ystäväni Sanni julkaisi viime viikolla todella inspiroivan jutun vierailustaan Korresilla Ateenassa. Samana päivänä sähköpostiini oli tullut 10 euron alekoodi Sokoksen verkkokauppaan. Arvatkaapas pystyinkö vastustamaan kiusausta? Pari Korresin tuotetta oli ihan pakko tilata! Olen pitkään halunnut kokeilla tätä merkkiä, koska pakkaukset näyttävät niin houkuttelevilta ja pidän heidän filosofiastaan, mutta olen usein hieman saamaton (ja pihi) kosmetiikkakokeilujen kanssa - ostan lähes aina jotain tuttua hyväksi havaittua uudelleen ja uudelleen.

Tällä kertaa kokeilu kuitenkin kannatti, sillä löysin itselleni uuden luottotuotteen! KORRES 3 in 1 Cleansing Emulsion on nimittäin aivan ihanaa tavaraa. Tuotteessa on hellävarainen, kermainen koostumus, mutta se puhdistaa silti tehokkaan oloisesti. Tuoksu on raikas, miellyttävä ja hieman ylellinenkin - pakkauksessa ei taidettu mainita mitään mantelista, mutta se minulle tuosta tuoksusta tulee hieman mieleen. Ja tällä lähtee moitteettomasti myös ainakin arjen kevyt silmämeikki, johon itselläni kuuluu helmiäisluomiväri, kynärajaukset sekä ripsiväri. Ihan huippua, ettei tarvitse läträtä silmämeikinpoistoaineella erikseen joka ilta tai varoa kasvoja pestessä silmänympärysihoa. Vai olenko ainoa, joka ei oikein jaksaisi noudattaa ohjeita silmänympärysten välttelystä päivittäisten puhdistustuotteiden kohdalla? Silti haluaisin kohdella herkkää ja kovaa vauhtia rypistyvää silmänympärysihoani hyvin. Kiireinen ja/tai väsynyt kiittää, sillä erillistä kasvovettäkään ei tarvita. Tätä ostan varmasti uudelleenkin!

Sen sijaan toinen tilaamani tuote ei vastannut odotuksia. KORRES Yoghurt Moisturizing Cream jostain syystä kihelmöi häiritsevästi ihollani kun levitän sen, tuote ei siis ole niin hellävarainen kuin haluaisin. Lisäksi tuoksu on varsin tunkkainen ja jää iholle pitkäksi aikaa, vaikka jugurttivoiteelta voisi odottaa raikkautta. Avattava purnukkakin on vähän epäkäytännöllinen ja epähygieeninen verrattuna tuubiin tai pumppupulloon, vaikka sinänsä kyllä ihan tyylikäs ja simppeli design miellyttää.

Olen tilannut kosmetiikkaa muutaman kerran aiemminkin Sokoksen kauneuden verkkokaupasta ja toimitus on aina ollut supernopea: seuraavana päivänä paketti on ollut noudettavissa postista. Nyt huomasin, että valikoima on laajentunut myös kodin tuotteisiin, huippujuttu! Kun ruudulle vielä napsahti tarjous "Tilaa mikä tahansa kodin tuote, saat Kivi-tuikkulyhdyn kaupan päälle", niin klikkasin tietysti jotain kivaa kotiinkin. Kyseessä on seinään kiinnitettävä tuote, joten saatatte joutua odottelemaan esittelyä hetken - kuten ennenkin joskus mainitsin, niin virallinen kiinnitysvastaavani, jota myös aviomieheksi kutsutaan, ei aina innostu näistä projekteista ihan heti. ;)

Sassoon smooth drape

Lauantaiaamuterveiset kolmannen kahvikupin ääreltä! Me ollaan piakkoin (jahka kahvi vaikuttaa toivotulla tavalla ja toimerrun pakkailuun) lähdössä ajelemaan Vaasaan päin siskoa ja kavereita moikkaamaan, mutta ajattelin tulla vielä käymään täällä blogin puolella suosittelemassa hyvää tuotetta muillekin pörröpäille. 

Nimittäin aiemmin mainitsemani hiustenlähdön lisäksi olen viimeiset pari kuukautta saanut kärsiä todella takkuuntuvasta tukasta. Hiuslaatuni on normaalistikin melko takkuuntuva ja olen suosinut silottavia tuotteita (esim. Sebastian Potion 9 kuuluu suosikkeihini), mutta nyt se on sitä potenssiin kymmenen. Lyhyestä mitasta huolimatta suihkun jälkeen latva on yhtä pörröistä kökköä. Olen kyllä todella ihmeissäni, miten hormonaaliset muutokset voivat vaikuttaa hiukseen tyvestä latvaan saakka, vieläpä kun hius on käsiteltyä! Raskausaikana nimittäin latva oli normaalia siloisempi eikä hius takkuuntunut normaalilla tavalla, nyt taas päinvastoin. Hiuksenhan pitäisi olla kuollutta ainetta...?

Oli miten oli, pyysin apua kampaajaltani (joka myönsi, että juu, muutosta hiuslaadussa on tosiaan tapahtunut) ja hän suositteli minulle tätä Vidal Sassoon smooth drape jätettävää hoitoainetta. Putilo oli aika kallis, kolmenkympin tienoilla, mutta mitäpä sitä ei nainen epätoivoisena maksaisi. Tuote on ohutta, melkein litkua koostumukseltaan. Hieron sitä noin teelusikallisen verran ensin kämmeniin ja sitten lätkin kädet takkukökköihin. Ja toimii, saan selvitettyä tukan ilman mitään vastalauseita! Tässä on myös ihanan hienostunut tuoksu. Tukea muotoiluun tästä ei saa, mutta tuote silottaa hiuksen pintaa ja sisältää lämpösuojan. Plussaa vielä kauniista putilosta, sopii sisustukseen, vaikka en mä tätä yllättäen olkkarissa kuitenkaan säilytä. ;)

Varpaisillaan

Minulla on ollut geelaukset varpaankynsissä viime joulukuusta asti. Otin ne alunperin lomamatkaa varten saatuani lahjakortin kynsihoitoon, enkä sitten raaskinutkaan luopua niistä. Olen huollattanut kynsiä tähän mennessä kaksi kertaa ja aion pitää saman linjan ainakin syksyyn asti, nämä ovat vain niin kivat! Hassua sinänsä, koska en ole koskaan ollut mikään kynsienlakkaajatyyppi - ehkä siksi nämä viehättävätkin, kun ovat niin helpot. Huolto noin 8-10 viikon välein riittää ja aikaa operaatiossa kuluu reilu tunti. Tällä hetkellä minulla on tavallinen ranskalainen manikyyri höystettynä tuollaisella vähän leveämmällä glitter-raidalla. Seuraavaksi kerraksi suunniteltiin jo kynsihoitajan kanssa kesäisiä kukkakuviointeja isovarpaisiin. :)

Toivotan sandaalikelit tervetulleiksi vaikka heti!

Naamiohuvit ja -hyödyt

Minulla on ollut aivan ihanat pääsiäispyhät, toivottavasti teilläkin! Aurinkoisia säitä, vähän reissaamista, paljon unta, ulkoilua, hyvää ruokaa, perheen kanssa oleilua ja tietenkin masun silittelyä. Tänään vietetään kotipäivää ja vuorossa on pieni ryhtiliike eli siivoushetki. Mies hoitaa imuroinnin, minun osani on kylpyhuoneen pesu, jonka teen usein naamioituna.

Lumenen Radiant Touch 2in1 -naamio on tosi kiva! Iholle voi levittää ohuen kerroksen vaikuttamaan ensin naamiona ja huuhteluvaiheessa kevyin pyörivin liikkein hieromalla saa myös hellävaraisen tuntuisen kuorinnan iholle. Tuloksena on kirkkaampi ja raikkaampi fiilis kasvoilla.

KC Professionalin uudistuneet Color Maskit ovat saaneet tosi kivan näköiset tuubit. Tätä kaunotarta tekee mieli pitää esillä kylpyhuoneessa! Vanilla-sävy sopii hyvin meille hieman tummemmille blondeille. Itse haen viileää taittoa ja kiiltoa sävyyni, mutta monet varsinaiset hopeatuotteet ovat liiankin sinertäviä ja saattavat tehdä lopputuloksesta turhan monisävyisen ja sameahkon. Niin upeita kuin ihan viileän vaaleat sävyt ovatkin, niin itselleni astetta tummempi ja lämpöisempi on kuitenkin enemmän omaa tyyliä. Sävyttävät hoitoaineet eivät oikeastaan koskaan tuoksu mitenkään hyviltä, mutta tässä tuotteessa on ihan suhteellisen neutraali ja miellyttävä tuoksu, joka ei jää hiuksiin leijailemaan huuhtelun jälkeen.

Puhtaasta kylpyhuoneesta astuu siis pian ulos astetta hoidetumpi zubi - valmiina viimeiseen lyhyeen työviikkoon ennen äitiyslomaa!