Halloween-muistoja vuosikymmenen takaa

Kymmenen vuotta sitten olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja lähdin syksyksi au pairin hommia tekemään Kaliforniaan. Siellä pääsin viettämään host-perheeni ja heidän ystäviensä kanssa kunnon amerikkalaista Halloweenia! Talot oli koristeltu viimeisen päälle teeman mukaisesti, kaikki pukeutuivat toinen toistaan pelottavampiin asuihin, kurpisalyhtyjä taiteiltiin, syötiin yliannostus karkkia ja maissileipää.

Minä olin muista aikuisista poiketen pukeutunut Nalle Puh -asuun, halusinhan olla kiltti enkä yhtään pelottava lastenhoitajatyttönen. Horror-tehosteet ja tekoveri jäivät siis suosiolla muille. Aika moni pikkutyttö halusi olla prinsessa, mutta perheeni nelivuotias tyttö pukeutui erittäin hurjaksi dinosaurukseksi. Häntä kuului pelätä tosi paljon ja sain moitteita, jos uskalsin puhua hänelle normaalisti!

 

Kurpitsalyhdyistä tuli todella upean näköisiä kun niitä oli pihalla pitkä rivi! Ja niiden veistäminen oli tosi hauskaa puuhaa.

Otin reissuni aikana verrattain vähän valokuvia, koska minulla oli ihan tavallinen filmikamera ja kuvien teettäminen oli silloisessa budjetissani aika kallista. Muistan, miten jännää oli aina filmin täytyttyä viedä se kehitettäväksi ja jännittää, minkälaisia kuvia sieltä tuleekaan! Vein kuvat tuolla reissussa aina samaan "tunnin kuvaan" yhdessä pikku ostoskeskuksessa ja odottelin melkeinpä minuutteja laskien, koska pääsen hakemaan ne sieltä.

Tänä iltana en juhli Halloweenia sen kummemmin, mitä nyt kynttilöitä ajattelin polttaa ja paistaa jo toisen (!) satsin joulutorttuja tälle kaudelle. Minulla on muuten ihan hirveästi postausaiheita mielessä tänne blogiin, kunhan vain olisi aikaa niitä toteuttaa.

Millaisia Halloween-muistoja tai -suunnitelmia teillä on?

Veitset seinälle

Kerroin pari viikkoa sitten tilanneeni Sokoksen verkkokaupasta jotain myös kodin valikoimasta, nyt se jokin on seinällä omalla paikallaan - Fiskarsin veitsimagneetti nimittäin! Olen alkanut miettiä, mitä kaikkea pitää siirtää turvallisempaan paikkaan sitten kun T lähtee liikkeelle. Nyt on ainakin veitset poissa laatikosta. Ne myöskin säilynevät magneetissa paremmassa  ja terävämmässä kunnossa, eikä tämä säilytysratkaisu ole ollenkaan hullumman näköinenkään minusta. 

 

Meidän suosikkeja ovat Victorinoxin keittiöveiset, niissä on erinomainen hinta-laatusuhde. Fiskarsin klassiset oranssit sakset nostin myös seinälle, niissä on niin hieno muoto. Arkiset tuottteet ovat usein tosi kauniita.

Kuulumisia + GALLUP GONE WRONG...

En tajua mitä tuolle gallupille oikein tapahtui... Eilen iltapäivällä huomasin jo ilahduttavan monen vastanneen siihen eli annetut äänet olivat ainakin osittain kertyneet ihan normaalisti. Illemmalla en Bloggerissa enää vieraillut ja tänään aamulla kun tulin kurkkaamaan, gallup oli nollaantunut! Poistin sitten koko roskan harmistuneena. Kiitos kaunis kuitenkin kaikille teille, jotka ehditte jo oman vastauksenne klikata! Siinä vaiheessa kun itse tilanteen viimeksi näin, niin arkipostaukset olivat saaneet eniten ääniä. Ihan mukava juttu, koska sitähän tämä elämä on, arkea hyvässä ja joskus pahassakin. Eli arkipostauksia on takuuvarmasti tulossa. :)

Tänään meidän arkeen kuuluu ainakin ulkoilua kauniissa aurinkoisessa pakkassäässä. Asioita on hoidettavana ja autossa kesärenkaat alla, joten ei muuta kuin tossua toisen eteen. Renkaat voisi tietysti vaihtaa, mutta tässä on sellainen pikku pulma, että meillä ei varsinaisesti ole talvirenkaita, eli ne pitäisi ostaa ensin ja kaikki ovat varmaan tietoisia rengasliikkeiden ruuhkista tällä hetkellä. Ehkä hieman viime tippaan on mieheni nyt tämän siis jättänyt... Onneksi sain oman autoni myytyä pois keväällä, ei ole tarvinnut mistään tällaisesta tylsästä huolehtia sen koommin.

Ulkoilusta puheen ollen, eilen pääsin testaamaan ekaa kertaa meidän Mutsyt lumisohjossa. Tällä kertaa talvi ei päässyt yllättämään vaunuilijaa, kärryt kulkivat auraamattomalla lenkkipolulla todella hyvin! Olen kyllä oikein tyytyväinen, ettei tullut valittua ihan pienillä kääntyvillä renkailla varustettua vaunumallia, nuo Mutsy 4Riderin kookkaammat ilmatäytteiset renkaat ovat tosi vakaat ja kulkevat täysin moitteettomasti esim. mukulakivillä. Tietysti neljä isoa suoraan kulkevaa rengasta voisi olla vieläkin vakaampi valinta, mutta tämä riittää meille ja arvostan kyllä toisaalta paljon kääntyvien pyörien tuomaa helppoa ohjattavuutta.

Pikku prinssimme vatsavaivat jatkuvat edelleen ja tutkimuksia tehdään (tai ainakin suunnitellaan). Alan olla jo aika turhautunut ja tekisi kovasti mieli taas itsekin syödä normaalisti kaikkea, ja tietysti saada pikkuinen voimaan paremmin. Vaatii melkoista kärsivällisyyttä jaksaa odotella, että saisimme jotain tietoa tilanteen etenemisestä, päivä ja viikko kerrallaan mennään.

kuva: And that's who I am

Pakkasten tultua havahduin muuten siihen, etten ole edelleenkään löytänyt itselleni niitä kunnon lämpimiä talvikenkiä! Olen sovitellut monia malleja - tosi usein varressa on kyllä lämmintä karvaa, mutta varpaiden kohdalla ei. En ymmärrä tuota logiikkaa ollenkaan. Vai tiedättekö te jonkun, joka palelee nilkoista, mutta ei varpaista? Hmm...

Näillä sillisalaattiterveisillä, kivaa lauantaipäivän jatkoa!

Kuukauden hedelmäsuosikki + GALLUP!

Olen ihan koukussa persimoneihin, lisää pitää ostaa joka kauppareissulla. Nämä taitavat juuri nyt olla parhaimmillaan, sopivasti ennen mandariinikauden alkua. Syön persimonini usein ihan sellaisenaan, mutta toimii hyvin myös erilaisissa salaateissa ja suolaisten juustojen kanssa (itse olen tosin edelleenkin maidottomalla ruokavaliolla, joten juustot jäävät nyt haaveeksi). Maku muistuttaa nimensäkin mukaisesti vähän persikkaa, mutta on pehmeämpi ja koko hedelmä koostumukseltaan kosteampi.

Tein tuonne blogin sivupalkkiin pienen gallupin ja olisin toooosi iloinen, jos jättäisit merkkisi sinne! Kuten varmaan kaikissa muissakin blogeissa, niin myös täällä kommentoijien määrä on häviävän pieni murto-osa kaikista kävijöistä. Ehkä gallupeilla voisin saada kartoitettua hiljaistenkin kävijöiden toiveita ja fiiliksiä. En itsekään jaksa läheskään aina kommentoida blogeihin, joissa vierailen, mutta kyselyihin tulee klikkailtua vastauksia melko usein. Eli siis luetko sinä täällä mieluiten juttuja sisustuksesta, arjesta vai pukeutumisesta (useammankin vaihtoehdon voi valita)?

Aurinkoista viikonloppua!

Vaaleaa haaleaa

Tänään oli ensimmäinen sellainen pakkasaamu, että maisema oli ihan vaaleanhaalean usvainen, kuuraa nurmikoilla ja maahan pudonneiden lehtien päällä. Aika kaunista! Minusta syksyllä pakkasten tulo on aina jollain tavalla ihanaa, tänään aionkin pukeutua ensimmäistä kertaa villakangastakkiin ja villapipoon. Hain harmaan lemppari-villakangastakkini varastosta tuossa joku päivä ja huomasin sen olevan tosi ryppyinen helmasta, olen näköjään laittanut sen aika huolimattomasti pukupussiin. Toivottavasti se siitä oikenisi itsellään, vai onko teillä jotain vinkkejä millä kangasta voisi kotikonstein yrittää silotella?

Nämä pari kuvaa meiltä ovat eiliseltä, mutta sopivat tämän päivän tunnelmaan aika hyvin. Oranssit tehosteet ovat saaneet siirtyä syrjään hetkeksi ja pikku hiljaa voisi alkaa laittaa jotain pientä jouluista esille. En ole varsinaisesti mikään joulukoristeihminen, mutta ainakin jotain kauniita, ehkä kullansävyisiä, palloja voisi sujauttaa maljakkoon ja niitä valosarjoja tietenkin... Vietämme joulua varmaan pääasiassa reissun päällä (mummuloissa), mutta kyllä silti jotain kivaa pientä sesonkijuttua omaankin kotiin haluan.

Oletteko te jo miettineet kodin jouluilmettä?

Parin päivän pähkäilyt

Sunnuntaina mieheni kysyi, pitäisiköhän meidän lähteä vähäksi aikaa jonnekin ulkomaille asustelemaan ja töitä tekemään koko perhe. Tietysti pitäisi keksiä joku säilytyspaikka näille kaikille kamoille, niin ja varmaan saada joku työpaikka jostain ensin... Vastasin: Joo joo lähdetään, heti vaan kun nuo T:n mahdolliset allergiat on saatu selvitettyä! Ja jäin haaveilemaan sellaisesta seikkailusta, miettimään että voisin taas päästä puhumaan muutakin kuin suomea ja vauvakieltä (ättä, gäägää), ehkä saatua itsellekin jotain uutta haastetta ammatillisessa mielessä.

Maanantaina sama heppu kysyi, muutetaanko Lempäälään. Sellaiseen ensi vuoden puolella valmistumassa olevaan paritaloasuntoon, jossa olisi huippu pohjaratkaisu, tilava keittiö ja kaikkiin materiaaleihin ehtisi vielä vaikuttamaan. Toki pitäisi ottaa reilusti isompi asuntolaina ja siirtyä vähän syrjemmäs, sinne muiden lapsiperheiden sekaan... Vastasin: Joo joo, ihan uuteen kotiin, se olis ihanaa! Ja jäin haaveilemaan niistä pintamateriaaleista ja miettimään, että apua sinne täytyis ottaa joku pihasuunnittelija sitten varmaan kun en osaisi tehdä sellaiselle uudelle mutapihalle yhtään mitään.

Tiistaina käytiin Ikeassa. Olisin halunnut ommella ne uudet pilkulliset verhot pikkuhuoneeseen, mutta Hildis-kankaan kohdalla oli hyllyssä tyhjä kolo. Olisin myöskin halunnut sellaisen valosarjan, joka oli tietysti myyty loppuun. Seisoin pitkään Hemnes-yöpöytien edessä ja mietin, ettei punainen ehkä olisi sittenkään se paras vaihtoehto. Eikä toisaalta harmaanruskeakaan. Että valkoinen sen pitää olla sittenkin. En kuitenkaan ostanut sillä reissulla yhtään mitään, pääseehän sinne uudelleenkin.

Niinpä niin, valkoisia huonekalujahan meillä ei vielä olekaan. Ja täällä samassa osoitteessa me varmaan asustellaan vielä aika pitkään. Toisaalta pieniä juttujahan nämä pähkäilyt ovat, onhan mulla rakkaat pojat, isompi ja pienempi. Ollaan sitten Lontoossa tai Lempäälässä tai ilman yöpöytää.

Raitafani

Minun yläosiani...

... ja pojan vaatevarastoa.

Mietin vain, että kuinkakohan pahoja traumoja pikkuiselle jää näistä kaikista raidoista.

Viimeksi kyllä tsemppasin kun ostin T:lle bodyja pieneksi jääneiden tilalle - kaksi kuviollista, yksi yksivärinen ja vain yksi raidallinen! Se on tuo päällimmäinen puna-musta-harmaa ja ollut ylivoimaisesti eniten käytössä. Miksiköhän...?

Pikkuhuoneen muutossuunnitelma

Olen mietiskellyt "pikkuhuoneemme" muutostarpeita tällä viikolla. Kyseessä on siis huone, josta olisi tarkoitus tehdä piakkoin T:n makuuhuone. Samalla huoneessa kuitenkin pysyy minun vaatesäilytykseni, liinavaatekaappi, työpöytä ja kirjahylly, jossa on kaikenlaista mappia ja sen sellaista säilytettävää. Niille kun ei ole paikkaa muuallakaan asunnossa, eikä toisaalta T tarvitse vielä omaan huoneeseensa leikkitilaa. Olisi mukavaa, että huone olisi kaikesta sillisalaatista huolimatta myös sisustuksellisesti toimiva ja nätin näköinen.

Yllä olevasta kuvasta näkyy huoneen nykyistä tilannetta eli sävymaailma on pehmeän beigen valtaama. Senkkiä olisi tarkoitus siirtää niin, että saamme T:n sängyn huoneen perälle - en kylläkään vielä tiedä tuleeko se osittain ikkunan eteen poikittain vai seinän viereen pitkittäin. Tekstiilit ajattelin vaihtaa astetta reippaampiin, todennäköisesti ompelen verhot ja jotain muuta pientä piristettä Ikean mustavalkopilkullisesta Hildis-kankaasta. Tuntuu, että vaihteeksi kappamallinen verho voisi olla kivempi kuin tuollainen sivuverho. 

Tällä hetkellä huoneessa on beige puuvilla-paperinarumatto, jonka tilalle mietin pyöreää nukkamattoa, ehkä jossain raikkaassa värissä tai sitten ihan harmaana. Lelujen ja/tai lastenkirjojen säilytykseen himoitsen Muuton Restore-koria, niitä voisi olla kaksikin! Edelleenkin mielessä pyörii tuo Brio Sleep-sänky, se on niin linjakas ja myös juniorisänkynä kivan näköinen. Ai niin, ja lapsen yövaloksi tietenkin Ferm Livingin ihana puinen seinävalaisin!

Näillä suunnitelmilla jatketaan sunnuntain viettoa, 

toivottavasti pääsen pian toteutukseenkin saakka.

Designhaaveita vol 2: Visu

Pari päivää sitten listasin design-haaveitani, joiden joukossa oli Artekin ruokapöytä. Mainitsin, että yhdistäisin siihen mieluiten keveämmät tuolit, Artekin omat olisivat jotenkin liian itsestäänselvät... Vasta postauksen julkaisemisen jälkeen muistin Mika Tolvasen Muutolle suunnitteleman puujalustaisen Visu-tuolin. Pakko lisätä nämä tuolit haavelistalle, ja valkoisena mieluiten, jostain syystä en vain löytänyt valkoisesta versiosta kuvaa.

Yllä olevassa kuvassa himoitsemani tuoli on siis tuo vaaleanpunainen. Miten kaunis muoto! Ihanan sirot ja linjakkaat jalat ja sopivan matala selkänoja minun makuuni. Mitäs te pidätte? Millaiseen pöytään yhdistäisitte?

kuvat: Finnish design shop

Hetki

Hahaa carpe diem! Olen aina vähän karsastanut tuota hokemaa, liekö hieman missiviboja mukana. Vähättely on kyllä selkeästi ollut turhaa, vauvan myötä hetkeen tarttuminen on nimittäin aika oleellinen juttu. Kun T nauraa sydämensä kyllyydestä, tuntuu että aika melkein pysähtyy, on vain niin hauskaa katsoa toisen riemua. Toisaalta sellaiseenkin hetkeen on ihan suotavaa tarttua nopeasti kun jätkä päättää julkisella paikalla, että hänelle riittää jokin juuri tarjolla oleva aktiviteetti. Ja etenkin sellaiseen kun saa hetken omaa aikaa nautiskella kynttilöistä ja suklaasta ihan tavallisena torstaiamuna (torstaithan ovat jostain syystä niitä arkipäivistä ankeimpia).

 Mitä, näkisiköhän joku täällä pyykkejä lattialla, tiskejä pöydällä ja lelukasan olohuoneessa? Minä näen vain alla olevan kuvakulman.

Ruokavaliostani on tällä hetkellä karsittu vähäksi aikaa pois maito, muna, soija, ohra, ruis ja vehnä. Suklaille, pullille ja jäätelöille sain siis sanoa näkemiin, mutta ilokseni löysin yhden ihanaisen herkun, joka on täysin maidoton ja viljaton, nimittäin Wiener Nougat! Voin kyllä luvata, että sitten kun saan taas syödä vapaasti kaikkea, niin herkuttelen juuri niin paljon kuin ikinä tekee mieli. 

Tämä "allergisen" elämä on tavallaan aika avartavaa. En ole koskaan ennen joutunut yhtään miettimään, mitä ja missä voin syödä. Nyt ymmärrän ruokarajoitteisia paljon paremmin, ei ihan helppo juttu kieltäytyä herkuista kylässä tai valikoida ravintolaa sen mukaan, mistä voisi saada sopivaa syötävää. Ja mitä viljattomat erikoistuotteet oikein maksavatkaan! Tiesittekö, että esimerkiksi tavallisissa maissi- ja riisimuroissa on hirveät määrät vehnää ja useimmisssa myös maitojauhetta? Toisaalta uskoisin, että olen löytänyt sellaisia uusia, aiempaa ekologisempia ja terveellisempiä elintarvikkeita, jotka jäävät käyttöön tämän imetysdieettikokeilun jälkeenkin.

Designhaaveita

Minulla on muutamia huonekaluihin liittyviä haaveita, joita toivoisin voivani toteuttaa pikku hiljaa, ajan kanssa. Näille ei oikeastaan ole paikkaa nykyisessä kodissa, mutta jossain vaiheessahan me muutetaan isompaan asuntoon, joten annan itselleni luvan jo nyt suunnitella sinne sopivia juttuja. :) Yhteisenä tekijänä näillä kaikilla on aikaa kestävä design, sellainen sukupolvelta toiselle -meininki, mutta silti raikas ja moderni ilme.

1. Artek 83-ruokapöytä 

Tästä ruokapöydästä olen haaveillut jo aika pitkään. Kyseessä ei ehkä ole se kaikkein kaunein näkemäni ruokapöytä, mutta simppeli design miellyttää kyllä minua ja laatu olisi ainakin taattu. Nimittäin vanhemmillani on ollut tämä ruokapöytä kovassa käytössä noin 25 vuotta ja se on täysin uudenveroisessa kunnossa, mitä nyt koivuosat ovat tietysti hieman tummuneet. Haluaisin tämän pöydän nimenomaan valkoisella ikilevyllä, koska se on niin kestävä ja täysin huoltovapaa.

Varmaan osittain lapsuusmuistotkin vaikuttavat siihen, että olen niin kovin tykästynyt tähän pöytään - sen ääressä on tehty läksyjä, askarreltu joulukortteja, pelattu lautapelejä, istuttu iltaa ja tietysti ruokailtu niin arkena kuin juhlissakin. En kylläkään haluaisi yhdistää Artekin tuoleja tähän pöytään vaan jotkut keveämmät ja raikkaammat, meidän nykyisetkin tuolit voisivat sopia!

2. String Pocket -hylly

Tämä on se sisustusblogien vakiohylly, josta jo aiemmin tunnustin haaveilevani. Nimenomaan tuo harmaa väri houkuttelee kovasti! Minun mielestäni tämä hylly olisi kiva työhuoneessa, lastenhuoneessa tai keittiössä, jälkimmäisessä kaikkein mieluiten. Tuohon olisi hauska järjestää reseptivihot, kauniit maustepurkit ja kupit - ja vaihdella sitten asetelmia aina vuodenaikojen ja fiilisten mukaan.

3. Artek lasilevypöytä Y805C 

Tämä lasilevypöytä on uusin haaveeni, nimittäin näin siitä kuvan valkoisena vasta joitain viikkoja sitten ja se tuntui heti todella omalta. Koivunvärinenkin on kaunis ja se perinteisempi versio, mutta ei kuitenkaan houkuttele minua samalla tavalla kuin valkoinen. Kivoja sohvapöytiä on mielestäni aika hankala löytää, siksikin piti laittaa heti tämä vaihtoehto muistiin. Tämä on sopivan ilmava ja eleetön, voisi sopia meidän sisustustyyliin aika hyvin (tosin ei nykyiseen olkkariin tilanpuutteen takia). Valkoisesta versiosta löytyy kuva esimerkiksi täältä, näyttää muuten hyvältä tuokin kun noita on kaksi vierekkäin, joskin vaatii jo aika isoa tilaa ympärilleen.

Mistä (design-)huonekaluista te haaveilette, vai joko haaveet on toteutettu?

Syysilta

Kävimme koko perhe alkuillasta ulkoilemassa kun vielä oli valoisaa. Se on muodostunut itse asiassa ihan tavaksi tässä viime aikoina. Joskus meillä on rattaat mukana, mutta useimmiten Manduca-kantoreppu. T viihtyy siinä tosi hyvin, hän katselee uteliaana ympärilleen ja usein unikin voittaa jossain vaiheessa. Meillä oli tänään kamerakin matkassa mukana ja ihan kivoja syyskuvia saatiin valon vähäisestä määrästä huolimatta. Kameran kanssa on kyllä siitä mukavaa touhuta, että etsimen läpi näkee jotenkin helpommin kauniita yksityiskohtia arkisissa paikoissa. Nämä kaikki kuvat ovat ihan päivittäisten, tuttujen reittien varrelta.

Meillä on takana aika raskas syksy tähän asti. Syyskuun alkupuolella alkanut pikkumiehen "vatsatauti" ei ole ottanut helpottaakseen, päinvastoin muuttunut koko ajan pahemmaksi. Jo kohtuullisen hyvin hallussa ollut refluksikin on samaan aikaan lisääntynyt ja loppukesästä löytynyt melko hyvä rytmi päivä- ja yöunien suhteen on hajonnut täysin käsiin. Onneksi löysimme vihdoin tiemme sellaiselle lääkärille, joka ei vähätellyt tilannetta. Tällä hetkellä tutkitaan maitoallergian mahdollisuutta ja vaikuttaa siltä, että maitoproteiini todellakin on pahiksien listalla - vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa onko näin ja jos onkin, niin löytyykö mahdollisesti muitakin allergioita. Olen itse aika loppu niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Sunnuntai-illan fiilis on kuitenkin toiveikas. Josko ensi viikko toisi tullessaan parempia unia ja parempaa vointia pienelle hymypojallemme. Ehkä oman ruokavalioni muutokset alkavat vaikuttaa positiivisesti. Uusi viikko on uusi alku.

Cognac boots

Konjakinväriset kengät ja laukut kuuluvat lemppareihini etenkin syksyisin ja talvisin - pidän siitä, miten ruskean sävyillä asusta tulee usein rennompi kuin mustilla asusteilla. Erityisesti tykkään yhdistää konjakinruskeaan vaaleita sävyjä kuten beigeä ja vaaleaa harmaata, tietysti denimkin toimii aina.

En ole käyttänyt pitkävartisia saappaita vielä ollenkaan tänä syksynä, on ollut jotenkin niin lämmintä. Kaivoin kuitenkin nämä ruskeat saappaat eilen esiin ja käsittelin niiden pinnan Wolyn kenkävoiteella, ovat sitten valmiina kun saapasfiilis iskee. Olen tykännyt käyttää tuota voidetta syyskengille, koska se suojaa nahkakenkää paitsi kosteudelta, myös kylmien ilmojen kuivattavalta vaikutukselta. Tuotetta levitetään ohuelti kengän pintaan ja annetaan kuivua. Sen jälkeen pitää muistaa kiillotus, muuten nahka jää sameaksi! Käytän itse kiillotukseen vanhoja käytöstä poistuneita puuvillaisia keittiöpyyhkeitä, toimii hyvin.

Käytän käytännössä aina kengissäni pohjallisia, olen todennut niiden pidentävän kenkien käyttöikää ja tekevän niistä mukavammat jalassa. Pohjallisiahan on tuhottomasti erilaisia, minä tykkään eniten ihan tavallisista ohuista nahkaisista. Uusin niitä aina kun vähänkin tuntuu siltä, koska mielestäni tuollainen viitisen euroa, mitä nuo pohjalliset marketeissa maksavat, on tosi pieni hinta kenkien mukavuudesta. Olen huomannut, että kannattaa aina muistaa ottaa pohjalliset pois, jos kengät ovat pitempään pois käytöstä. Viime aikoina olen myös yrittänyt muistaa kerätä eri pakkauksissa mukana tulevia silkkipapereita talteen ja sulloa niitä kenkien sisälle kausisäilytyksen ajaksi.

En omista moniakaan pitkävartisia saappaita, sillä sopivan kapeaa vartta ei ole aina ihan yksinkertaista löytää. Ostin nämä Gaborin saappaat viime vuonna ja niissä on juuri täydellinen varren leveys. Farkut mahtuvat hyvin sisälle, mutta pelkkien sukkahousujenkaan kanssa varsi ei hölsky liikaa.

Vagabondin buutsinilkkurit muutaman vuoden takaa ovat varmaan yksi onnistuneimmista kenkäostoksistani. Käytän näitä ihan hirveästi, koska ovat niin mukavat jalassa. Käytön jälkiäkin löytyy jo aika lailla, mutta sain onneksi kenkävoiteella näistä taas siistin näköiset (vaikka eilen nämä saivat osumaa mm. vauvan puklusta). Sullon yleensä kapeat farkut ihan vain tuonne sisälle, hieman leveämmät/suorat lahkeet mahtuvat laskeutumaan kengän päällekin. Aika täydelliset syyspopot mun makuun.

Väriä makuuhuoneeseen

Siskoni värikylläinen koti ja tämän aamupäivän erikoinen valoilmiö taivaalla, jota myös auringonpaisteeksi kutsutaan, saivat minut kaipaamaan väriä makuuhuoneeseen. Lakanat vaihtoon siis! Kun huonekalut ja seinäpinnat noudattavat neutraalia värimaailmaa, on tekstiileillä superhelppo tuoda väriä tilaan ja muuttaa ilmettä.

Marimekon siniset Kivet-pussilakanat on saatu jo useampi vuosi sitten lahjaksi. Olen ollut oikein tyytyväinen näiden lakanoiden laatuun, värit ovat säilyneet raikkaina pesuissa ja materiaali on pehmeää. Oikeastaan näiden laadun innoittamana ostinkin keväällä meille Veto-kuosiset pussilakanat Marimekolta, mutta ne ovat jääneet tosi vähälle käytölle. Kangas on kummallisen kovaa ja lisäksi pussilakana on jotenkin oudosti hieman liian suuri, peitto pyörii sisällä eikä pysy paikoillaan, ikävä kyllä.

T:n sänkyyn vaihdoin värikkään autokuvioisen pussilakanan. Se on ostettu Uinua-verkkokaupasta ja äitiyspakkauksen peiton mittojen mukaan tehty. Lasten peitoissa ja pussilakanoissahan ei ole ihan sellaista standardikokoa kuin aikuisilla, joten kannattaa aina tsekata, että pussilakanasetti ja peitto ovat samankokoiset tai joutuu lakanan pienennyspuuhiin, kuten minä aikaisemmin. Ihana vauvan torkkupeitto on puolestaan pojan isomummin virkkaama. Molempia peittoja on pojun mielestä tosi hauska katsella! Vihreä Ainu-pupu on hyvin mieleinen sekin, syrjäyttää äidin mielestä tyylikkään Pentikin unipupun kuusi-nolla.

 T:n sänky alkaa pikku hiljaa käymään hänelle pieneksi. Kyseessä on siis Troll-merkkinen kehto, josta bloggasin raskausaikana. Se on ollut kyllä hyvä hankinta, koska makuuhuoneemme on niin pieni, että kunnon pinnasänky olisi tullut aivan kiinni parisänkyyn ja tehnyt huoneessa liikkumisesta hankalaa. Keinujalaksia emme tosin ole käyttäneet ensimmäisen kahden kuukauden jälkeen vaan sänky on ollut vain minikokoisena pinniksenä.

Piakkoin  T:n on kuitenkin aika siirtyä isompaan sänkyyn ja sitä myöten omaan huoneeseen nukkumaan. Haluaisimme hankkia hänelle Brio Sleep -sängyn, josta saa kaikki laidat irrotettua ja näin ollen se voisi toimia myös juniorisänkynä ennen täyspitkään vuoteeseen siirtymistä. Olen kovasti koittanut kiikaroida sitä käytettynä netistä, uutena on niin suolaisen hintainen (349,-).

Kun pojan sänky siirtyy pois makuuhuoneesta, on aika hankkia sängyn vierelle vihdoin ja viimein yöpöydät. Ne piti ostaa jo tähän asuntoon muutettaessa, mutta jotenkin se vain jäi. Todennäköisesti valintamme tulee olemaan Ikean Hemnes. Voisi kuvitella, että hieman talonpoikaishenkiset yöpöydät näyttäisivät kivalta kontrastina puhdaslinjaiseen, moderniin sänkyymme. Ja tietysti nuo ovat mitoiltaan sopivan sirot, sitä tilaa kun ei liikaa ole. Myöhemmin mahdolliseen isompaan makuuhuoneeseen voisi sitten hankkia vaikka saman sarjan lipaston yöpöytien kaveriksi. Värivaihtoehtoina mietimme joko harmaanruskeaa tai punaista (klik). Kumman sinä valitsisit meille?

KORRES x 2

Karkkipäivä-blogia kirjoittava ystäväni Sanni julkaisi viime viikolla todella inspiroivan jutun vierailustaan Korresilla Ateenassa. Samana päivänä sähköpostiini oli tullut 10 euron alekoodi Sokoksen verkkokauppaan. Arvatkaapas pystyinkö vastustamaan kiusausta? Pari Korresin tuotetta oli ihan pakko tilata! Olen pitkään halunnut kokeilla tätä merkkiä, koska pakkaukset näyttävät niin houkuttelevilta ja pidän heidän filosofiastaan, mutta olen usein hieman saamaton (ja pihi) kosmetiikkakokeilujen kanssa - ostan lähes aina jotain tuttua hyväksi havaittua uudelleen ja uudelleen.

Tällä kertaa kokeilu kuitenkin kannatti, sillä löysin itselleni uuden luottotuotteen! KORRES 3 in 1 Cleansing Emulsion on nimittäin aivan ihanaa tavaraa. Tuotteessa on hellävarainen, kermainen koostumus, mutta se puhdistaa silti tehokkaan oloisesti. Tuoksu on raikas, miellyttävä ja hieman ylellinenkin - pakkauksessa ei taidettu mainita mitään mantelista, mutta se minulle tuosta tuoksusta tulee hieman mieleen. Ja tällä lähtee moitteettomasti myös ainakin arjen kevyt silmämeikki, johon itselläni kuuluu helmiäisluomiväri, kynärajaukset sekä ripsiväri. Ihan huippua, ettei tarvitse läträtä silmämeikinpoistoaineella erikseen joka ilta tai varoa kasvoja pestessä silmänympärysihoa. Vai olenko ainoa, joka ei oikein jaksaisi noudattaa ohjeita silmänympärysten välttelystä päivittäisten puhdistustuotteiden kohdalla? Silti haluaisin kohdella herkkää ja kovaa vauhtia rypistyvää silmänympärysihoani hyvin. Kiireinen ja/tai väsynyt kiittää, sillä erillistä kasvovettäkään ei tarvita. Tätä ostan varmasti uudelleenkin!

Sen sijaan toinen tilaamani tuote ei vastannut odotuksia. KORRES Yoghurt Moisturizing Cream jostain syystä kihelmöi häiritsevästi ihollani kun levitän sen, tuote ei siis ole niin hellävarainen kuin haluaisin. Lisäksi tuoksu on varsin tunkkainen ja jää iholle pitkäksi aikaa, vaikka jugurttivoiteelta voisi odottaa raikkautta. Avattava purnukkakin on vähän epäkäytännöllinen ja epähygieeninen verrattuna tuubiin tai pumppupulloon, vaikka sinänsä kyllä ihan tyylikäs ja simppeli design miellyttää.

Olen tilannut kosmetiikkaa muutaman kerran aiemminkin Sokoksen kauneuden verkkokaupasta ja toimitus on aina ollut supernopea: seuraavana päivänä paketti on ollut noudettavissa postista. Nyt huomasin, että valikoima on laajentunut myös kodin tuotteisiin, huippujuttu! Kun ruudulle vielä napsahti tarjous "Tilaa mikä tahansa kodin tuote, saat Kivi-tuikkulyhdyn kaupan päälle", niin klikkasin tietysti jotain kivaa kotiinkin. Kyseessä on seinään kiinnitettävä tuote, joten saatatte joutua odottelemaan esittelyä hetken - kuten ennenkin joskus mainitsin, niin virallinen kiinnitysvastaavani, jota myös aviomieheksi kutsutaan, ei aina innostu näistä projekteista ihan heti. ;)

Sisustusvieraissa: Ihana puutalokaksio

Nyt pääsette ihailemaan todella kaunista ja viihtyisää kotia, nimittäin sain luvan kuvata siskoni tunnelmallisen puutaloasunnon sisustusta tänne blogiini! Vaikka tyyli on runsaampi ja paljon värikylläisempi kuin omassa kodissani, niin viihtyisin täälläkin mainiosti, todella kotoisaa. Olohuoneen punainen seinä ja keittiön kelta-oranssi värimaailma ovat upean lämpöiset ja toistivat juuri nyt ikkunoista näkyviä syksyn sävyjä kauniisti. Vai mitä sanotte?

Yllä oleva sydänkoriste ja punainen seinä on  tosiaan olohuoneesta, mutta toiseen suuntaan katsottuna huone on hyvinkin vaalea ja harmoninen värimaailmaltaan. Pahoittelen epätarkkaa kuvaa, minulla oli kamerassa yksi asetus pielessä ja valitettavasti osa kuvista jäi rakeisiksi. Kyllä tästä silti olohuoneen tunnelma välittyy. 

Siskoni asunnossa on muuten aivan erityisen kauniit ikkunat ja verhotangot. Meillä kun on sellaiset kamalat leveät verholaudat, joita ei olla lähdetty poistamaan, koska se olisi todella työläs projekti seinien uusimisineen yms. Mutta sellaisia ei kyllä varmasti tulla näkemään seuraavassa kodissani!

Makuuhuoneen puolella tyyli on pehmeän romanttinen ja värimaailma hyvin rauhallinen, kontrasti muuhun asuntoon on merkittävä. Makuuhuone on pyhitetty nukkumiselle ja pukeutumiselle, joten vaaleus ja rauhallisuus toimii siellä täydellisesti. Upean tilava makuuhuone muuten!

Vanha "kultatuoli" on mummultamme saatu ja siihen liittyy paljon lapsuusmuistoja. Mummulassa oli nimittäin yksi huone, joka oli täynnä tuollaisia vanhoja huonekaluja ja sinne ei lapsilla ollut asiaa. Muistan, että kävimme siellä kultahuoneessa salaa kurkkimassa, huoneen tunnelma oli todella mystinen. En kyllä ikinä nähnyt, että kukaan aikuisistakaan olisi tuossa huoneessa oleskellut. 

Tuo koti oli täynnä kiinnostavia yksityiskohtia, täytyy ehdottomasti palata niitä vielä kuvailemaan ja tehdä tähän postaukseen kakkososa. :)

Sassoon smooth drape

Lauantaiaamuterveiset kolmannen kahvikupin ääreltä! Me ollaan piakkoin (jahka kahvi vaikuttaa toivotulla tavalla ja toimerrun pakkailuun) lähdössä ajelemaan Vaasaan päin siskoa ja kavereita moikkaamaan, mutta ajattelin tulla vielä käymään täällä blogin puolella suosittelemassa hyvää tuotetta muillekin pörröpäille. 

Nimittäin aiemmin mainitsemani hiustenlähdön lisäksi olen viimeiset pari kuukautta saanut kärsiä todella takkuuntuvasta tukasta. Hiuslaatuni on normaalistikin melko takkuuntuva ja olen suosinut silottavia tuotteita (esim. Sebastian Potion 9 kuuluu suosikkeihini), mutta nyt se on sitä potenssiin kymmenen. Lyhyestä mitasta huolimatta suihkun jälkeen latva on yhtä pörröistä kökköä. Olen kyllä todella ihmeissäni, miten hormonaaliset muutokset voivat vaikuttaa hiukseen tyvestä latvaan saakka, vieläpä kun hius on käsiteltyä! Raskausaikana nimittäin latva oli normaalia siloisempi eikä hius takkuuntunut normaalilla tavalla, nyt taas päinvastoin. Hiuksenhan pitäisi olla kuollutta ainetta...?

Oli miten oli, pyysin apua kampaajaltani (joka myönsi, että juu, muutosta hiuslaadussa on tosiaan tapahtunut) ja hän suositteli minulle tätä Vidal Sassoon smooth drape jätettävää hoitoainetta. Putilo oli aika kallis, kolmenkympin tienoilla, mutta mitäpä sitä ei nainen epätoivoisena maksaisi. Tuote on ohutta, melkein litkua koostumukseltaan. Hieron sitä noin teelusikallisen verran ensin kämmeniin ja sitten lätkin kädet takkukökköihin. Ja toimii, saan selvitettyä tukan ilman mitään vastalauseita! Tässä on myös ihanan hienostunut tuoksu. Tukea muotoiluun tästä ei saa, mutta tuote silottaa hiuksen pintaa ja sisältää lämpösuojan. Plussaa vielä kauniista putilosta, sopii sisustukseen, vaikka en mä tätä yllättäen olkkarissa kuitenkaan säilytä. ;)

Nyt ja vuosi sitten

Heräsin viime yönä kolme kertaa imettämään poitsua. Joka kerta sade rummutti täysillä kattoa ja oli aivan pilkkopimeää. Sateen ääni on jotenkin ihana, siihen on kiva nukahtaa. Aamutkin ovat jo tosi pimeitä, mutta vauvaa se ei haittaa, hän hymyilee aina yhtä leveästi: Jee nyt noustaan!  

Tällaisina kunnon sadepäivinä on kyllä aika ihanaa jäädä muhimaan tänne oman kodin lämpöön kun muut kiirehtivät työpaikoilleen. Pitää yrittää säilöä tätä fiilistä niiden aamujen varalle kun ajattelen, että olisipa ihan mukavaa vetäistä päälle siistit vaatteet ja lähteä aikuisten pariin kahdeksaksi tunniksi eikä kukaan oksentaisi päälleni.

Tasan vuosi sitten pidin viikon lomaa ja kävin pienellä reissulla pikkusiskoni luona, joka oli työharjoittelussa Uppsalassa. Silloin oli ihan samanlainen tunnelma kuin nyt! Värikkäitä lehtiä joka paikassa, satoi, teki mieli vain fikailla tunnelmallisissa kahviloissa kynttilänvalossa. Olin vasta paria viikkoa aiemmin tehnyt positiivisen raskaustestin. Olin ihan hirveän väsynyt ja iltaisin oli vellova olo (mikä ei tietenkään estänyt noiden kakkujen syömistä), jännitti ja pelottikin kun raskaus oli vasta niin alussa.

Nyt olen aika erilaisessa elämäntilanteessa. Monesti sanotaan, että ensimmäinen lapsi muuttaa elämän ihan täysin ja kyllähän se tavallaan niin onkin. Päivärytmi ja monet tekemiset ajoittuvat pikkuherran aikataulujen mukaan ja hänen tarpeensa pitää aina miettiä ennen kuin voi ajatellakaan itseään. Mutta olen oikeastaan aika yllättynyt siitä, miten samanlaista kaikki kuitenkin on. Olen ihan sama tyyppi äitiydestä huolimatta - en valitettavasti mikään myyttinen äitihahmo, saati yhtään kärsivällisempi tai muutenkaan jalompi. Näytän ihan samalta, olen kiinnostunut samoista jutuista, tykkään käydä samoissa paikoissa kuin ennenkin, harrastaa ja haaveilla... ja varmaan hyvä niin. Täytyy kyllä myöntää, etten olisi ilman vauvaa lähtenyt tuohon myrskyyn ja kaatosateeseen ulkoilemaan, äsken se oli pakkorako kun en muuten saanut T:tä nukahtamaan päiväunille. Ja ihan hyväähän se teki, tulipa testattua vaatteiden vedenpitävyys (toim. huom. viimeistään kevääksi tarvitsen uuden GoreTex-takin).

Hyvää syksyistä viikonvaihdetta!

T niin kuin tärkein

Käytän Nomination-koruani tosi paljon, se on hyvä arkikoru eikä tartu mihinkään kiinni. Se on helppo iskeä ranteeseen vaikka verkkareiden seuraksi kauppareissulle tai farkkutyylin piristäjäksi kaverin luokse vauvatreffeille. Tykkään siitäkin, että joka palalla on joku pieni "tarina" - olen saanut monia palasia lahjaksi ja ostanut niitä itselleni palkinnoksi tai kiitokseksi jostain tietystä pienestä jutusta, esimerkiksi jonkun isomman työprojektin loppuunsaattamisen kunniaksi. Koru on itse asiassa jo melkein täynnä, enää kaksi palaa tyhjillään. Uusin itse ostamani pala on tuo hopeanvärinen T-kirjain, hankin sen kesällä pian sen jälkeen kun pieni poikamme T oli syntynyt. 

Olen täällä blogissa käyttänyt pojasta milloin mitäkin nimitystä, mutta ajattelin, että jatkossa voisin tosiaan kutsua häntä T:ksi. Annoimme pojallemme hänen T:llä alkavan nimensä jo synnärillä, se oli ollut jo pitkään valmiina ja ihan nimensä näköinenhän hän tullessaan olikin! Muita vaihtoehtoja ei siis tarvinnut miettiä.

Alla olevassa kuvassa minusta ja T:stä on mielestäni kiva tunnelma, vaikka näytänkin tosi väsyneeltä - totuudenmukaisesti. Vauvavuosi vanhentaa ihoa aivan varmasti useamman vuoden verran. Hemmottelin eilen ihoani kosteuttavalla naamiolla ja menin jo yhdeksältä nukkumaan, josko tämä tästä. Kuvassa näkyy muuten myös "uusi" tukkani. Olen jämähtänyt tuohon samaan tyyliin, hieman eteenpäin pitenevä, pikkuponnarille ylettyvä polkka on vain niin helppo. En ole värjännyt tyveä moneen vuoteen, mutta hiuksiini laitetaan joka toinen kuukausi vaaleita raitoja. Onneksi olen löytänyt kivan kampaajan, joka jaksaa tehdä raidoista tarpeeksi ohuita, vaikka siihen tunteja aina tuhraantuukin. Tosiaan tällä hetkellä minulta lähtee hiuksia oikein tupoittain ja lisäksi hiuslaatu on tavallista takkuuntuvampi ja pörröisempi. Ei ollenkaan mukavaa, mutta kaipa tämäkin joskus tasoittuu...

Mitäs mieltä te olette Nomination-koruista? Kivoja vai karmeita?

Kuplat

Yki Nummen Kuplat-kattovalaisin on nyt päässyt omalle paikalleen ruokapöydän yläpuolelle. Olen tosi tyytyväinen siihen, sopii meille mielestäni oikein hyvin. Valaisimessa on tärkeintä tietysti kaunis valo ja sitä tämä kyllä tarjoaa, saatiin siis merkittävä parannus edelliseen valaisimeen verrattuna. Leveä alareuna varmistaa, ettei pöydän ääressä istuvaa häikäise yhtään, vaikka valo suuntautuukin suoraan alaspäin. Toisaalta Kuplat antaa myös yleisvaloa, koska läpinäkyvä akryylikupu päästää valoa hyvin läpi ympärilleen. Näitähän on saatavana eri värisillä kuvuilla, mutta minusta tämä kirkas on ehdottomasti kivoin.

Mieheni kommentti: Tulee mieleen joku seitkytluvun mikrokupu, mut silti se on kyllä tosi hieno!

Alimmassa kuvassa näkyy kuvakulmaa, jota en ole aiemmin juuri täällä blogissa esitellyt - nimittäin pala meidän keittiötä. Tuollainen kaikenkaikkiaan tavallinen vaalea keittiö, jossa ainut minua miellyttävä juttu on välitilan harmaan laatan sävy, se on oikeasti tosi nätti. Muuten tekisi kovasti mieli laittaa koko keittiö uusiksi ja olenkin kerännyt koneelle vinon pinon inspiraatiokuvia kauniista ja toimivista pikkukeittiöistä. Kaunis puunsävyinen taso, integroidut kodinkoneet, hyvä valaistus (bye bye loisteputket)... Mutta enpä tiedä - olemme jo monta kertaa päättäneet, että tähän asuntoon ei keittiöremonttia tehdä vaan se kaunis toiveiden mukainen keittiö toteutetaan sitten seuraavaan kotiin.


P.S. Damn you järjestelmäkamera, pokkarilla otetussa kuvassa ei varmasti olisi tuolla tavalla näkynyt pöly kuin ylimmässä otoksessa. Aika nopeasti muuten kerää näkyvän pölykerroksen tuo akryylikupu itseensä, onneksi mikrokuituliina on olemassa.

Kynttilälyhdyt tarjottimella

Lokakuu on täällä, valon määrä vähenee tasaiseen tahtiin. Minun tekee mieli aina tosi aikaisin laittaa valosarjoja ja kynttelikköjä, jotenkin näin syksyllä niitä kaipaa enemmän ja sitten heti tammikuussa napsin ne mielellään pois. Viime vuonna olin taloyhtiön ensimmäinen ja mies kommentoi, että eihän täällä kellään muulla ole vielä jouluvaloja ikkunoissa... Ok, kyntteliköt ovat tietysti turhan jouluisia, mutta muut valosarjathan ovat ehkä enemmänkin sellaisia kausivaloja.

Häälahjaksi saatu metallitarjotin oli jäänyt kaappiin käyttämättömänä, sillä suuren koon vuoksi meillä ei oikein ole ollut paikkaa sille. Löysin viikonloppuna tarjottimen kaappeja järjestellessäni, en ollut muistanutkaan miten kaunis se on! Pyöreää levyosaa ympäröivät epäsymmetriset reunat, jotka muistuttavat hieman balettihametta tai jääveistosta. Paikka löytyi "pikkuhuoneen" senkin päältä, joka olikin juuri sopivan kokoinen tarjottimelle. Asettelin päälle nopeasti vain muutaman tuikkulyhdyn - lähempänä joulua tuohon voisi tehdä vaikka jonkun kivan joulupalloasetelmankin, tai laittaa valosarjan, hehe. Kiiltävään metalliin olisi hauska yhdistää myös jotain vähän rouheampaa luonnonmateriaalia.

 

Nuo taustalla näkyvät verhot kyllästyttävät ja haluaisin vaihtaa ne uusiin, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa kangasta. Tuohon huoneeseen on muutenkin pieniä muutoksia suunnitteilla, niistä lisää sitten kun toteutukseen asti päästään.

Oletteko te jo aloittaneet kynttilä- tai valosarjakauden?