sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Monta rautaa

Tykkään siitä, että kesäloman jälkeen alkaa olla taas monta rautaa tulessa. Saan aikaiseksi paljon enemmän kuin lomamoodissa. Tykkään siitä fiiliksestä, että kohta on taas syksy. Kuulaat aamut, ruskan värit. Syksy on samaan aikaan täynnä energiaa ja silti on lupa käpertyä kotiin ja rauhoittua kesän menojen jälkeen.

Huomenna alkaa taas normaali arki meidän perheessä kun mieskin menee takaisin töihin ja poitsu päiväkotiin. Kivaa, mutta myönnän, ettei aamun hoitoon vienti ole missään nimessä mun lempipuuhaa. Energiaa teille kaikille (muillekin), joilla on edessä uusi alku huomenna aamulla!

Nappasin muutaman kuvan eilen ja huomasin, että näistäkin tuli vähän syksyisiä jo. Huomaatteko muuten jotain uutta meillä kotona?

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Sisustusvieraissa: Siskon kodin yksityiskohtia

Siskollani Maijulla on aika erilainen sisustusmaku kuin minulla. Hänen kotonaan on paljon niitä yksityiskohtia ja asetelmia, joita en itse oikein hallitse. Tykkään pitää pinnat tyhjinä kotona, mutta vieraissa ihailen runsaampaakin tyyliä. Maijulla on ihanan harmoninen värimaailma läpi kodin, kaukana graafisesta mustavalkoisesta. Kodista löytyy myös paljon vanhoja aarteita, suosikkini on varmaankin tuo toisen kuvan valkoinen pikkupöytä sekä ihana DIY-sohvapöytä.

Maijun luona on aina tosi viihtyisää ja ihanaa, tekee mieli käpertyä sohvannurkkaan ja pukeutua pehmoiseen, vanhan roosan sävyiseen neuletakkiin. Maijun luona soi usein sielukkaiden naislaulajien tuotanto tai sitten lattarirytmit.


Olen kirjoittanut tästä kodista ennenkin, postaukset löytyvät täältä ja täältä. Hauska huomata, että kyllä tuollakin on aika paljon sisustusmuutoksia tapahtunut - ja meidän pikku-T kasvanut hurjasti!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Tähdet tähdet takiamme loistaa

Loman viimeinen ilta. Väsyttää, koska loman loppuhuipennus oli aika vauhdikas, mutta silti olen oikeastaan ihan täynnä energiaa. Ihanaa päästä huomenna taas töihin, kivojen työkavereiden ja kivojen työtehtävien luo. Tiedän, että olen onnekas kun fiilis on tämä, olen siitä tosi kiitollinen ja iloinen.

Loma oli ihana. Aurinko paistoi monena päivänä. Joinain öinä heräsin rankkasateen ropinaan ja huomasin, että molemmat pojat ovat vieressäni sikeässä unessa. Aamuisin sain herätä levänneenä ja juoda aamukahvini rauhassa. Kuuntelin paljon musiikkia, luin, keskustelin. Huomasin, että rantahiekassa on täydellinen väripaletti. Valoisina iltoina oli hiljaista ja kaunista.


Ja sitten tämä viimeinen viikko. Ihan mieletön. Tulen vielä kirjoittelemaan tänne blogin puolelle niin asuntomessuista, vierailusta Kyrö Distillery Companyyn kuin siskoni kauniista kodista. Niin paljon inspiraatiota! 

Eilen oltiin miehen ja ystävien kanssa Tammerfestissä ja Chisun keikka pääsi yllättämään ihan täysin. Musiikkimakuni on aika, tai tosi, melankolinen ja olen aina tykännyt Chisun sielukkaista melodioista ja puhuttelevista teksteistä, mutta keikan koskettavuus yllätti silti. Ehkä se oli tämä loman loppuminen ja kiitollisuus kaikesta, mutta pilvisenä päivänä piti laittaa aurinkolasit päähän, kun hiukan nousi tippa linssiin.




Chisu on itse kertonut Tähdet-kappaleesta näin: Siinä on kyse hetkeen tarttumisesta. Tähdet loistavat yöllä, mutta vaalenevat aamulla. Meidän pitää tarttua hetkestä kiinni ja tähdistä kiinni, elää täysillä. Jotenkin tästä ajatuksesta on juuri nyt erityisen helppo saada kiinni.

tänä yönä onni on mun
ja kun saavun luoksesi sun
sä avaat oven
ja sä avaat sydämesi
kuohuu veri
kutsut sisään tyttösesi
tänä yönä riemu on mun
ja kun saavun luoksesi sun
mä tanssin pöydäl
enkä sano etten kehtaa
sä laulan mukan
toivon tää ei lopu koskaan

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Kasvun hetkiä

Viikot ovat vierineet ja nyt viedään jo meikäläisen viimeistä lomaviikkoa. Loma on kyllä ollut aivan ihana, kaikkea sopivassa suhteessa. (OK, olisi pitänyt liikkua huomattavasti enemmän, mutta ei nyt takerruta pikkuasioihin.) Ollaan tavattu paljon ystäviä, syöty hyvin sekä kotona että ravintoloissa, uitu meressä ja järvessä, reissailtu, nukuttu piiiitkään aamuisin... Ladattu akkuja tulevaa syksyä varten.

Kaikki nämä edellä mainitut tietysti lataavat niitä akkuja hienosti, mutta yksi asia on ylitse muiden. Pikku-T on oppinut kesälomalla nukahtamaan yksin omassa sängyssään! Tämä tulee varmasti muuttamaan arki-illat huomattavasti kevyemmiksi ja mahdollistamaan meille aikuisille enemmän kiireetöntä ilta-aikaa.


Nyt varmasti moni miettii, että eikös tuo ole aika perusjuttu neljävuotiaalle? No joo, on, mutta meidän tapauksessa nukkumaanmeno on aina ollut haasteellista.

Pikku-T nukkui todella huonosti vauvana. Hän nukahti alkuaikoina ihan hyvin, mutta heräsi usein jo pian tuskaiseen, viiltävään itkuun ja selkeään kipuun. Vatsavaivat ja refluksi kiusasivat niin pahasti. Jossain vaiheessa hän alkoi ikään kuin taistella nukkumaanmenoa vastaan. Arki sujui ihan hyvin askareineen, kunnes piti mennä nukkumaan. En olisi ikinä uskonut, että vauva voi vältellä nukahtamista niin voimakkaasti! 

  
Joskus kesti parikin tuntia ennen kuin sain rättiväsyneen lapsen nukkumaan. Tein varmasti ne kaikki mahdolliset virheet, jotka olin etukäteen päättänyt välttää - turvakaukaloon nukuttamisesta epätoivoiseen vaunuissa ympäri ämpäri kärräämiseen (koska vaunujen pysähtyessä vauvakin heräsi). Keskellä yötä en sentään koskaan lähtenyt ajelemaan autolla minnekään, mutta sitäkin harkitsin. Bussilla lähdin joskus huristelemaan ihan vain sen takia, että tiesin T:n nukahtavan vaunuissa linja-auton hurinaan helposti. Tiedän, kuulostaa hullulta, mutta jos vauva ei nuku, niin sitä on valmis tekemään melkein mitä vain.

Vaikka onneksi masukivut lopulta hellittivät, niin nukkuminen on aina ollut se haaste numero yksi meidän perheessä. Pikku-T on sairastanut paljon mm. korvatulehduksia ja muita infektioita (astmaatikoille ja allergikoille yleistä) ja luonnollisesti nukkuminen on aina vähän niin ja näin kipeän lapsen kanssa. Välillä atooppinen ihokin on ollut niin pahana, että kutina on valvottanut öisin. 

Niinpä voimia ei ole yksinkertaisesti riittänyt siihen, että lopetetaan varsinainen nukuttaminen. Olemme vuoroilloin istuneet nojatuolissa sängyn vieressä, kunnes poika nukahtaa. Välillä siinä on mennyt niin kauan, että on lopulta itsekin saanut kömpiä "nukutustuolista" suoraan sänkyyn, jotta jaksaa taas töissä seuraavana aamuna. 


Mutta nyt sai luvan riittää! Kesäloman koittaessa ja pahimman arkiväsymyksen hellittäessä tartuttiin härkää sarvista. Ja tietysti otettiin käyttöön lasten kasvatuksen tärkeimmät metodit eli uhkailu, kiristys ja lahjonta. Pikku-T:lle laadittiin taulukko, johon sai rastimerkinnän aina kun on nukahtanut yksin omaan sänkyyn. Kuuden merkinnän jälkeen sai valita minkä tahansa lelun kaupan leluhyllyltä. 

Melkein jo usko loppui matkan varrella. Monta kertaa matkan varrella käytiin lelukaupoissa kiertelemässä ja miettimässä valintaa etukäteen. Mutta ei annettu periksi. Ja niin vain se kuusi rastia taulukkoon täyttyi ja pikkuinen sai Lego Ninjagon Colen lohikäärmeineen. Voi sitä onnea.


Vieläkään nukkumaanmeno ei suju ihan ilman säätöä, mutta se on jo varmaa, että vanhaan nukutusrumbaan ei enää lähdetä. Nukahtaminen iltaisin sujuu hieman vaihtelevasti - välillä ilman yhtään ininää hyvinkin nopeasti, välillä melkoisen "en pysty olemaan yksin täällä omassa sängyssä" -marinan säestämänä. Mutta kuitenkin lopulta hän nukahtaa - yksin omassa sängyssä. 

Nämä ovat niitä kasvun hetkiä, joiden kohdalla en tunne haikeutta. Pelkästään iloa. Mutta myönnän, että hieman silmät kostuvat kun seuraan noiden pienten, vielä pulleiden sormien touhuja pikkuruisten Legojen parissa. Minun pikku-T:ni, niin pieni ja jo samalla hiukan iso.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Portaiden maalaus - kuvat ennen ja jälkeen

Lupasin vielä portaista ennen ja jälkeen -kuvat, joten täältä pesee. En ole erityisemmin fanittanut meidän portaita missään vaiheessa, joten olen myös aika tehokkaasti rajaillut niitä pois sisustuskuvista. Muutaman sentään löysin, joissa portaat näkyvät ja yritin ottaa uudet kuvat samoista kuvakulmista.


Mäntyportaat olivat periaatteessa hieman samaa sävyä kuin tammiparkettimme, mutta käytännössä tilanne oli toinen. Alla olevasta kuvasta näkyy, miten valoisana hetkenä tammilattian sävy on huomattavasti vaaleampi kuin lakattua mäntyä oleva porrasaskelma. Totesin, että tammen sävy elää hyvin voimakkaasti valon mukaan (hyvässä ja pahassa) kun taas mänty ei niinkään.

 
Valkoisena portaat eivät riitele tammilattian sävyn kanssa, missään valaistuksessa. Minulla on hiukan ristiriitainen suhde tähän lattiaan. Toisaalta tykkään, toisaalta en. Olen ymmärtänyt, että monelle tammiparketti on yökötys-kauhistus, minulle se ei ole sitä ollut koskaan. Olen aina rakastanut tammen sävyä ja kun mies valitsi tämän lattian, se oli minulle erittäin OK. 

Kuitenkin jos nyt valitsisin lattiaa uudelleen, päätyisin varmasti vaaleampaan sävyyn, sillä edellisen kodin kokemusten perusteella vaalea lattia lisää niin paljon tilan valoisuutta. Tämän lattian valkolakkaustakin on joskus miehen kanssa ajateltu. Joka tapauksessa nyt kun portaat ovat valkoiset, olen lattiaankin paljon tyytyväisempi.


Yläkerrasta päin katsottuna mäntyinen fiilis oli tosi vahva. Puun oranssiin taittavan sävyn lisäksi runsaat oksakohdat tekivät tunnelmasta turhan mökkihenkisen.

 
Nyt portaikko on yläkerrasta käsin tasaisen valkoinen, kaunis kuin koru. Talvella voisin vaikka kieputtaa koristevalot kaiteen ympärille, sillä nyt portaikkoa tekee oikein mieli korostaa, toisin kuin aiemmin.


Kirjoittelen aika paljon sisustusjuttuja ja suhtaudun aiheeseen hyvinkin intohimoisesti, mutta kotini sisustus on kaukana täydellisestä. Tässä kodissa asuessa olen tehnyt hankintoja ja valintoja, joista osa on ollut hittejä, osa pahoja huteja. Ehkä oma sisustustyylini on ollut hieman murroksessa ja varmasti tekisin tiettyjä valintoja eri tavalla, jos nyt muuttaisimme tähän kotiin. Mutta hei, jos ei koskaan kokeile, ei koskaan erehdy, eikä toisaalta koskaan onnistukaan! Joskus mietin, olenko vain naurettava kun dokumentoin nämä kokeilut tänne blogiin, kun maailma on täynnä täydellisiä sisustusblogeja, mutta enpä voisi juuri nyt kuvitella lopettavanikaan. Joten sorry, näitä hittejä ja huteja on luvassa jatkossakin.

Valkoiset portaat ovat ehdottomasti sillä sisustamisen Jos nyt valitsisin -listalla ja nyt olen ne saanut. Ja olemme kyllä koko perhe hyvin tyytyväisiä.

Hitti. Ehdottomasti.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Kesällä kerran

Välipala terassilla. Päiväunet. Paljon leikkiaikaa. Hyvä treeni. Hyvää ruokaa. Iloisia kesävieraita. Ilo auringosta, tänäänhän piti sataa. Onnellinen olo, kokonainen, levännyt. Pitkästä aikaa tuntuu, että voisin vaikka aloittaa opiskelemaan jotain ihan uutta. Tai ainakin uuden harrastuksen. (Tuskin aloitan, mutta tämä tunne on tärkein.)

Luulen, että tämä tunne on kesäloman tarkoitus. Ja tiedän, että tämä on pienelle pojalleni todella tärkeää aikaa. Näin hänen lapsuutensa kesämuistot syntyvät. Ne hetket kun äidillä ei mene hermot helposti ja on aikaa. Eikä siihen tarvita yhtään mitään tämän ihmeellisempää.


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Pori TOP 5 lapsiperheille

Juuri nyt Pori on täynnä kuhinaa Suomi Areenan ja Pori Jazzien myötä ja turisteja kaupungissa riittää. Itsekin olen sinne suuntaamassa taas viikonloppuna. Itse tykkään kovasti tämän viikon kuhinasta, mutta kannattaa muistaa, että Pori on kiva kohde myös tämän vuosittaisen, vilkkaan tapahtumaviikon ulkopuolella. Erityisesti Porin reissua suosittelen lapsiperheille, sillä mielestäni kaupunki on mukavan rauhallinen, monipuolinen ja maanläheinen ja lasten kanssa voi mennä oikeasti ihan joka paikkaan.  Siksi päätin omistaa tämän postauksen menovinkeille lasten kanssa. 

1. Yyteri

Ykkössijalle pääsee tietysti kaunis, kuuden kilometrin mittainen hiekkaranta Yyteri, joka on lapsiperheen unelmapaikka. Hellepäivänä paikka on tietysti upeimmillaan. Ranta on todella matala ja hieno hiekka jatkuu veden alle saakka, joten uimapaikkana Yyteri on lapsille ihanteellinen. Merivesi ei ole matalassa rannassa myöskään ollenkaan niin kylmää kuin voisi kuvitella, ainakaan lasten mielestä. Lapsiperheet majoittuvat usein ihan vesirajan tuntumaan rakentelemaan hiekkalinnojaan. 


Hellepäivää ei kuitenkaan missään nimessä tarvitse odotella. Yyteri on ympäri vuoden hieno ulkoilukohde, jossa voi huoletta päästää lapset kirmaamaan hiekalla niin paljon kuin sielu sietää. Rannalla tosin tuulee aina, eli lämpimästi kannattaa pukeutua. Talvella Yyteri on muuten huikea pulkkailupaikka, korkeat ja pitkät dyynit tarjoavat mahtavat vauhdit.


Lasten kanssa suosittelen suuntaamaan Kylpylähotellin rantaan. Siellä puolella on matalammat dyynit ja siten lyhyempi kävelymatka itse mestoille. Sinne puolelle rantaa on avattu tänä kesänä myös oikein kiva uusi terassikahvila Helmi. Kävimme testaamassa tarjonnan ja voin suositella! Saatavana on jätskien, pikkupurtavien ja juomien lisäksi pizzoja, burgereita ja myös tekemistä rannalle, esimerkiksi hiekkaleluja. 

Kattoterassilla on ihanaa ottaa aurinkoa ruokailun lomassa, mutta jos sattuukin sateinen ja viileän tuulinen päivä, niin  myös sisätilaa löytyy. Helmi-ravintolan pihassa on pieni leikkipaikka, jossa on liukumäki, kiipeilyteline ja keinut. "Ravintolalaiva" sai täydet pisteet ainakin meidän pikku merirosvoltamme.


2. Kallo

Porin seudulla on paljon hiekkarantoja, mutta hyvin vähän kalliorantoja. Ehkä siksi Mäntyluodossa sijaitseva kallioinen ranta Kallo on saavuttanut nähtävyyden aseman. Kivillä on hauska hyppiä ja testata tasapainoa. Meidän pikku-T:llä alkoivat heti Ninjago-leikit kun kallioille päästiin. 


Mieheni muisteli, että Kallo oli yksi hänen ehdottomista suosikkipaikoistaan lapsena. Itse muistan erityisesti loppukesän lämpimät, myrskyisät päivät. Tyrskyt ovat myrskyssä todella vaikuttavat. Oikein lämpöisen sään sattuessa kalliot ovat tietysti mainio paikka pitää myös piknikiä.



3. Yyteri-Preiviikin retkelyreitit 

Aika harva leikki-ikäinen tai isompikaan lapsi motivoituu monien kilometrien lenkistä asfaltilla, mutta luontopoluilla tilanne on ihan eri. Meidänkin 4-vuotias jaksoi viime viikolla juosta pitkospuita pitkin (kyllä, ei siinä malttanut kävellä) melkein viiden kilometrin lenkin ja oli kuulemma ihan mahtavaa. 


Lisätietoja reiteistä löytyy muun muassa täältä.

Retkeilyreitti kiertää Preiviikinlahden ruovikoissa, rantaniityillä, tervaleppälehdoissa, metsissä ja dyyneillä 28 kilometriä.


4. Pelle Hermannin puisto ja Kirjurinluoto

No tietysti listalla sijansa ainsaitsee Suomen hienoin leikkipuisto. Pelle Hermannin puisto on oikeasti todella upea ja suosittelen varaamaan lasten kanssa aikaa kunnolla.


Ainakin merirosvolaiva ja Angry Birds -kiipeilyteline kannattaa tsekata. Kirjurinluodosta löytyy muutakin mukavaa, mm. lintuja, vuohia, kahvila ja tosi kiva liikennepuisto.

Mummi lepuuttaa...
5. Maauimala

Porin keskustan tuntumassa, Isomäessä sijaitsee funkkistyylinen maauimala, joka on remontoitu vanhaa kunnioittaen muutama vuosi sitten. Maauimalassa on ihan matala allas pienille, koululaisten allas, iso ja pieni vesiliukumäki sekä mahtavan pitkä 100 m allas kuntouimareille. Hurjapäille löytyy lisäksi hyppytorni, josta pääsee pomppimaan veteen 10 m korkeuteen asti. Pukutilat ja saunat ovat siistit ja tilavat. Maauimalan kioskille vielä extra-maininta, paljon tarjontaa erittäin sopuisaan hintaan. 

Sisustuksesta ja designista kiinnostuneille suosittelen Maauimalaa, koska 50-luvun yksityiskohdat on kunnostettu ja säilytetty huolella, mielenkiintoista bongattavaa riittää aina kattopaneloinneista kaiteisiin ja piharakennusten yksityiskohtiin.

Valitettavasti en löytänyt mistään koneeltani kansiota, jossa olisi kuvia maauimalasta (muistan kyllä niitä ottaneeni, minne lie kadonneet).

Tässäpä vinkkini. Kivoja Pori-päiviä sinne suuntaan reissaaville!
Jos heräsi kysyttävää, niin autan mielelläni parhaani mukaan. :)

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Ihanat valkoiset portaat

Ah, sanonpa vaan, että olen niin onnellinen meidän "uusista" portaista, tämä valkoisuus on niin raikasta. Tuntuu, että portaat ovat puolet sirommat kuin ennen. Modernit ja ajattomat samaan aikaan. Ja ainut ajatukseni on, miksei tätä tehty jo aiemmin?


Ammattimaalari tosiaan maalasi männynväriset porrasaskelmat ja kaiteet reissussa ollessamme ja jälki on tosi siistiä. Ennestään valkoisiin osiin ei koskettu. Pieni sävyero vasta maalattujen ja vanhojen tehdasmaalattujen valkoisten osien välillä on, mutta se ei oikeastaan edes kuvissa näy eikä livenä haittaa. Uskon, että se tulee hieman myös tasoittumaan, koska vaikka tämän pitäisi olla kellastumaton maali, niin ainahan kai hieman maalin sävy elää. 


Maalina käytettiin Teknofloor Aquaa. Eri valkoisen sävyjä mietittiin maalarin kanssa, mutta lopulta parhaan sävyiseksi valikoitui ihan sävyttämätön valkoinen. Itse teknisestä suorituksesta en luonnollisesti kauheasti tiedä, mutta sen verran osaan kertoa, että lakka hiottiin pois, portaat pestiin maalipesulla ja lopuksi maalattiin kolmeen kertaan. Ammattilainen on aina ammattilainen ja olen kyllä tyytyväinen, ettei itse alettu tätä hommaa tehdä. Jälki ei olisi varmasti yhtä siisti ja tasainen. Tosin sitten olisi varmaan samalla saanut myös uuden seinävärin ja lattian, kun maalia olisi roiskunut ties minne. :D


En ole koskaan haaveillut kokovalkoisesta kodista, mutta juuri nyt tuntuu, että ymmärrän kyllä, miksi ihmiset hurahtavat valkoisella sisustamiseen. Arvatkaapa vaan, tekisikö nyt mieli vaihtaa keittiön kaappien ovet? Ja maalata tuo tumma seinäkin? Olen itse asiassa miettinyt sen maalaamista samalla vaalean greigellä Tikkurilan Laasti -sävyllä kuin toinenkin olkkarin seinä, mutta mieheni on niin kovin kiintynyt tuohon tummaan seinään, että se saa nyt vielä jäädä. Onhan tämä hänenkin kotinsa.

Ajattelin vielä tehdä ennen-jälkeen-postauksen, joissa näette, kuinka yllättävän suuri tämä muutos itse asiassa olikaan.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Tyttö voi lähteä mereltä, mutta meri ei lähde tytöstä

Me vietettiin juuri lomaviikko vuokramökillä Porissa, varsin lähellä sitä aluetta, missä olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt. Helle ei todellakaan hellinyt eikä varsinaisia rantapäiviä päästy viettämään, mutta nautimme silti olostamme täysillä. Nukuttiin paljon, luettiin kirjoja, tavattiin perhettä ja ystäviä, retkeiltiin, leikittiin merirosvoja ja ennen kaikkea ihailtiin kauniita merimaisemia. Muualla Suomessa viikko taisi olla aika sateinen, mutta tuolla ihan rannassa vältyttiin kyllä sateilta aika mukavasti. 


Meillä ei ole omaa kesämökkiä, joten tietysti pelkästään mökkisaunan lämmittäminen ja uimaan pääseminen olivat elämyksiä. Todettiin, että tällainen mökkivuokraus voisi olla kiva tapa viettää lomaa jatkossakin! 


Minä hipsin myöhään useana iltana rantaan hengittelemään merituulta ja haistelemaan rannan tuoksuja. Ja mietin, miten meri kaikessa kylmyydessään voikin olla niin rauhoittava, kotoisa ja voimaannuttava. 


Huomaan, että oman lapsen myötä kotiseutuja katselee hieman eri silmin. Muistan, miltä tuntui pienenä tyttönä hypellä kallioilla ja tuntea hieno hiekka varpaiden väleissä. Tai miten inhottavalta levä tuntui vedessä. Ja miten tuuli tuiversi hiukset takkukasaksi.


Pikku-T ei viikon aikana juuri leluja kaivannut. Luonto tarjosi tarpeeksi virikkeitä mielikuvitukselle.



Nyt lomailu jatkuu täällä sisämaassa, kotona. Kyllä tuntuukin ihanalta olla kotona taas! Mulla on mielessä todella paljon postausideoita, joten palataan pian. :)

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Asuntomessujen ennakkosuosikki

Yksi kesäloman odotetuimmista asioista itselleni on tuleva reissu asuntomessuille. Muutamaan vuoteen en olekaan asuntomessuille päässyt ja vierotusoireitahan tässä jo alkaa olla pahemman kerran. 

Tarkoitus olisi suunnata loman lopussa Seinäjoelle, jonne minua vastaan tulee Vaasassa asuva siskoni. Suunnitelmissa on kiertää yhdessä messuja ja sitten ajella Vaasaan Isokyrön kautta, jossa haluaisimme päästä tutustumaan Kyrö Distillery Companyn tiloihin. Opiskelukaverini on yrityksen toimitusjohtaja ja myös siskoni kavereita on mukana panimon toiminnassa, joten heidän tarinansa kiehtoo erityisen paljon. Vaasassa olisi sitten tarkoitus vielä keksiä jotain kivaa aktiviteettia, mikä on kyllä taattu siskoni superaktiivisen elämäntyylin ja laajan kaveripiirin ansiosta. Varmaan uskotte, että odotan tätä reissua jo tosi paljon?

kuva: keittiömaailma.fi

Ostin tietysti uusimman Deko-lehden heti sen ilmestyttyä, sen perinteisen numeron, jossa esitellään kaikki messukohteet. Ennakkoon tutustumalla voi varmistaa, että näkee itseään kiinnostavat kohteet kunnolla, koska en usko, että ihan jokaista jaksamme ajatuksella kiertää läpi. Ennakkosuosikiksi nousi Keittiömaailman Suola ja pippuri -niminen talo, joka ihastuttaa sävymaailmallaan ja kontrasteillaan. Upea, upea talo. 

Itse asiassa tuo keittiö ei kuitenkaan ole ihan suosikkini, itse korvaisin tumman takaseinämä isoine kaapistoineen jollain kevyemmällä ja vaaleammalla, esim. tummat alakaapistot ja avohyllyjä vaaleaa seinää vasten. Samalla tulisi lisää työskentelytilaa. Viinikaappi nurkassa on myöskin oudosti toteutettu, pistää turhan paljon silmään. 

Mietin myös, että missä ihmeessä tässä talossa sijaitsee liesituuletin? Viiden metrin korkeudessa katossa? Mielenkiintoista nähdä paikan päällä, miten asia on ratkaistu. Lisäksi kiinnitin huomiota aika korkealla killuviin valaisimiin, niin saarekkeen kuin ruokailutilankin osalta. Laskisin niitä hieman, mutta tosiaan kuvien perusteella hieman vaikea sanoa, miten oikeasti toimii.


kuva: keittiömaailma.fi
kuva: tulituote.com

Mutta. Tämä takka. Mieletön! Pakko tallentaa inspiraatiokansioon sen varalta, että pääsisin vielä joskus valitsemaan meillekin takkaa. Varmasti kaunein malli, mitä olen koskaan nähnyt. Reuna toimii penkkinä, mikä on kätevää silloin kun takassa ei pala tuli. 

Lopuksi vielä räpsy Deko-lehden sivuilta. Portaikko on erittäin kaunis ja tykkään hurjasti tuosta portaikkoseinän maalitoteutuksesta, jossa on eri värisiä neliöitä. Olen aika varma, että vastaava toteutus voisi toimia omassakin olkkarissa. Odotan tosi innolla, että pääsen messuille katsastamaan kokonaisuuden livenä.


Messuillahan se sitten selviää, nouseeko ennakkosuosikki oikeaksi suosikiksi vai yllättääkö joku ihan muu kohde. Yleisfiilis Dekon esittelyjen jälkeen on, että näillä messuilla arvostetaan paljon perinteistä suomalaista ja pohjalaista asumista ja tyyliä, mikä on kyllä hieno juttu.

Joko te olette tutustuneet messukohteisiin?