Kaikella on tarkoitus? (50-luvun arkkitehtuuria, mummilan tuoksua ja koira-allergiaa)

Lapsena minulla oli ihana mummila Porin Tiilimäellä. Kolmikerroksinen 50-luvun rivitalokoti, joka oli täynnä mielenkiintoisia paikkoja, komeroita, sokkeloita ja mummin loputtomia aarteita. Vinot katot, erikoisissa paikoissa olevat ikkunat, pitsiverhot, plyyshisohvat. Kellarissa ukin suksienhuoltopiste, puutarhassa rautaportit ja upeat kukkaistutukset. 

Kun olin 13-vuotias, minulle hyvin rakas ja läheinen ukki kuoli. Mummi muutti pienempään kerrostalokotiin Silloin vanhempani miettivät, voisivatko he ostaa tämän kodin meille, mutta se olisi ollut liian ahdas koko perheellemme.

Teininä kuitenkin haaveilin asumisesta juuri tuolla. Menevän nuoren naisen vaakakupissa painoi tietysti se, että Tiilimäeltä olisi ollut lyhyt matka harrastuksiin ja keskustan menoihin, mutta olin myös hyvin kiintynyt itse taloon, sen tuoksuihin, muotoihin ja ympäristöön. 

Monta vuotta myöhemmin tämä asunto, tai siis MEIDÄN MUMMILA, tuli myyntiin. Olin jo muuttanut pois kotoa, mutta Porissa käymässä. Äiti kysyi ohimennen, lähtisinkö katsomaan. No tietenkin!

Kun astuimme sisään, se mummilan tuoksu tuli ensimmäisenä vastaan. Itku tuli vasta yläkerrassa. Kiersin jokaisessa huoneessa, enkä melkein malttanut lähteä ollenkaan pois. Näin kodin arkkitehtuurin ja sisustuksen yksityiskohdat eri tavalla kuin lapsena, mutta se tuttu henki oli siellä ihan samana.

En voinut kuvitella sitä vaihtoehtoa, että vanhempani eivät muuttaisi tähän kotiin. Ei sellaista kai ollut.

Kaikella on tarkoitus. Sillä on tarkoituksensa, että tämä asunto on paitsi minun, myös lapseni mummila. Sillä on tarkoitus, että ukilla ja mummilla ei ollut aikanaan varaa tehdä isoja remontteja ja uudistuksia. Nyt tämä asunto on se yksilö taloyhtiössä, jota ihaillaan. Ai näinkö arkkitehti tämän suunnitteli? Näinkö tämä alun perin oli? 

Toki 50-luvun moderni funktionalismi, jota tämä arkkitehti Aulis Blomstedtin suunnittelema "ketjutalo" mielestäni edustaa, on juuri nyt todella trendikästä, mutta minä uskon, että rakennusajan harkitut yksityiskohdat eivät menetä tenhoaan ikinä. Tämä talo ja sen alkuperäiset aidot materiaalit tulevat kestämään vielä todella, todella pitkään. Kunpa malttaisimme useammin antaa asioille aikaa ja jälkikäteen nähdä niiden kauneus.

Mummila on ollut meidän Pikku-T:lle ihan pienestä asti tosi tärkeä paikka. Hän on ollut siellä hoidossa paljon. Käynyt papan kanssa läheisellä jäähallilla katsomassa Ässien pelejä, ulkoilemassa "Porimettässä" ja mummin kanssa polskimassa maauimalassa (joka muuten myös edustaa 50-luvun funkkista, suosittelen tutustumaan). Tämän hoitopaikan ansiosta me vanhemmat olemme saaneet järjestettyä monia päällekkäisiä työmenoja, juhlia ja reissuja. Olen hyvin iloinen ja kiitollinen niistä.

Nyt hoitoreissut ovat vaikeutuneet, enkä tiedä, kuinka paljon niitä on enää jäljellä. Pikku-T on tosi pahasti allergisoitunut mummilan koiralle. Mummilassa, jossa minun on ollut aina niin helppo hengittää, ei pojallani kirjaimellisesti riitä happi. Se on ihan kamalaa. En vielä ihan täysin edes käsitä, miten iso asia tämä meidän perheelle onkaan. 

Tässä viime aikoina on tullut aika usein vastaan asioita, jotka eivät ole menneet niin kuin minä olisin halunnut. Mutta kaikella on tarkoituksensa ja kyllä tämäkin vielä ratkeaa parhain päin. Näin uskon. Ainakin itse osaan arvostaa ja olla kiitollinen siitä, ettei itselläni ole koskaan ollut allergioita. Olen voinut syödä mitä vaan, yöpyä missä tahansa ja käyttää melkein mitä kosmetiikkaa tahansa. En enää pidä sitä itsestäänselvyytenä.

Onko teillä vinkkejä koira-allergian hoitoon tai kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Entä onko muita, jotka ihailevat 50-luvun arkkitehtuuria ja muotoilua?

Sisustusvieraissa: Lillan Hotel, Café & Butik

Kaksi viikkoa sitten Tampereella vietettiin Mansen Blogikirppistä, jossa minulla oli taas suuri ilo olla mukana. Me bloggaajat kävimme laittamassa pöydät kuntoon jo edellisenä päivänä (kaikki sujuikin ihan ennätysvauhtia) ja suuntasimme lauantai-iltaa viettämään ihanaan Lillaniin. 

Oli todella mukavaa saada kutsu tähän uuteen Tampereen helmeen, josta olin niin paljon kuullut ja lukenut, mutta en ollut vielä ehtinyt paikan päälle saakka. Täytyy kyllä sanoa, että ihana kahvila, putiikki ja tuleva boutique-hotelli lunasti kyllä kaikki odotukset idyllisellä tunnelmallaan ja kauneudellaan.

Lillanin omilla sivuilla kerrotaan näin:

Lillan Café & Butik on avoinna joka päivä klo 11-18.Tule nauttimaan kevyttä lounasta, jäätelöä tai muita herkkuja suojaisaan puutarhaan, jadenvihreään saliin tai siniseen loungeen. Lillan Café & Butik tarjoaa kaunista ja maanläheistä katseltavaa ja hypisteltävää. Butikista löydät provence-henkisset saviruukut, maljakot, korit ja korikassit kotiin ja puutarhaan. Valikoimissamme on myös ruotsalaisen Shynessin laadukkaita ja vanhan ruotsalaisen maalaisromantiikan ilmeen omaavia kodin tekstiilejä. Lillan Butik laajentaa jatkuvasti tuotevalikoimaansa asiakkaiden toiveiden mukaisesti.

Sisustusharrastajalle Lillan tarjosi todella paljon ihasteltavaa ja kuvattavaa. Koko sisustus oli rakennettu taidokkaasti perinteiseen skandinaaviseen henkeen. Mukana oli ripaus romanttisuutta ja paljon viehättäviä yksityiskohtia. Luonnonmateriaaleja, kunnostettuja vanhoja huonekaluja, esiin revittyä hirsiseinää ja patinoituneita ovia. Sävyjen käyttö ihastutti!

Ihanan rentoa, harmonista ja tyylikästä - ihan kuin ei oltaisi Suomessa ollenkaan... Sisustussuunnittelu on kuulemma toisen yrittäjän, Paula Paltilan käsialaa. Todella taitava nainen, täytyy sanoa! 

Tosiaan Lillan ei ole pelkkä kahvila vaan myös sisustuskauppa. Valikoimissa on todella kaunista ja laadukasta tavaraa. Joulukuussa Lillan tulee avaamaan myös yksilöllisesti sisustetut hotellihuoneensa. Tästä hotellista tulee kyllä ihan mieletön romantic getaway -paikka. Taidanpa buukata meille miehen kanssa pienen Tampere-viikonlopun. ;)

Lillanin tunnelmallinen puutarha on varmasti todella upea kesäiltoina. Myös pihassa myydään mm. kasveja ja ruukkuja eli putiikki jatkuu puutarhaan asti.

Sisustuksessa oli paljon viehättäviä yksityiskohtia, mutta kaikkein upeimmat katseenvangitsijat olivat kyllä nämä ovet. Yrittäjä Harri Paltila kertoi, että patinoituneet ovet ovat itse asiassa ikkunat, jotka ovat alun perin Mäntästä vanhasta tehdaskiinteistöstä. Jotain tällaista kun vielä joskus omaan kotiinkin saisi, niin ai että...

Suuri kiitos Lillanin väelle kun saimme tulla vieraaksenne! Ruoka oli hyvää ja tunnelma erinomainen. Toivotan teille paljon onnea ja menestystä!

Lillan Hotel, Café & Butik

Kurjentaival 35

33100 Tampere

Sisustusvieraissa: rento ja rohkea Retromoderni

Pääsin eilen vierailulle ihanan ja energisen Retromoderni-blogia kirjoittavan Suvin perheen uuteen kotiin. He ovat juuri muuttaneet persoonalliseen kolmekerroksiseen rivitaloasuntoon, jossa näkyy jo vahvasti perheen rento ja rohkea kädenjälki. Valkoiset seinät ovat saaneet väistyä upeiden, syvien sävyjen ja näyttävien tapettien tieltä. Retromoderni-kodissa ei pelätä yhdistellä tummiakaan sävyjä ja kuoseja. Lopputulos on mielenkiintoinen, kotoisa ja tunnelmallinen.

Urbaani loft-henki syntyy näyttävistä portaikoista metallikaiteineen, vinoista katoista, suurista ikkunoista ja minimalistisesta sisustustyylistä. Niukkuus ja avaruus sopivat talon henkeen huikean hyvin ja Suvi kertoikin, että vaikka osa tavaroista on vielä vanhassa kodissa, niin täällä uudessa kaupunkikodissa fiilis on tarkoitus pitää hyvinkin ilmavana ja tavaramäärä minimissään. 

Suvilla ja hänen miehellään Jannella on pettämätön värien taju! Vaikka jokainen huone on sävyiltään hieman erilainen, niin värit myöskin toimivat loistavasti yhteen ja muodostavat hienoja näkymiä yhdessä. 

Retromoderni-kodissa ei näy sisustusblogien design-kliseitä, mikä on tosi virkistävää. Meillähän niitä kyllä riittää, enkä siis missään nimessä sano, että suosituissa klassikoissa olisi mitään vikaa. Ihanaa kuitenkin, ettei ihan jokaisen bloggaajan kotoa löydy samoja tuotteita.

Suosikkihuoneeni oli ylimmän kerroksen ullakkotila, jonka on saanut haltuunsa perheen teini-ikäinen poika. Ihan huikea tila, tällaiseen olisi mahtava perustaa oma työhuone.

Juuri nyt sisustamisessa pinnalla ovat luonnonmateriaalit, puunsävyt, kerroksellisuus ja tarinat tavaroiden takana. Retromoderni-kodissa on tätä kaikkea täydellisen sopivassa suhteessa. Itse ainakin inspiroiduin ja sain uutta energiaa jo jonkin aikaa mielessä olleeseen tapetointiprojektiin. Myöskin vihertävät sävyt jäivät hieman mieleen pyörimään...

Kiitos kun sain tulla vierailulle ja onnea vielä paljon uuteen hyvän fiiliksen kotiin! 

P.S. Juteltiin Suvin kanssa Mansen Blogikirppiksestä 2017, kuulette siitä pian lisää. :)

Sisustusvieraissa: Ajaton sisustus

Olen viime aikoina miettinyt aika usein, mistä ajaton sisustus syntyy. Ainakin kerroksellisuudesta, jota on ehkä hieman helpompi luoda hiukan vanhempaan taloon. Erityisesti puutaloissa on omaa viehätystään, joka ei koskaan mene pois muodista. Ajattomaan sisustukseen kuuluvat aidot materiaalit kuten puupaneloinnit seinissä ja katoissa, tiilimuuraukset, tulisijat, parkettilattiat, puiset portaat. Kalusteina toimivat muutamat design-klassikot, jotain vanhaa ja jotain ihan uutta. Vaaleat sävyt, taidetta ja ripaus värejä. Niistä se ajattomuus kai on tehty.

Olen itse tavoitellut jossain määrin ajattomuutta sisustamisessa, mutta en ehkä ole onnistunut siinä kovin hyvin. No, onneksi sisustaminen on elämänmittainen kiva harrastus, jossa voi kehittyä koko ajan. :)

Tajusin näiden eilen napattujen kuvien myötä, että siskoni perheen puutalokoti on aika lailla malliesimerkki ajattomasta tyylistä. Huoleton, rento, värikäs - silti hillitty ja rauhallinen. Erityisesti huomio kiinnittyy vanhaan kakluuniin ja ihanaan, ihanaan, IHANAAN parkettilattiaan.

Joku pitkäaikaisempi lukija saattaa muistaa tämän pöydän! Se oli ennen meillä ruokapöytänä, mutta nykyiseen kotiin pöytä oli auttamatta liian pieni. Onneksi se sai uuden kodin siskoni luota. Tämä pöytä on meidän mummun ja vaarin vanha, 60-luvun Sotkaa. Me aikanaan hioimme sen erittäin tummuneen ja kellastuneen mäntypinnan ja käsittelimme Osmo Colorilla vaaleaksi. Tuli kyllä tosi hyvä!

Millainen on teidän mielestänne ajaton sisustus?

Siskon luona

Kiitos kaikista kivoista kommenteista edelliseen parvekepostaukseeni! Mukava kuulla, että parvekkeen muuttunut tunnelma välittyi sinne ruudun toisellekin puolelle. Kovin paljon ei olla ehditty tosin siellä hengailemaan, sillä ollaan oltu melko liikkuvia lomalaisia. Japanin reissu oli ihan mieletön ja tulen varmasti kirjoittamaan siitä kunhan ehdin käydä kuvat kunnolla läpi. 

Heti Tokiosta palattuamme suuntasimme Turkuun, sillä reissumme aikana pikkusiskon kaksoset olivat päässeet sairaalasta kotiin ja totta kai minun piti päästä katsomaan vauvoja heti kun suinkin mahdollista. He olivat niin pieniä ja ihania. <3 Niin terapeuttista pitää sylissä ja hoitaa tuollaisia rääpäleitä. Ja vain tuijottaa kun he nukkuvat niin kauniisti. Molemmat ovat kasvaneet aivan upeasti!

Siskoni perhe asuu ihanassa melkein 100-vuotiaassa puutalossa, jossa on ihan uskomattoman kaunis kakluuni. Muutenkin todella hurmaava koti. Pitää ehdottomasti joskus oikein kunnolla ottaa sisustuskuvia heillä.

Nyt pitäisi taas pakata, sillä ensi yönä olisi lähtö kohti Kreetaa äitini ja pikku-T:n kanssa. Hiukan reissuväsymystä jo ilmassa, sillä pakkaaminen ei houkuttelisi tippaakaan. Pitää varmaan laittaa hyvät musat soimaan ja haistella aurinkorasvan tuoksua... Meillä ei ole kesämökkiä, joten juhannukseksi lämpimämpiin maisemiin suuntaaminen sopii paremmin kuin hyvin!

Ihanaa juhannusta teille kaikille!

Sisustusvieraissa: Kyrö Distillery Company

Syyskuisen, viileän tiistaiaamun iloksi on ihan OK palata hiukan heinäkuuhun ja kesälomatunnelmiin, eikö? Ehdin nimittäin vihdoin viime viikonloppuna käymään läpi kuvat erittäin inspiroivasta paikasta, Kyrö Distillery Companysta, jossa vierailin siskoni kanssa asuntomessureissun yhteydessä.

Ja todellakin, inspiraatiota tämä vanha meijerirakennus tarjosi ihan roppakaupalla!

Tislaamon tarinahan on todella kiehtova. Viisi kaverusta, saunailta, unelma. Rakkaus ja kunnioitus suomalaisia raaka-aineita kohtaan. Toteutus, jota monet varmasti kuvailivat alussa hulluksi. Sijainti, joka vaikuttaa nyt itsestäänselvältä tarinaan kuuluvalta osalta, mutta varmasti helpompiakin paikkoja olisi löytynyt kuin hylätty osuusmeijeri keskellä suomalaista maaseutua. Menestys, joka räjäytti tilauskirjat, mutta tuntui kuitenkin pitävän porukan jalat tiukasti pohjanmaassa.

Kukapa meistä ei rakastaisi tällaisia tarinoita?

Tislaamon yhteyteen on perustettu ravintola, Kyrönmaan matkailun edistämiskeskus, jotta tislaamo voisi myydä omia tuotteitaan oman tuotantonsa yhteydessä. Ah, Suomen alkoholilainsäädännön kiemurat. ;) Onneksi näin, sillä tila on ihan äärimmäisen viehättävä. Vanhat koulutuolit, räsymatot, tummat seinät, taide ja tietenkin kupariset yksityiskohdat luovat kokonaisuuden, joka todellakin toimii. En tiedä, kuka sisustuksen taustalla on häärinyt, mutta hän on onnistunut työssään erittäin hyvin.

Olen seurannut Kyrö Distilleryn vaiheita jo ennen tätä suurta menestystä ja ihaillut sitä, miten systemaattisesti, alusta asti, he ovat tehneet brändäyksen, graafisen ilmensä ja miettineet jokaista yksityiskohtaa. Kaikki on harkittua, mutta rentoa, ikään kuin täynnä täydellisiä sattumia. Ammattilaiset työssään!

Yrityksen käyttämä tyylikäs fontti on digitalisoitu versio Napuen taistelun muistomerkin teksistä. Paitsi hyvän makunsa, niin kiistatta myös tämän tyylikkään fontin ja yksinkertaisen kauniiden pakkausten ansiosta ginipullot ovat valloittaneet myös sisustusfriikkien sydämet ja lunastaneet paikkansa trendikkäimpien baarien parhailta hyllyiltä.

Alun perin koko homma lähti viskistä, jota olikin kellari täynnä. En itse ole mikään viskin ystävä, mutta tuoksu kellarissa oli ihan mieletön! Koska viskin valmistus on todella hidasta (jos oikein käsitin, niin ensimmäiset valmiit viskierät saadaan vasta ensi vuonna), niin gini otettiin valikoimiin, jotta jotain myytävää olisi aiemminkin. Ja loppu onkin historiaa.

Kävimme mielenkiintoisella tislaamokierroksella ja pääsimme ihailemaan upouuden kuparikattilan asennusta. On se hieno!

Valmistusprosessiin sisältyy edelleen paljon käsityötä, joten tislaamo on päässyt palkkaamaan reilusti lisää henkilökuntaa viime aikoina. Todella hienoja asioita tämän päivän Suomessa, vielä maaseudulla. Hattu päästä!

Kierroksen lopuksi tietysti maisteltiin järjettömän hyvät Napue Tonicit.

Pitkän, hikisen asuntomessupäivän jälkeen mikään ei olisi voinut maistua paremmalta.

Lämmin kiitos inspiraatiosta Kyrö Distillery Company. Toivotan kaikkea hyvää, onnellisia sattumia ja jalat maassa -menestystä myös jatkossa!

Sisustusvieraissa: Siskon kodin yksityiskohtia

Siskollani Maijulla on aika erilainen sisustusmaku kuin minulla. Hänen kotonaan on paljon niitä yksityiskohtia ja asetelmia, joita en itse oikein hallitse. Tykkään pitää pinnat tyhjinä kotona, mutta vieraissa ihailen runsaampaakin tyyliä. Maijulla on ihanan harmoninen värimaailma läpi kodin, kaukana graafisesta mustavalkoisesta. Kodista löytyy myös paljon vanhoja aarteita, suosikkini on varmaankin tuo toisen kuvan valkoinen pikkupöytä sekä ihana DIY-sohvapöytä.

Maijun luona on aina tosi viihtyisää ja ihanaa, tekee mieli käpertyä sohvannurkkaan ja pukeutua pehmoiseen, vanhan roosan sävyiseen neuletakkiin. Maijun luona soi usein sielukkaiden naislaulajien tuotanto tai sitten lattarirytmit.

Olen kirjoittanut tästä kodista ennenkin, postaukset löytyvät täältä ja täältä. Hauska huomata, että kyllä tuollakin on aika paljon sisustusmuutoksia tapahtunut - ja meidän pikku-T kasvanut hurjasti!