Tähdet tähdet takiamme loistaa

Loman viimeinen ilta. Väsyttää, koska loman loppuhuipennus oli aika vauhdikas, mutta silti olen oikeastaan ihan täynnä energiaa. Ihanaa päästä huomenna taas töihin, kivojen työkavereiden ja kivojen työtehtävien luo. Tiedän, että olen onnekas kun fiilis on tämä, olen siitä tosi kiitollinen ja iloinen.

Loma oli ihana. Aurinko paistoi monena päivänä. Joinain öinä heräsin rankkasateen ropinaan ja huomasin, että molemmat pojat ovat vieressäni sikeässä unessa. Aamuisin sain herätä levänneenä ja juoda aamukahvini rauhassa. Kuuntelin paljon musiikkia, luin, keskustelin. Huomasin, että rantahiekassa on täydellinen väripaletti. Valoisina iltoina oli hiljaista ja kaunista.

Ja sitten tämä viimeinen viikko. Ihan mieletön. Tulen vielä kirjoittelemaan tänne blogin puolelle niin asuntomessuista, vierailusta Kyrö Distillery Companyyn kuin siskoni kauniista kodista. Niin paljon inspiraatiota! 

Eilen oltiin miehen ja ystävien kanssa Tammerfestissä ja Chisun keikka pääsi yllättämään ihan täysin. Musiikkimakuni on aika, tai tosi, melankolinen ja olen aina tykännyt Chisun sielukkaista melodioista ja puhuttelevista teksteistä, mutta keikan koskettavuus yllätti silti. Ehkä se oli tämä loman loppuminen ja kiitollisuus kaikesta, mutta pilvisenä päivänä piti laittaa aurinkolasit päähän, kun hiukan nousi tippa linssiin.

Chisu on itse kertonut Tähdet-kappaleesta näin: Siinä on kyse hetkeen tarttumisesta. Tähdet loistavat yöllä, mutta vaalenevat aamulla. Meidän pitää tarttua hetkestä kiinni ja tähdistä kiinni, elää täysillä. Jotenkin tästä ajatuksesta on juuri nyt erityisen helppo saada kiinni.

tänä yönä onni on mun
ja kun saavun luoksesi sun
sä avaat oven
ja sä avaat sydämesi
kuohuu veri
kutsut sisään tyttösesi

tänä yönä riemu on mun
ja kun saavun luoksesi sun
mä tanssin pöydäl
enkä sano etten kehtaa
sä laulan mukan
toivon tää ei lopu koskaan

Maagisen ihanaa musiikkia

Vaikka pidän itseäni visuaalisena ihmisenä, niin musiikki on kuitenkin varmasti tuoksujen ohella suurin yksittäinen tunnelman luoja. Kun kuuntelee jotain todella voimaannuttavaa, sen tuntee sormenpäissä asti. Kylmät väreet selkäpiissä, tunne että on maailman kanssa yhtä ja voi tehdä melkein mitä vain.

Olen kaivannut viime aikoina uutta kuunneltavaa ja nyt eteeni tuli aivan upea artisti ihan sattumalta. Koko juttu lähti siitä kun siskoni oli ostanut liput lauantain keikalle. En tiennyt artistista mitään enkä juuri jaksanut ottaa selvääkään. Menin keikalle täysin vailla ennakko-odotuksia.

Ensimmäiset soinnit ksylofonilla ja olin jossain todella maagisessa tilassa. Lumoutunut, yllättynyt, iloinen että olin paikalla. Läsnäolo keikalla tuntui niin hyvältä ja musiikki kuulosti niin hyvältä, että välillä tuntui uskomattomalta, että bändi oikeasti soitti livenä. Jennie Abrahamsonin ääni on aivan upean vahva - ja niin effortless, kuten ystäväni ilmaisi. En usko, että olisin kokenut yhtä voimakasta fiilistä, jos olisin kuunnellut Jennien musiikkia pelkästään levyltä, livekokemus oli niin ainutlaatuinen. Ja tietysti sekin teki osansa, että sain nauttia siitä hyvien ystävien kanssa, me kaikki olimme yhtä innoissamme.

Tässä muutama maistiainen Jennien musiikista.

Tunnelmallista iltaa!

My Pori Jazz 2014

Palataan vielä viikon takaisiin Pori Jazz -tunnelmiin muutaman kuvan merkeissä, sain nimittäin tänään Poriin unohtuneen muistikorttini takaisin kotiin. :) 

Jazzit vietetään meidän tyyliin perinteisesti isolla perheporukalla ja se onkin ihan huippua. Piknik-tarjoiluihin panostetaan niin, ettei varmasti kenelläkään ole nälkä. Mukaan pakataan kaikki tarvittava sadetakeista hellehattuihin ja Areenalla vietetään koko päivä. Nähdään paljon tuttuja, nautitaan musiikista ja rennosta meiningistä. Pori Jazzien piknik-tunnelmissa on muuten ihan sallittua ottaa vaikka pienet päikkärit, jos siltä tuntuu! 

Tänä vuonna jazz-kansaa puhututtivat kovasti muuttuneet järjestelyt kun omia alkoholijuomia ei saanut viedä alueelle. Tietysti olisi minunkin mielestäni edelleen hyvä, jos alueelle saisi viedä omat viinipullot, mutta muuten Jazzit saavat kyllä täydet pisteet meikäläiseltä tänä vuonna. Laukkutarkistukset tehtiin ripeästi ja ystävällisesti eikä se viinikään alueella maksanut kuin 20 euroa / pullo, mitä voidaan pitää ihan kohtuullisena hintana tuollaisessa tapahtumassa. Alueella oli riittävästi siistejä vessoja ja ne oli merkitty hyvin, samoin roskikset. Kaikki esiintyjät esiintyivät ajallaan ja tarjonta oli monipuolinen. Ja minusta oli aivan huippua, ettei nyt ollut erillisiä jazz-jatkoja vaan Areenalla soitettiin aamukahteen saakka. Kesäyön lämpö, pehmeä pimeys ja hyvät biitit, tätä lisää!

P.S. Vinkkinä muille Pori Jazz -faneille: liput kannattaa ostaa ennakkoon edellisen joulun kampanjasta, jolloin ne saa reilut parikymppiä edullisemmin. Silloin ei ole vielä tiedossa esiintyjiä (ainakaan kaikkia), mutta jos on silti joka tapauksessa menossa (kuten me), niin sillä ei ole kauheasti väliä. See ya jammin' next year!

Haikean ihanaa

Takana on pitkä viikko, työntäyteinen mutta hyvä sellainen. Arki vie mennessään enkä ole ehtinyt tänne blogiin niin paljon kuin olisin halunnut. Pitäisi varmaan alkaa kuvata enemmän kännykällä. Tallentaa niitä pieniä hetkiä, jolloin tuntuu, että hei tästä mä haluan blogata, mutta kurahousuja riisuessa se unohtuu.

Olin tänään jouluapulaisena äitiyslomaa edeltäneessä työpisteessäni. Päivä oli niin mukava! Olen tällä hetkellä aika herkissä ja haikeissakin tunnelmissa, tuo aika kyseisessä työpaikassa oli ihan mieletöntä. Samalla kun toimin ensimmäisenä esimiestehtävässäni ja sain tutustua ihaniin persooniin sekä oppia itsestäni sekä työstäni valtavasti, hankimme ja remontoimme mieheni kanssa ensimmäisen omistusasunnon, järjestimme mitä tunnelmallisimmat häät ja naimisiinmenon myötä sukunimeni vaihtui, kävimme häämatkalla ja koimme pienen poikamme odotuksen. Aika monta isoa asiaa, jotka kaikki tulvivat mieleeni kun tein pienen aikamatkan takaisin tuttujen työkavereiden ja asiakkaiden pariin. 

Pikku-T luopui tänään tutistaan. Olimme keskustelleet asiasta jo jonkin aikaa ja illalla käytiin viemässä tutit terassille "tonttuvauvoille". Oli ihan uskomattoman liikuttavaa, miten pieni hoksasi niin hyvin, mistä on kyse. Sängyssä tuli tietysti itku, poika yritti laittaa sormea tai hihaa suuhun ja hoki "titti, titti". Selitin hänelle, miten äidin pieni on jo niin iso poika, ei mikään vauva enää. T katseli minua suurilla silmillään ymmärtävästi, niin äiti, olen iso poika. Ja jäi nukkumaan kiltisti omaan sänkyynsä. Arvaatte varmaan, kelle tuli itku seuraavaksi.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... aii niin, mutta eihän tässä ole kuvia! Saatte tyytyä muutamaan haikean ihanaan biisiin, joita olen fiilistellyt viime aikoina. Huomenna luvassa on pitkästä aikaa sisustusjuttuja, jouluisia sellaisia. :) Palataan!

Tervehdys treenicornerista

Olen kirjoitellut tänne blogiin tosi vähän mitään juttuja liikunnasta, vaikka se on yksi iso osa elämääni. Olen sellainen elämäntapaliikkuja, käyn yhtä lailla jumpissa kesälomalla kuin tammikuussakin, en aloita mitään uutta tsemppielämää kaksi kertaa vuodessa vaan menen tasaisesti eteenpäin tutulla tyylillä. Ehkä siksi tuntuu hassulta aiheesta kirjoittaakin. Nyt tammikuun kunniaksi kuitenkin pari sanaa treeneistäni.

Aiemmin, etenkin opiskeluaikoina, treenasin paljon. Silloinen elämäntilanne mahdollisti jumpissa käymisen jopa kaksi kertaa päivässä, kävin myös kokeilemassa kaikki mahdolliset uutuustunnit ja olin perillä alan trendeistä. Nyt treenitahtini on enemmänkin kaksi kertaa viikossa ja suosin muutamia hyviksi havaittuja lempparitunteja, joista tiedän saavani tehot irti.

Ykkössuosikkini on Les Mills BodyBalance, josta saan paljon voimaa arkeen, hyvää oloa ja "ryhtiä". Tunti myös muuttuu rankemmaksi koko ajan kun sen oppii tekemään täysillä. Tässä tunnissa on yleensä kivat musiikit, joka on minulle tärkeä asia. Tästä uusimmasta ohjelmasta tykkään kovasti, siinä tehdään liikkeet tarpeeksi rauhallisesti ja ilman kummempia kikkailuja, tosin aurinkotervehdykset tehdään taas mun makuun turhan hätäisesti...

Toinen kestosuosikki on Les Mills BodyPump. Olen ennenkin kertonut, että pumppi on kuulunut treeniarkeeni jo yli kymmenen vuoden ajan. Ei mikään mielikuvituksellisin tunti, mutta taattua tehokkuutta ja tulee tehtyä kestävyystreeninä koko kehon tärkeimmät lihasryhmät läpi. Olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen, että jaksan vetää tunnin läpi samoilla painoilla kuin ennen raskautta, pikku hiljaa painoja lisäillenkin. Tämä treeni saa nimittäin tuntua seuraavana päivänä lihaksissa! Suosikkipätkäni on yleensä aina askelkyykky, niin uusimmassakin ohjelmassa, hyvänä kakkosena tulee selkäbiisi. Aika rankkoja ja sykettä nostattavia molemmat.

Näiden lisäksi ohjaan itse rauhallista kehonhuolto-tuntia, johon pyrin hakemaan vaikutteita ja monipuolisuutta käymällä vaihtelevasti erilaisilla tunneilla aikaresurssien puitteissa. Olen aiemmin harrastanut astangajoogaa, mutta nyt salini ryhmäliikuntakalenteriin on tullut uutuutena hathajooga ja olenkin tosi tykästynyt siihen. Olen oivaltanut joogasta jotain uutta ja ihanaa tuon rauhallisemman hathan myötä, oppinut esimerkiksi lempeämpiä, kehoa avaavampia versioita tutuista astangasarjoista.

Nyt kun näistä treeneistä kirjoittelen, niin aerobinen liikunta alkaa loistaa poissaolollaan. Totta, liikun aika vähän korkeilla sykkeillä nykyään. Aiemmin tykkäsin paljonkin käydä spinningissä ja liikkuvilla tunneilla, esim. BodyCombatissa, joissa sykkeet paukkuivat maksimeissa, mutta nykyään niiden sijaan tulee lähdettyä ennemmin ulkoilemaan. Hyötyliikuntaahan saan kyllä aika paljon ihan tavallisessa arjessa rattaita työnnellen ja pikkupoitsua nostellen, mutta harvemmin vaunulenkilläkään ne sykkeet ihan mahdottomiin nousee. En ole mikään juoksijatyyppi, en todellakaan, mutta juoksuharrastus olisi nyt keväällä kyllä mahtavaa saada edes jossain muodossa mukaan tähän liikunta-arkeen, se sopisi niin hyvin nykyiseen elämäntilanteeseen. Myös vauvan kanssa ohjatusti jumppaaminen voisi olla kivaa ja takuulla sykettä nostattavaa, pitäisikin ottaa selvää lähistön vauvajumpista.

Joskus silloin tällöin inspiraation (ja selkäsäryn) iskiessä teen kotosalla joogasarjoja T:n päiväunen aikana. Tässä teille pari ajankohtaista biisisuosikkiani siltä saralta. Rihannan Diamonds on ihana, tempoltaan sopiva taichi-liikkeisiin tai soturisarjoihin. Ja jos siellä on joku muukin, joka tykkää tehdä aurinkotervehdystä musiikin tahtiin, niin juuri nyt suosittelen Coldplayn The Scientist:ia tai Massive Attackin Teardrop:ia. 

Miten te liikutte? 

Mikä treeni on juuri nyt pinnalla?

P.S. Nuo Youtube-pätkät ei näytä oikein pyörivän tässä postauksessa ainakaan mun ruudulla, toivottavasti teillä toimii...

Lights

Ihana hetki. Pikkuinen on jo yöunilla, me aikuiset nautitaan vauhdikkaan reissuviikonlopun jälkeen kotona olemisesta. Tunnelmallinen valaistus rentouttaa, tiskikone ja pyykkikone pitävät rauhallista ääntään.

Huomenna heti aamulla suuntaan T:n kanssa maitoaltistukseen eli hänelle annetaan neljän viikon tauon jälkeen maitoa ja seurataan mahdollista allergista reaktiota. Ja tätä äitiä jännittää! Olen odottanut altistusta ihan hirveästi, jotenkin se on ollut minulle sellainen etappi, johon asti pitää jaksaa ja jonka jälkeen saamme edes jotain lisätietoa tilanteesta. Samalla olen kyllä yrittänyt koko ajan pitää mielessä, että välttämättä mitään ei selviä.

Tykkään kovasti naislaulajista, viime aikoina olen kuunnellut aika usein Ellie Gouldingia. Tässä biisissä on jotenkin illan tunnelmaan sopivat sanat ja kaunis melodiakin. Näillä fiiliksillä kohti uutta viikkoa.

Biisilistaa metsästän

Olen tainnut aiemmin mainitakin, että jumppasalien lattioita on tullut kulutettua sellaiset 25 vuotta eri tyyppisten tuntien parissa, mutta en ole kertonut, että minulla on myös pikkuinen harrastus ohjaajana. Pääasiassa tykkään edelleen liikkua muiden ohjaamilla tunneilla, mutta muutama vuosi sitten toteutin pitkään muhineen haaveen ja kokeilin ohjaajana toimimista - siitä asti olen pitänyt omaa tuntia suunnilleen kerran viikossa. En ohjaa missään hienossa kuntokeskuksessa vaan urheiluseurassa  lähikoulun jumppasalissa, mikä tarkoittaa sitä, ettei käytössäni ole valmiita konseptitunteja (kuten Les Mills) vaan suunnittelen tuntini alusta loppuun itse. Ja se onkin koko homman suola!

Rakennan tuntini hieman itsekkäistäkin lähtökohdista eli pyrin tekemään siitä sellaisen kokonaisuuden, josta itse pidän. Kaiken lähtökohtana ovat hyvät biisit, käytän niiden valitsemiseen aikaa ja liikkeet tehdään musiikkiin eli jokainen kappale on oma erillinen kokonaisuutensa. Tunti on rauhallinen, sisältää paljon dynaamista venyttelyä ja kehoa huoltavia, avaavia liikkeitä. Siinä on vaikutteita naisvoimistelusta, pilateksesta ja joogasta (huom! en ole mikään koulutettu pilates- tai joogaopettaja, siksi vain vaikutteita). Mikään kevyt lepotunti ei kuitenkaan ole kyseessä vaan kyytiä saa koko kroppa, etenkin keskivartalon lihakset.

Jumpassani käy tosi kivoja ja hymyileväisiä naisia, kaikenikäisiä. On mukavaa nähdä, että kaudesta toiseen samat tutut kasvot tykkäävät tunneistani, vaikka itse aina pelkään, että ne ovat liian samanlaisia ja kaikki kyllästyvät. Yksi kivoimmista palautteista on ollut kun eräs jumppari tuli sanomaan, että hän kärsii uniongelmista, mutta minun tuntini jälkeisen yön hän nukkuu aina hyvin. 

Kausi alkaa taas huomenna ja suunnittelu on käynnissä! Tässä muutama biisiehdokas tämän syksyn ekaan ohjelmaan.

Tykkäisitkö Sinä liikkua tällaisten kappaleiden tahdissa?

Piano ja ääni

Rakastan pianon sointia, en kai lapsenakaan koskaan halunnut oppia soittamaan mitään muuta soitinta. Haaveilen varmaan ikuisesti, että voisin nousta suurelle lavalle flyygelin taakse, ehkä pitkä mekko päällä ja kukka hiuksissa, soittaa ja laulaa kauniisti. Sillä aikaa Jesse Kaikuranta tekee sen, no miinus mekko ja kukka. Hänellä on kyllä niin upea ääni ja taito laulaa suoraan sydämeen, nämä ovat minusta molemmat koskettavampia kuin alkuperäiset versiot. Kuuntelin näitä tänään repeatilla ja liikutuin, onneksi kolmikuinen ei vielä osaa kysyä, miksi äiti itkee.

 Saakohan näitä Jessen covereita ostaa jostain mp3:na tai cd:llä?

Päivän biisi

Kivaa keskiviikkoa kaikille!

Laulua ja leikkiä

Vauvan vaaka -lastenlevyyn on olemassa myös nuottivihkonen, joka sisältää laulujen lisäksi leikkiohjeita pienemmille ja isommille vauvoille. Aivan ihana, suosittelen tutustumaan! En ole mikään hyvä laulaja, mutta onneksi tuo viisiviikkoinen ei ole niin kovin kriittinen, katselee vain uteliaana kun äiti lauleskelee. Ja pianon kansikin on ollut auki - superhelpot nuotit sisältävät vain melodian ja soinnut, joten jättävät hyvin tilaa verestää vanhoja vapaan säestyksen oppeja. Kuulemma näistä kappaleista tykkäävät vielä ekaluokkalaisetkin, eli ei ole mitään pelkkää pikkuvauvojen musiikkia.

Tulipas sitäkin mietittyä, kuinka suurelta maailma näyttääkään, jos sitä mittailee männynneulasella...

Hiiri mittaa maailmaa männynneulasella

Heinänkorrella punnitsee, kovin miettii mittailee

Järkeänsä käyttää... isolta maailma näyttää!

Just jammin'

Tällä pingviinillä on rytmi veressä.
Ei mulla muuta. :)

Hifistelyä

Mitä mitä, uudet kaiuttimet olohuoneessa! Muutaman vuoden ajan on ollut puhetta, että vanhat, jättisuuret kaiuttimet voisi vaihtaa hieman pienempiin ja sisustuksellisesti kivemman näköisiin. Mieheni on ahkera musiikin kuuntelija ja äänenlaadusta tosi tarkka. Hänen vanhat kaiuttimensa ovat olleet joku mieletön löytö, siis jotkut tosi laadukkaat Suomessa valmistetut, joten niistä ei olla noin vain luovuttukaan. Mutta yli kymmenessä vuodessa on tietysti tapahtunut suuri muutos, hyvää tekniikkaa saa paljon pienemmässä ja kompaktimmassa paketissa ja nyt ilmeisesti löytyi sitten jotain sellaista, joka sytytti. Ja minähän olen hankintaan varsin tyytyväinen. Kuulostaa hyvältä, näyttää hyvältä - ja tv-tasolle tuli nyt paljon enemmän tilaa! Ulkonäöllisesti saa vaihtelua ylläolevaan tyyliin, molemmat vaihtoehdot näyttää aika makeilta, jos minulta kysytään. Harmaalla etupaneelilla tyylikäs ja sisustukseen sulautuva, ilman sitä pirteä ja "tehokkaan" näköinen kokonaisuus. Kumpi teidän mielestänne näyttää paremmalta?

Kaiuttimet ovat siis Bowers & Wilkins CM1:t ja hankittu Hifistudiosta Tampereelta. Kaiuttimen mitat edestä päin ovat 28 x 16 cm (meidän vanhat olivat 50 x 32 eli kohtuullinen ero). Teknisistä ominaisuuksista en osaa kertoa yhtään enempää, mutta matalien äänten laadukasta toistoa tuo herrashenkilö kovasti korosti etsinnöissään ja näissä se on ilmeisesti ilman subwooferiakin häntä miellyttävällä tasolla.

Meillä on arvatenkin kuunneltu erittäin ahkerasti musiikkia tässä lähipäivinä, mitäs sitä seuraavaksi laittaisi pyörimään... Yksin kotosalla ollessa saan kuunnella mielin määrin kevyempää tyttömusaa, joten valintani voisi olla vaikka Pori Jazziinkin heinäkuussa esiintymään saapuva ihana Emeli Sandé.

I used to know

Todella vaikuttava versio Gotyen Somebody that I used to know -biisistä, vai mitä? 

Asialla kanadalainen indie-cover-bändi Walk off the Earth. Itse tykkään erityisesti tuosta naisäänestä.

Hei, tänä aamuna ei sada räntää! Ja minä olen lähdössä moikkaamaan rakkaita ihmisiä Turkuun.
Aion pakata käsilaukkuuni, ette ikinä arvaa, no aurinkolasit (joo, tiedän, aika uhmakasta). Mukavaa päivää teillekin. :)

Hei aurinko!

Otsikoksi voisi paremminkin sopia Missä aurinko? - aivan karmea takatalvi! Lumisadetta luvataan jatkuvaksi vielä huomisenkin päivän, tylsää. Surkuttelun sijaan pitää kai vain ihailla valkeaa maisemaa ja keskittyä johonkin hyvää oloa tuottavaan tekemiseen. Eräs sellainen on itselleni jooga.

Ensikosketukseni joogaan sain vuonna 2002 ollessani au pairina Yhdysvalloissa. Kävin siellä power yoga -nimisellä tunnilla ja huomasin, että jooga oli minulle oikeastaan aika luontainen tapa liikkua. Olin koko ikäni harrastanut erilaisia jumppia, lapsena telinevoimistelua ja joukkuevoimistelua ja vaikka en ollut mikään äärimmäisen notkea, niin koin joogassa paljon onnistumisen elämyksiä. Jatkoinkin Suomeen palattuani joogaharrastusta äitini kanssa astangajoogan parissa. Siellä oli upeaa kokea kehittyvänsä melkeinpä kerta kerralta, oppia pääseisontoja ja hiljalleen muitakin haastavampia asanoita.

Jatkoin joogaa opiskeluaikana yliopistoliikunnalla sekä kuntokeskuksissa, mutta kaipasin harjoitteluuni aina yhtä puuttuvaa elementtiä - musiikkia. Saan musiikista ihan valtavasti energiaa ja tehoa treeniin. Muistaakseni vuonna 2004 tutustuin ensimmäistä kertaa Les Mills -konsepteihin kuuluvaan Body Balanceen ja siitä asti kyseinen tunti on kuulunut suosikkeihini ja nyt jo useamman vuoden ajan kiinteästi viikottaiseen treeniohjelmaani. Harjoitus on rauhoittava ja energisoiva, siinä yhdistyvät joogan, tai chin ja pilateksen liikkeet kauniiseen musiikkiin.

Nyt raskausaikana ohjatuilla tunneilla käynti on hieman vähentynyt, mutta olen pyrkinyt tekemään lähes joka päivä kotona aurinkotervehdys A:n ja B:n muutamaan kertaan. Saatan käydä alkulämmittelyksi pienellä kävelyllä, mutta välillä vain levitän suoraan joogamaton olohuoneen lattialle ja laitan soittolistaltani jonkun kivan kappaleen soimaan. Välillä sarjat sujuvat kevyen oloisesti ja välillä raskaammin, yritän kuunnella omaa oloa ja kehoa kunakin päivänä. Varmaa on kuitenkin se, että harjoituksen jälkeen on parempi olo kuin ennen sitä.

Tiedän, että musiikin tahtiin joogaaminen on joidenkin mielestä aivan älytöntä hömppää ja kappaleet häiritsevät hengitysrytmiä, mutta minä saan musiikista energiaa ja sitä kautta paljon enemmän sarjoista irti. Sen varalta, että siellä ruudun toisella puolella on joku, joka myöskin tykkää tervehtiä aurinkoa musiikin tahtiin, niin lisään tähän pari omaa suosikkikappalettani.

Hyvää oloa huhtikuuhun!

You better hold on...

Näitä mahtavia naislaulajia tupsahtelee nyt koko ajan jostain! Viime vuoden puolella ihastuin suomalais-algerialaiseen Mannaan ja nyt iranilais-ruotsalainen Laleh koukuttaa. Molemmat laulavat sekä englanniksi että pohjoismaisilla kielillä, kivaa vaihtelua levyillä.

Kuuntelen musiikkia usein lauantaiaamuisin. Herään hitaasti, juon kahvia ja syön appelsiineja. Juuri nyt melkeinpä parasta mitä tiedän.

Was wir alleine nicht schaffen

Naistenpäivän kimppuni

Olen mielettömän kiitollinen kaikista rakkaista lähelläni. 

Miehestäni, joka on aivan varmasti se oikea minulle. 

Tulevasta vauvasta, pienestä suuresta ihmeestä.

Perheestäni ja ystävistäni. 

Vaikka maantieteellisesti välimatkaa monen kanssa onkin, tiedän että olette aina tukenani.

Vaikka olen ehkä aina ollutkin tavallaan aika itsenäinen tyyppi, niin raskauden myötä on tullut pohdittua paljon vanhemmuutta ja ehkä entistä enemmän ajateltua, kuinka paljon sitä toisia tarvitseekaan.

Tätä kasvatellaan vielä pari kuukautta.

Halusin linkittää tähän yhden lempikappaleistani. Olin Itävallassa opiskelijavaihdossa vuonna 2006, jolloin Xavier Naidoon Telegramm für X -albumi oli juuri julkaistu. Tämä on mielestäni levyn hienoin kappale ja sen sanat muistuttavat minua jostain syystä erityisesti siskoistani.

 

während sich andere plagen und nichts passiert
sind wir zur rechten Zeit am rechten Ort

und alles ist arrangiert 

ich bin dankbar dafür
weil ich jeden Tag mit meinen Brüdern und Schwestern
das echte Leben spür
was wir alleine nicht schaffen
das schaffen wir dann zusammen