sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tervetuloa, kashmirinpehmeä syksy


Tampereella on vietetty tällä viikolla syksy Designviikkoa. Kyseessä on Design on Tampere ry:n järjestämä tapahtumaviikko, joka alkoi jo perinteeksi muodostuneella Designtorilla ja päättyi perjantai-illan kivijalkailtaan. 


Kivijalkaillassa putiikit olivat auki klo 21 saakka ja niissä oli erilaista ohjelmaa. Minulle monesti suurin este pikkuputiikeissa käyntiin ovat nimenomaan aukioloajat. Jos liike menee viideltä tai kuudelta kiinni, niin eipä sinne koskaan ehdi. Niinpä käytin nyt tilaisuuden hyväkseni kun kerrankin ehdin ihastuttavaan Arelan (ent. Arelalizza) putiikkiin!

kuva lainattu: Arelastudio.com

Liikkeessä oli aivan mielettömän ihana tunnelma, kuin olisin astunut toiseen maailmaan. Rauhallinen musiikki, hyvä tuoksu (!), vanhat huonekalut, avara tila, musiikki... ja sydämellinen vastaanotto. Kivijalkaillan kunniaksi tarjolla oli itse tehtyä mansikka- tai basilikamehua kera kuohuvan ja suklaata sekä kuivattuja mansikoita. Miten ihanaa!



Löysin alerekistä oranssin neulepuseron, joka on uskomattoman pehmeää kashmirvillaa. Oikein huvitti kun neuleen kassalle kiikutin, sillä eihän tällaista tosiaankaan ollut siinä mun syksyn ostoslistalla... ;) No mutta, listaltahan oli oikeus poiketa todellisten löytöjen kohdalla ja tässä oli ihan selkeästi sellainen. Kyllä tuleva kylmä ja pimeä vuodenaika oikeuttaa näin ihanaan väripilkkuun kun kaupan päälle tulee vielä uskomaton pehmeys ja lämmittävyys.


Neule pakattiin kauniisti silkkipaperiin. Koska kashmirvilla on helposti nukkaantuvaa, ostin myös kamman, jolla nukan saa hellävaraisesti poistettua. Samainen kampa sopii kuulemma myös muille luonnonmateriaaleille, esimerkiksi villakangastakin siistimiseen.


Neuleen mukana sain kattavat hoito-ohjeet. Kasmir pitää tuuletuksesta, mutta neuletta voi tarpeen tullen pestä käsin tai koneessakin villalle tarkoitetulla pesuaineella hienopesuohjelmassa. Itse kyllä yritän aina välttää villaneuleiden pesemistä viimeiseen saakka!  

Kashmirvillaista neuletta ei kannata roikottaa henkarilla vaan taitella ilmavasti hyllylle. Sen lähettyvillä kannattaa säilyttää tuijasta tehtyä "puukorua", joka pitää ötökät loitolla.


Arelan putiikit löytyvät sekä Tampereelta että Helsingistä ja lisäksi verkkokauppa palvelee. Tuotteet ovat hinnakkaita, mutta onneksi niitä voi bongata myös tällaisista hyvistä alennuksista. Arelan design on hyvin simppeliä ja ajatonta, joten mitään yhden sesongin vaatteita ei tarvitse pelätä ostavansa. Putiikissa oli muuten myös myynnissä hyväkuntoisia second hand -tuotteita ko. merkiltä! Ihastuin kovasti yhteen second hand -neulepuseroon, jossa oli vaaleita beigen ja sinisen sävyjä, mutta koko oli itselleni aivan liian suuri.

Tästä ostoksesta jäi kaikin puolin lämmin olo. Ostin paikalliselta yrittäjältä, paikallisten yrittäjien järjestämässä tapahtumaillassa eettisen tuotteen, joka on laadukas ja pitkäikäinen. Sain sen sydämellisen ja henkilökohtaisen palvelun kera. Ja tämä neule tulee varmasti pelastamaan monta synkkää talvipäivää.

Enpä olisi kuukausi sitten uskonut, että elokuu tulee päättymään näin kovin syksyisissä tunnelmissa. Tervetuloa syyskuu!

lauantai 30. elokuuta 2014

Täydellinen tavallinen lauantai

Joskus viikonloppuisin on kiva shoppailla, käydä ulkona syömässä ja juhlimassakin, tavata ystäviä. Ja joskus taas mikään ei voisi olla parempaa kuin viettää päivä kotosalla ilman meikkiä kaikenlaisia viikon mittaan rästiin jääneitä hommia hoidellen. Tänään oli tuollainen jälkimmäinen lauantai, juuri sitä mitä nyt kaipasinkin.


Jo aamu alkoi ihanasti kun pieni poikani kiehnasi melkein tunnin kainalossa lastenohjelmia katsellen. Se telkkari makkarissa ei sittenkään ole huono juttu ollenkaan. ;) Kaksivuotias osaa jo nauttia hitaista viikonloppuaamuista ja pitkästä aamiaisesta herkkuineen sekä pyytää, että oltaisiin yökkäreissä koko päivä. Miehelläni piti olla aamupäivällä menoa, mutta aikataulut muuttuivatkin niin, että pääsen BodyPumpiin, mikäs sen parempaa! Oli ihanaa hypätä fillarin selkään ja ottaa pieni alkulämmittely kirpeässä syyssäässä (tiukassa ylämäessä) ennen tunnin alkua. 

Treenin jälkeen vuorossa oli siivoilua, viikolla kertyneiden pyykkivuorien selättämistä ja vaatekaapin järjestelyä. Mä tykkään aina siitä kun vuodenajat vaihtuvat ja saa järjestellä kaapin uuteen sesonkiin. Nyt otin jo villapuseroita esille, mutta jätin kuitenkin toiveikkaana vielä kesäisempiäkin vaatteita hyllyille.

Jokaiseen päivään kuuluu ulkoilua, kuten varmaan kaikilla lapsiperheillä. Tällä kertaa mulla oli melko hyvä diili - sillä aikaa kun hengasin poitsun kanssa meidän "omassa pihassa" leikkipuistossa, mieheni loihti ihanaa rapurisottoa. Se on meidän koko perheen suurta herkkua! 

Ja nämä pimenevät illat kynttilöineen - ihana tunnelma ja tuoksu. Kiitos lauantai, olit juuri sitä mitä eniten tarvitsin.

Miten teidän päivä on sujunut?

perjantai 29. elokuuta 2014

Uusi haaste: Näkymä ulko-ovelta

Eteinen on kodin käyntikortti, sanotaan. Ja onhan se omallekin väelle tärkeää, millainen näkymä on ensimmäisenä vastassa kotiin saapuessa.

Meillä sisääntulo on avara ja valoisa. Heti ulko-ovelta astutaan tuulikaappiin, jossa on avonaulakko ja korkeassa kaapissa tilaa pipoille, hanskoille sekä avaimille. Tuulikaapin jälkeen astutaan eteiseen, josta on käynti kodinhoitohuoneeseen ja wc-tilaan vasemmalla puolella sekä keittiöön oikealla puolella. Eteisemme on hieman hankalan mallinen, sillä sinne ei oikein mahdu mitään lipastoa tai muuta laskutilaa. Pidän kuitenkin siitä, että liukuovikaapistot ovat suuret ja nielevät sisäänsä valtavan määrän tavaraa. Myös laattalattia on ihan huippukäytännöllinen ja kaunis.


Minua kiinnostaisi kurkistaa teidän kotiintulonäkymiinne, joten aloitin pienen haasteen tästä aiheesta. Kuvaa siis kotisi näkymä ulko-ovelta sisälle päin ja jaa se meille muille sekä haasta mukaan kolme bloggaajaa! Itse heitän haasteen seuraaville ihanille blogeille, nappaatteko kopin?


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Syyspukeutumisen ostoslistaa

Aina vuodenaikojen vaihtuessa iskee kumma vimma uudistaa ihan kaikki. Tiedättekö tunteen? Meikkipussin sisältö, hiusten sävy ja hoitotuotteet, kengät, laukut ja vaatteet. Etenkin syksyisin syysmuoti on niin upeaa ja ihanaa, että mielellään ostaisi vaikka mitä! Syysmuoti myöskin helpottaa kestämään viilenevän ja pimenevän vuuodenajan paremmin, eikö?

Itse laadin yleensä sesonkeihin jonkinlaista ostoslistaa, jotta ostoksilla pysyy budjetti hallinnassa. Olen aika minimalistisen vaatekaapin kannattaja ja inhoan turhaa tavaraa, joten pyrin siihen, ettei kaapissani olisi esimerkiksi kymmentä mustaa villaneuletakkia kun yhdellä tai kahdella hyvällä pärjää. Ilman ostoslistaa tulee kuitenkin helposti ostettua tosi samantyylisiä vaatteita kuin jo omistaa, joten lista auttaa turhan tavaran välttämisessä. Listalta on tietysti aina sallittua poiketa - sikäli mikäli jotain tooosi upeaa vastaan tulee. ;)

Tämän syksyn ostos- ja tarvelista näyttäisi tässä vaiheessa kutakuinkin tältä.


- Beige neuletakki: oikea vaatekaapin peruspilari, jossa viihdyn hyvin. Omistan useita kappaleita, mutta kaikki ovat keinokuitua ja nukkaantuneet aika karsean näköisiksi, siis kelpaavat lähinnä kotikäyttöön. Tälle syys-talvikaudelle on nyt haussa laadukasta luonnonmateriaalia oleva, klassinen neule. Olen tykännyt merinovillasta kovin, joten se olisi ykköstoiveeni materiaalin suhteen, tämä kuvan yksilö on kasmirvillaa H&M:ltä.

- Vaaleahko pikkulaukku: Omistan vain mustan clutchin, jossa ei ole yliolan-hihnaa. Vaaleampi hihnalla varustettu tulisi siis tarpeeseen. Tämä Furlan laukku on Stockmannilta ja vaan nii-iin ihana.

- Villamyssy: Olen kai tulossa vanhaksi kun haluan hatun! Siis en pipoa tai myssyä vaan ihan oikean hatun. Sellaisen naisellisen ja tyylikkään. Kuvan Nortika-hattu on Stockmann.comista.

- Pitkähihaisia trikoopaitoja: Näitä tarvitsen monessa värissä, ainakin harmaana, tummansinisenä, valkoisena ja raidallisena. Hyvä hintalaatu-suhde on mielestäni H&M:n trikoopaidoissa, mutta niissä on tällaiselle pienelle naiselle usein liian avarat kaula-aukot. Nyt huomasin, että valikoimiin oli tullut uusia malleja pienemmillä päänteillä. :)

- Harmaat suorat housut: Tykkään töissä pitää suoria housuja välillä iänikuisten farkkujen sijaan (farkkuvalikoima mulla onkin hyvällä mallilla tällä hetkellä), mutta musta väri tuntuu joskus liian viralliselta. Harmaat olisi ihana löytää! Kuvan housut H&M.

- Farkkupaita: Olen toooosi myöhässä tässä trendissä, mutta nyt keksin, että farkkupaitahan on saatava. Siis ihan ehdoton vaikka neuleen kanssa. Kuvan paita H&M.

- Laadukas huivi: Iso huivi on ihana, koska siihen voi kietoutua viluisen hetken iskiessä toimistolla. Tämä BeckSöndergaardin huivi voisi olla hyvä valinta - materiaalissa on villan lisäksi 50 % silkkiä (stockmann.com).
 

Ah ja sitten nämä mun unelmakengät, joista bloggasin jo toukokuussa. Uudet syysnilkkurit, jotka tuovat sen kaivatun ryhdin ballerinakauden jälkeen. Must-have by Vagabond.

Huomasin muuten tässä listaillessani, että olen pari hyvää hankintaa jo syksylle tehnytkin: uusi takki, pari neuletta ja toppia.

Mitä teillä on syksyn hankintalistalla?

kuvat: hm.com, stockmann.com ja vagabond.com

maanantai 25. elokuuta 2014

Ylivalottunutta?


Otin tuossa eräänä iltana kuvia vähän tavallista pidemmällä valotusajalla. Yleensä kuvaan aika "luonnollisen sävyisiä" kuvia, mutta kieltämättä valoisammissa kuvissa ehkä kokonaisuus tulee paremmin esiin ja onhan niihin myös aika tottunut blogien myötä. Mitäs mieltä olette, kivan valoisaa vai järkyttävän ylivalottunutta? :)

Mulla on tässä työn alla pieni kauneusaiheinen postaussarja. Tarkoituksenani on kirjoittaa omat postauksensa niin ihonhoidosta, meikeistä kuin hiuksistakin. Näin syksyllä kun ainakin minun tekee mieli kosmetiikkakaappien sisältöjä tarkistella, päivittää sekä saada hiuksetkin freesattua. Palataan siis aiheeseen!

torstai 21. elokuuta 2014

Työminä

En pahemmin kirjoittele työjutuista täällä blogissani, mutta tässäpä pieni poikkeus, kuva minusta töissä. En todellakaan kuvaa työkseni vaan teen ylipäätään markkinointihommia, mutta tässä toimin pikku kuvausassarina. Välillä mun työ on kyllä todella mukavaa!


Kuten näkyy, käytän työtilanteissa useimmiten todella rentoja vaatteita. Korkkareita pidän kyllä silloin tällöin, koska olen sen verran minikokoinen. Yleensä mulla on töissä säilytyksessä bleiseri, jonka vedän päälle, jos tilanne (esimerkiksi jokin tapaaminen) niin vaatii, olo ja ilme muuttuu skarpimmaksi tosi helposti.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Aavistus syksystä

Tulipas se yllättäen, syksy! Lämpimät, kuulaat syyspäivät ovat niin kauniita, toivottavasti päästään nauttimaan todella monista sellaisista. Tänään oli kuitenkin koleaa ja sateista. "Entisessä elämässä" olisin tällaisena iltana käpertynyt sohvannurkkaan tai lähtenyt ehkä jumppaan, mutta sen sijaan tänään hytisin hiekkalaatikon reunalla liian vähissä vaatteissa. Kai sitä pian taas oppii pukeutumaan...


Viime viikonloppuna vierähti reissussa ihanien tyttökavereiden kanssa ja ai että, hieman on väsyttänyt tässä alkuviikosta. Ei oo vanhaksi tulemista... Onneksi pian edessä häämöttää jo uusi viikonloppu ja mukavat, rennot suunnitelmat.


Meidän ruokailutila näyttää tosiaan tällä hetkellä kovin valkoiselta. Ei tuo nyt toki paha kokonaisuus ole, mutta tummemmilla tuoleilla ryhmä olisi kyllä huomattavasti särmikkäämpi, vai mitä? Huomatkaa muuten verho, ainut laatuaan meidän kodissa. Pellavainen valelaskosverho "piilotetulla" verhotangolla oli kyllä ihan nappivalinta tähän.


Ystävältä saadussa kukkakimpussakin on aika iso ripaus syksyn tunnelmaa...


... ja sytytin tuikutkin, ihanaa kun on nykyään sohvapöytä kaikkea tällaista pientä kaunista varten.


Toteutin muuten viimein tällä viikolla suunnitelmani kuntosalin vaihdosta. Uudessa kuntokeskuksessa ei ole yhtä monipuolinen tuntitarjonta kuin vanhassa, mutta kilometrin matka tuntuu ihan luksukselta. Huippua kun voi kävellä tai pyöräillä jumppaan!

Mitä teidän viikkoon kuuluu?

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Bye bye Artek, hello Ikea

Artek-pöytämme haettiin pois pari viikkoa sitten ja kaupat purettiin. Haikeana luovuin pöydästä, mutta toisaalta helpottuneena. Jos laatu ei vastaa odotuksia, on parempi antaa mahdollisuus jollekin muulle.


Tämänhetkinen elämäntilanteemme vaatii pöydältä paljon. Sen pitää palvella helppohoitosuudellaan arjessa ja taipua tarpeen mukaan isonkin vierasjoukon tarpeisiin. Meillä käy paljon lapsiperheitä vieraina, enkä halua missään nimessä pöytää, jota joudun varomaan. 

Kiersimme kaikki mahdolliset huonekaluliikkeet, mutta sopivaa pöytää ei tullut vastaan. Teettäminen olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta sen verran arvokas sellainen, että päätin jättää sen hautumaan ja odottamaan mahdollista tulevaisuuden toteutusta.


Ikeahan se lopulta pelasti. Bjursta-pöytä on jatkettava ja sen ääreen mahtuu vaivatta vaikka 12 hengen porukka. Normaalimitassaan pöytä on juuri sopiva kuudelle tuolille, passeli meidän perheen arkeen. 199 euron hinta tuntui myös varsin hyvältä diililtä tähän kohtaan. Pinta on kaunis, koska puun syyt näkyvät petsin läpi ja pinta myös hohtaa hieman valoa vasten. Lika on helppo pyyhkiä pinnalta pois, eikä mitään laikkuja jää. Tähän saakka olen ollut tähän pöytään erittäin tyytyväinen. Eihän tämä Ikean pöytä missään nimessä kauneudessaan vedä vertoja Artekin muotoilulle, ei tietenkään. Mutta minkäs teet... 

Pöytä on aika jykevä ja valkoiset tuolit sen seurana saavat kokonaisuuden näyttämään aivan liian valkoista hohtavalta, aivan liian tylsältä. Niinpä tässä taitaa olla vain yksi vaihtoehto, toteuttaa unelma uusista ruokapöydäntuoleista. ;) Jotain muuta kuin valkoista ja jotain siron ilmavaa. 

Mulla on tunne, että tästä ruokaryhmästä tulee vielä hieno, palataan aiheeseen kun projekti etenee.

torstai 14. elokuuta 2014

Lounas arjen yläpuolella

Tänään on ollut sellainen vähemmän loistokas torstai. Nukuin aamulla hiukan liian pitkään. Pikku-T ilmoitti jo eteisessä, ettei aio mennä tänään "käijäkotiin" ja sen mukaista oli hoitoonjäämisen tuskakin. Töissä yritin selvitä loman jälkeen vauhdilla kasaantuneista asioista ja selvittelin yhtä yksityiselämän puolen sotkua. Iltapäivän palaveri venyi ja sujui muutenkin negatiivisissa merkeissä. Päiväkodin pihassa sain parkkisakot. TGIF tomorrow. 

Juuri tällaisena iltana on ihanaa palata tunnelmiin parin viikon takaa, hetkeen joka tuntui vielä kesälomalta, täydelliseltä. Sain nimittäin Karkkipäivä -blogia kirjoittavalta ystävältäni Sannilta kutsun lähteä hänen kanssaan taivaslounaalle Tampereen Keskustorille. Pääsimme kokemaan huippukokin valmistaman lounaan nosturin nokassa yläilmoissa, 50 metrin korkeudessa!



Lounaselämyksen meille halusi tarjota Elämyslahjat.fi. Annan itse hyvin mielelläni elämyslahjoja läheisilleni ja mielestäni Elämyslahjojen konsepti onkin mahtava. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sivustolta saa vinkkejä elämyksellisiin muistamisiin. Ja kannattaa myös ehdottomasti käydä lukemassa Sannin loistava postaus Lunch in the Sky:sta, Sanni kirjoitti tapahtumasta upean elävästi ja hienosti faktat muistaen.


Itse asiassa olin vähän yllättynytkin, miten tarkkaan Sanni muisti kaikki tapahtumat, sen verran jännittyneen oloinen hän ainakin hetkittäin oli! Mutta Sanni onkin ihan pro ja aivan huippu kirjoittaja. <3 Ja ihana ystävä myös.


Itse otin aika rennosti, en oikein osannut jännittääkään, turvavyöt tuntuivat niin jämäköiltä. Vaikka tuntuihan se aika kutkuttavalta kun oikeasti pöydän alla ei ollut mitään! Muistan vain miettineeni lähdön hetkellä, että miten ihmeessä lautaset, haarukat ja kamerat voivat pysyä pöydällä...


Hyvin ne kuitenkin pysyivät. Lautasliinoja ei tosin ollut, ne olisivat varmasti lähteneet aika nopeasti lentoon.


Alhaalta torilta katsottuna dinneripöytä ei ehkä näytä olevan hurjan korkealla. Kuitenkin pöydässä istuessa korkeus tuntui aika huimalta kun ihmiset ja autot alhaalla näyttivät ihan pikkuruisilta.


Vain Sanni voi olla jännittyneenäkin noin kaunis... :) Huippurohkeaa muuten, että lentopelkoinen ystäväni lähti mukaan tällaiseen elämykseen. Hyvähyvä!


Lounaan kokkasi silmiemme edessä helsinkiläisen Chef & Sommelier -ravintolan keittiömestari Sasu Laukkonen. Chef & Sommelier sai ensimmäisen Michelin -tähtensä tänä vuonna.

Alkuruokana oli päärynää, purjoa ja pähkinää (toimiva yhdistelmä!), pääruokana kuhaa ja jälkkärinä itse tehtyä yrttijäätelöä. Kaikki oli hurjan herkullista!


Kokki Sasu hääräili korkeassa keittiötilassaan tyytyväisen oloisena ja rentona. Hän kertoi, että omassa ravintolassa ilmastointi ei pelitä yhtä hyvin - siellä neljä kokkia työskentelee kahdeksan neliön keittiössä, mikä on heinäkuun helteillä varmasti aika lämmin kombo. Ei siis ihme, että raitis ilma maistui. ;)


Meidän taivaslounaallemme sattui hieman pilvinen, mutta kuitenkin hyvin lämmin ja poutainen sää. Edellisenä päivänä ukkonen oli aiheuttanut muutaman noston peruuntumisen, joten meillä oli tuuria.



Maisemissa ei todellakaan ollut valittamista! Tuo taustalla näkyvä tornihotellihan avataan parin kuukauden kuluttua, Tampere odottaa innolla.



Sannin vähähiilihydraattinen ruokavalio oli otettu ihanteellisesti lounaalla huomioon. Hänen pääruoka-annoksessaan ei ollut perunaa ja jälkiruokana oli jäätelön sijaan tuoreita marjoja, jotka todellakin maistuivat vastapoimituilta.


Eikös ole ainutlaatuinen tämä Tampereen punatiilinen tehdasmiljöö? Meidän uuden kodin julkisivukin on muuten punatiiltä yhdistettynä valkoiseen ja tummanharmaaseen puuhun, todella mieluinen yhdistelmä mulle. 


Lämmin KIITOS Sannille sekä Elämyslahjat.fi:lle upeasta kokemuksesta! Taivaslounas oli todellakin Elämys isolla E:llä, todellinen hetki arjen yläpuolella.

Kuvat ovat Sannin kameralla otettuja, kuvaajina Sanni, minä sekä Mr. Karkkipäivä.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Ekenäset

Meille on saapunut nojatuoli. Sellainen vanhaa aikaa henkivä, supermukava istua, ihan kuin mummolan vintiltä löydetty. Paitsi että se on upouutta Ikeaa, Ekenäset nimeltään. Emme vain voineet jättää väliin, tämä tuoli oli ihastusta ensisilmäyksellä.


Vähän samaa sarjaa on muuten tuo raidallinen pellavatyyny, sekin on vanhan oloinen, mutta silti upouusi. H&M:n alesta huimalla 3 eurolla ostettu. ;)

Nojatuolin puuosat ovat hieman jopa kirsikkaiset, sävy josta en periaatteessa tykkää, mutta yhdistettynä kauniin harmaaseen istuinosaan ja tuohon muotoiluun - toimii! Tuoli sopisi erinomaisesti makuuhuoneen nurkkaan, mutta sinne sitä ei tällä kertaa sijoiteta, vaan pojun huoneeseen.


Meillä nimittäin tarvitaan nukutustuolia. Pikku-T osasi kyllä nukahtaa itsekseen silloin joskus muinoin kun hänellä oli vielä tutti apuna. Mutta nykyään vierelle tarvitaan jompi kumpi vanhemmista. Yleensä nappaan läppärin mukaan ja monesti kirjoittelenkin blogipostauksia tai sähköposteja tai luen uutisia pienen miehen etsiessä unta. Huoneeseen siis tarvittiin mukava nojatuoli. Tämä tuoli varmaan jatkossa pääsee sitten sinne meidän makkariin, kun nukutustuolia ei enää tarvita.


Mummini virkkaama torkkupeitto sopii aika kivasti tuolin henkeen ja värikkyys lapsen huoneeseen.


Harmaa tuoli löytää väriparin seinällä olevasta String Pocket -hyllystä. Huomatkaa korjaamolla oleva Skoda...


"Tää on mun huone!"


Siinä missä alakertamme eli keittiö-olohuone-eteistila on aika moderni ja mustan, valkoisen sekä harmaan sävyjen valloittama, on yläkerran tunnelma lämpöisempi. Enemmän puun sävyjä ja vanhempaa tyyliä. Tänne yläkertaanhan minulla on se vanha vitriinikaappikin hakusessa.


Mitäs pidätte Ekenäset-tuolista? Hitti vai huti?

perjantai 8. elokuuta 2014

Uutta olkkarissa, uutta arjessa

Juuri nyt perjantai-ilta tuntuu todella hyvältä. Ansaitulta. Onnelliselta. Istuskelen tunnelmavalaistuksessa sängyllä (kohta kutsuu unten maat) ja pieni mies tuhisee syvässä unessaan viereisessä huoneessa. Isompi mies on reissussa, ollut useamman päivän tällä viikolla, joten olen hoidellut pikku-T:n päiväkotikuviot ja muun arjen pyörityksen itsekseni. Jos ensimmäisestä syksyn päiväkotiviikosta uudessa hoitopaikassa on selvitty kunnialla näissä olosuhteissa, niin viikonloppu saakin tuntua ansaitulta, vai mitä?


Tällä viikolla meille on saapunut pari uutta sisustusjuttua. Hay Tray -tarjotinpöytä nyt ei esittelyjä kaipaa, se on niin monesti nähty sisustusblogiklassikko. Mietin tämän kauniin pöydän hankintaa pitkään, juurikin siksi, etten halua sisustuksemme olevan liian "blogivaikutteinen" - mietin pidänkö pöydästä ihan oikeasti vai vain siksi, että se on niin suosittu. Jos tiedätte mitä tarkoitan... 

Mutta päädyin siihen, että kyllä, pidän pöydästä todellakin ihan oikeasti, enkä ihmettele sen suosiota, niin upea se on. Päätöstä helpotti sekin, että mieheni tykästyi tähän pöytään kovasti ja halusi juuri tämän mustan meille. Ja kyllähän se istuu kuin nenä päähän niin värinsä, ilmavuutensa kuin mittasuhteidensakin puolesta.


Kalanruotokuvioinen metallikori on puolestaan löytö Prismasta. Tämä kori kuuluu S-ryhmän oman House-merkin uuteen Onni-sarjaan, joka sisältää todella tyylikkäitä ja mukavan edullisia tuotteita syksyiseen kodin sisustukseen. Tuotteet on suunnitellut suomalainen muotoilutoimisto Muovo ja ainakin osaa valikoimasta pääsee kurkkaamaan Prisman verkkokaupassa. Tässä sarjassa oli myös erityisen hieno lehtiteline ja lyhty, joita jäin vielä miettimään. Veikkaan, etten ole ainut bloggaaja, joka tästä mallistosta tänä syksynä kirjoittaa. :)


Torkkupeitolle on nyt ihan ikioma paikka. :) 


Muotokieleltään pöytä ja kori sopivat mielestäni kivasti Ikeasta hankittuun lampunjalkaan.


Uudelle sohvapöydälle alkoi välittömästi kertyä trendikkään värikäs ja harkitun huoleton asetelma. Näyttely on vaihtuva. Eikös se niin mennyt, että kun sisustuksen suuret linjat ovat rauhallisissa perusväreissä, niin väriä on helpppo tuoda kauden ajankohtaisilla pienesineillä?


Pieni poikani oli ihan että jes, vihdoin te hankitte mulle tähän näin upean ajotason!


Olohuoneessa ei ole edelleenkään verhoja. Olemme vähän miettineet tuonne nurkkaan verhoa pehmentämään tilaa ja peittämään kotelointia, sellaista lyhyttä verhotangonpätkää vain. Tässä asiassa kaipaisin kuitenkin ulkopuolisen mielipidettä, mitä sinä tekisit? Verholla vai ilman?


Miten "yh-mutsi" onnistuu nappailemaan tavallisen työ- ja päiväkotipäivän, ruuanlaiton ja  oheistoimintojen jälkeen näin seesteisiä sisustuskuvia? No Kaapon avulla tietenkin! Kaapo on meillä ihan hitti ja oikeastaan tällä hetkellä ainut ohjelma, jota pikku-T pyytää katsoa. Meillä katsotaan, hassua kyllä, paljon vähemmän nykyään lastenohjelmia telkkarista kuin vaikkapa vuosi sitten. Mutta kyllä niitä silti katsotaan, sen verran suuri pelastus on välillä hakea iPadilta Kaapo pyörimään ja pieni poika vangittua sen maailmaan.


Illan kauppareissulla käytävillä raikui 2-vuotiaan pojan laulu. Maailma muuttuu, niin minäkin, oppaiksi vanhemmat värväsin... vaikea varttua, itkua parkua, muistaa myös iloita Kaapo... :D

Tuosta vaikeasta varttumisesta tuli mieleeni, meillä on ollut viime aikoina ihmeen seesteistä. Olisikohan hieman rauhallisempi vaihe pienen oman tahdon etsijän elämässä? T on aina ollut aika herkkä ja kriittinen itseään kohtaan ja uskonkin, että iso osa kiukusta on johtunut turhautumisesta. Nyt kun taitoja alkaa karttua ja kielellinen ilmaisukin on kehittynyt paljon, niin yhdessäolo on koko ajan mielekkäämpää ja kärsivällisyyttä on lapsella paljon enemmän.

Uudessa päiväkodissa T sai ensimmäisen viikon jälkeen kehuja keskittymiskyvystään leikeissä sekä innokkuudestaan osallistua kaikkeen mahdolliseen. Ja tässä on yksi todella iloinen ja helpottunutkin äiti, on mulla vaan erinomaisen reipas ja ainutlaatuisen hauska pieni poika. Olen varmasti sanonut näin jo kymmenen kertaa, mutta juuri nyt on ihan mahtavinta olla äiti, tämä on nii-iiin parasta aikaa tähän asti.

Tulipas sekalainen postaus... no väliäkös tuolla. Kertokaahan nyt, millainen viikko teillä on ollut?