Portaiden maalaus - kuvat ennen ja jälkeen

Lupasin vielä portaista ennen ja jälkeen -kuvat, joten täältä pesee. En ole erityisemmin fanittanut meidän portaita missään vaiheessa, joten olen myös aika tehokkaasti rajaillut niitä pois sisustuskuvista. Muutaman sentään löysin, joissa portaat näkyvät ja yritin ottaa uudet kuvat samoista kuvakulmista.

Mäntyportaat olivat periaatteessa hieman samaa sävyä kuin tammiparkettimme, mutta käytännössä tilanne oli toinen. Alla olevasta kuvasta näkyy, miten valoisana hetkenä tammilattian sävy on huomattavasti vaaleampi kuin lakattua mäntyä oleva porrasaskelma. Totesin, että tammen sävy elää hyvin voimakkaasti valon mukaan (hyvässä ja pahassa) kun taas mänty ei niinkään.

 

Valkoisena portaat eivät riitele tammilattian sävyn kanssa, missään valaistuksessa. Minulla on hiukan ristiriitainen suhde tähän lattiaan. Toisaalta tykkään, toisaalta en. Olen ymmärtänyt, että monelle tammiparketti on yökötys-kauhistus, minulle se ei ole sitä ollut koskaan. Olen aina rakastanut tammen sävyä ja kun mies valitsi tämän lattian, se oli minulle erittäin OK. 

Kuitenkin jos nyt valitsisin lattiaa uudelleen, päätyisin varmasti vaaleampaan sävyyn, sillä edellisen kodin kokemusten perusteella vaalea lattia lisää niin paljon tilan valoisuutta. Tämän lattian valkolakkaustakin on joskus miehen kanssa ajateltu. Joka tapauksessa nyt kun portaat ovat valkoiset, olen lattiaankin paljon tyytyväisempi.

Yläkerrasta päin katsottuna mäntyinen fiilis oli tosi vahva. Puun oranssiin taittavan sävyn lisäksi runsaat oksakohdat tekivät tunnelmasta turhan mökkihenkisen.

 

Nyt portaikko on yläkerrasta käsin tasaisen valkoinen, kaunis kuin koru. Talvella voisin vaikka kieputtaa koristevalot kaiteen ympärille, sillä nyt portaikkoa tekee oikein mieli korostaa, toisin kuin aiemmin.

Kirjoittelen aika paljon sisustusjuttuja ja suhtaudun aiheeseen hyvinkin intohimoisesti, mutta kotini sisustus on kaukana täydellisestä. Tässä kodissa asuessa olen tehnyt hankintoja ja valintoja, joista osa on ollut hittejä, osa pahoja huteja. Ehkä oma sisustustyylini on ollut hieman murroksessa ja varmasti tekisin tiettyjä valintoja eri tavalla, jos nyt muuttaisimme tähän kotiin. Mutta hei, jos ei koskaan kokeile, ei koskaan erehdy, eikä toisaalta koskaan onnistukaan! Joskus mietin, olenko vain naurettava kun dokumentoin nämä kokeilut tänne blogiin, kun maailma on täynnä täydellisiä sisustusblogeja, mutta enpä voisi juuri nyt kuvitella lopettavanikaan. Joten sorry, näitä hittejä ja huteja on luvassa jatkossakin.

Valkoiset portaat ovat ehdottomasti sillä sisustamisen Jos nyt valitsisin -listalla ja nyt olen ne saanut. Ja olemme kyllä koko perhe hyvin tyytyväisiä.

Hitti. Ehdottomasti.

Uutta olohuoneessa

Meidän olohuone on taas saanut vähän täytettä, tällä kertaa maton muodossa. Pyöreä, musta paperinarumatto on suomalaisen Formen valmistama ja ostin sen tamperelaisesta, aivan ihanasta DomDom-sisustusliikkeestä. 


Äitini ehdotti pyöreää mattoa tähän tilaan ja olin sellaista jo itsekin kaavaillut. Tottahan se on, että pyöreä muoto sopii pianon edustalle loistavasti. Se toistaa valaisinten ja kellon muotoja ja tuo kivan kontrastin toiselle, suorakaiteen muotoiselle matolle. Halkaisijaltaan matto on 140 cm. Tätä on saatavilla myös 160-senttisenä, mutta mielestäni tämä pienempi koko riittää meille mainiosti.

Maton pinta on kauniin eläväisen näköinen. Puuvillanaru on luonnonvalkoinen sävyltään ja se sopii hyvin meidän tammiparkettiin. Vitivalkoisen ystäville on kuitenkin saatavilla samaa mattoa myös ihan puhtaanvalkoisella tikkauksella.  Maton toinen puoli on valkoinen, joten kääntämällä saa kivasti vaihtelua.

DomDomista ostin myös leluille uuden säilytyskorin. Meillä on aika vähän leluja, koska kaikki aktiivisessa käytössä olevat mahtuvat tähän. Lisäksi on oma laatikkonsa Duploille sekä tietysti aika paljon kirjoja. Olohuoneessa säilytetään suurin osa leluista, pikku-T:n omassa huoneessa yläkerrassa on lähinnä jo käytöstä poistuneita vauvamaisempia leluja.

Autoleikit ovat edelleen numero yksi tässä osoitteessa. Sekä ihan pienet pikkuautot että tuollaiset kuvassakin näkyvät vähän isommat kelpaavat ja ajelevat leikeissä sulassa sovussa. Useimmiten leikeissä autot muodostavat jonoja ja menevät liikennevaloihin, joskus saattaa tulla ruuhkaakin. ;) T tuntee jo valtavan määrän automerkkejä ja jopa malleja. "Onko tuo Skoda Citigo?" hän saattaa kysyä. Myös tietysti kaikenlaiset työkoneet ovat kovaa valuuttaa. Espanjan reissulta T sai valita kaksi uutta autoa. Toinen on säiliöauto ja toinen ambulanss, molemmat näkyvät alla olevassa kuvassa.

On niin jännä, miten paljon sukupuoli voi ohjata kiinnostuksen kohteita. Me emme ole näitä autojuttuja mitenkään T:lle tuputtaneet, mutta hän oppi päristelemään jo ennen kuin osasi sanoa äiti. Vastaavasti työkavereiden kanssa ollaan juteltu paljon heidän pienten tyttöjensä loputtomasta kiinnostuksesta prinsessajuttuihin ja pinkkiin väriin.

No mutta, takaisin aiheeseen eli olkkariin. :) Näkymä keittiöön päin on kiva etenkin aamupäivisin, sillä keittiöömme paistaa aamuaurinko.

Tässä vielä vertailun vuoksi kuvaa olohuoneestamme toukokuussa Keskeneräinen olohuone -postauksessa. Aika paljon muutoksia on tapahtunut! Ritiläpenkki on saanut paremman paikan, kaksi uutta mattoa on saapunut, uusia valaisimia on pari kappaletta, Artekin pöydästä on jouduttu luopumaan... suurimman muutoksen tekee omasta mielestäni sohvapöytä - ilman sitä olohuone näytti kyllä hyvinkin keskeneräiseltä ja jotenkin ryhdittömältä.

 Mitäs mieltä te olette, onko muutosta tapahtunut oikeaan suuntaan?

Bye bye Artek, hello Ikea

Artek-pöytämme haettiin pois pari viikkoa sitten ja kaupat purettiin. Haikeana luovuin pöydästä, mutta toisaalta helpottuneena. Jos laatu ei vastaa odotuksia, on parempi antaa mahdollisuus jollekin muulle.

Tämänhetkinen elämäntilanteemme vaatii pöydältä paljon. Sen pitää palvella helppohoitosuudellaan arjessa ja taipua tarpeen mukaan isonkin vierasjoukon tarpeisiin. Meillä käy paljon lapsiperheitä vieraina, enkä halua missään nimessä pöytää, jota joudun varomaan. 

Kiersimme kaikki mahdolliset huonekaluliikkeet, mutta sopivaa pöytää ei tullut vastaan. Teettäminen olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta sen verran arvokas sellainen, että päätin jättää sen hautumaan ja odottamaan mahdollista tulevaisuuden toteutusta.

Ikeahan se lopulta pelasti. Bjursta-pöytä on jatkettava ja sen ääreen mahtuu vaivatta vaikka 12 hengen porukka. Normaalimitassaan pöytä on juuri sopiva kuudelle tuolille, passeli meidän perheen arkeen. 199 euron hinta tuntui myös varsin hyvältä diililtä tähän kohtaan. Pinta on kaunis, koska puun syyt näkyvät petsin läpi ja pinta myös hohtaa hieman valoa vasten. Lika on helppo pyyhkiä pinnalta pois, eikä mitään laikkuja jää. Tähän saakka olen ollut tähän pöytään erittäin tyytyväinen. Eihän tämä Ikean pöytä missään nimessä kauneudessaan vedä vertoja Artekin muotoilulle, ei tietenkään. Mutta minkäs teet... 

Pöytä on aika jykevä ja valkoiset tuolit sen seurana saavat kokonaisuuden näyttämään aivan liian valkoista hohtavalta, aivan liian tylsältä. Niinpä tässä taitaa olla vain yksi vaihtoehto, toteuttaa unelma uusista ruokapöydäntuoleista. ;) Jotain muuta kuin valkoista ja jotain siron ilmavaa. 

Mulla on tunne, että tästä ruokaryhmästä tulee vielä hieno, palataan aiheeseen kun projekti etenee.

Keittiö sai verhon

Tänään T:n aamupäikkärien ajan minä olin näissä puuhissa. (Ja nyt iltapäiväpäikkärien aikaan bloggaan siitä teille.)

Tämä olohuoneen uusien verhojen metsästys alkaa saada koomisia piirteitä, nimittäin olkkari on edelleenkin ilman verhoja kun taas sekä makuuhuone että keittiö ovat saaneet uudet. Ajatus kappaverhosta keittiöön lähti liikkeelle kun sovittelin lapsuudenkodistani peräisin olevia Artekin Siena-verhoja meille. Ne osoittautuivat väärän kokoisiksi, mutta tykästyin kappamalliin sekä niiden valkoiseen printtiin valkoisella pohjakankaalla. En ollut jostain kumman syystä edes ajatellut sellaista aiemmin vaihtoehdoksi!

Suuntasin Marimekolle kankaita katselemaan ja sieltä sain mitä mukavimman myyjän ehdotuksesta muutaman kangaspalan kotisovitukseen. Kotona päätös oli varsin helppo, niin sopivalta tämä Fujiwo Ishimoton suunnittelema Lepo-kangas näytti ympäristössään. Kotisovitus oli kyllä aivan loistava juttu, sillä tämäkin kangas näytti myymälän keinovalossa todella kylmän valkoiselta, jopa sinertävältä, mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, se ei todellakaan ole yhtään kylmä kun luonnonvalo pääsee kankaan läpi. Kuvio on itse asiassa aika beigeen / vaaleaan harmaaseen taittava. Tämän kangas on jämäkkää puuvillaa. Myös ohuita batistikankaita katselin, niistähän valo pääsee vielä kauniimmin läpi, mutta materiaali tuntui kuitenkin liian heppoiselta ja "valoverhomaiselta" minun makuuni.  

Tältä meillä näytti aamupäivällä...

... ja tältä puolen päivän jälkeen. Tuossa välissä ehdittiin tehdä myös kauppareissu, joten tuoreita hedelmiä saatiin pöydälle. Ja aurinkokin alkoi paistaa. Nyt on siis kunnon amerikkalainen laihdutusvalmistemainos -tyyppiset ennen ja jälkeen -kuvat. Hei tällaista tää siloteltu blogitodellisuus on.

En oikein itse tiedä mitä mieltä olen lopputuloksesta. Mitäs te sanotte? Ehkä tuo verho ei jotenkin ole ihan niin kiva kuin odotin, toisaalta se kyllä peittää rumaa ikkunan yläosaa ja Lepo-kangas on tosi kaunis valoa vasten. Saa nähdä mitä mies kommentoi kun tulee pian töistä kotiin.

Jos jollakulla muulla on verhojenvaihtoviikot meneillään, niin Marimekon myymälöissä on vielä torstaihin saakka kaikki kankaat -15 % kantiskortilla. :)

P.S. Myös tuo Yki Nummen Kuplat-kattovalaisin on maaliskuussa Sokoksessa asiakasomistajatarjouksessa!

Päivitetty pikkuhuone

Nyt olisi viimein vuorossa se luvattu pikkuhuoneen pikku muutoksen esittely. Suunnittelin muutosta täällä blogissa jo lokakuussa, jolloin ajatuksena oli tuoda tilaan raikkautta ja lastenhuonemaisuutta. 

Lähdin liikkeelle ompelemalla Ikean Hildis-kankaasta huoneeseen uudet verhot ja siirtyminen sivuverhosta kappamalliin oli mielestäni hyvä, pitkulaista huonetta avartava ratkaisu. Palloteemaa jatkettiin kun kattoon kiinnitettiin ennen ruokaryhmän yllä ollut "lankakerävalaisin", joka sopikin uudelle paikalleen kuin nenä päähän. &Traditionin Milk-valaisin istuu myös tähän huoneeseen leikkisän muotonsa ja himmennettävyytensä ansiosta hyvin. Sen vieressä Voicen senkin päällä on tilaa kivoille valokuville - perhekuvia en kuitenkaan halunnut kuvata tänne blogiin. Pinnasänky on Ikean Gulliver, josta saa toisen laidan irti myöhemmin. Minähän haaveilin Brion Sleep-sängystä, mutta suolaisen hintansa takia se jäi nyt hankkimatta.

Olohuoneesta on suora näkymä eteisen kautta pikkuhuoneeseen (toisin kuin meidän toiseen makkariin, joka jää sopivasti piiloon vähän joka suunnasta katsottuna). Siksi halusin, että yleisilme pikkuhuoneen suuntaan säilyisi rauhallisena ja muuhun sisustukseen sopivana. Mietin vielä, että pitäisikö tuonne pinnasängyn päätyseinälle kiinnittää vaikka jokin taulu, näyttääkö liian paljaalta näin?

Halusin huoneeseen pyöreän harmaan nukkamaton ja teinkin hyvän löydön, sillä tämä matto oli puoleen hintaan lähi-Prismassa. Toin sen heti meille turvaan, kävellen rattaiden ja muiden ostosten kanssa tietysti. ;) Olin kyllä ajatellut hieman vaaleampaa sävyä, mutta oikeastaan tämä tumma on tosi kiva. Matto on ihanan pehmoinen esimerkiksi lukuhetkiä ajatellen, siinä on kiva istuskella lapsen kanssa.

Pinnasängyn ja senkin vastakkaiselta seinältä löytyy rakas laivapöytä ja sen kaverina Ikean perus Expedit-hylly, jolle olen ajatellut jatkopestiä lastenhuoneen säilytyskalusteena myös seuraavassa kodissa. Marimekon seinäkalenterin vaihtuvat kuvat tuovat ripauksen väriä seinälle.

Hyllyyn tein tilaa kirjoille ja leluille. Tuo alla näkyvä musta säilytyslaatikko on tällä hetkellä tyhjillään, pojan kaikki lelut mahtuvat olohuoneessa olevaan koriin. Veikkaan kuitenkin, että näin ei tule olemaan kovin pitkään...

Oven ja senkin välissä, hieman katseilta piilossa, on paikka naulakolle, jonka ovat yleensä valloittaneet minun laukkuröykkiöni ja poitsun vaatteet. Tämä kuva ei siis kerro koko arkitotuutta. Palloteema muuten jatkuu sattumalta tuossakin.

Nallukka valvoo huoneen tapahtumia paraatipaikaltaan ikkunanpielestä... T:n yöt tällä uudella järjestelyllä ovat sujuneet pääosin melko hyvin. Hän nukkuu alkuyön selvästi rauhallisemmin kun saa olla omassa huoneessaan. Aina jossain vaiheessa yön aikana jostain syystä iskee kuitenkin joku "haluan äidin tai isän kainaloon" -fiilis, eikä uni omassa sängyssä enää maita ollenkaan. Niinpä T herää aina aamuisin meidän välistä.

Helmikuu on selvästi sisustuspainotteinen täällä blogissani, nimittäin mulla on vino pino toteuttamista odottavia postauksia. Ajattelin kirjoitella lähiaikoina ainakin sisustuksen trendeistä, siitä mistä itse saan tällä hetkellä inspiraatiota ja tietysti niistä verhoista, elikkäs stay tuned! Nyt ensin kuitenkin viikonlopun viettoon, taas reissua pukkaa...

Tässä vielä pari ennen-kuvaa pikkuhuoneesta, ensimmäinen parin vuoden takaa ja toinen viime kesältä:

Mitäs mieltä olette muutoksesta?

Ennen ja nyt

Esmeralda's -blogissa oli kiva juttu sisustuksen muuttumisesta pienten juttujen myötä ja Esmeralda haastoikin muut bloggaajat mukaan paljastamaan, millainen sisustus on ollut vuonna 2010 ja millainen se on nyt vuonna 2012. Pakkohan tähän oli lähteä mukaan! Vanhemmat kuvat olen ottanut pian tähän asuntoon muutettuamme ja uudet nappasin tänään (myönnän, olohuonekuva on stailattu eli raivasin keskilattialta pois lelut ja babysitterin). Vasta julkaistuani postauksen huomasin, että eihän me olla täällä vielä asuttu vuonna 2010, mutta en jaksanut enää muokata kuvia uusilla vuosiluvuilla, joten 2010 = 2011, sorry!

Ensin kurkataan makuuhuoneeseen, jossa tauluhyllyn kokoonpano on muttunut täysin - persoonaton kukkataulu on korvattu perhe- ja hääkuvilla. Pentikin jakkara oli minulla kuvaa ottaessa "kotisovituksessa", siksi hintalappu roikkuu siinä vielä kiinni. Nykyään tilalla on vauvansänky eli itse asiassa kehto, josta on irrotettu keinujalat. Päiväpeittoa emme ole vieläkään hankkineet, joten makuuhuoneen ilme muuttuu tosi paljon aina lakanoidenvaihdon yhteydessä. 

Mitäs sitten on tapahtunut tuolla vieras-työ-lastenhuone-varasto-sekatilassa reilun vuoden aikana? Vierassänky on lähtenyt evakkoon vanhempieni luokse, jossa sillä on huomattavasti enemmän käyttöä. Sen tilalle on tullut kaivattua säilytystilaa lipaston muodossa, joka on muuten melkoinen tilaihme, vaikka kuvassa näyttää aika pieneltä. Tuossa jakkaran kohdalla on tarkkaan mitoitettu tila pinnasängylle, sitten kun pienokaisen tulee aika siirtyä isompaan sänkyyn ja omaan huoneeseen nukkumaan.

Olohuoneessa on tapahtunut eniten pieniä muutoksia. Ennen-kuvan tavaroista on yllättävän moni yksinkertaisesti hajonnut. Nurkassa kököttävä lattiavalaisin levisi ensimmäisenä, sitten pianon vieressä oleva lehtikori, seuraavaksi pianotuolista halkesi yksi jalka ja lopuksi valitettavasti pilasin tuon ruudullisen torkkupeiton pesemällä sen pesukoneessa (juu, en lukenut pesuohjeita). Myöhemmin on hankittu pienemmät ja kevyemmät kaiuttimet, vaihdettu lampunvarjostimia, lisätty ripaus oranssia ja kiinnitetty seinälle uutta taulua. Ja uusia pikku ideoita on mielessä, kuinkas muutenkaan.

Tapahtuneet muutokset ovat pieniä, sillä seinäpinnat, lattia, verhot ja matot sekä käytännössä kaikki huonekalut ovat pysyneet samoina. Silti ilme on päivittynyt yllättävänkin paljon lyhyessä ajassa ja toki elämäntilanteen muuttuminen pariskunnasta lapsiperheeksi näkyy jonkin verran. Miltähän meillä näyttää taas vuoden päästä?

Paljastakaa te muutkin bloggaajat kuvianne ennen ja nyt!

Kevyempi kehys

Vaihdoin kevyemmät ja vaaleammat kehykset olohuoneen "tauluun". Samalla nappasin sohvan suojana olleen mustan peiton pois. Pojan puklailu on vähentynyt sopivan lääkityksen myötä niin radikaalisti, ettei joka paikkaa tarvitse enää suojata. Sitä paitsi ovathan nuo sohvatyynyjen päälliset pestävät! Edelleen kyllä vaihto nahkasohvaan kummittelee mielessä, toistaiseksi mennään kuitenkin tällä.

Alumiininvärinen kehys näyttää jotenkin itsestäänselvältä tuota valkoista tapettia vasten! Etenkin kun vastakkaiselle pianoseinälle ilmestyi jotain, jossa on myös hieman samaa sävyä. Tällä kertaa kyseessä on ihan oikea kehystyksen ansaitseva työ eikä mikään meikäläisen onneton kangasräpellys. Mutta siitä lisää myöhemmin kunhan saamme kyseisen taulun seinään. 

Alla vielä ennen-kuva. Vien nuo mustat kehykset varastoon jemmaan, eiköhän niille vielä joskus joku käyttötarkoitus löydy. Tykästyin asuntomessuilla yhdistelmään harmaanmusta seinä - musta valokuvakehys, se jäi kytemään mieleen...

Vaihtamalla paranee?

Kevyempi kehys

Vaihdoin kevyemmät ja vaaleammat kehykset olohuoneen "tauluun". Samalla nappasin sohvan suojana olleen mustan peiton pois. Pojan puklailu on vähentynyt sopivan lääkityksen myötä niin radikaalisti, ettei joka paikkaa tarvitse enää suojata. Sitä paitsi ovathan nuo sohvatyynyjen päälliset pestävät! Edelleen kyllä vaihto nahkasohvaan kummittelee mielessä, toistaiseksi mennään kuitenkin tällä.

Alumiininvärinen kehys näyttää jotenkin itsestäänselvältä tuota valkoista tapettia vasten! Etenkin kun vastakkaiselle pianoseinälle ilmestyi jotain, jossa on myös hieman samaa sävyä. Tällä kertaa kyseessä on ihan oikea kehystyksen ansaitseva työ eikä mikään meikäläisen onneton kangasräpellys. Mutta siitä lisää myöhemmin kunhan saamme kyseisen taulun seinään. 

Alla vielä ennen-kuva. Vien nuo mustat kehykset varastoon jemmaan, eiköhän niille vielä joskus joku käyttötarkoitus löydy. Tykästyin asuntomessuilla yhdistelmään harmaanmusta seinä - musta valokuvakehys, se jäi kytemään mieleen...

Vaihtamalla paranee?

Toffeelakua

Siirsin yöpöytänä palvelleen Pentikin rustiikkisen jakkaran eteiseen. Tuossa on ennen ollut yksi ruokailuryhmän valkoisista tuoleista, mutta se on ollut tilaan nähden hieman liian suuri, varpaat ja tuolin jalat ovat kohdanneet toisensa aika monta kertaa ohi kulkiessa. Tuo jakkara on kapeampi ja helpompi liikuteltava ja näin ollen myös käytännöllisempi. Sen pystyy nyt helpommin nappaamaan emännänjatkeeksi vaikka keittiönkin puolelle, jatketta nimittäin tämä pätkä tosiaankin tarvitsee jatkuvasti ihan arkiaskareissa. Ja sävymaailmasta tulikin herkullinen, lakritsiseinää vasten kalusteet ovat kuin toffeeta ja vaniljavaahtoa, laukku tuo ripauksen täyteläistä suklaakastiketta kokonaisuuteen. Alkaa kuulostaa tarpeeksi tainnuttavan makealta jopa tälle herkkusuulle!

Tuossa taannoin taisin hiukan innostustua kun tajusin kuinka helppoa ja edullista sisustamista varjostinten vaihto on. Noh, tässäkin on nyt uusi sileä Deko-varjostin Pentikistä, samaa astetta modernimpaa sarjaa kuin olohuoneen oranssi versio. Vekkivarjostimet voisi taas vaihtaa takaisin vaikka talveksi. Kumpi tyyli toimii paremmin?

Reipastus & raikastus

Olohuone koki pienen ja ihan edullisen muodonmuutoksen. Ilmeestä tuli nyt minun mielestäni toivotusti vähän reippaampi. Nappasin IKEAsta mukaan ison valokuvakehyksen, mustan torkkupeiton, mustan ruudullisen Ingamaj-paneeliverhon sekä, kyllä, mustan säilytyslaatikon ritiläpenkin alle - kaivattu piilopaikka lehdille, keskeneräisille kirjoille, latureille sekä läppäreille.

Tauluun löytyi kangas Marimekosta. Tämä uutuuskangas on nimeltään Metropoli ja tykkäsin siitä jo nettisivujen kuvissa. Livenä kuitenkin ihastuin lopullisesti, nimittäin kuosi ei olekaan ihan marimekkomaisen mustavalkoinen vaan pohjasävy on hieman beigeen vivahtava, sopii siis paremmin meidän muihin tekstiileihin ja on muutenkin "pehmeämpi". 100 % puuvillakangas on kauniisti valuvaa ja ohuehkoa matskua, tosi kivan tuntuista. Edellinen Marimekon kangasihastukseni Olkikukka lopetettiin aikanaan pian sen jälkeen kun ehdin verhot ostaa - jos Metropoli kokee saman kohtalon niin vinkatkaa, tätä haluan jemmaan!

Paneeliverhon vaihdoksella saa muuten tilan tosi helposti eri näköiseksi. Meiltä löytyy yksi tuollainen metallinen tukilista, jolla verhon saa laskeutumaan kauniisti ja olen sitä vain siirtänyt verhosta toiseen, ihan kätevää. Ostin nytkin samalla myös toisen verhon, vaaleamman ja puunsävyisen (kun en osannut päättää), ehkä vaihdan sen jossain vaiheessa kun aletaan kaivata vaihtelua.

Ja tältähän olohuone näytti aiemmin. Vanha paneeliverho oli väriltään tummanruskea
ja taulussakin oli enemmän ruskean sävyjä (kuvan saa klikattua suuremmaksi):

 

Mitäs mieltä muutoksesta?