Epätäydellisiä jouluvalmisteluja

Meillä on tiedossa erilainen joulu, sillä vietämme joulua ensimmäistä kertaa aikuisiällä ihan omassa kodissamme. 

Olen tosi mukavissa joulufiiliksissä ja uskon, että isolta osalta se johtuu juuri tästä, että saan rakentaa omat jouluperinteet ja -aikataulut omaan kotiin. 5-vuotias pikkutonttu hääräilee ja touhottaa joulujuttujaan. Ja mikä ihaninta, meillä täällä Pirkanmaalla on ihan valkoinen maa ja lunta satelee päivittäin lisää, se on omiaan nostattamaan jouluista tunnelmaa.

Emme ole jouluna kuitenkaan oman perheen kesken vaan meille on tulossa paljon rakkaita jouluvieraita. Saadaan jatkaa ruokapöytä täyteen mittaansa ja pedata vierashuoneeseen siskonpedit. 

Kuulostaa varmaan tosi idylliseltä, mutta voin kertoa, että mitään täydellistä näissä jouluvalmisteluissa ei todellakaan ole. 

Kaikki lahjat ovat ostamatta. Kortit jäivät lähettämättä määräaikaan mennessä ja nyt yritän saada ne matkaan ykkösluokkaan vielä alkuviikosta. Joululauluja olisi mukava laulella porukalla pianon säestyksellä, mutta en saanut aikaiseksi tilata pianonviritystä, eikä sitä nyt enää ehdi saada. Joulusiivouksen meillä kävi tekemässä Freskan ammattilainen. Joulun tarjottavista olemme hankkineet vasta viinit, lopuista tulevat varmaan vastaamaan suurimmaksi osaksi Saarioisten äidit.

Täydellinen Instagram-kelpoinen kattaus jää haaveeksi vain, eihän meillä edes riitä kaikille jouluvieraille samanlaisia lautasia ja laseja. Viisivuotias on herännyt koko joulukuun ajan tuhottoman aikaisin (kiitos vaan, joulukalenteri) ja kaikkia väsyttää.

Eilen tein piparkakkutaikinan. Kun olin saanut taikinan valmiiksi ja keittiön siivottua, huomasin yhden maustepussin jääneen pöydälle pyörimään. Jep, se oli piparkakkumauste! Olin sitten laittanut taikinaan piparkakkumausteen sijaan pussillisen inkiväärijauhetta. Oli ehkä ihan hieman turhan mausteinen lopputulos... Ei muuta kuin taikina roskiin ja uutta tekemään. Katsotaan, miten itse leipomisen ja paistamisen kanssa tänään käy. En ole varsinaisesti mikään keittiön hengetär... 

No, kaikista näistä säädöistä huolimatta, kyllä se joulu sieltä tulee. Vaikka sitten eripariastioilla ja valmisruualla. Pääasia, että on rakkaita lähellä ja hetki aikaa hiljentyä. Ainakin kotia olen jo saanut mukavasti jouluiseksi huonekuusella ja muutamilla koristeilla. Meillä on tänä vuonna teemana kultainen väri ja tähdet, molemmista olen nyt tosi innostunut.

Epätäydellinen joulu on ihan OK. Oikeastaan aika tavoiteltavaa. Rentoa joulunodotusta kaikille!

Koti Suomessa

100-vuotias Suomi on käsittämätön menestystarina. Rutiköyhästä, sotien runtelemasta, pohjoisen perukoilla sijaitsevasta maasta kasvoi yksi maailman kehittyneimmistä sivistysvaltioista, hyvinvointiyhteiskunta vailla vertaa.

Olen miettinyt viime aikoina paljon edesmenneitä isovanhempiani. Jos tämä isänmaan 100-vuotisjuhla on itselleni todella tärkeä ja merkityksellinen, heille se olisi sitä varmasti moninkertaisesti.

Isovanhempieni Suomi on tosiaankin ollut hyvin erilainen. Ikävä kyllä, monet asiat ymmärtää vasta kun on liian myöhäistä. Kipuilen välillä itse sen kanssa, että perheeni on levittäytynyt ympäri Suomen, emmekä voi olla päivittäin tekemisissä. Nyt vasta tajuan, että isovanhempani ovat olleet samassa tilanteessa, tosin vastoin omaa tahtoaan. 

Miltä on mahtanut tuntua nuorista, jotka ovat lähteneet evakkoina Karjalasta sotaa pakoon toiselle puolelle maata, eikä kotiin ole enää voinutkaan palata? Ajatus on sydäntäsärkevä. Kunpa voisin kertoa ukille, että ehkä nykyään minulla on edes pieni aavistus siitä, miltä hänestä on tuntunut.

Minä olen nykyajan etuoikeutettu suomalainen. Olen suorittanut ilmaisen ylemmän korkeakoulututkinnon, ollut mm. Suomen valtion tukemassa opiskelijavaihdossa ulkomailla ja harrastanut monipuolisesti eri asioita. Nytkin harrastan - asioita, jotka olisivat mummini ja ukkini silmissä olleet varmaankin äärimmäistä luksusta ja suorastaan tuntemattomia käsitteitä. Sisustamista, joogaa, matkustelua. Voin ostaa lennot periaatteessa minne tahansa, suomalaisille kaikki passintarkastukset ovat avoinna. Paluu turvalliseen kotimaahani on aina mahdollista.

Ajan töihin pimeydessä ja harmaudessa, mutta hyvin hoidettuja ja valaistuja katuja pitkin. Lapseni viettää aikaa parhaassa varhaiskasvatuksessa joka päivä ja voin muuten ihan käsi sydämellä vannoa, ettei minulla ole hänen päivähoidostaan mitään negatiivista sanottavaa! Päinvastoin: Päiväkodin aikuiset, nämä työlleen omistautuneet ammattilaiset, Suomen kouluttamat, ovat silmissäni suuria sankareita.

Millainen sitten on suomalainen koti? Mielestäni melko vaatimaton, kotona ei pröystäillä. Tuotteiden logot eivät vilku ja jos on designia, niin todennäköisesti suomalaista. Puumateriaaleja ja muutenkin luonnonmateriaaleja on paljon. Monella on varmaan tosi paljon tavaraakin, ehjästä ja hyvästä ei helpolla luovuta. Niinpä kotona voi olla yhtä sun toista sellaistakin, joka ei ihan täysin vastaa omaa makua. Suomalaisessa kodissa tehdään remonttia harvoin. Kun kerran on keittiö rakennettu, niin se menee sitten seuraavat 30 vuotta.

Meidän koti on tosi suomalainen. Meillä on todella paljon kotimaisia tuotteita - huonekaluja, astioita, tekstiilejä, pienesineitä... löytyvät ne Hackmanin aterimet ja Fiskarsin sakset, Aalto-vaasit ja Marimekon pyyhkeet. Oikestaan nyt kun mietin, niin melkein kaikki omat lempituotteeni meillä kotona ovat suomalaista muotoilua.

Ihailen sitä, miten upeasti, laadukkaasti ja muotoilusta tinkimättä sotien jälkeinen Suomi rakennettiin. Haluaisin itsekin joskus asua 50-luvun talossa, sellaisessa tietenkin, jossa on mahdollisimman paljon alkuperäistä jäljellä. Se tuntuisi jotenkin tosi merkitykselliseltä.

Vaikka harva suomalainen panostaa rahallisesti ja ajallisesti paljon sisustamiseen, niin koti on meille tosi tärkeä paikka. Pimeässä ja kylmässä maassa kodin merkitys korostuu. Samoissa kodeissa asutaan pitkään.

Millainen on tulevaisuuden suomalainen koti? Toivoisin, että meillä aletaan ottaa mallia sotien jälkeisestä ajasta ja maltetaan taas rakentaa laadukkaammin sekä panostaa  yksityiskohtiin tasaisen bulkin sijaan. Kaikenlaiset älylaitteistot tulevat yleistymään nopeasti - kodeissa korostuu viihteellisyys ja nauttiminen. Kotia muokataan rohkeammin omiin tarpeisiin.

Suomalaisten sisustaminen muuttuu kansainvälisempään suuntaan vaihtoehtojen ja tyylien tarjonnan kasvaessa. Meidän lapsenlapsiamme tulee naurattamaan aika, jolloin joka perheessä oli sama Iittalan Teema-astiasto kaapissaan. Tai sitten niiden arvo nousee entisestään. Mitä te veikkaatte?

Tärkeintä on tietysti, että tulevaisuuden Suomessa on turvallinen koti jokaiselle asukkaalle. Tämä vaatii meiltä kaikilta fiksuja valintoja yhteisen hyvän eteen. Kuten 100 vuoden ajan on tehtykin.

Hyvää, juhlavaa ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikkiin koteihin!

Eames DSW pianotuolina

Eames DSW-tuoli oli aikanaan ihan ensimmäinen oikea design-tuolini. Se oli tosi iso haave, jonka toteutin pitkän harkinnan jälkeen. Edelleen tämän tuolin modernin leikkisä muotoilu sykähdyttää! Vaikka Eamesin tuoleja on nähty viime vuosina erittäin paljon sisustuslehdissä ja -blogeissa, niin en ole kyllästynyt vaan jaksan aina vaan ihailla nimenomaan tämän mustan version kauneutta. 

Tämä meidän DSW on vielä vanhempaa, matalampaa mallia, joten ruokapöydän tuolina tai työtuolina en ole oikein osannut sitä käyttää. Tuoliraukka on seilannut tilasta toiseen etsien paikkaansa. 

Nyt kuitenkin kokeilin sitä pianotuoliksi ja hei, hommahan toimii! Vaikka tilassa on tuoleja melkein enemmän kuin laki sallii, niin aika hyvin tuo DSW sopii kuitenkin kokonaisuuteen. Pienikokoisena ja sirona tuolina se ei vie liikaa huomiota. Muotoilu tulee hyvin esiin vaaleaa pianoa vasten. 

Kirjoittelen muuten ihan ensimmäistä postaustani uudella tietokoneellani. Hieman haparointia tämä on, koska kyseessä on ihan eka Applen koneeni ikinä. Tuskailin tänään ääneen, miten en vaan tajua tämän koneen logiikkaa, johon reipas viisivuotiaani totesi: "Älä yhtään murehdi, kyllä sä opit kun harjoittelet. Muistatko kun en mäkään heti oppinut sitä pyöräilyä vaan piti harjoitella aika paljon ja nyt osaan?"

Hän on niin viisas, empaattinen ja aivan oikeassa. Nyt muutamaa tuntia myöhemmin sujuu jo paljon paremmin. Mulla ei oikein tietotekniikan kanssa ole koskaan erityisesti synkannut, mutta ehkä meistä vielä MacBookin kanssa ystäviä tulee.

Nyt alkaa olla käsillä vuoden synkin aika ja kaikki jaksamisvinkit ovat lämpimästi tervetulleita. Luotan perinteisiin keinoihin eli kynttilöihin, kauniisiin valaisimiin ja torkkupeittoihin - liikuntaa ja suklaata unohtamatta (kyllä, molemmat ovat hyvin oleellisessa roolissa).  Onhan se ainakin positiivista, että voi hyvällä omatunnolla käpertyä kotiin vaihtelemaan tuolien paikkoja ja perehtymään uuden tietokoneen saloihin. Pitäkää huolta!

Mitä jos en siivoaisikaan itse? (sis. alekoodin Freskalle)

Te tiedätte, että olen aikamoinen siivousintoilija. Meillä on aika selkeä työnjako siivouksessa. Mies imuroi ja hoitaa "miesten hommat" (haha) eli lattiakaivot, saunan, terassien pesut ym. Minä puolestani hinkkaan kaikenmaailman yksityiskohtia, pyyhin neuroottisesti pölyjä, jynssään vessoja, järjestelen - ja pesen ikkunat.

Kaikki muu vielä menee ihan hyvillä mielin, mutta tuo ikkunoiden pesu on homma, jota vihaan. Ensinnäkin siihen menee ihan tuhottomasti aikaa, toiseksi en koskaan ole tyytyväinen lopputulokseen. Haluan, että ikkunat ovat moitteettoman kirkkaat ja että ne pestään kaksi kertaa vuodessa. Mielestäni nimittäin puhtaat ikkunat tekevät koko kotiin raikkaan fiiliksen ja tietysti päästävät valon kauniisti sisään. 

Tästä on muodostunut melkoinen marttyyrishow kun ensin voivottelen, miten kauheaa on kun tämä homma pitäisi TAAS tehdä, kyttään sopivaa säätä (jota ei ikinä ole) ja sitten kun homma on vihdoin hoidettu, niin tutkailen lopputulosta suurennuslasin kanssa, hinkkaan niitä raitoja viiteen kertaan, enkä kuitenkaan ole tyytyväinen.

Mutta nyt tilanne muuttuu. Ikkunanpesun tulee jatkossa meillä hoitamaan siivouksen ammattilainen! Pari viikkoa sitten nimittäin Freska kävi meillä pesemässä ikkunat ja olen ihan supertyytyväinen lopputulokseen. Ikkunoista tuli upean kirkkaat ja puhtaat. 

Olin varannut yhteensä 4,5 tunnin siivousajan ja ajattelin, että se riittää ikkunoiden lisäksi ehkä korkeintaan kylppärin pesuun. Näin olin myös varauksen yhteydessä toiveeksi esittänyt. 

Mutta Freskan reipas ammattilainen ehtikin siinä ajassa tehdä lisäksi koko perussiivouksen eli myös imuroinnin, lattioiden kosteapyyhinnän, vessojen pesun ja pölyjen pyyhkimisen. Toki täytyy sanoa, että meillä oli valmiiksi aika puhdasta, koska en ollut varautunut, että hän ehtisi tehdä tätä kaikkea.

Mielestäni on mahtavaa, että Freskalta saa tilattua nimenomaan tällaisia täsmätöitä säännöllisen perussiivouksen lisäksi. Meillä siivousintoilijoillakin kun on ne inhokkihommat, jotka aina jäävät roikkumaan ja aiheuttavat ärsytystä. Freskan asiakaspalvelu myöskin vinkkasi, että kannattaa olla yhteydessä heihin sähköpostitse, jos haluaa jonkun tietyn erikoistyön tekijän, sillä siivoojillakin on omat erikoisosaamisalueensa.

Jos sinäkin haluat kokeilla Freskaa, niin alekoodilla 2FKCNH saat 25 euron alennuksen ensimmäisestä tilauksesta. Suosittelen!

P.S. Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö. Sinäkin saat tilauksen yhteydessä oman alekoodisi ystäville jaettavaksi. Nerokasta markkinointia hyvän siivouksen lisäksi, tykkään.

Rakkauskirje Porille

Rakas entinen rakkaani,

Muistan sen hetken kun huomasin, etten enää viihtynyt sylissäsi kuten ennen. Jokin välillämme oli muuttunut. Tarvitsin tilaa ja jotain uutta ympärilleni ja karkasin toisen luokse. Tai en ehkä karannut vaan lähdin paremman elämän toivossa tutkimaan mahdollisuuksiani. Niitä mahdollisuuksia on tarjoutunut ja niihin olen tarttunut, kuitenkin koko ajan kantaen mukanani sitä kaikkea, mitä minulle opetit.

Kun olin poissa luotasi, oli minun mentävä itseeni ja löydettävä selitys sille aukolle, jonka sydämeeni jätit. Oikeastaan kesti kauan myöntää, että se aukko todella oli olemassa ja se sijaitsi jossain todella syvällä, kipeässä ja merkityksellisessä paikassa. 

Ehkä meistä oli tullut toisillemme itsestäänselvyyksiä, kasvoimme erilleen, tunteet viilenivät. Joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle ja niin tässäkin tapauksessa. Vasta vuodet muualla ovat oikeasti opettaneet, miten upea ja tärkeä minulle oletkaan.

Ehkä olen vainoharhainen kun kuvittelen, että sinäkin kaipaat minua. Mutta siltä todella tuntuu, niin lempeästi minua kohtelet aina kun kohtaamme. Puuskainen, hyytävä merituuli on vaihtunut raikkaaksi tuulahdukseksi. Hiljaiset kadut lähelläsi eivät ahdista vaan tuntuvat turvallisilta, kotoisilta ja helpoilta kulkea.

On vahvoja merkkejä siitä, että meidän todella tulisi palata toistemme luo. Varmasti merkittävin niistä on se, että poikani kannattaa eri jääkiekkojoukkuetta kuin sinä. Tiedän, että tämä tieto tulee shokkina, sitä se on ollut itsellenikin.

Tiedän, että liekki kyrtee yhä sinunkin rinnassasi ja toivon, että saamme vielä joskus toisen mahdollisuuden. Ja lopulta, eihän välimatkamme ole niin pitkä. Voimme olla läheisiä, vaikka emme tapaisi joka päivä. Beibi en mä hiillosta. Ei Roomaakaan rakennettu viikossa.

Aika on auttanut minua ymmärtämään sitä vahvaa perustaa, jotka vuodet kanssasi ovat jättäneet itsetuntooni. Olen todellakin tehnyt parhaani, etten koskaan unohtaisi sitä turvallisuutta ja lämpöä, joita koin kanssasi. Opetit minua kasvamaan ja kestämään pettymyksiä ja ilman näitä kokemuksia en olisi minä. 

Rakkaudella, Suvi Enäjärveltä

Porin kaupunki lähetti elokuussa 13 000:lle entiselle porilaiselle rakkauskirjeen osana kaupungin brändikampanjaa. Minusta idea oli todella mainio ja päätin, että jos saan kirjeen, vastaan siihen. No, kirjettä ei minulle koskaan tullut, mutta päätin silti kirjoittaa omani. Pori-julisteen tilasin Mapiful.comista ja siinä on suuressa roolissa kaunis rannikko ja Meri-Pori, josta olen kotoisin.

Sunnuntai on sisustuspäivä

Tykkään sunnuntaista ja sateesta. On lupa käpertyä kotiin, olla ilman meikkiä, kokkailla pitkän kaavan mukaan - ja sisustaa. Minulle sunnuntai on usein se päivä viikosta, jolloin järjestelen paikkoja ja samalla tulee siirreltyä pikkutavaroita, vaihdeltua tekstiilejä ja fiilisteltyä omaa kotia.

Maanantait ovat mulle nykyään vähän hankalia päiviä ja olen yrittänyt miettiä tapoja, jotka tekevät viikon aloituksesta kevyemmän. Sen olen ainakin huomannut, että arkeen paluu tuntuu paljon pehmeämmältä juuri siivotussa kodissa. Sunnuntaina kannattaa myös kokata reilummin, niin on monipuolista ruokaa odottamassa alkuviikon työ- ja päiväkotipäivien jälkeen. Sunnuntaisin yritän myös aina päästä joogaan tai lenkille, koska silloin nukun paremmin. Eikä maanantai-iltana kuitenkaan tee mieli lähteä minnekään, voi käpertyä hyvällä omatunnolla kotiin.

Meillä on tosi vähän mahdollisuuksia vaihdella huonekalujen paikkoja, kiitos esimerkiksi tuon kuvissa näkyvän möhkäleen eli pianon. Mutta onneksi pienilläkin jutuilla saa vaihtelua aikaan. Meillä paikkoja vaihtavat etenkin valaisimet, kynttilälyhdyt ja tyynyt. Joskus mies nauraa, että tullessaan harrastuksista kotiin hän voi aina "etsiä kuvasta 5 virhettä". Täytyy antaa tunnustusta herralle, että hän myös vuosien varrella harjaantunut näiden muutosten bongaamisessa kiitettävästi. Enää ei mene viikkoa siihen, että uusi tyynynpäällinen huomataan. 

Näissä kuvissa näkyy mun suosikkimaalisävy, Tikkurilan Laasti. Se on tosi monipuolinen vaalea greige sävy. Meidän olkkarissa se on hyvä tausta niin valkoiselle ruokailuryhmälle ja pianolle kuin mustille yksityiskohdille ja eri metallinsävyille. 

Maanläheiset ruskean ja beigen sävyt ovat tänä syksynä vahvasti muodissa. Meillä niitä on ollut aina ja huomasinkin, että tuo vuosia sitten Prismasta ostamani keraaminen ruukku on nyt erittäin ajankohtainen. Siinä on tuollaista trendikästä rosoisuutta ja epätäydellisyyttä myös.

En tiedä teistä, mutta mun mielestä rosoisuus, maanläheisyys ja epätäydellisyys ovat aika kivoja trendejä. Ihan maanantaista sunnuntaihin asti. Pidetään niistä kiinni.

Japani-Suomi-viikonloppupuska

Stailatuissa sisustuskuvissa on viime aikoina näkynyt usein muutama eukalyptuksenoksa huolettomasti kauniissa pienessä, keraamisessa maljakossa. Ihanan näköistä! Oman versioni tein takapihan puskasta (jonka nimeä en edes tiedä) - näyttää vähintäänkin yhtä kivalta kuin eukalyptuksen oksat, jos minulta kysytään. Rento ja halpa viikonloppupuska kirjaimellisesti ihan puskista.

Maljakko on alelöytö Kiotosta, Mujin kodin osastolta. Suhteellisen arvokas vaasi olisi varmasti jäänyt ostamatta normaalihinnalla, mutta kun kyljessä oli lappu -80 %, niin kaunis yksilö pääsi mukaan Suomeen asti. Tämä on oikeasti sakekannu, mutta koska sakea tulee hiukan harvemmin meidän perheessä juotua, niin totesin sen sopivan erinomaisesti maljakkokäyttöön. Miksei se sopisi myös kastikekannuksi kauniiseen japanilaishenkiseen kattaukseen. 

Me ollaan kokattu reissun jälkeen todella paljon japanilaista ruokaa, eikä mitään kyllästymisen merkkejä ole havaittavissa. Tosi kiva kokeilla muitakin japsiruokia kuin niitä Suomessa tunnetumpia susheja. Yksi tosi helppo ja toimiva vinkki tuoda japanilaista makua ruokaan on tehdä simppeli dippikastike, johon tulee soijakastiketta, riisiviinietikkaa ja ripaus seesamiöljyä sekä seesaminsiemeniä. Ihan järkyttävän hyvää!

Tässä pienessä keraamisessa sakekannussa on erittäin kaunis, samaan aikaan hieman ruskeaan ja aavistuksen myös siniseen taittava musta sävy. Jotenkin niin tyypillistä Japania! Ja vaikka saman tyylisiä varmasti saisi Suomestakin, niin onhan tässä ihan oma fiiliksensä. Matkoilta on minusta tosi kiva tuoda tällaisia pieniä sisustuesineitä muistoksi. Voisinkin erillisessä postauksessa vielä vilauttaa, mitä muuta kivaa Japanista tuli tuotua meille kotiin - kiinnosteleeko sellainen?

Moderni ja muuntuva Muurame

Uusi tv-taso on viimein valmis! Monien pähkäilyjen jälkeen päädyimme ajattomaan ja modernin klassiseen Muurameen ja olen tosi tyytyväinen uuteen kokonaisuuteen.

Muuramen huonekaluilla on aika pitkä historia elämässäni. Lapsuudenkotini huone oli sisustettu aika pitkälti Muuramen kalusteilla. Ehkä joku muistaakin, että minun vanha sänkyni palvelee tätä nykyä pikku-T:n huoneessa. Meillä on kotikotona muutenkin paljon Muuramen kalusteita ja olen nähnyt, miten ne kestävät aikaa ja muuntuvat aina uusiin kokonaisuuksiin ja erilaisiin koteihin.

Opiskeluaikoina en juurikaan panostanut sisustukseen, opintolainaakin otin vain reissailuja varten. Ja hyvä niin, en kadu niitä ikimuistoisia reissuja hetkeäkään! Mutta kun olin saanut valmistumisen jälkeen ensimmäisen vakituisen työpaikan ja saanut maksettua ne opintolainat pois, halusin sijoittaa johonkin pysyvämpään. Silloisessa vuokra-asunnossa oli tarvetta eteislipastolle ja niinpä ostin kolme näitä Muuramen makromup-laatikostomoduuleja. Lipastona kokonaisuus palvelikin yhteensä kolmessa kodissa, mutta nyt tosiaan moduulit pääsivät olohuoneeseen. 

Hankin tosiaan vain lisää sokkeleita sekä yhden kippikaapilla varustetun osan lisää. Kokonaisuudessa on neljä 78 cm leveää osaa vierekkäin, sokkeli on 5-senttinen. Muutos oli siis suhteellisen edullinen ja ekologinenkin kun pystyin hyödyntämään valmiiksi kotona olevia tuotteita. Ja voin olla varma, että näistä osista rakentuu jatkossakin hyviä kokonaisuuksia, vaikka koti vaihtuisi.

Vihdoin tuli kiinnitettyä myös Virpi Viitalan maalaama taulu seinälle, se on nyt ansaitusti olohuoneen paraatipaikalla. Kokeilin Lundian ihanaa Soihtu-pöytävalaisinta myös olkkariin, koska sen muotokieli sopii niin täydellisesti yhteen toisen suomalaisen design-klassikon kanssa. En tiedä, onko jotenkin epäkorrektia sijoittaa valaisin taulun eteen, mutta omaan silmääni kokonaisuus toimii aika kivasti. 

Uusi taso on kymmenisen senttiä vanhaa matalampi, mutta reilusti leveämpi. Matala profiili jotenkin suurentaa tilaa ja mieskin lopulta tykkäsi, vaikka vähän vastusti kokeilua - hän oli melko varma, että taso näyttäisi aivan liian matalalta. Onneksi oli nämä laatikoston palaset valmiina kotona, niin sovittaminen oli melko helppoa. Ja hahaa, niinhän siinä kävi, että MINÄ olin oikeassa. Surprise! 

Itsehän olen vähän potenut kyllästymistä tummaan seinään, joka on taas miehen lemppariasia meillä kotona. Nyt matalamman tason myötä seinää on itse asiassa esillä aiempaa enemmän, joten on herran syytäkin olla tyytyväinen. Ja voihan se olla, että tuo ihana mieheni on vaan niin fiksu, että ymmärtää olla tyytyväinen silloin kun sisustushullu vaimo on (kerrankin) tyytyväinen.

 

Ja kuten kuvista huomaa, toin tummemman maton kesäksi olkkariin. Olohuoneen läpi kuljetaan terassille päivittäin, joten valkoinen paperinarumatto oli vähän liian arka. Ikean matto sopiikin hyvin niin kalusteiden minimalistiseen ilmeeseen kuin meikäläisen huolettomaan kesäfiilikseen.

Tällaista siis tapahtunut täällä kaiken muun hässäkän ohella. Ollaan vietetty toukokuista juhlaputkea mm. äitienpäivän, hääpäivän, päiväkodin kevätjuhlien ja pikku-T:n synttäreiden merkeissä. Tuollaisen 5-vuotiaan juhliminen alkaa muistuttaa melkoista spektaakkelia! Ihanaa kutsua pieniä ja isompia vieraita, mutta voin kertoa, että juuri nyt olen kattanut ja keitellyt kahvia ihan riittävästi. Ja tulihan tuossa urakoitua ikkunoiden pesun ja kesäkukkienkin suhteen. Tiedän, ettei kukaan olisi paheksunut millään tavalla likaisia ikkunoita, mutta kun mää nyt vaan oon tällainen... Ei tämä elämä kuitenkaan pelkkää perhejuhlaa ole ollut, tuli nimittäin käytyä myös Grand Champagne-tapahtumassa Helsingissä. Oli huikean virkistävä, joskin fyysisesti hiukan väsyttävä viikonloppu. Kumma juttu, muistaakseni täytän kohta 23 vai miten se meni... 

Sitten olis vaan sellainen ilmoitusluontoinen asia, että enää kaksi viikkoa ja meillä alkaa KESÄLOMA ja koittaa odotettu Tokion reissu. En voi uskoa, miten nopeasti tämä kevät on mennyt! Ihan mieletön loma ja kesä edessä.  Elämä on ihanaa. Elämä on nyt. <3

Musta tuntuu

Millainen suhde teillä on mustaan väriin sisustuksessa? Minulla se on varsin intohimoinen. En voisi kuvitella meidän kotia ilman mustia asioita. Mustaa onkin meillä ihan jokaisen huoneen sisustuksessa lukuun ottamatta kylpyhuoneita. 

Minulle musta on samalla rauhoittava ja ryhtiä tuova. Mustan elementin ei tarvitse olla graafinen, se voi olla myös pehmeä ja utuinen.

Musta mielletään sisustuksessa rohkeaksi valinnaksi. Ehkä se johtuu siitä, että musta väri usein korostaa esineen muotoa, se ikään kuin vaatii suunnittelulta vielä hiukan enemmän kuin valkoinen tai muut värit. Esimerkiksi Arne Jacobsenin muurahaistuoli on minusta kaikkein upein juuri mustana - toivottavasti saan joskus vielä sellaisen omistaa.

Minulle musta ei edusta kuitenkaan mitään erityistä rohkeutta vaan oikeastaan tosi turvallista valintaa. Mustassa ei ole miljoonia eri sävyjä kuten valkoisessa tai harmaassa, joten sävyn valinta on helppoa. Mustaan ei kyllästy, eikä se ole silti koskaan tylsä tai perus.

Tosiasia on myös se, että mustaa pintaa vasten näkyy ihan jokainen tahmatassun jälki, pöyhiukkanen ja hius. Musta myös syö valoa - siksi en enää haaveile yhtään kokomustasta keittiöstä (mustavalkoinen keittiö olisi sen sijaan oikein jees). Miettisin myöskin todella tarkkaan ennen kuin maalaisin isomman seinäpinnan mustaksi. Musta kylpyhuonekaan ei olisi yhtään mun juttu - siellä pitää olla valoa.

Ette varmaan ylläty kun kerron, että vaatekaapissani on mustan värin yliedustus. Mustia housuja, jakkuja, mekkoja, neuleita, hameita, paitoja, laukkuja ja kenkiä löytyy monessa muodossa ja mallissa. Niin ja tietysti takkeja, myös urheilupuolelta. Välillä yritän välttää tietoisesti mustan käyttämistä ja ostamista, mutta eihän sitä vaihetta kauan kestä. Yleensä keväisin siirryn enemmän siniseen, mutta tämä kevät tuntuu olevan poikkeus, sillä viihdyn mustissani oikein mainiosti. Saa nähdä kuinka kauan tämä vaihe kestää, mutta juuri nyt tiedän miltä musta tuntuu. Hyvältä.

Taidetta kotiin mittatilaustyönä

Olen pitkään miettinyt taiteen ostamista, kuten blogiani pidempään seuranneet varmaan muistavatkin. Sopivaa teosta sopivaan hintaan ei vain ole tullut vastaan. Myös olkkarin tumma seinä on mietityttänyt ja olen jo pitempään halunnut maalata sen vaaleammaksi. Seinä on kuitenkin pysynyt tummana, koska se on mieheni lempiasia täällä kotona, eikä hän missään nimessä halua siitä luopua. 

Nyt sain kertaheitolla ratkaisun näihin molempiin pulmiin kun teetin meille mittatilauksena ihanan akryylimaalauksen. Tummaa seinää vasten vaalea maalaus korostuu upeasti, se vaalentaa yleisilmettä sopivasti ja koska taulu on juuri meille meidän kotiin tehty, se myös tuntuu siltä. Tietysti vaaleampaakin seinää vasten taulu sopisi aivan yhtä hyvin, mikäli joskus vielä lupa maalaamiseen heltiää. ;)

Taiteilija tämän työn takana on lahjakas tamperelainen kuvataiteilija Virpi Viitala. Tutustuin Virpiin mieheni kautta viitisen vuotta sitten kun he asuivat perheensä kanssa Singaporessa. Vierailimme heillä ja ihastuin joka puolella seiniin nojaileviin valtaviin maalauksiin. Mietin jo silloin, miten saisin Virpin tekemän taulun meille kotiin, mutta välimatkan takia se sitten jäi. Nyt kun kuulin, että Virpi on muuttanut takaisin Suomeen ja maalaa tauluja edelleen, tartuin toimeen.

Kutsuin Virpin perheineen meille eräänä talvi-iltana kyläilemään ja samalla ideoitiin, millainen työ meille voisi sopia. Päädyin neliön muotoon, sillä se toistaa kivasti Hay Tray -pöydän muotoa ja on muutenkin jotenkin tosi miellyttävä muoto, joka löytää helposti paikkansa. Taulu on kooltaan 90x90 cm ja varsin kookas, vaikka näissä kuvissa se näyttää kyllä yllättävän pieneltä. Olen kuitenkin kokoon tyytyväinen, se sopii meidän kodin mittasuhteisiin hyvin.

Virpi käytti akryylimaalauksessa sävyjä, joita meiltä kotoa muutenkin löytyy. Valkoista, vaaleaa ja tummempaa harmaata, taitaa joukossa olla ripaus mustaakin (joka on muuten mulle sisustuksessa tosi mieleinen väri, en voisi kuvitella meidän kotia ilman mustia asioita). Meille tärkeä elementti meri kuohuineen on vahvasti läsnä, työn nimi onkin Merellä. Valoa vasten pinnassa näkyy pientä, kaunista hopeanhohdetta. Aivan hurmaava taulu kertakaikkiaan.

Kuten näistä kuvista näkyy, taulu nojailee vielä tv-tasoon odotellen lopullista paikkaansa. Tarkoitus on siis kyllä kiinnittää se kunnolla seinään. Olen jo jonkin aikaa haaveillut leveämmästä tv-tasosta, tämä Ikean Bestå-kokonaisuus on meidän edellisen kodin mittojen mukaan hankittu ja mielestäni vähän liian pieni. Etenkin nyt kun taulukin pitäisi tilaan sijoittaa! Taulu saa nyt nojailla sen aikaa, että päätämme, mitä tv-tason kanssa tehdään, toisaalta kun tämä nykyinenkin on ihan toimiva.

Taulu on niin ihana, kaunis ja meidän näköinen, etten voisi toivoa yhtään enempää. Suuri kiitos Virpille! Mitäs mieltä te olette tulokkaasta?

P.S. Virpin töihin voi tutustua:

byvirpiviitala.com 

Facebookissa 

Instagramissa

Parasta just nyt

Keltaisen värin paluu sisustukseen: Joulun ajan mustavalkoisuuden jälkeen pehmeä, vaalea keltainen on taas tehnyt paluun. Tämä on vaan kyllä niin meidän kodin sävy.

Uudet treenitossut: Nämä ovat salikäytössä nyt, mutta kesällä ehkä siirrän ihan ulkokäyttöön, niin mukavat ja hyvännäköiset popot. Nikesta tykkään merkkinä tosi paljon. Asicsiin luotan tosin juoksutossuissa. Nyt onkin muuten ollut tosi hyviä juoksukelejä ja treenit kulkeneet muutenkin mukavasti.

Tulppaanit <3 Ei kaipaa selityksiä.

Supersankarit: Tilasin Deseniolta tämän coolin julisteen, se sopii tosi hyvin pikkujäbän huoneeseen. Batman nyt on aina kova, mutta viime aikoina erityisen pinnalla, nimittäin Lego Batman-elokuvaa odotetaan meillä kuumeisesti.

Hyvät kirjat ja tv-sarjat: Tämä Riikka Pulkkisen kirja oli älyttömän hyvä! Taustalla näkyvää Tommi Kinnusen kirjaa olen vähän säästellyt talvilomareissuun, joka muuten koittaa ihan pian. Suuntana Kuusamo, odotan ihan superinnolla! (Me ollaan koko perhe nyt innostuttu talvisesta ulkoilusta, ihan perinteisestä luistelusta ja pulkkailusta ja muusta, reissussa sitä varmasti pääsee harrastamaan ihan yllin kyllin.) Sykkeen uusimman tuotantokauden katsoin myös juuri läpi ja se oli taas taattua viihdettä. Suomen kauneinta kotia on tietysti tullut seurattua, mukana on ollut muutaman tutunkin ihanat kodit. Niin ja nyt voikin siirtyä odottelemaan kiinnostavinta uutuutta vähän aikaan, nimittäin keväällä alkavaa Lauri Ylösen uutta Laurin talot -sisustusohjelmaa, siitä tulee varmasti ihan huippu.

Kivaa helmikuun alkua! Olisi kiva kuulla, mikä on sulle parasta just nyt.

Viisi sääntöä sisustamiseen

Viime postauksessa vähän jo vihjailinkin, että olen suunnitellut tekeväni postausta asioista, joita olen oppinut sisustamisesta - usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihan ensin pakko sanoa, että oikeastihan sisustamisessa ei todellakaan tarvitse noudattaa mitään sääntöjä, jokainen sisustakoon kotinsa kuten hyväksi kokee. Mutta itse intohimoisena sisustusharrastajana olen huomannut, että kauniita koteja usein yhdistää muutama melko yksinkertainen niksi, joita noudattamalla olen itsekin saanut välillä aikaan ihan toimivia kokonaisuuksia. Niistä viisi suosikkiani tässä.

 1. Valitse iso matto

Liian pieni matto tekee tilasta usein sekavan ja jopa todellista pienemmän oloisen. Jos siis epäröit kahden koon kanssa, niin valitse rohkeasti se isompi. Olohuoneessa maton tulisi ylettyä kunnolla sohvan alle ja koota huonekalut kokonaisuudeksi. Meillä on 2x3-metrinen matto ja se saisi olla vielä suurempikin. Jos tykkäät matosta ruokapöydän alla, tarkista, että tuolin jalat mahtuvat maton päälle silloinkin kun pöydän ääressä istutaan. Sängyn allakin suuri matto toimii hyvin, itse ainakin olen ollut tosi tyytyväinen meidän isoon mattoon, joka korvasi pari pienempää, aina vinossa ollutta "sängynvierusmattoa" aikanaan.

2. Oikeat mittasuhteet selviävät sovittamalla

Maton koon lisäksi mittasuhteisiin kannattaa muutenkin kiinnittää huomiota. Meillä oli tähän kotiin muuttaessa vanhan kodin liian pieni sohva ja neljän hengen ruokapöytä. Kun saimme reilumman sohvan ja kunnon kokoisen ruokapöydän, koko alakerta tuntui suurenevan. Liian pienet huonekalut eivät suurenna tilaa, kuten voisi luulla - päinvastoin. Olen minimalisti ja tyhjien pintojen rakastaja, mutta pakko myöntää, että joskus enemmän on enemmän ja suurempi kaunista. 

Sisustushankinnoissa kehotan ottamaan tuotteita kotisovitukseen! Monissa verkkokaupoissa on palautusoikeus ja sisustusmyymälät antavat kokemukseni mukaan mielellään tuotteita lainaan sovitusta varten. Haaveilin aiemmin Lundian Soihtu-lattiavalaisimesta ja lopulta hain sen sovitukseen. No, liian isohan se meille oli. Suuri valaisin sai kaiken muun (mm. pianon) ympärillään näyttämään hassun kutistuneelta. Sen sijaan Soihtu-sarjan pöytävalaisin löysi paikkansa meiltä helposti, sen mittasuhteet olivat enemmän meidän nykyisen kodin tuntuiset. 

Jos olet epävarma mittasuhteista, voi apuna käyttää myös kameraa. Kuva paljastaa usein aika armottomasti, jos huonekalu tai valaisin on aivan väärän kokoinen. Ammattitaitoista sisustussuunnittelua voisin myöskin hyvin harkita käyttäväni isommissa hankinnoissa. Suunnittelijoilla on käytössään usein 3D-mallinnusohjelmia, joilla sovittaminen käy helposti ja välttyy hutiostoksilta.

3. Luo tasoeroja

Huonekalut ja kiintokalusteet muodostavat tiloihin useita tasoja. On TV-tasoa, senkkiä,  keittiön saareketta, sohvapöytää, kirjahyllyä... Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että samassa tilassa yhdistyisi eri korkuisia tasoja. Esimerkiksi puolikorkean senkin pariksi voisi sopia ihan matala TV-taso. Pianon kanssa samaan tilaan voisi yhdistää täyskorkean kirjahyllyn.Jos samassa tilassa on paljon saman korkuisia tasoja, kokonaisuudesta tulee helposti hiukan tylsä ja staattinen.

4. Kodin sisä- ja ulkotilat ovat kokonaisuus

Kauniissa kodeissa sisä- ja ulkotilat muodostavat kokonaisuuden. Kannattaa siis kurkata omaakin kotia ulkopuolelta sillä silmällä. Jos asut mielestäsi susirumassa talossa, jonka julkisivusta et halua lainata yhtäkään elementtiä sisäpuolelle, niin mieti edes talon rakennusaikakautta. Yleensä talon rakennusajan muotoilu toimii todella hyvin myös sisätiloissa, esimerkiksi huonekaluissa, valaisimissa ja jopa tekstiileissä. (Taas tullaan näihin mittasuhteisiin.)

Meidän koti on ulkopuolelta aika selkeälinjainen, selkeyttä ja kontrastejahan suosimme myös sisäpuolella. Punatiiltä meillä ei ole sisätiloissa, mutta sen sijaan olen lainannut sävyjä ulkoa. Olohuoneen Takorauta-sävyllä maalattu seinä on saman värinen kuin ulko-ovet ja ikkunanpuitteet. Kaiteen siniharmaa toistuu ruokapöydän tuoleissa ja harmaanruskea rimotuksen sävy esimerkiksi keittiössä.

5. Riko kaavaa

Oletko löytänyt oman tyylisi? Onneksi olkoon! On aika rikkoa kaavaa! ;) Jos rakastat klassikkohuonekaluja, hanki niiden kaveriksi joku uudemman muotoilun edustaja. Jos kotisi on moderni, yksikin vanha ja perinteisemmän tyylin huonekalu voi tuoda uskomattoman paljon särmää. Maalaisromanttisen kodin katseenvangitsijana voi toimia moderni design-valaisin. Mustavalkoisessa kodissa saa olla yksi värikäs huone. Ja jos kodissa on paljon kulmikkaita muotoja (kuten huoneasioissa yleensä), kokeile pyöreää mattoa, peiliä tai vaikka kaarevaa seinää. 

Ja viimeisinä vaan tärkeimpänä: unohda säännöt, pidä hauskaa, äläkä pelkää epäonnistua. Maku ja muoti muuttuu, se on varmaa. Mutta yhtä varmaa on, että jotkut yksittäiset hankinnat miellyttävät tunnearvonsa tai loistavan muotoilunsa ansiosta vielä vuosikymmentenkin päästä. Mistä hankinnasta tulee hitti ja mistä huti, se selviää kokeilemalla. Oma tavoitteeni sisustajana on, että joskus tulevaisuudessa, pitkän ajan kuluttua kodissani on eri elämänvaiheissa toteutuneita unelmia, jotka muodostavat kerroksellisen, merkityksellisen kokonaisuuden juuri meidän perheelle.

Mitä sääntöjä teillä muilla on? Nyt parhaat vinkit jakoon!

Taas mustavalkoista joulua

Jouluun on enää pari viikkoa, ihan uskomatonta! Nyt todellakin kannattaa ottaa ilo irti jouluisista asioista kuten joulun mauista ja koristeista. Kotimme joulu on ollut jo useamman vuoden ajan varsin mustavalkoinen ja sillä mennään edelleen.

Marimekon ihana Kuusikossa-tyynynpäällinen on muodostunut jo perinteiseksi ja tuli taas niin hyvä mieli kun sain tuoda sen sohvalle nököttämään. Nythän näitä Kuusikossa-tuotteita saa taas Marimekolta parin vuoden tauon jälkeen. Yksi kultainen lukijakin tästä minulle tänne blogin vanhaan postaukseeni vinkkasi, kiitos paljon!

Tähtiruukun sain viime vuonna työkavereilta lahjaksi ja tykkään siitä tosi paljon. Rahapuu ei ole mitenkään jouluinen kasvi, mutta se näyttää hauskalta ja teeman sopivalta jouluisessa ruukussaan. Tämän vuoden uusi juttu on pieni kiinankataja, jonka hankin joulukuusen virkaa toimittamaan. Toivottavasti saan sen säilymään vihreänä ja kauniina jouluun asti.

Koristeita on vähän, muutamia siellä täällä. Yleensä en tykkää juurikaan somistaa kotia pikkutavaroilla, joten niukka linja myös joulukoristeissa tuntuu omalta. Tämä kankainen kuusi kuuluu myös tuohon Marimekon Kuusikossa-sarjaan.

Äidin tekemä valokranssi löysi tänä vuonna paikkansa ikkunalta.

Pitääpä ottaa esille myös Kultainen joululaulukirja nuotteineen. Piano on kyllä ikävästi epävireessä, raukkaa on soiteltu ihan liian vähän viime aikoina. Onneksi meillä on yksi pieni tonttu perheessä, joka laulaa joululauluja ihan sydämensä kyllyydestä, eikä vireellä ole niin suurta merkitystä.

Onko siellä muita, joille joulukoristeiden oikeat värit ovat musta ja valkoinen?

Pakko saada paperitähti

Tämän joulun hitti skandinaavisissa kodeissa näyttää olevan paperitähti. Tai oikeastaan niitä kuuluu nyt olla paljon ja eri kokoja - ikkunoilla, seinillä, hyllyillä. Koska olen tällainen sisustusbloggaaja-trendisopuli, niin tietysti mulle iski myös ihan tosi vakava pakko saada paperitähti-fiilis. 

Ja tämä House Doctorin jättitähti on kyllä niin ihana. Onneksi pienemmät koot olivat loppuneet ja mun oli pakko tyytyä tähän yhteen suureen - ihan ehdottomasti parempi valinta meidän kotiin kuin muutaman tähden rykelmä.

Tänään koettiin aamulla riemukkaita hetkiä kun neljävee sai avata ensimmäisen joulukalenterin luukun. Viime vuonna joulun odotus ei vielä niinkään kiinnostanut, mutta nyt aletaan selvästi päästä tähän homman ytimeen oikein kunnolla. Star wars -legokalenteri on komeillut jo monta viikkoa poitsun huoneessa ja täytyy kyllä kehaista, miten upeasti tätä päivää on jaksettu odottaa!

Mietin sitten ääneen, että pitäisiköhän äidilläkin olla joku joulukalenteri. Siihen Pikku-T totesi, että joo, sieltä voisi tulla sitten luukuista kaikkia huonetavaroita. Tarkentavana tietona lisättiin, että niinku vaikka lamppuja kun sä äiti tykkäät aina vaihtaa niitä.

Tänään myös tajusin, että taidan olla tänä vuonna ihmeen paljon joulufiiliksissä! Kyllä se on tuo pieni tonttupoitsu, joka sen fiiliksen on tuonut ja tietysti lumen kauneus. Nyt aion ottaa kaiken ilon irti tästä hienosta kuukaudesta. Nauttia koristevaloista, joulutortuista, pipareista, glögistä, joululauluista, läheisten muistamisesta ja jopa muutamista joulukoristeista. Ei ehkä kuitenkaan kannata odottaa minulta joulukortteja, joku raja sentään... ;)