Eames DSW-tuoli oli aikanaan ihan ensimmäinen oikea design-tuolini. Se oli tosi iso haave, jonka toteutin pitkän harkinnan jälkeen. Edelleen tämän tuolin modernin leikkisä muotoilu sykähdyttää! Vaikka Eamesin tuoleja on nähty viime vuosina erittäin paljon sisustuslehdissä ja -blogeissa, niin en ole kyllästynyt vaan jaksan aina vaan ihailla nimenomaan tämän mustan version kauneutta.
Tämä meidän DSW on vielä vanhempaa, matalampaa mallia, joten ruokapöydän tuolina tai työtuolina en ole oikein osannut sitä käyttää. Tuoliraukka on seilannut tilasta toiseen etsien paikkaansa.
Nyt kuitenkin kokeilin sitä pianotuoliksi ja hei, hommahan toimii! Vaikka tilassa on tuoleja melkein enemmän kuin laki sallii, niin aika hyvin tuo DSW sopii kuitenkin kokonaisuuteen. Pienikokoisena ja sirona tuolina se ei vie liikaa huomiota. Muotoilu tulee hyvin esiin vaaleaa pianoa vasten.
Kirjoittelen muuten ihan ensimmäistä postaustani uudella tietokoneellani. Hieman haparointia tämä on, koska kyseessä on ihan eka Applen koneeni ikinä. Tuskailin tänään ääneen, miten en vaan tajua tämän koneen logiikkaa, johon reipas viisivuotiaani totesi: "Älä yhtään murehdi, kyllä sä opit kun harjoittelet. Muistatko kun en mäkään heti oppinut sitä pyöräilyä vaan piti harjoitella aika paljon ja nyt osaan?"
Hän on niin viisas, empaattinen ja aivan oikeassa. Nyt muutamaa tuntia myöhemmin sujuu jo paljon paremmin. Mulla ei oikein tietotekniikan kanssa ole koskaan erityisesti synkannut, mutta ehkä meistä vielä MacBookin kanssa ystäviä tulee.
Nyt alkaa olla käsillä vuoden synkin aika ja kaikki jaksamisvinkit ovat lämpimästi tervetulleita. Luotan perinteisiin keinoihin eli kynttilöihin, kauniisiin valaisimiin ja torkkupeittoihin - liikuntaa ja suklaata unohtamatta (kyllä, molemmat ovat hyvin oleellisessa roolissa). Onhan se ainakin positiivista, että voi hyvällä omatunnolla käpertyä kotiin vaihtelemaan tuolien paikkoja ja perehtymään uuden tietokoneen saloihin. Pitäkää huolta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!