sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mistä on hyvä sunnuntai tehty

Ulkoilua. Raikuvaa naurua, hassuttelua, piiloleikkejä. Paloautojen ihastelua paloaseman avointen ovien päivässä. Vähän siivoilua ja pyykkäämistä. Kahden tunnin päikkärit (pikku-T nukkui kolme). Take-away pizzaa. BodyBalance-tunti. Ilta blogien parissa. Ja toivottavasti ajoissa nukkumaan. :)


Tunnustan kyllä, että päivä meinasi alkaa vähän huonoissa merkeissä. Kuudelta vapaapäivänä herääminen on kaikkea muuta kuin ihmimillistä, jos minulta kysytään. Mutta yllätin ehkä hiukan itsenikin kun pystyin (kröhöm, parin kahvikupposen jälkeen) ajattelemaan, että hei, ei se mitään, tämä on mun elämää nyt. Kyllä vielä jonain päivänä minäkin voin taas nukkua sunnuntaina pitkään, nyt mulla on sen sijaan mahdollisuus pitää tuhisevaa, pehmoista, kiinni liimaantuvaa pikkupoikaa sylissäni anivarhain sunnuntaiaamuna ja katsella unenpöpperössä piirrettyjä. Olla jollekin maailman tärkein, se jonka kaulaan ripustautua ja jonka sylissä on turva.

Ennen lasta viikonlopun latautuminen oli nimenomaan pitkiä yöunia ja laiskottelua. Nyt se tarkoittaa aktiivista aikaa lapsukaisen kanssa ja isoa kasaa kotihommia, jotta seuraavan viikko olisi inhimillisempi. Levännyt tunne voi silti syntyä molemmista - okei, ehkä vähän eri tavalla levännyt, mutta kuitenkin. Nyt tuntuu, että olen valmis uuteen viikkoon. Onnellinen olo.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Toinen kerta toden sanoo

Pari viikkoa sitten unohdin uudet aurinkolasini bussiin, eikä niitä enää löytynyt. Onni onnettomuudessa oli, että sain korvauksen matkatavaravakuutuksesta ja kävinkin tänään ostamassa samanlaiset tilalle. Nämä ovat Ray-Banin klassikot, mallin nimi New Wayfarer. Varmaan monelta siellä ruudun takaakin nämä lasit löytyy, muun muassa molemmilta siskoiltani. ;)



Syksyllä ei aurinkolaseja juuri tarvitse, mutta nämä ovat valmiina odottelemassa ensi kevättä ja kesää. Olen tosi kova käyttämään aurinkolaseja, mulla on valoherkät simät enkä yhtään tykkää siristellä.

Tummat rinkulat löytyy kyllä silmien ympäriltä ihan ilman arskojakin, väsyttävä viikko takana. Huonosti nukuttujen öiden ja kärttyisten iltojen syy selvisi eilen kun T:n korva alkoi vuotaa - tulehdushan se siellä. Jep jep, niin minäkin luulin, ettei putkitettu korva tulehtuisi. Nyt taas parannellaan, taidankin painua pienille päikkäreille kun on tilaisuus käsillä. Ja samalla toivon, että pienen korvakierre katkeaisi viimein...

Mukavaa lauantaita!

torstai 26. syyskuuta 2013

Inspis: Tiikkiä ja tulisijoja

Kivaa torstai-iltaa kaikille! Sen verran syksyisen koleat ovat fiilikset, että inspiskansioon eksyi tänään lämpöistä tiikin sävyistä puuta sekä tunnelmallisia tulisijoja. Ensimmäisessä kuvassa näkyy muuten mun unelmamatto, Design House Stockholmin Björk, jossa upeat nahkaiset kanttaukset yhdistyvät puuvilla-villakudokseen. Aivan mieletön, eikös olekin? Ja ehkä vielä jonain päivänä minun... 

Harmaa ja puun sävyt sekä konjakin sävyinen nahka ovat kyllä upea yhdistelmä - ajaton, tyylikäs ja mukavan rento. Toimii myös pukeutumisessa. :)

kuva: Stadshem
kuva: Alvhem
kuva: Alvhem

Löysitkö sinä näistä kuvista jotain inspiroivaa?

maanantai 23. syyskuuta 2013

Maanantaifiilis

Tänään klo 17.30 hoitopäivän, ruuan ja pesun jälkeen...


... niinpä niin, tuollainen se fiilis on itse kullakin maanantaisin. :D

Meidän työ- ja päiväkotiarki on käynnistynyt tosi mukavasti, olen viihtynyt töissä ja pikku-T tuntuu suorastaan nauttivan päiväkotielämästä. Mutta täytyy myöntää, että ei tämä ihan kevyttä ole ollut! Oikeastaan muuttunut elämänvaihe näkyy T:llä ainoastaan yhdessä asiassa - levottomammissa yöunissa. Aika usein me vanhemmat ollaan oltu aamuisin silmät ristissä miettimässä, että pitäiskö tässä töihinkin jaksaa lähteä... Siihen päälle minulla hurja määrä uuden opettelua uudessa työtehtävässä, mikä jo sinänsä väsyttää.

Mutta kivoja muutoksiahan nämä ovat ja tykkään tästä uudesta arkirytmistä kovasti, nyt oli mulle se oikea aika palata töihin. Ensi viikosta lähtien sitä paitsi meidän arki kevenee hieman kun mieheni jää osittaiselle hoitovapaalle ja perjantait on pyhitetty poikien päiviksi. :) Ja hei, olen mä sentään välillä tänne bloginkin puolelle ehtinyt sekä päässyt liikkumaankin, nyt on uudet Les Mills-ohjelmat ja huomaa taas syysinnostuksen saleilla, paljon porukkaa.

Miten teidän viikko käynnistyi tänään?

perjantai 20. syyskuuta 2013

Makiaa miehilleni

Tiedättekö suomalaisen skeittihenkisen vaatemerkin Makia? Tyylikkäitä, rentoja ja kivoja vaatteita pääasiassa miehille, mutta myös naisille ja lapsille. Mieheni on käyttänyt Makian vaatteita monta vuotta ja vaatteiden laatu on todettu tosi hyväksi, eivät mene kovassa käytössä ja pesuissa miksikään. Tuo miekkonen kun on aika tarkka vaatteistaan, pitää olla tosi hyvää laatua, ettei tarvitse yhtään miettiä, kiertävätkö saumat tms. Ja hän ei myöskään tykkää isoista, näkyvistä logoista (kuten en kyllä minäkään).


En voinut vastustaa kun huomasin, että tuosta stylestä, pehmoisesta raitahupparista on saatavilla myös lasten kokoja, vieläpä kun Hunajaista-blogin vinkistä sain ostettua sen puoleen hintaan. :) Kiitokset vain Riikalle!

P.S. Makiaa saa nykyään (miehille) myös Sokokselta, jossa on nyt loppuviikon kaikki S-etukortilla -15 %. :)

torstai 19. syyskuuta 2013

Kuuskajaskari

Olen vähän hitaasti lämmennyt Marimekon uudelle Sääpäiväkirja-mallistolle, mutta kun sein tein, niin ihastuinkin varsin tulisesti! Olen aina tykännyt aavistuksen epä-marimekkomaisista kankaista, sellaisista joissa on kaislikkoa, liukuväriä, haaleita sävyjä, materiaalina pellavaa... Ei siis ehkä mikään yllätys, että tämä Kuuskajaskari-kangas kolahtaa.


Kangas on pellavaa ja siitä on saatavilla kaksi väriä, sinivihreä (yllä) ja keltaharmaa (alla). Mietin, että tuo harmaampi sävy voisi sopia meille... ehkä jopa verhoksi tai sitten olohuoneen isoihin kehyksiin. Niissähän on ollut nyt jo aika pitkään Marimekon Metropoli-kangas, jonka tummuuteen olen kaivannut vähän vaihtelua. Tietystikään laadukkaan pellavakankaan upea hohto ja pehmeys ei tule lasin takana samalla tavalla esiin kuin vaikka verhossa. Mutta kuosina Kuuskajaskari on kyllä oikein taulumainen, kauniin maalauksellinen.



Muutkin Aino-Maija Metsolan suunnittelemat Sääpäiväkirja-malliston tuotteet ovat tosi upeita. Kannattaa käydä kurkkaamassa hieno video mallistosta, en valitettavasti saanut sitä upotettua suoraan blogitekstiin, mutta löytyy täältä.

Nyt onkin aika syksyinen ilta, tykkään tästä tunnelmasta. Syksyn sävyt ovat kauniita, myös silloin kun alkaa olla synkkää ja pimeää. Ei harmaus ole pelkästään huono juttu, itse ainakin huomaan oikein kaipaavani ympärilleni tummia sävyjä pitkän, upean, valoisan vuodenajan jälkeen. Syksy antaa luvan käpertyä. Ja ulkoilukin on vain varusteista kiinni, ainakin vahvasti sitä mieltä on keltaisissa kurahousuissaan touhuava lapsoseni. Mukavaa syysiltaa teille!

kuvat: marimekko.fi

tiistai 17. syyskuuta 2013

Keinuvaa kirpparilta

Löysin veikeän lasten keinutuolin työpaikkani vieressä olevalta kirpparilta. Tämä oli ihan pakko tuoda kotiin, on tosi söötti ja kiva paikka myös nalleille ja muille pehmoleluille lapsen huoneessa. T osaa kiivetä hienosti tuoliin istumaan, mutta seisominen vasta onkin hauskaa kun tuoli keinuu jännästi alla... 


Haluaisin kyllä tuunata tuolia jotenkin... vaikka vähän pilkkuja tai raitaa? Ripaus modernimpaa otetta saisi olla - nykyisellään tuoli on aika maalaisromanttinen tyyliltään, vaikka kaunis tuollaisenaankin toki. 

Olisiko teillä ideoita keinuvan kirppislöytöni tuunaamiseen?

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kaukana Strömsöstä

Perjantaina työpäivän jälkeen olo oli iloinen ja toiveikas. Ihana viikonloppu edessä! Olin sopinut lenkkitreffit kaverin kanssa illaksi ja muutenkin suunnitelmissa oli paljon ulkoilua toimistoarjen vastapainoksi. No, melkein heti töistä ja päiväkodista kotiuduttuamme huomattiin, että pikku-T:llä ei ollut kaikki ihan kunnossa. Hän ei halunnut syödä ja vain makoili lattialla. Poika nukahtikin jo kuudelta minun syliini nojatuoliin ja myöhemmin nousi kuume. Myöskään oma vointini ei ollut ihan huippu - jouduin lähtemään oikein ensiavussa piipahtamaan ja tulin kotiin antibiootit kourassa, lenkki peruuntui samassa.


Lauantaipäivä menikin sisätiloissa pienen kuumepotilaan kanssa (luonnollisesti huonosti nukutun yön jälkeen) eikä omakaan olo ollut ihan kehuttava. Päätin kuitenkin lähteä Poriin ystäväni synttäreitä juhlimaan illaksi. Ilta oli oikein ihana, mutta aamulla Kaukana Strömsöstä -meininki jatkui. Olin katsonut juna-aikataulut väärin ja jouduin hyppäämään bussiin. Inhoan bussissa matkustamista, koska se on niin hidasta ja mulle tulee aina huono olo pitkillä matkoilla. Kolme tuntia (!) matkustettuani olin väsynyt ja huonovointinen - vain huomatakseni, että olin unohtanut upouudet Ray Banin aurinkolasini linja-autoon! Eikä niitä sitten enää löytynyt... eli olivat tainneet kelvata seuraavalle matkustajalle.


Huoh... aina ei vaan voi mennä ihan putkeen. 
Hyvää alkavaa viikkoa teille, pidetään huolta!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Rakas sisustuskeiju...

Haaveilu on ihanaa. Etenkin sisustushaaveilu. Siksi halusin lähteä mukaan Kertun alunperin alulle panemaan haaveiluleikkiin, jossa sisustuskeiju istahtaa olkapäällesi ja saat valita syksyistä uutta kotiin 2500 eurolla. Tällä kertaa en lähtenyt ollenkaan sille linjalle, mitä ehkä saattaisin haluta tulevaisuuden isompaan kotiin vaan ajattelin juttuja, joille löytyisi paikka samantien. Ja tältä se näyttää.

Artek E60-jakkara 175,-
Artek lasten tuoli 265,-
Ikea Karlsfors-nahkasohva 599,-


Ai miten niin huomaa, että puu ja tummat sävyt viehättävät mua juuri nyt erityisesti? ;) Niissä on niin ihanaa syksyn tunnelmaa.

Tämä sisustushaaveiden listaus on oikeasti välillä ihan hyödyllistäkin puuhaa. Vanhoista kollaaseista näkee hyvin, mitkä elementit toistuvat kaudesta toiseen ja sesongista riippumatta. Eli mikä on se oma, itselle sopivin sisustustyyli ja -maku. Itse teen kollaaseja harvoin, mutta mulla on koneella oma kansionsa inspiskuville, joita keräilen mistä milloinkin. Esimerkiksi tuo Ikean nahkasohva on keikkunut kyseisessä kuvakansiossa monen monta kertaa. Harmi vain, ettei se satu olemaan mieheni mieleen, noin isoissa (siis fyysisestikin isoissa) huonekaluhankinnoissa ei viitsi ihan ohittaa toisen toiveita. Pitänee vain uskoa toiston voimaan, ja väsytystaktiikkaan, hihiii...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

82B

Saanko esitellä - uusi ruokapöytämme, Alvar Aallon vuonna 1935 suunnittelema 82B. Olen haaveillut Artekin ruokapöydästä monta vuotta, joten sanomattakin selvää, että olen todella iloinen nyt. Ei mikään ihan pieni hankinta, mutta toivottavasti loppuelämän sellainen. Mielestäni tämä pöytä sopii meille hyvin eikä kaipaa Artekin tuoleja seurakseen, nuo nykyisetkin sopivat oikein hyvin. Vai mitäs mieltä te olette?

Pöytä on mitoiltaan 135x85 cm eli ei mikään ison seurueen ruokapöytä, mutta kuitenkin käytännöllisen kokoinen arkikäyttöön. Jos tämä jossain vaiheessa käy liian pieneksi ruokailutilan käyttöön, niin pöytä sopii vaikka kotitoimistoon, esimerkiksi Muuramen laatikostot taitavat olla mitoitukseltaan passeleita pöydän alle. Tai Artekilta voi ostaa lyhyemmät vaihtojalat, jolloin pöytä toimii lapsen askartelu- ja leikkipöytänä.


Viimeisessä kuvassa näkyvät meidän kaikki Artekit. Sekä ritiläpenkki että jakkara toimivat hyvin lisäistuimina uuden ruokapöydän ääressä tarvittaessa. Noita nelijalkaisia E60-jakkaroita hankin varmasti vielä lisää jossain vaiheessa, osa voisi olla mustalla linoleumipinnalla. Ne ovat käteviä istuimina sekä sivupöytinä, mutta myös todella kauniita esineitä ihan sellaisenaan. Ja 153B-ritiläpenkkihän on monipuolinen klassikko, joka sopii tilaan kuin tilaan.

P.S. Artekilla tapahtuu - Kukkapuro, Vitra, e15, mitähän seuraavaksi...?

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kodin lemppareita

Ensinnäkin pahoittelut, nämä kuvat on nähty ennenkin täällä blogissa. Mutta ei kai se niin vaarallista ole, ehkäpä joku uudempi lukija ei ole näitä aiemmin nähnyt. Näissä kuvissa näkyy nimittäin osa mun sisustuslemppareista. Kauniita valaisimia, 6-vuotiaana saamani piano, mummulasta peritty "laivapöytä", valmistujaislahjaksi saatu Artekin ritiläpenkki alias maisterinpenkki, ensimmäisen vakityöpaikan ekasta palkasta hankittu Muuramen lipasto, häälahjaksi saatuja koriste-esineitä, miehen siskon tekemää taidetta... juttuja, joista emme luovu ikinä ja joihin liittyy ihania muistoja.


Ajattelen sisustamista niin, että  se saa muodostua pikku hiljaa, ajan kuluessa. Toivon, että vuosikymmenten päästä meillä on edelleen nämä rakkaat lempparit käytössä ja lisäksi monia muita vuosien varrella toteutuneita haaveita. Yritän ajatella tätä näkökulmaa kun tekee mieli uudistaa sisustusta, ettei olisi niin kiire aina saada jotain uutta ja mennä trendien mukaan. Toki ostan halvempaa ja kertakäyttöisempääkin, eihän aina ole mahdollisuutta miettiä vuosikausia ja panostaa. Muotivirtauksissakin on kiva pienissä määrin olla mukana. Mutta haluan enimmäkseen hankkia ajatonta ja kestävää designia, niitä loppuelämän juttuja, pikku hiljaa. Enkä nyt tarkoita designilla pelkästään tunnettuja ja kalliita merkkejä vaan ylipäätään kaunista ja kestävää, hyvää toimivaa muotoilua. (Tähän liittyen, esimerkiksi nuo Iskun kopiotuolit joutavat jollain aikavälillä vaihtoon.) Lähipiiristä löytyy käsistään taitavaa väkeä ja heidän tekemiään juttuja toivoisin meille lisääkin.

Pian näette uuden ruokapöytämme, olen varma että se pääsee kodin pitkäikäisten suosikkien joukkoon.

Iloista sunnuntaita!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Valaisimet vaihtavat paikkaa


Illat alkavat olla jo hämäriä ja lamppufriikki sisälläni innostuu. Saa sytytellä valoja kauniisiin valaisimiin ja polttaa kynttilöitäkin. Samalla voi tietysti hiukan haaveilla myös uusista upeista valaisimista...


Meillä ei juuri pysty sisustusta uudistamaan huonekaluja siirtelemällä, mutta valaisimahan voi vaihdella aina! Olkkariin palasi talvikaudeksi tuo Pentikin pallojalkalamppu, koska se antaa kaivattua hyvää yleisvaloa tilaan. Näissä kuvissa muuten olkkari näyttää aina tosi kolkolle, koska tuossa keskellä ei ole mitään sohvapöytää. Lattiatilaa kaivataan leikkimiseen, siksi luovuimme rahistakin. Mutta mieli tekisi kyllä hankkia joku kaunis pikkupöytä tuohon sohvan edustalle lähiaikoina... 


Olohuoneen nurkasta siirsin Pauli-serkun valopallerot pikku-T:n huoneeseen, laitoin ne kaapista löytyneeseen hedelmäkoriin ja lopputuloksesta tuli mielestäni kiva, vähän niin kuin lumilyhty.

No minnes Milk sitten matkasi...? Se löysi oikein hyvän uuden paikan yöpöydältäni. Valaisimessa on himmennin ja se onkin ehkä kauneimmillaan juuri tunnelmavalona, mutta valon saa tarpeeksi kirkkaaksi myös lukemista varten.


 Tunnelmallista lauantai-iltaa toivottelen teille. :)

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Omenaista

Yksi ihana juttu syksyssä on kotimaisten omenoiden tuoksu ja maku, mulla on just omenakaurapaistos uunissa. (En ole töissä, koska tänään oli T:n korvien putkitus, kaikki meni hienosti.) Tässä muutamia kuvia viime viikonlopulta vanhempieni luota. Heidän omenasatonsa on ollut tänä vuonna erityisen runsas ja herkullinen. Samalla näette vilauksen heidän "momokotiaan", joka on 50-luvun rivitalo/ketjutaloasunto. Kodissa on paljon alkuperäistä tallella, esimerkiksi sisäportaikko kaiteineen, puulattiat ja sympaattiset mattotelineet.



Porin tuliaiset eivät kyllä jääneet pelkkiin omppuihin... Ostin nimittäin uuden ruokapöydän meille - sitä himoitsemaani Artekia, pöytä 82B tarkalleen ottaen. Se ei mahtunut autoon turvaistuimen ja rattaiden takia, joten isäni tuo pöydän meille ensi viikolla. En malttaisi odottaa...

Mä niin tykkään kun on syksyä ilmassa! 

maanantai 2. syyskuuta 2013

Uusi arki alkoi


Ensimmäinen työ- ja päiväkotipäivä takana, kaikki meni ihan superhyvin. En juurikaan saanut nukuttua viime yönä kun kaikki jännitti niin kauheasti, joten nyt olen itse vähän poikki, mutta turhaan jännitin. T jäi vilkuttamaan iloisesti iskälle ja äidille aamulla, oli syönyt ja nukkunut hyvin, leikkinyt isompien lasten kanssa ja ollut reipas. Iltapäivällä yhtä iloinen kaveri oli meitä vastassa. Itsestä tuntui, että pienen hoitopäivä oli pitkä kuin nälkävuosi, mutta ei tuo minityyppi ollut näköjään ihan samaa mieltä. Tokihan oli hän illalla vähän väsynyt ja takapakkia tulee varmasti vielä jossain vaiheessa, mutta voisi sanoa, että loistava aloitus uuteen arkeen. :) Itsellä on vielä hieman sekavaa, mitä uusiin tehtäviini sisältyy, mutta kivalta tuntuu olla taas työelämässä ja eiköhän kaikki selkiydy. Ja toivottavasti mulla liikenee aikaa myös tänne blogin puolelle, ainakin postausideoita on paljon mielessä.

Energistä syyskuun alkua!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

MOMO

"Kaksi kolmesta Suomen asuintalosta on rakennettu sotien jälkeen. Suuri osa niistä peräisin 1950-, 60- tai 70-luvulta. Ne ovat tavallisia kerros- tai rivitaloja. Niin tavallisia, ettei niille ole vaivauduttu keksimään nimeä. Paitsi nyt. MOMO tulee sanoista ”modest & modern” eli vaatimaton ja moderni. Momotalot edustavat siis modernismia vaatimattomalla tavalla. Niitä löytyy niin kaupunkien keskustoista, lähiöstä kuin maaseudultakin. Monelle momokoti on lapsuuden koti, mummola ja nykyinen koti." Lainaus /  momokoti.fi


Katja Lindroosin kirja Momo - Koti elementissään on hurjan mielenkiintoinen. Jos et ole jo tutustunut, niin suosittelen lämpimästi! Kannattaa käydä myös kirjaan liittyvällä nettisivulla kurkkaamassa. 

Kirja tarjoaa kauniita kuvia sisustuksesta ja designista kiinnostuneelle, mutta se ei kuitenkaan ole sisustuskirja vaan enemmänkin tietokirja. Teksti valottaa elämäntyyliä ja ideologioita sotien jälkeisten vuosikymmenten rakennusten taustalla sekä nostaa esiin kunkin vuosikymmenen rakentamisen plussia ja miinuksia.


Itse en ole koskaan asunut varsinaisessa momokodissa lukuun ottamatta elämäni ihan ekoja vuosia 50-luvun rivitalossa (ja tuosta kodista en muista mitään). Viimeiset 10 vuotta olen asunut 2000-luvulla rakennetuissa pienissä kerrostaloasunnoissa, mutta tämän kirjan myötä voin sanoa, että niissäkin on ollut paljon momoa.

Tuntuu, että 60-luvun moderni on edelleen pinnalla - esimerkiksi sieltä asti asuntoihin on laitettu leveitä verholautoja, joita minullakin on ollut "ilo" katsella kodeissani. Eikö ole aika hulluakin, että vielä viisi vuosikymmentä myöhemmin asuntoihin laitetaan samanlaiset patteriputkistot ja parvekkeiden tuuletustelineet...? Sen sijaan 50-luvun omaleimainen tyyli jäi vain yhden vuosikymmenen jutuksi, samanlaisia vetimiä, tuuletusikkunoita tai kaiteita ei sen koommin ole tehty (ainakaan massatuotannossa).


Vanhempani asuvat nykyään 1950-luvun rivitalokodissa, jossa on ilahduttavan paljon alkuperäisiä kauniita yksityiskohtia tallella. Mielestäni heidän kotinsa ja koko 50-60-lukujen asuinalueensa on todella ihana! Itse asiassa heidän kotinsa on ollut myös isovanhempieni koti ja siis meidän vanha mummila (ja tietysti nyt pikku-T:n nykyinen mummila). Ja kyllä, haluaisin ehkä itsekin asua vielä joskus momokodissa.


Asuuko joku teistä momokodissa?