sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Täydellisen viikonlopun resepti

Alan olla joissain asioissa vähän kaavoihin kangistunut (siis vanha...?) ja huomaan, että viikonloppujen viettäminen suunnilleen tietyllä kaavalla on mulle tosi tärkeää. Viikonloppuihin pitää mahtua jotain tekemistä, täytyy saada jotain aikaan ja rästihommia hoidettua, mutta samalla lepoa, hengailua, kaikesta kauniista ja hömpästäkin nauttimista. 

Tämä kulunut viikonloppu oli todella ihana, siinä oli kaikki onnistumisen elementit. Ainakin...

Lepoa. Pitkät yöunet ja kolmen tunnin sunnuntaipäikkärit.

Rentoutumista. Saunassa käyminen, blogien lukeminen, musiikin kuuntelu. Meikittömät päivät ja tukka ponnarilla - en erityisemmin nauti laittautumisesta.

Herkuttelua. Pizzojen haku lauantaina ja miehen tekemä ihana ranskalaishenkinen lohikeitto sunnuntaina. Olenkohan muistanut hehkuttaa tätä aiemmin, mun mies on ihan uskomaton kokki.

Sisustamista. Siivoilua, järkkäilyä, tietysti haaveilua ja hiukan uusia ideoita (näistä en tosin vielä maininnut muulle perhelle mitään, heh).

Liikuntaa. Perjantai-illan BodyPump aloitti viikonlopun. Lauantain ja sunnuntain treeneistä vastasi 3-veen vetäminen pulkkamäen laelle kymmeniä kertoja.

Ystäviä. Käytiin pulkkailemassa kaveriperheen kanssa lauantaina ja illalla pääsin istumaan iltaa pikkusiskon ja hänen ystäviensä kanssa. He ovat niin nuoria, ihania maailmanmatkaajia. Oli tosi ihana ilta, parannettiin maailmaa ja minä hipsin kotiin nukkumaan kun nuoret suuntasivat baariin. Ai kauhea, kuulostan tosi vanhalta nyt. Pakko kyllä mainita, etten ole ollut mikään baarikärpänen edes parikymppisenä, olen tainnut aina olla hiukan kotihiiri... Tänään sunnuntaina saatiin vielä pikkusisko kyläilemään ja leikkimään, mikä on luksusta, koska hän asuu Turussa.

Nooh, kaikesta kivasta ja ihanasta ja postauksen otsikosta huolimatta viikonloppu ei nyt ihan täydellinen ollut, niin kuin ei tietysti elämä yleensäkään. Meidän pikku-T:llä oli ihan uskomaton vastustusmeininki ja vinku päällä koko viikonlopun. Onhan se tietysti loogista, että jos aurinko paistaa ulkona ja tiedossa on pulkkailua kavereiden kanssa, niin pitää huutaa "eieieiei en lähde ulos, en ikinä!" :D Joko suuren luokan uhmaa tai sitten viikon takainen korvatulehdus ei ole parantunut vieläkään... Nyt hän kuitenkin tuhisee tuolla omassa sängyssään täydellisenä, kauniina, hyväntuoksuisena, ja olen jo melkein unohtanut kaiken taistelun. Mikä on tietysti hyvä ottaen huomioon, että todennäköisesti sama jatkuu heti huomenna maanantaiaamun kunniaksi.

Täydellisyyttä olisi ollut tietysti sekin, että olisin ottanut kasapäin ihania kuvia. Ne jäivät nyt ottamatta, joten poikkeuksellisesti kuvaton postaus.

Nyt haluaisin kovasti kuulla teidän viikonlopusta! Ehdittekö nauttimaan kauniista talvisäästä?

perjantai 26. helmikuuta 2016

Arabian Uhtua

Meillä on astiakaapissa lähinnä Iittalan valkoista Teemaa ja Marimekon Siirtolapuutarha-sarjaa, juuri niitä samoja, jotka melkein jokaisen sisustusbloggaajan kaapista löytyvät. Niiden seurana on kuitenkin myös jotain vähän erilaista, nimittäin Arabian Uhtua-sarjaa suoraan 70-luvulta.


Mieheni vanhemmat ovat aikanaan keränneet perheelleen ison astiaston tästä sarjasta ja nyt kun he asustelevat kahdestaan, ei valtavalle määrälle lautasia ja kippoja ole tarvetta. Niinpä osa on päätynyt meille. Uhtua-sarjan kupit eivät oikein miellytä omaa silmää, mutta lautasista tykkään. Ne ovat kivan kokoisia arkeen ja jotenkin sympaattisen muotoisia. 


Nyt tuollaiset siniharmaat sävyt ovat tosi pinnalla. Oikeastaan Uhtua näyttää jopa trendikkäältä! Kuvissa näkyvä lusikka on muuten minun vanha, tosi ahkerassa käytössä meillä.


Tulee kyllä hyvä mieli kun voi käyttää kymmeniä vuosia vanhoja tavaroita arjessa. Ei kaiken tarvitse olla niin uudenkarheaa. Ja kaikki palaa muotiinkin ennen pitkää. Kuten tuo sininen - olisitteko vielä vuosi sitten uskoneet?

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Uutta olohuoneessa (meillä on verhot!)

Me ollaan vietetty kunnon kotiviikonloppua, pikku-T on nimittäin ollut kovassa kuumeessa. Ihan hyvin viikonloppu on silti sujunut. Olen itsekin nukkunut paljon ja on myös tullut herkuteltua ihan liikaa - liian lyhyt matka jääkaapille? Kotona olemisessa on ollut hyvätkin puolensa, saatiin nimittäin kiinnitettyä verhotangot paikoilleen ja pari muutakin pientä rästissä ollutta hommaa kuntoon.

 
Tämä verhohomma ei tosiaan syntynyt hetken mielijohteesta. Mietin tosi pitkään, haluanko edes verhoja meille. Kun muutimme tähän kotiin, tuntui verhottomuus kivan raikkaalta ja hyvältä vaihtoehdolta... itse asiassa se tuntui hyvältä melkein kaksi vuotta. Nyt tämän vuoden puolella totesin, että jep, verhottomuutta on katseltu ihan tarpeeksi kauan - ja mies oli samaa mieltä.

Mutta millaiset verhot? Aloin kartoittaa eri vaihtoehtoja ja parit verhot meillä kävivätkin sovituksessa. Liian valkoista, liian läpikuultavaa... liian jotain. Totesin, että sävyn pitää taittaa hieman kermanvaaleaan, jotta se ei tee seinää likaisen näköiseksi. Lopulta nappivalinnaksi osoittautuivat Elloksen Sara Linen -verhot.  Vaikka alun perin mietin purjerenkaita, niin kyllä nämä piilolenkkiverhot veivät kirkkaasti voiton tyylikkyydessä. Materiaali näyttää ja tuntuu pellavalta, mutta on polyesteriä, eikä rypisty. En edes silittänyt verhoja, ne on näissä kuvissa nostettu suoraan pakkauksesta tangoille. Sävy "kermanvalkoinen" näyttää ihan puhtaanvalkoiselta ikkunanpuitteita vasten.


Seuraavan pohdinnan aiheuttivat verhotangot. Halusin yhtenäisen tangon seinän päästä päähän, mikä osoittautuikin hiukan haastavaksi tehtäväksi, seinä kun on 570 cm pitkä. Toisena kriteerinä oli siro ja moderni ulkonäkö, kolmantena huomaamattomat kannakkeet, joista ei jäisi ruuveja näkyviin. Sopivat tangot löytyivät Kodin Terrasta, nämä ovat Pislan Tivoli - mallia. Ostin kaksi pitkää teleskooppitankoa ja yhdistin ne yhdeksi megapitkäksi. Eikö ole ihanan sirot kannakkeet? Olisin ehkä mieluummin valinnut mattavalkoiset tangot, mutta niitä ei ollut saatavilla ja itse asiassa nämä kiiltävät ovat kyllä tosi kauniit.

Tankojen korkeus valikoitui nyt reilusti ikkunoiden yläpuolelle, reilut kymmenen senttiä katon rajasta. Ehkä tanko olisi näyttänyt hyvältä vieläkin korkeammalla, mutta tämäkin on oikein hyvä. Ainakin omasta mielestäni tämä tangon korkeus saa huoneen näyttämään hieman aiempaa korkeammalta.


Eikä tässä vielä kaikki. Ihana, ihana valkoinen paperinarumatto saapui! Pitkäaikaisemmat seuraajat varmasti tietävätkin, että olen puuvillamattofani, erityisesti pidän puuvilla-paperinarumatoista. Olkkariin en ole vielä sellaista hankkinut, sillä mistään ei ole löytynyt näin suurta kokoa. Mutta nyt, kiitos somen ihmeellisen maailman, sellaisen löysin.


Tämä matto on kotimaisen Mattokutomo Vanhamäen valmistama ja tosiaan 2x3 metrin kokoinen. Laadusta en löydä mitään moitittavaa, todella kaunis matto. Onhan tämä valkoinen väri toki vähän arka, mutta onneksi matto on molemmin puolin samanlainen eli käännettävä. 

Tilasin maton suoraan kutomolta ja se toimitettiin kotiovelle asti. Ihan varmasti tulen vielä jatkossakin tilaamaan heiltä! Yllä olevassa kuvassa onkin yhteystiedot, jos kiinnostuit.


Ajatonta suomalaista muotoilua. <3

Ja hei arvatkaas, mikä on verhoissa hauskaa? Se, että nyt niitä vaihtamalla voi muuttaa ilmettä aika helposti! Miehen vanhemmat olivat eilen käymässä meillä ja anoppi kehui verhoja kovasti: kaunis, ajaton valinta, ei tarvitse heti olla vaihtamassa. Mies nauroi ja pyöritteli silmiään, kuulemma yllättyy, jos nämä eivät vielä tämän vuoden puolella vaihdu johonkin uuteen väriin tai kuosiin. ;) Siis mitenniin?? Minähän en koskaan vaihda mitään saati muuta mieltäni!


Mitä pidät olkkarin uusista valkoisista tulokkaista?

perjantai 19. helmikuuta 2016

Ainahan se on mielessä

... sisustaminen nimittäin. Eikä tämä kevään tulo kyllä helpota asiaa yhtään. Huomaan, että isommat ja pienemmät sisustushaaveet täyttävät pääni aiempaakin tehokkaammin ja haluaisin vain edistää kaikenlaisia ikuisuusprojekteja.


Kyllä meillä pikku hiljaa tapahtuukin. Poitsun sänkyyn sain hankittua haaveilemani Avaroomin vetskaripäiväpeiton ja uudet verhot sekä tanko odottavat ripustustaan. Ensi viikolla uuden, valkoisen paperinarumaton pitäisi saapua olkkariin. Olen jopa tarttunut maalisutiin ja hiukan maalaillut, en kuitenkaan seiniä. Toivottavasti saisin kuvattua uudistuneita nurkkia tänne blogiin nyt viikonlopun aikana.


Tuohon makkarin seinälle laivapöydän kaveriksi voisi sopia joku printti tai taulu. Mummilta perittyjä tauluja olen katsellut vähän sillä silmällä - voisikohan niistä saada uudelleen kehystyttämällä omaan makuun sopivammat? Tätä olen miettinyt kyllä aiemminkin, saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi. Taidan olla vähän rasittava näiden projektieni ja pohdintojeni kanssa... 

Pikku-T:kin sisustaa. Hän asetteli tuossa yhtenä päivänä pyykkikoria olkkariin (loogista, eikö?). Hän siirsi sitä parin millin verran kerrallaan, astui muutaman askeleen taaksepäin, kallisti päätään ja totesi: ei, ei hyvä. Ja uudestaan. :D

maanantai 15. helmikuuta 2016

Inspiraatio: Ystävän kaunis koti myynnissä

Ystävälläni on aivan mielettömän kaunis koti - ja se on nyt myynnissä. Sain luvan jakaa nämä upeat myyntikuvat, joista juuri nyt inspiroidun kovasti, vaikka olen toki tätä kaunista kotia ihaillut ihan livenäkin usein. Mutta niinhän se on, että vaikka koti olisi livenä kuinka upea, niin kyllä vain hyvän kuvaajan hyviä sisustuskuvia on aina suuri ilo katsella. Kelpaa tosiaankin myydä kotia tällaisilla kuvilla - verrattuna sellaisiin pimeisiin, ahtaisiin räpsyihin, joihin joskus (liian usein) myynti-ilmoituksissa törmää.


Ensimmäiseksi kuvaksi halusin valita tämän seesteisen makuuhuonekuvan, jossa on juuri nyt niin ajankohtaista vaaleaa turkoosia sävyä. Täydellisen rauhoittava ja samalla piristävä sävy. 


Kuten huomaatte, niin tämän kodin asukkailla on todellakin tyylitajua. Eikä kyllä yhtään sen vähempää laatutietoisuutta, koti on täynnä hienoa tekniikkaa ja keittiökin viimeisen päälle varusteltu.


En kyllä käsitä, miten ne raaskivat myydä tämän!


Yleisilme kodissa on vaalea, vaikka itse asiassa siellä ei ole yhtään valkoista seinää ja keittiökin on varsin tummanpuhuva. Valaistukseen on panostettu (niin kade noista spottivaloista!) ja hurjasti lisää valoa tuo myös kattoikkuna. Tykkään todella paljon tästä toteutuksesta, jossa kaikki seinät on maalattu lämpimän beigellä sävyllä. Houkuttaisi aika paljon tehdä vastaava toteutus myös meillä - etenkin ikkunaseinällä ikkunat oikein korostuvat.


Täytyy kyllä sanoa, että jos meidän muutosta tähän kotiin olisi hiukan enemmän aikaa, niin harkitsisin varsin vakavasti tähän kaunokaiseen tarttumista.


Myynti-ilmoitus ja kaikki kuvat löytyvät täältä (niin kauan kuin tämä nyt ylipäätään on myynnissä). Inspiroivaa maanantai-illan jatkoa!

tiistai 9. helmikuuta 2016

Kotimme seinäsävyt

Seinien maalaaminen oli meille itsestäänselvyys kun muutettiin tähän kotiin. Edellisessä asunnossamme oli kaikki seinät tapettia ja huomasin, miten ikävästi tapetoitu seinä elää ja saumat korostuvat esimerkiksi kosteuden ja lämmön mukaan (toki ehkä tapetoijassakin oli vika, olimme itse remontin tehneet ja molemmat olivat ensikertalaisia siinä hommassa). Maalatuissa seinissä on sekin hyvä puoli, että sävyn vaihtaminen on suht helppoa kun ei tarvitse ensin repiä vanhoja tapetteja pois.

Sävyjen valinta tapahtui nopealla tahdilla eräänä iltana asuntokauppoja hieroessa kun saimme tietää, että rakennusliike maalaa seinät puolestamme - jos vain pystymme päättämään sävyt heti, ennen lattialistojen asennusta. Avuksi otettiin Tikkurilan TunneVäri kylmät maanläheiset -värikartta, josta löytyy mielestäni todella monta kaunista sävyä. Ja sieltä ne meidän sävyt sitten löytyivät...


Laasti X487

Sävy Laasti valittiin talon päätyseinälle ja se korostaakin mukavasti sekä ikkunaa että pianoa. Olen itse asiassa joskus miettinyt tuon ikkunaseinän maalaamista samalla sävyllä, koska silloin valkoiset ikkunanpuitteet tulisivat aika kauniisti esiin.  Meillä oli vanhassa kodissa pianoseinä varsin beige ja mielestäni tämä viileämpi, harmaa sävy on kivalla tavalla raikas. Toki lattia oli sitten taas vanhassa kodissa tosi vaaleanviileä ja tässä tummempi sekä lämpöisempi, sekin piti ottaa huomioon.


Mielestäni Laasti tuo tukee hyvin tammilattian ja meidän huonekalujen sävyjä ja vaikka sävy on viileä, niin se ei taita liikaa siniseen. Kaikin puolin loistavasti onnistunut valinta. Alla pari kuvaa eli päivänvalossa sävy näyttää hieman erilaiselta kuin keinovalossa, jossa se on beigempi. Molemmissa mielestäni kaunis.


Sama sävy valittiin myös pojan huoneeseen, se sopii nätisti harmaan String Pocket -hyllyn seuraksi. Itse tykkään, että hylly on suht samaa sävyä kuin seinä, koska silloin esineet pääsevät päärooliin.


TakorautaY500

Halusimme olkkariin tumman seinän, mutta itse yritin ehdottaa jotain sellaista keskitummaa. Mieheni oli kuitenkin asiassa ehdoton, tarpeeksi tummaa sen olla pitää. Niinpä olkkariin valittiin tumma, hieman sinertävä Takorauta. Minulla on koko ajan ollut hieman ristiriitainen suhde tähän sävyyn, toisina päivinä rakastan ja toisina vihaan.

Mies on edelleen innoissaan, eikä anna minun maalata seinää. Ja totuushan se on, että ihan jokaikinen meillä vieraileva ihminen (pikkulapsia lukuunottamatta) pysähtyy tuon seinän nähdessään, ihailee ja kehuu. Se kerää katseet ja kiinnittää huomion. Pienenä yksityiskohtana voisin mainita sen, että meidän kodin ulko-ovi on väriltään erittäin lähellä tätä Takorautaa. Olen tykännyt muutenkin hakea sisätiloihin sävyjä ulkoa, koska koti on kuitenkin aina molempien muodostama kokonaisuus.


Inspiraatiokuvana tälle seinälle toimi muuten tämä Alvhemin kuva, aika lähelle samaa taidettiin päätyä:


Yläkerrassa halusin jatkaa samoja sävyjä ja vierashuoneen seinälle valikoitui tämä sama Takorauta. Hyvin sopii kyllä sinnekin. Näyttää muuten varsin siniseltä tässä valossa.


Kontiainen L487

Myyrän sävy oli vähän sellainen yllättävä valinta, myöskin mieheni valinta. Katseltiin kaikenlaisia harmaita, mutta sitten jotenkin tässä hieman rusehtavassa sävyssä oli vain kaikki enemmän kohdallaan. Kontiainen päätyi makkarin päätyseinän väriksi ja olen kyllä tykännyt siitä todella paljon.


Sävy taittaa viileässä päivänvalossa aavistuksen violettiin, mutta ihme kyllä, se ei ole häirinnyt minua ollenkaan. Jotenkin tosi turvallisen tunnelmallinen ja hyvä väri kaikin puolin.


Mitäs pidätte näistä seinäsävyistä? Löytyykö suosikkia? Valitsisitteko meille jotain toisin? Itseäni ehkä hieman houkuttaisi joku pehmeä beige pienen tauon jälkeen...

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Ne turkoosit tyynyt

Intoilin turkoosista tuossa pari viikkoa sitten tässä postauksessa ja tilasinkin silloin H&M:ltä nämä ihanat samettipintaiset tyynynpäälliset. Sävy on ihan täydellinen, vaalea ja hillitty turkoosi. Aluksi sijoitin tyynyt olkkariin, mutta ei, jotenkin mun on vain niin kamalan vaikeaa nähdä siellä mitään värejä. 


Nyt nämä turkoosit kaunokaiset piristävät vierashuonetta. Saa nähdä, palaavatko ne vielä jossain vaiheessa alakertaan... Tämä on kyllä kahden kerroksen hyvä puoli, yläkerrassa meillä on värejä, ja alakerrassa värikammoisen mieli lepää.

Sinistä sunnuntaita!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Tyttöjen viikonloppu ja ostokset

Sain viime viikonloppuna rakkaita ystäviä vieraakseni Tampereelle. Paljon naurua, pohdintaa elämästä ja ajan kulusta, muistoja, haaveita, elämänmuutoksia, kuulumisia. Olin varanut meille Tornihotellista 21. kerroksen huoneen, joka oli jo elämys sinänsä. Yövyin itse tässä reilun vuoden vanhassa hotellissa ensimmäistä kertaa ja tykkäsin kovasti. Erityismaininta hyvälle palvelulle sekä loistavalle aamiaistarjonnalle. 

Viikonloppumme kului melko kultturellissa hengessä. Teimme pienen kävelykierroksen keskustassa ihaillen historiallisia paikkoja, kahvit joimme ihanassa museo Milavidassa. Illalla kävimme Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa juuri ensi-iltansa saaneen näytelmän Niin kuin taivaassa. Tampere on upea ja aktiivinen teatterikaupunki, jonka tarjontaa tulee hyödynnettyä aivan liian vähän, vaikka tässä ihan lähellä asun.

Teatterin jälkeen illan kruunasi vielä illallinen August von Trappessa. Kuten teattereita, myös ihania ravintoloita Tampereella riittää ja tulee jatkuvasti lisää. Minulla on mielessäni pitkä lista testattavista paikoista, joista tämä August von Trappe oli yksi. Ihanasti sisustettu ravintola, hyvä palvelu ja maistuva ruoka, olimme tyytyväisiä. Yökerhomeininkeihin meistä ei nyt tällä kertaa ollut, piipahdus Moro Sky Barissa riitti.



Hiukan tuli shoppailtuakin. Ostin puhelimeen tyylikkäät By Malene Birgerin kuoret Cotton-liikkeestä sekä Sokokselta Vagabondin nilkkurit, jotka esiintyivätkin jo aiemmin täällä blogissa haavekollaasin puolella. Nämä Vagabondin teräväkärkiset nilkkurit ovat niin mun suosikkeja, huippumukavat jalassa ja kuitenkin niin hienostuneen malliset. Näitä tulen varmasti käyttämään todella paljon. 

Nyt näyttäisi muuten olevan hempeä puuteriroosa todella kova hitti tänä keväänä muotimaailmassa ja uskokaa tai älkää, olen vähän innostunut siitä! Voisi olla kiva yhdistää tällaiseen konjakinruskeaankin jotain haaleaa roosaa.


Olen viime aikoina miettinyt aika paljon asiakaspalvelua, ihan sen perusteetkin tuntuvat olevan monessa paikassa hieman hakusessa. Siksikin kulunut viikonloppu oli jotenkin niin ihana. Saimme loistavaa palvelua kaikkialla. Cottonin sydämellinen myyjä sai hymyn huulille pelkästään sillä, että hän tervehti jokaista liikkeeseen sisälle tulijaa sanomalla "Hei, tervetuloa!". Kuinka usein tätä sanaparia oikeasti kuulee?



Minulla on ollut ties kuinka kauan luonnoksissa postaus lempipaikoistani Tampereella. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan sen loppuun! Koska Tampere ansaitsee sen. :)