Lapsen suusta

Johtajuudesta

Poikaani kiinnostaa kovasti leikit, joissa on selkeä pomo ja ryhmän vetäjä. Hän mietti yhtenä päivänä, millaista mahtaisi olla pomo. Itse työskentelen esimiestehtävissä ja totesin, että "Ei se mitään ihmeellistä ole, ihan tavallista työtä, äitikin on pomo siellä töissä." Epäuskoinen katse. "Ai oikea pomo, sinäkö? Hmmm... Sä oot kyllä varmaan sellainen varapomo!"

Kierrätystä

Olen tunnollinen jätteiden lajittelija. Juttelemme pullojen palautuksesta ja kerron, miten tärkeää on, että kaikki tyhjät pullot ja tölkit palautetaan kauppaan eikä yhtään mene tavalliseen roskikseen. Pikku-T innostuu. "JOO! Siis kun iskä on juonut tosi paljon kaljaa ja niitä pulloja on vaan IHAN joka puolella niin mä kyllä kerään ne ja vien kauppaan." (Tällaista tilannetta ei ole koskaan ollut, mutta onhan se hyvä olla suunnitelma valmiina)

Ostoksia

Olemme kaupassa lähestymässä kassaa kun poju huutaa kovalla, kuuluvan kirkkaalla äänellään. "Äiti, me unohdettiin ottaa iskälle kaljat!"

Mut kun on asiaa

Poikamme on todella kova puhumaan ja tarinaa riittää. Usein erityisesti juuri silloin kun aikuisilla on jotain oikeaa asiaa toisilleen. Yhtenä päivänä kun yritimme jutella miehen kanssa tulevan viikon menoista, hän kulki ihan isänsä kyljen vieressä ja selitti koko ajan omaa asiaansa. Lopulta isä hermostui ja sanoi melko tiukkaan sävyyn: "Älä puhu koko ajan päälle!" Pikku-T katsoi täysin ihmeissään ja totesi: "En mä puhu päälle, mä oon täällä alhaalla ja puhun sun VARTALOLLE!"

Kaikkiruokainen herkuttelija

Keskustelemme marjoista. Totean, että Pikku-T:lle ei oikein marjat maistu, vaikka muuten kaikkiruokainen onkin. Poitsu on asiasta eri mieltä. "Siis kyllä mä tykkään ihan toooositosi paljon mansikoista. Jätskinä!"

Avaruusjutut

Kuten tiedämme, pienet pojat ovat usein kiinnostuneita avaruusjutuista. Niin myös meidän 5-vuotias. Häntä mietitytti eräänä päivänä kovasti, miten kääpiöt voivat asua avaruudessa, kun siellä on niin kylmä eikä vettäkään. Minä tietysti totesin siihen nauraen, että eihän avaruudessa mitään kääpiöitä tietenkään asu. "Miten muka! Plutohan on kääpiöplaneetta!"

Oma tyyli

Tanskalainen design iskee mun makuhermoon täysillä ja POMPdeLUXin vaatteet ovat aivan ihania. Olin varannut meille kotiin kutsut ja esittelin ennen kutsujen alkua innoissani kuvaston kauniita vaatteita Pikku-T:lle. Hän katseli kuvia ja totesi kohteliaasti: "Joo äiti, ihan kivoja, mut aivan liian harmaita."

Naisjuttuja

Olin lähdössä reissuun ja totesin, että tulee kyllä taas tosi kova ikävä. Pikku-T osoitti pihalle, jossa näkyi naapurin rouva ja lohdutti: "Kyllä me pärjätään äiti kun sä oot lomalla. Meillähän on täällä näitä toisia naisia."

Kiitollisuudesta

Olen aikamoinen kotifiilistelijä ja sanon usein ääneen, miten kiva koti meillä on. Minusta on tärkeää, että lapsi oppii arvostamaan turvallista kotia ja myös esteettisiä asioita kotona. Ilmeisesti oppi on mennyt perille kun eräänä päivänä 5-vuotias fiilisteli. "Meillä on kyllä niin ihana koti. Arvaa mikä on ihanaa meidän kotona. Meillä on niin ihana katto, siis katso miten hieno. Se on niin hyvä kun me ei ollenkaan kastuta kun sataa."

Pieni hassu viisas tyyppini.

Kuinka iso kunnia on opettaa sinulle asioita elämästä. 
Koska mikään ikinä ei ole opettanut minulle yhtä paljon.

Rakastan sinua.

Parasta just nyt

Keltaisen värin paluu sisustukseen: Joulun ajan mustavalkoisuuden jälkeen pehmeä, vaalea keltainen on taas tehnyt paluun. Tämä on vaan kyllä niin meidän kodin sävy.

Uudet treenitossut: Nämä ovat salikäytössä nyt, mutta kesällä ehkä siirrän ihan ulkokäyttöön, niin mukavat ja hyvännäköiset popot. Nikesta tykkään merkkinä tosi paljon. Asicsiin luotan tosin juoksutossuissa. Nyt onkin muuten ollut tosi hyviä juoksukelejä ja treenit kulkeneet muutenkin mukavasti.

Tulppaanit <3 Ei kaipaa selityksiä.

Supersankarit: Tilasin Deseniolta tämän coolin julisteen, se sopii tosi hyvin pikkujäbän huoneeseen. Batman nyt on aina kova, mutta viime aikoina erityisen pinnalla, nimittäin Lego Batman-elokuvaa odotetaan meillä kuumeisesti.

Hyvät kirjat ja tv-sarjat: Tämä Riikka Pulkkisen kirja oli älyttömän hyvä! Taustalla näkyvää Tommi Kinnusen kirjaa olen vähän säästellyt talvilomareissuun, joka muuten koittaa ihan pian. Suuntana Kuusamo, odotan ihan superinnolla! (Me ollaan koko perhe nyt innostuttu talvisesta ulkoilusta, ihan perinteisestä luistelusta ja pulkkailusta ja muusta, reissussa sitä varmasti pääsee harrastamaan ihan yllin kyllin.) Sykkeen uusimman tuotantokauden katsoin myös juuri läpi ja se oli taas taattua viihdettä. Suomen kauneinta kotia on tietysti tullut seurattua, mukana on ollut muutaman tutunkin ihanat kodit. Niin ja nyt voikin siirtyä odottelemaan kiinnostavinta uutuutta vähän aikaan, nimittäin keväällä alkavaa Lauri Ylösen uutta Laurin talot -sisustusohjelmaa, siitä tulee varmasti ihan huippu.

Kivaa helmikuun alkua! Olisi kiva kuulla, mikä on sulle parasta just nyt.

Viisi sääntöä sisustamiseen

Viime postauksessa vähän jo vihjailinkin, että olen suunnitellut tekeväni postausta asioista, joita olen oppinut sisustamisesta - usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihan ensin pakko sanoa, että oikeastihan sisustamisessa ei todellakaan tarvitse noudattaa mitään sääntöjä, jokainen sisustakoon kotinsa kuten hyväksi kokee. Mutta itse intohimoisena sisustusharrastajana olen huomannut, että kauniita koteja usein yhdistää muutama melko yksinkertainen niksi, joita noudattamalla olen itsekin saanut välillä aikaan ihan toimivia kokonaisuuksia. Niistä viisi suosikkiani tässä.

 1. Valitse iso matto

Liian pieni matto tekee tilasta usein sekavan ja jopa todellista pienemmän oloisen. Jos siis epäröit kahden koon kanssa, niin valitse rohkeasti se isompi. Olohuoneessa maton tulisi ylettyä kunnolla sohvan alle ja koota huonekalut kokonaisuudeksi. Meillä on 2x3-metrinen matto ja se saisi olla vielä suurempikin. Jos tykkäät matosta ruokapöydän alla, tarkista, että tuolin jalat mahtuvat maton päälle silloinkin kun pöydän ääressä istutaan. Sängyn allakin suuri matto toimii hyvin, itse ainakin olen ollut tosi tyytyväinen meidän isoon mattoon, joka korvasi pari pienempää, aina vinossa ollutta "sängynvierusmattoa" aikanaan.

2. Oikeat mittasuhteet selviävät sovittamalla

Maton koon lisäksi mittasuhteisiin kannattaa muutenkin kiinnittää huomiota. Meillä oli tähän kotiin muuttaessa vanhan kodin liian pieni sohva ja neljän hengen ruokapöytä. Kun saimme reilumman sohvan ja kunnon kokoisen ruokapöydän, koko alakerta tuntui suurenevan. Liian pienet huonekalut eivät suurenna tilaa, kuten voisi luulla - päinvastoin. Olen minimalisti ja tyhjien pintojen rakastaja, mutta pakko myöntää, että joskus enemmän on enemmän ja suurempi kaunista. 

Sisustushankinnoissa kehotan ottamaan tuotteita kotisovitukseen! Monissa verkkokaupoissa on palautusoikeus ja sisustusmyymälät antavat kokemukseni mukaan mielellään tuotteita lainaan sovitusta varten. Haaveilin aiemmin Lundian Soihtu-lattiavalaisimesta ja lopulta hain sen sovitukseen. No, liian isohan se meille oli. Suuri valaisin sai kaiken muun (mm. pianon) ympärillään näyttämään hassun kutistuneelta. Sen sijaan Soihtu-sarjan pöytävalaisin löysi paikkansa meiltä helposti, sen mittasuhteet olivat enemmän meidän nykyisen kodin tuntuiset. 

Jos olet epävarma mittasuhteista, voi apuna käyttää myös kameraa. Kuva paljastaa usein aika armottomasti, jos huonekalu tai valaisin on aivan väärän kokoinen. Ammattitaitoista sisustussuunnittelua voisin myöskin hyvin harkita käyttäväni isommissa hankinnoissa. Suunnittelijoilla on käytössään usein 3D-mallinnusohjelmia, joilla sovittaminen käy helposti ja välttyy hutiostoksilta.

3. Luo tasoeroja

Huonekalut ja kiintokalusteet muodostavat tiloihin useita tasoja. On TV-tasoa, senkkiä,  keittiön saareketta, sohvapöytää, kirjahyllyä... Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että samassa tilassa yhdistyisi eri korkuisia tasoja. Esimerkiksi puolikorkean senkin pariksi voisi sopia ihan matala TV-taso. Pianon kanssa samaan tilaan voisi yhdistää täyskorkean kirjahyllyn.Jos samassa tilassa on paljon saman korkuisia tasoja, kokonaisuudesta tulee helposti hiukan tylsä ja staattinen.

4. Kodin sisä- ja ulkotilat ovat kokonaisuus

Kauniissa kodeissa sisä- ja ulkotilat muodostavat kokonaisuuden. Kannattaa siis kurkata omaakin kotia ulkopuolelta sillä silmällä. Jos asut mielestäsi susirumassa talossa, jonka julkisivusta et halua lainata yhtäkään elementtiä sisäpuolelle, niin mieti edes talon rakennusaikakautta. Yleensä talon rakennusajan muotoilu toimii todella hyvin myös sisätiloissa, esimerkiksi huonekaluissa, valaisimissa ja jopa tekstiileissä. (Taas tullaan näihin mittasuhteisiin.)

Meidän koti on ulkopuolelta aika selkeälinjainen, selkeyttä ja kontrastejahan suosimme myös sisäpuolella. Punatiiltä meillä ei ole sisätiloissa, mutta sen sijaan olen lainannut sävyjä ulkoa. Olohuoneen Takorauta-sävyllä maalattu seinä on saman värinen kuin ulko-ovet ja ikkunanpuitteet. Kaiteen siniharmaa toistuu ruokapöydän tuoleissa ja harmaanruskea rimotuksen sävy esimerkiksi keittiössä.

5. Riko kaavaa

Oletko löytänyt oman tyylisi? Onneksi olkoon! On aika rikkoa kaavaa! ;) Jos rakastat klassikkohuonekaluja, hanki niiden kaveriksi joku uudemman muotoilun edustaja. Jos kotisi on moderni, yksikin vanha ja perinteisemmän tyylin huonekalu voi tuoda uskomattoman paljon särmää. Maalaisromanttisen kodin katseenvangitsijana voi toimia moderni design-valaisin. Mustavalkoisessa kodissa saa olla yksi värikäs huone. Ja jos kodissa on paljon kulmikkaita muotoja (kuten huoneasioissa yleensä), kokeile pyöreää mattoa, peiliä tai vaikka kaarevaa seinää. 

Ja viimeisinä vaan tärkeimpänä: unohda säännöt, pidä hauskaa, äläkä pelkää epäonnistua. Maku ja muoti muuttuu, se on varmaa. Mutta yhtä varmaa on, että jotkut yksittäiset hankinnat miellyttävät tunnearvonsa tai loistavan muotoilunsa ansiosta vielä vuosikymmentenkin päästä. Mistä hankinnasta tulee hitti ja mistä huti, se selviää kokeilemalla. Oma tavoitteeni sisustajana on, että joskus tulevaisuudessa, pitkän ajan kuluttua kodissani on eri elämänvaiheissa toteutuneita unelmia, jotka muodostavat kerroksellisen, merkityksellisen kokonaisuuden juuri meidän perheelle.

Mitä sääntöjä teillä muilla on? Nyt parhaat vinkit jakoon!

Minimalistiäiti ja lelujen säilytys

Olen jo lapsena ollut innokas siivoilija, järjestelijä ja nauttinut tyhjistä pinnoista. En tiedä mistä se into tulee (ei ainakaan geeneistä, terkkuja vaan äidille ja mummille), mutta kyllä, minä taidan olla minimalisti. Nautin runsaudesta muiden kotona, mutta omassa huushollissani haluan, että esillä on melko niukasti tavaraa.

Olen se tyyppi, jonka eteisessä roikkuu esillä vain pari takkia. Se tyyppi, jonka vaatekaappi on aina järjestyksessä ja joka säännöllisin väliajoin tuntee ahdistusta siitä, miten paljon kamaa ympärille onkaan kertynyt. Se tyyppi, joka tuntee mielihyvää ja rentouden tunnetta kun tavarat ovat omilla paikoillaan. Ja tästä päästäänkin postauksen varsinaiseen aiheeseen, sillä satun olemaan myös äiti ja vaimo, enkä asu kodissamme yksin...

Lapsen tullessa perheeseen tavaramäärä räjähtää käsiin. Ensin joka paikassa on niitä vaippoja, sittereitä, leikkikaaria ja harsoja. Harvassa kodissa on suunniteltu vaunuille ja turvakaukalolle mitään järkevää paikkaa, joten niillä voi ilahduttaa itseään päivittäin vaikka olohuoneessa. Parkettia suojaava matto syöttötuolin alla tai portit portaissa harvoin näyttävät erityisen kauniilta. Itse yritin pikku-T:n vauva-aikana löytää sisustajan silmää miellyttäviä tuotteita ja vaikka siinä suhteellisen hyvin onnistuinkin, niin myönnän, että esteetikkona nautin nyt neljävuotiaan kanssa siitä, että nämä sisustuselementit ovat historiaa.

Mutta. Lyhyen vauvatarvikeajan tilallehan on tullut jotain uutta - paljon värikkäämpää, paljon pysyvämpää. Lelut. Ja niiden säilyttäminen on varmasti ajankohtainen aihe jokaisessa lapsiperheessä, etenkin näin joulun alla kun oletettavasti määrä vain kasvaa kohta. Joten tässä postauksessa nyt muutama kuva meidän lelusäilytysratkaisuista.

Meillä leluja säilytetään suhteellisen järjestelmällisesti. Vaikuttaa siltä, että myös pikku-T nauttii siitä, että tavaroilla on omat paikkansa ja hän on itsekin tarkka lelujensa järjestyksestä. Välillä kyllä mietin, olenko liiankin innokas järjestelijä, toivottavasti lapsiraukka ei saa mitään traumoja... Ei vaan, oikeastihan meillä on kyllä leikit olkkarin lattialla suurin piirtein aina. Mutta mielestäni on kuitenkin kiva, että niille löytyy omat paikkansa silloin kun on aika lopettaa leikit.

Pikkulegot ovat tällä hetkellä se kovin juttu aivan ehdottomasti ja ennustan, että innostus niihin tulee vain kasvamaan. Tällä hetkellä meillä on kannellinen muovilaatikko Legoille. Se on ollut hyvä, koska lapsi saa laatikon itsekin hyvin kiinni ja auki, mutta näyttää siltä, että kohta joudumme vaihtamaan laatikon suurempaan. 

Pikku-T:n huoneessa on tuollainen erittäin basic Ikean hyllykkö, joka nielee sisäänsä kiitettävän paljon tavaraa. Kaappien takana on mm. piirustusvälineet. Kirjoille on melko hyvin tilaa hyllyillä, kohta täytyy varmaankin ottaa kolmas hylly käyttöön niille. Brion junarataan kuuluva parkkihalli mahtuu kätevästi yhteen lokeroon ja värikkäissä koreissa säilytetään sitten leluja.

Korien sisältö on teemoteltu niin, että junaradan osat ovat yhdessä, autot toisessa jne. Aika hyvin järjestys pysyykin, tosin autokorista löytyy myös dinosauruksia, angrybirdsejä ja mitä näitä nyt kaikkia onkaan...

Ja sitten on tämä osasto sälä, jota pienet pojat todellakin tuntuvat rakastavan. En tajua, mistä tätä "silkettä" koko ajan tuleekin lisää, mutta nämä aarteet ovat äärimmäisen rakkaita lapselleni. Kaiken maailman keräilykortteja, limaisia sisiliskoja, vararenkaita pikkuautoihin...

Toki alakerrastakin leluja löytyy. Portaiden alla on iso säilytyslaatikko, joka on Ikean lastenhuonesarjaa, mutta sopii mielestäni oikein hyvin myös muihin huoneisiin. Tällä hetkellä siellä on aika vähän tavaraa. Sainkin juuri idean siirtää lautapelit tänne... tällä hetkellä ne ovat Pikku-T:n vaatekaapissa, mutta useimmiten pelailemme kuitenkin alakerrassa.

Koska pidän mielelläni kodin tavaramäärän suhteellisen vähäisenä, niin lelujen kanssa joskus vähän turhauttaa se, miten paljon on sellaisia leluja, joilla leikitään äärimmäisen harvoin. 4-vuotias on kuitenkin vähän sellaisessa välivaiheessa, jossa silloin tällöin vauvamaisemmatkin lelut vielä inspiroivat ja kiinnostavat. Siksi olen vielä antanut niidenkin olla. Eiköhän sitten sekin aika tule kun voi siivota taaperoleluja hyvillä mielin varastoon ja saa taas mukavasti lisää säilytystilaa niille uusille kiinnostuksen kohteille.

Nyt huomaan, että olisinhan voinut myös kuvata ne sängyn alla majailevat leikkikitarat ja pehmonallekorin... Tavaraa siis riittää ja minä minimalistiäitinä yritän tulla sen kanssa toimeen. Tulenkin aika hyvin *ylpeä saavutuksistaan*. :) Meillä ainakin jo luonnostellaan joululahjatoivelistaa, joten helpotusta ei ole varsinaisesti luvassa... ja lisäksihän on sitten kokonaan osasto ulkolelujen säilytys, johon tässä osoitteessa ei valitettavasti ole mitään järkevää systeemiä.

Miten teillä säilytetään leluja? Nyt parhaat vinkit ja ideat jakoon!

Ikävä on kaunis tunne

Laitoin jonkin aikaa sitten kaikki unikaverit raidalliseen koriin. Iltaisin pikku-T aina valitsee sieltä sopivan nukkumaan mennessään. Eräänä iltana hän halusi tämän ison, valkoisen nallen. T kysyi, mistä nalle on tullut (tavaroiden alkuperä on alkanut kiinnostaa häntä). 

- Se on Kirsti-mummin vanha, minä sanoin. 

Pikku-T näytti kysyvältä. 

- Muistathan Kirsti-mummin?

Poika pudisti päätään.

Yhtäkkiä se tulvahti läpi. Kauhea ikävä Kirsti-mummia. Miten voi olla mahdollista, ettei Pikku-T muista häntä enää? Kiirehdin näyttämään heistä kahdesta otettua viimeistä valokuvaa. Kuinka T on voinut unohtaa yhden minun elämäni tärkeimmistä ihmisistä? 

Ehkä se ikävä tuli juuri siitä. Tajusin, ettei Kirsti-mummi ole minun pojalleni yksi tärkeimmistä ihmisistä, vaikka hän on ollut sitä minulle. 4-vuotiaalle hänen huoneensa virkattu peitto ja tyyny ovat vain peitto ja tyyny, minulle ne ovat kullanarvoisia muistoja mummista.

Sinä iltana lauloin Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa nyt kuuluu keijujen äänet, eikä pikku-T ehkä huomannut äänessäni mitään erikoista. Tai sitten huomasi, eihän lapsen mielessä liikutuksessa ole mitään kummallista.

Hymyilin. Oikeastaan ikävä on tosi kaunis tunne.

Kotimme seinäsävyt

Seinien maalaaminen oli meille itsestäänselvyys kun muutettiin tähän kotiin. Edellisessä asunnossamme oli kaikki seinät tapettia ja huomasin, miten ikävästi tapetoitu seinä elää ja saumat korostuvat esimerkiksi kosteuden ja lämmön mukaan (toki ehkä tapetoijassakin oli vika, olimme itse remontin tehneet ja molemmat olivat ensikertalaisia siinä hommassa). Maalatuissa seinissä on sekin hyvä puoli, että sävyn vaihtaminen on suht helppoa kun ei tarvitse ensin repiä vanhoja tapetteja pois.

Sävyjen valinta tapahtui nopealla tahdilla eräänä iltana asuntokauppoja hieroessa kun saimme tietää, että rakennusliike maalaa seinät puolestamme - jos vain pystymme päättämään sävyt heti, ennen lattialistojen asennusta. Avuksi otettiin Tikkurilan TunneVäri kylmät maanläheiset -värikartta, josta löytyy mielestäni todella monta kaunista sävyä. Ja sieltä ne meidän sävyt sitten löytyivät...

Laasti X487

Sävy Laasti valittiin talon päätyseinälle ja se korostaakin mukavasti sekä ikkunaa että pianoa. Olen itse asiassa joskus miettinyt tuon ikkunaseinän maalaamista samalla sävyllä, koska silloin valkoiset ikkunanpuitteet tulisivat aika kauniisti esiin.  Meillä oli vanhassa kodissa pianoseinä varsin beige ja mielestäni tämä viileämpi, harmaa sävy on kivalla tavalla raikas. Toki lattia oli sitten taas vanhassa kodissa tosi vaaleanviileä ja tässä tummempi sekä lämpöisempi, sekin piti ottaa huomioon.

Mielestäni Laasti tuo tukee hyvin tammilattian ja meidän huonekalujen sävyjä ja vaikka sävy on viileä, niin se ei taita liikaa siniseen. Kaikin puolin loistavasti onnistunut valinta. Alla pari kuvaa eli päivänvalossa sävy näyttää hieman erilaiselta kuin keinovalossa, jossa se on beigempi. Molemmissa mielestäni kaunis.

Sama sävy valittiin myös pojan huoneeseen, se sopii nätisti harmaan String Pocket -hyllyn seuraksi. Itse tykkään, että hylly on suht samaa sävyä kuin seinä, koska silloin esineet pääsevät päärooliin.

TakorautaY500

Halusimme olkkariin tumman seinän, mutta itse yritin ehdottaa jotain sellaista keskitummaa. Mieheni oli kuitenkin asiassa ehdoton, tarpeeksi tummaa sen olla pitää. Niinpä olkkariin valittiin tumma, hieman sinertävä Takorauta. Minulla on koko ajan ollut hieman ristiriitainen suhde tähän sävyyn, toisina päivinä rakastan ja toisina vihaan.

Mies on edelleen innoissaan, eikä anna minun maalata seinää. Ja totuushan se on, että ihan jokaikinen meillä vieraileva ihminen (pikkulapsia lukuunottamatta) pysähtyy tuon seinän nähdessään, ihailee ja kehuu. Se kerää katseet ja kiinnittää huomion. Pienenä yksityiskohtana voisin mainita sen, että meidän kodin ulko-ovi on väriltään erittäin lähellä tätä Takorautaa. Olen tykännyt muutenkin hakea sisätiloihin sävyjä ulkoa, koska koti on kuitenkin aina molempien muodostama kokonaisuus.

Inspiraatiokuvana tälle seinälle toimi muuten tämä Alvhemin kuva, aika lähelle samaa taidettiin päätyä:

Yläkerrassa halusin jatkaa samoja sävyjä ja vierashuoneen seinälle valikoitui tämä sama Takorauta. Hyvin sopii kyllä sinnekin. Näyttää muuten varsin siniseltä tässä valossa.

Kontiainen L487

Myyrän sävy oli vähän sellainen yllättävä valinta, myöskin mieheni valinta. Katseltiin kaikenlaisia harmaita, mutta sitten jotenkin tässä hieman rusehtavassa sävyssä oli vain kaikki enemmän kohdallaan. Kontiainen päätyi makkarin päätyseinän väriksi ja olen kyllä tykännyt siitä todella paljon.

Sävy taittaa viileässä päivänvalossa aavistuksen violettiin, mutta ihme kyllä, se ei ole häirinnyt minua ollenkaan. Jotenkin tosi turvallisen tunnelmallinen ja hyvä väri kaikin puolin.

Mitäs pidätte näistä seinäsävyistä? Löytyykö suosikkia? Valitsisitteko meille jotain toisin? Itseäni ehkä hieman houkuttaisi joku pehmeä beige pienen tauon jälkeen...

Sateenkaaren inspiroimaa

Luin äsken pikku-T:lle iltasadun pienestä Topi-koirasta, joka maalasi kotinsa eri väreillä. Lopuksi edessä oli ongelma. Ulko-ovi oli vielä maalamatta, mutta kaikkia värejä oli vain pieni tilkka jäljellä. Topi ratkaisi haasteen maalamalla oven raidalliseksi, sateenkaaren väriseksi. Pikku-T huokaili ihastuneena. Minä rakastan sateenkaaren värejä!

T:n huone on varsin värikäs. Esillä on kirjoja, leluja, tärkeitä tavaroita, raidallinen matto, oranssi lampunvarjostin, autolakanat sekä minun mummini virkkaama iso, värikäs torkkupeitto paraatipaikalla. Käperryn siihen aina iltasatua lukiessani. Mummi virkkasi tämän ihan viimeisinä käsitöinään ennen kuolemaansa ja uskon, että periaate on ollut vähän sama kuin Topi-koiralla - peittoon on varmasti käytetty kaikki jämälangat. Mummilla oli kuitenkin mieletön silmä sävyille, eikä peitto ole väri-ilotulituksestaan huolimatta levoton vaan eri sävymaailmat liukuvat kauniisti ruudusta toiseen.

Viihdyn pikku-T:n huoneessa kyllä hyvin ja vaikka en koko kotia haluaisikaan näin värikkääksi, niin onhan se onni, että löytyy yksi tällainen väriterapianurkkaus meiltäkin. Ja vielä lisäksi saa mummin käsityöterapiaa. Uskon, että hän olisi iloinen, jos tietäisi peiton päätyneen meille, päivittäiseen käyttöön. Vaikka ehkä häntä vähän kismittäisikin. Miten sie nyt tuollaisen helpon työn otit, niiden kaikkien taidokkaiden joukosta...

Joululoman päättyessä

Täällä vietetään joululoman viimeistä päivää. Ihana tunne kun on saanut nollattua ajatuksia työasioista, tuntuu tosi kivalta palata taas sorvin ääreen. Poju jatkaa vielä lomailua muutaman päivän, hän lähti juuri intoa puhkuen mummin ja papan matkaan Poriin. Pikku-T on ollut siellä hoidossa niin pienestä pitäen, että mummila on kuin toinen koti, tai oikeastaan vielä astetta hauskempi sellainen. 

Joululomalla on puuhasteltu jonkin verran kotijuttujen parissa. Mieheni toteutti haaveensa ja hankki sähkörummut, joten niille tehtiin tilaa vierashuoneeseen. Sen seurauksena pieni puhuri puhalteli läpi koko yläkerran ja nyt olisi pari juttua vailla uutta kotia... 

Saimme myöskin aikaiseksi hakea varastosta minun vanhan Muuramen sänkyni pojan huoneeseen. T on nukkunut tähän asti pinnasängyssä, joten jo oli aikakin. Hän on kovin tohkeissaan uudesta isosta sängystään ja minä ihailen sen ajatonta muotoilua - 80-luvulla hankittu sänky on kuin uusi. Klassikot kestävät käyttöä ja aikaa, niihin kun aina malttaisikin sisustuksessa säästää ja panostaa.

Juuri nyt itsellä on vahvasti sellainen vähemmän on enemmän - tunne. Taitaa liittyä tähän uuteen vuoteen ja hiljalleen maahan leijailevaan lumipeitteeseen. Haluan luopua kaikesta huonolaatuisesta sinne päin -tavarasta ja keskittyä pitkäikäisiin, laadukkaisiin asioihin. Sen yritän pitää tiukasti mielessä nyt kun suuntaamme miehen kanssa pienelle alennusmyyntikierrokselle. Joko te olette tehneet alehankintoja? Minä en vielä yhtäkään... katsotaan, löytyykö jotain tänään. Olen ihan tyytyväinen, vaikka ei löytyisikään.

Junaleikki

Kerrankin pikku-T antoi minun kuvata hetken leikkejään. Lapsi leikkiensä keskellä on niin kaunis näky, joten kuvista tuli tietysti ihania. Poju on kyllä usein todella lumoutunut leikkeihinsä ja niissä on ihan uskomattomia juonenkäänteitä. Leikkien lomassa huomaa, miten kohisten sanavarasto ja vuorovaikutustaidot kehittyvät kun lapsi tietysti testaa kaikkia uusia sanontoja ja ratkaisee erilaisia hahmojensa tilanteita. "Ei hätää kuomaseni, riennän auttamaan! Pelko pois, yhteistyöllä kaikki onnistuu!" 

Aika usein leikkien lomassa nousee itselle liikutuksen kyynel silmäkulmaan - ihan siksikin, että toivoisi kaikkien lasten voivan keskittyä leikkimiseen. T:kin sen tietää. "Lasten pitää vaan leikkiä ja leikkiä. Ei ne ehdi aina kaikkea muuta."