Sateenkaaren inspiroimaa

Luin äsken pikku-T:lle iltasadun pienestä Topi-koirasta, joka maalasi kotinsa eri väreillä. Lopuksi edessä oli ongelma. Ulko-ovi oli vielä maalamatta, mutta kaikkia värejä oli vain pieni tilkka jäljellä. Topi ratkaisi haasteen maalamalla oven raidalliseksi, sateenkaaren väriseksi. Pikku-T huokaili ihastuneena. Minä rakastan sateenkaaren värejä!

T:n huone on varsin värikäs. Esillä on kirjoja, leluja, tärkeitä tavaroita, raidallinen matto, oranssi lampunvarjostin, autolakanat sekä minun mummini virkkaama iso, värikäs torkkupeitto paraatipaikalla. Käperryn siihen aina iltasatua lukiessani. Mummi virkkasi tämän ihan viimeisinä käsitöinään ennen kuolemaansa ja uskon, että periaate on ollut vähän sama kuin Topi-koiralla - peittoon on varmasti käytetty kaikki jämälangat. Mummilla oli kuitenkin mieletön silmä sävyille, eikä peitto ole väri-ilotulituksestaan huolimatta levoton vaan eri sävymaailmat liukuvat kauniisti ruudusta toiseen.

Viihdyn pikku-T:n huoneessa kyllä hyvin ja vaikka en koko kotia haluaisikaan näin värikkääksi, niin onhan se onni, että löytyy yksi tällainen väriterapianurkkaus meiltäkin. Ja vielä lisäksi saa mummin käsityöterapiaa. Uskon, että hän olisi iloinen, jos tietäisi peiton päätyneen meille, päivittäiseen käyttöön. Vaikka ehkä häntä vähän kismittäisikin. Miten sie nyt tuollaisen helpon työn otit, niiden kaikkien taidokkaiden joukosta...