Lounasvieraita

Meillä on käynyt viime aikoina paljon vieraita, niin kahvittelemassa kuin syömässäkin. Tykkään tosi paljon laittaa ruokaa isommalle porukalle. Varmaan tämä juontaa juurensa jotenkin omasta lapsuudesta, meillä kun aina syötiin isolla kokoonpanolla. Kaikki lapsuudenystävät varmasti muistavat, että meillä ei pystynyt kieltäytymään ruokailusta, kaverit saivat harvemmin lähteä tyhjin vatsoin kotiin.

Eilisiltä kahvitteluvierailta sain ihanat tulppaanit. En osaa ollenkaan sisustaa pinkillä värillä (en myöskään pukeutua siihen), mutta älyttömän hyvinhän tuo sävy näköjään sopii meidän kotiin! Ehkä joskus pitää repäistä ja hankkia jotain muutakin pinkkiä kuin kukkia. Voisi tehdä hyvää ajatella vähän laatikon ulkopuolelta. En olisi itse tarttunut kaupassa edes tämän väriseen kukkakimppuun, niin urautunut sitä näköjään on tiettyihin sävyihin.

Värikäs pannunalunenkin on aivan ihana, eikö? Ja sekin on lahjaksi saatu (kiitos vain äiti)! Olisin varmasti itse ohittanut sen, valinnut ehkä jotain harmaa-valkoista. Huh, onneksi on lähipiiriläisiä, jotka muistuttavat, että värejäkin saa käyttää!

Siskoni reissasi muuten juuri pari viikkoa Kuubassa ja sai siellä tilaisuuden vierailla paikallisten kodeissa. Kuulemma niiden väripläjäysten jälkeen tuntui aika ankealta palata Suomeen, valkoisten ja harmaiden seinien luvattuun maahan.

Eriparituolit viihtyvät ruokapöydän ympärillä edelleen. Odotan kuumeisesti loppujen Visu-tuolien saapumista! Ja olen päivä päivältä tyytyväisempi tuolivalintaani. Pitäisikin laittaa nuo vanhat valkoiset piakkoin myyntiin. Halvalla lähtee, jos joku tietää mahdollisia kiinnostuneita siistien ja hyväkuntoisten tuolien uusiksi omistajiksi.

Meidän eteisestä on puuttunut laskutila, on kurjaa kun vieraat joutuvat jättämään laukkunsa lattialle. Nyt laitoin Artekin ritiläpenkin heti sisääntulon tuntumaan ja se on kyllä tosi käytännöllinen tuossa, tarpeeksi tukeva kenkien laittoa varten tai vaikkapa kauppakasseille. Taitaa jäädäkin eteiseen! Hiukan ahdashan tuo väli nyt on, jossain vaiheessa voisi hankkia kapeammankin penkin, jos sopiva tulee vastaan. Ajattelin myös, että penkin yläpuolelle sopisi hyvin jokin kaunis naulakko. Olenko tosi tylsä, jos hankin pari Muuton Dots-ripustinta siihen?

Ritiläpenkin säleiköt sopivat aika hauskasti yhteen Pappelinan maton kanssa, tykkään tällaisista symmetrisistä rytmeistä sisustuksessa.

Olen ihan koukussa basilikaan, jonka seurana pitää aina olla hiukan valkosipulia, ja tietysti oliiviöljyä. Tämä kolmikko toimii pastakastikkeena ihan sellaisenaankin, itse asiassa tykkään eniten tosi yksinkertaisista pastoista.

Huh, nyt on maha todella täynnä! Pari tuntia aikaa sulatella ennen jumppaa. Ajattelin vetää tänään selkäpainotteisen treenin yhdistelmällä Kahvakuula 30 min. + Vatsa-selkä 30 min. Sunnuntai on erinomainen treenipäivä.

Ja hei, eihän kukaan itseään kunnioittava sisustusbloggaaja voi olla julkaisematta sataa tulppaanikuvaa tammi-helmikuussa? ;)

Translation: I love the fresh tulips and my new dining chairs. On sundays it's pure luxury to cook for friends. The more the merrier.

Uusi haaste: Näkymä ulko-ovelta

Eteinen on kodin käyntikortti, sanotaan. Ja onhan se omallekin väelle tärkeää, millainen näkymä on ensimmäisenä vastassa kotiin saapuessa.

Meillä sisääntulo on avara ja valoisa. Heti ulko-ovelta astutaan tuulikaappiin, jossa on avonaulakko ja korkeassa kaapissa tilaa pipoille, hanskoille sekä avaimille. Tuulikaapin jälkeen astutaan eteiseen, josta on käynti kodinhoitohuoneeseen ja wc-tilaan vasemmalla puolella sekä keittiöön oikealla puolella. Eteisemme on hieman hankalan mallinen, sillä sinne ei oikein mahdu mitään lipastoa tai muuta laskutilaa. Pidän kuitenkin siitä, että liukuovikaapistot ovat suuret ja nielevät sisäänsä valtavan määrän tavaraa. Myös laattalattia on ihan huippukäytännöllinen ja kaunis.

Minua kiinnostaisi kurkistaa teidän kotiintulonäkymiinne, joten aloitin pienen haasteen tästä aiheesta. Kuvaa siis kotisi näkymä ulko-ovelta sisälle päin ja jaa se meille muille sekä haasta mukaan kolme bloggaajaa! Itse heitän haasteen seuraaville ihanille blogeille, nappaatteko kopin?

Style: Casual

Modernisti Kodikas

Muoti mielessä

Meidän eteinen

Meillä on toimiva eteinen, paljon isompi kuin vanhassa kodissa. Jo pelkästään se tuo lisätilaa, että asunnon ulkopuolella on varasto, jossa rattaita säilytetään - vanhassa kodissa kun ne aina tukkivat koko eteisen. Tässä nykyisessä eteisessä on reilun kokoinen liukuovikaapisto, joka kätkee sisäänsä paljon kenkiä, takkeja, joogamattoja ja sen sellaista. Tuulikaapissa on lisäksi naulakko ja pieni kaappi, jossa säilytetään asusteita. Olisi kyllä mukavaa, jos tähän tilaan mahtuisi vielä jokin lipasto tai penkki, mutta nykyiselläänkin kokonaisuus toimii ihan hyvin.

Eteisen lattia on helppohoitoista laattaa, sama materiaali jatkuu myös keittiön puolelle. Keittiö jää tuonne peiliovien toiselle puolelle ja nuo kaksi ovea oikealla puolestaan vievät WC:hen sekä kodinhoitohuoneeseen. Meillä on siis tässä eteisen yhteydessä ihan erillinen kodinhoitohuone kuraralleineen ja mikä parasta, kyseisen huoneen läpi ei ole kulkua minnekään. Olen tykännyt tästä ratkaisusta ihan hurjasti!

Emme ehtineet vaikuttaa laattamateriaaliin, mutta täytyy sanoa, etten olisi parempaa osannut valita. Todella kiva lämpöisen harmaa sävy ja himmeä kiilto. Niin ja siis mainitsinhan sen helppohoitoisuuden jo? ;)

Huomenna on pikku-T:n viimeinen päivähoitopäivä ennen kesälomaa. Ja mitkäs muutkaan ne siellä eteisessä odottavat kuin kuravaatteet...?

Periaatteessa olen vähän sitä mieltä, että säästä on turha puhua, kun ei se puhumalla kuitenkaan muuksi muutu. Mutta nyt täytyy kyllä myöntää, että kesäloman voisi aloittaa toisenlaisissakin merkeissä, eiköhän näitä kurahousuja ehditty pukea ihan tarpeeksi talven mittaan. Istun tällä hetkellä yläkerrassa ja kuuntelen kun rankkasade hakkaa kattoa. Taidankin hipsiä peiton alle kuuntelemaan tätä ääntä, ihan parasta unimusiikkia. Ja toivotaan vähemmän märkiä kelejä ensi viikolle!

P.S. Molo Kidsin "tuulipuku" on ihan huippu tällaiseen sateiseen kesään. Kevyempi kuin kuoripuku, mutta kuitenkin täysin tuulen- ja vedenpitävä sekä hengittävä. Ja ihanan värikäs tietenkin. Suositteluni!

Kodin lemppareita

Ensinnäkin pahoittelut, nämä kuvat on nähty ennenkin täällä blogissa. Mutta ei kai se niin vaarallista ole, ehkäpä joku uudempi lukija ei ole näitä aiemmin nähnyt. Näissä kuvissa näkyy nimittäin osa mun sisustuslemppareista. Kauniita valaisimia, 6-vuotiaana saamani piano, mummulasta peritty "laivapöytä", valmistujaislahjaksi saatu Artekin ritiläpenkki alias maisterinpenkki, ensimmäisen vakityöpaikan ekasta palkasta hankittu Muuramen lipasto, häälahjaksi saatuja koriste-esineitä, miehen siskon tekemää taidetta... juttuja, joista emme luovu ikinä ja joihin liittyy ihania muistoja.

Ajattelen sisustamista niin, että  se saa muodostua pikku hiljaa, ajan kuluessa. Toivon, että vuosikymmenten päästä meillä on edelleen nämä rakkaat lempparit käytössä ja lisäksi monia muita vuosien varrella toteutuneita haaveita. Yritän ajatella tätä näkökulmaa kun tekee mieli uudistaa sisustusta, ettei olisi niin kiire aina saada jotain uutta ja mennä trendien mukaan. Toki ostan halvempaa ja kertakäyttöisempääkin, eihän aina ole mahdollisuutta miettiä vuosikausia ja panostaa. Muotivirtauksissakin on kiva pienissä määrin olla mukana. Mutta haluan enimmäkseen hankkia ajatonta ja kestävää designia, niitä loppuelämän juttuja, pikku hiljaa. Enkä nyt tarkoita designilla pelkästään tunnettuja ja kalliita merkkejä vaan ylipäätään kaunista ja kestävää, hyvää toimivaa muotoilua. (Tähän liittyen, esimerkiksi nuo Iskun kopiotuolit joutavat jollain aikavälillä vaihtoon.) Lähipiiristä löytyy käsistään taitavaa väkeä ja heidän tekemiään juttuja toivoisin meille lisääkin.

Pian näette uuden ruokapöytämme, olen varma että se pääsee kodin pitkäikäisten suosikkien joukkoon.

Iloista sunnuntaita!

Eteisessä

Ei varmaan tule suurena yllätyksenä, että meidän minikodin eteinenkin on pieni. Laskin tuossa päivänä eräänä, että eteisessämme oli kahdeksan paria miehen popoja, neljät minun ja kolmet pikku-T:n kengät. Joskus seurusteluaikoina mieheni kulki kesät talvet Adidaksen Superstareissa (talvella varpaat palelivat ja kesällä hikosivat), kauas on tultu siis niistä ajoista...

 

Hankittiin kenkäkaaosta taltuttamaan kenkäkaappi kun Ikeasta sattui löytymään sopivan kapoinen malli Skär. Pistorasioiden takia kaappi jouduttiin sijoittamaan vähän epäsymmetrisesti tuohon vasemmalle puolelle seinäkaistaletta, mutta oikeastaan ihan kivankin näköinen noin. Hyvin tuonne kyllä kenkäpareja uppoaa ja tietysti siellä voisi säilyttää mitä tahansa muutakin.

 

Kaivoin viime syksynä ostetut Wondersin ihanat nilkkurit taas laatikostaan, siltä varalta että syyskenkäfiilis yllättää. Uusi Marimekon ruskea Mini Matkuri on sävynsä puolesta perfect match noihin kenkiin. Hassua miten nämä asusteet sopivatkin niin hyvin sisustukseen, ei silti varmaan tullut yllätyksenä... Yleensä kun naisen vaate- ja sisustusmaku menevät aika hyvin yksiin. Minulla molemmissa tyyli taitaa olla suht pelkistetty, ajaton, pehmeä, ehkä vähän modernikin muttei kovin trendikäs.

Alla vielä näkymää ulko-ovelta päin. Vasemmalle puolelle jäävät peiliovelliset kaapit, joissa säilytetään ajankohtaisia ulkovaatteita. Asusteille löytyy paikkansa lipaston laatikoista. Ei siis todellakaan mitkään ruhtinaalliset eteistilat meillä, mutta tuleepahan pidettyä esillä vain tarpeellinen. ;)

Sisustuksen TOP 5

Seuraan aika monia sisustuspainotteisia blogeja ja yhdessä jos toisessakin (esim. White & Fresh) on viime aikoina pyörinyt kiva haaste, jossa kootaan yhteen oman sisustustyylin TOP 5. Olen ilolla lukenut muiden postauksia, ja niistä inspiroituneena halusin tietysti kantaa omankin korteni kekoon. Tässä siis zubi's cornerin kärkiviisikko sisustuksen saralla! 

Vaalea sävymaailma maustettuna puun sävyillä - vaalea yleisilme on ajaton ja helppo, kaunis ja kotoisa. Ei yhtään tylsä, jos minulta kysytään! Liika kliinisyys vältetään pehmeillä tekstiileillä kuten pellavaverhoilla. Kotona täytyy mielestäni olla lämpöä ja mikäs sitä toisi paremmin kuin kauniit puumateriaalit. Tykkään myös sekoitella eri puulajeja keskenään, tällä hetkellä tammi ja koivu ovat mieluisimpia. Haaveilen muun muassa vanhasta puisesta astiakaapista, ehkä seuraavaan suurempaan kotiin...

Monia minulle mieleisiä sisustusjuttuja yhdistää skandinaavinen muotoilu: materiaalien ja värien käyttö, kuosit, selkeys ja ajattomuus. Toiveena olisi vielä joskus päästä Tanskaan kiertelemään sisustusmyymälöitä oikein ajan kanssa.

Olen aika heikkona valaisimiin. Kiertelen tosi usein valaisinosastoilla ihan vain katselemassa ja kasvattamassa lamppuhaavelistaani. Valaisimia saa olla mielestäni aika paljon, useat pienemmät valonlähteet luovat kivan kokonaisuuden verrattuna yhteen yleisvalaisimeen. Valaisin onkin usein tilassa se piste iin päälle!

Koti ei olisi koti ilman tavaroita, joilla on tarina. Ovat ne sitten mummolasta perittyjä huonekaluja, omasta lapsuudesta muistuttavia tavaroita, matkamuistoja, lahjoja tai pitkään toteutumistaan odottaneita haavehankintoja... Niistä syntyy se juuri oma kokonaisuus!

Edellä mainittujen lisäksi on pakko nostaa esille käytännöllisyys. Tykkään pitää esillä suhteellisen rajatusti tavaraa. Kaikella pitää olla jokin käyttötarkoitus ja varsinaisia koriste-esineitä käytän niukasti. Tekstiilien ja pintojen pitää olla helposti pestäviä ja huollettavia - olen todennut, että nykyisen kodin parhaimpia juttuja on superhelppohoitoinen, mutta hyvännäköinen, laminaattilattia. Haavekodissani kaikki huonekalut ja muut sisustustavarat olisivat todella pitkäikäisiä ja laadukkaita. Inhoan sitä, jos koko ajan tarvitsee varoa likaantumista tai jonkin hajoamista! Siksi haluaisinkin meille esimerkiksi uuden sohvan, koska nykyinen on sellainen, että sitä saa olla jatkuvasti pöyhimässä, nyppimässä ja pyyhkimässä.

Voisin lahjoittaa haasteen eteenpäin seuraaville kivoille blogeille:

Scarlet's memories

Esmeralda's blog

Turun Tilda

Lähdettekö mukaan?

P.S. Hehheh, kävi sitten ilmi, että Esmeralda on aloittanut tämän haasteen aikanaan, eli ympyrä taisi sulkeutua.

Onnelliset kotona

Huomasin, että joku on eksynyt blogiini hakusanalla onnellinen ihminen. En tiedä, löysikö hakija etsimäänsä täältä, mutta ainakin hän sai minut miettimään asiaa. Olenko onnellinen ja mitä onneen vaaditaan?

Näin äitiyslomalla aikaa tulee vietettyä todella paljon näiden samojen seinien sisällä. Melkoinen muutos verrattuna viime vuosiin kun töissä ja vapaalla on tullut oltua melkoisessa pyörityksessä. Vaikka kotielämästä ja uudesta rauhallisemmasta rytmistä pidänkin, niin huomaan, että jo nyt olen hieman levoton - ajatukset alkavat eksyä tuleviin haasteisiin. Millaisiin töihin haluaisin palata ja mitä saavuttaa työelämässä, mitäköhän poikamme tulee harrastamaan isompana, missä vaiheessa tarvitsemme isomman asunnon ja millainen se sitten olisi, milloin sitä seuraavan kerran pääsee jonnekin kaukomatkalle... Samaan aikaan vauva-aika viilettää ohi silmien edessä eikä saisi unohtaa sitä, että tärkein on tässä ja nyt. Pysähtyminen, pienen ihmisen ihaileminen, hetkestä (vaikkakin joskus raskaasta sellaisesta) kiinni pitäminen.

Onnellisuus on varmasti pitkälti hetkestä nauttimista ja pysähtymistä ja vauva on mitä parhain kaveri siihen puuhaan! Arjen pienistä asioista iloitsee jotenkin eri tavalla kuin ennen. Vai kuinka monta kertaa aiemmin on tullut suorastaan riemuittua siitä, että kauppareissu on sujunut ilman huutoa? Tai siitä, että saa satunnaisesti nukkua viisi tuntia putkeen? Tai siitä, että kun itse hymyilee, toinen hymyilee takaisin? Päiväunet vauva masun päällä on ehkä parasta, mitä juuri nyt voin kuvitella. Tuhiseva, lämmin (meidän kuumakallen tapauksessa jopa hikinen) tyyppi haluaa olla sylissä helliteltävänä paljon ja siinä samalla toki äitikin saa ison annostuksen läheisyyttä.

Kosketus, hymy, silmiin katsominen...

Ei kai onneen muuta tarvita?

(Ehkä pienet pulskat varpaat.)