lauantai 18. toukokuuta 2013

Lentoon lähdössä

Juups, sellainen on todellakin fiilis. Tuhat hoidettavaa asiaa vielä ennen kuin starttaamme odotetulle ihanaiselle lomalle! Minun oli tarkoitus kirjoitella enemmänkin reissuvalmisteluista, kesävaatteista ja kaikenlaisesta, mutta aika lentää niin siivillä, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt. Tässä niiden sijaan muutamia kuvia viikon varrelta.

Soittoharjoituksia

Odotellaan bussia

Ajoneuvot parkkipaikalla

Tärkeimmät mukaan matkalle

Me raitapaidat muskarin kevätjuhlassa

Vanhempieni ihana Ringo-koira

Kirjastosta löytyi pari hyvän oloista matkaopasta

Sen verran pakkailuista, että eiköhän mukaan lähtevällä tavaramäärällä (2x20 kg matkalaukut + käsimatkatavarat + matkarattaat) suurinpiirtein hengissä selvitä. ;) Vaatteita ei tarvitse olla valtavia kasoja, koska talossamme on pyykinpesukone. Sitä paitsi Espanjassahan on i-ha-ni-a vaatekauppoja! 

Päätimme, että soseita ja vaippoja otamme vain muutamien ekojen päivien tarpeisiin, puurohiutaleita sitten vähän enemmän, koska niitä ei ehkä Espanjasta saa. Meillä on koko matkan ajan vuokra-autot käytössämme ja pääsemmekin varmasti suht helposti isompiin marketteihin ostoksille. Lento jännittää, eikä vähiten siksi, että T on taas nuhassa ja kävimme korvakontrollissa eilen, eivätkä ne pirulaiset ole kokonaan parantuneet. Antibioottikuuri lähtee matkaan mukaan ja tarkkaillaan tilannetta. Itse olen lentänyt pari kertaa flunssaisena ja se on kyllä piinallista, joten pienen vointi vähän huolettaa.

Tämä blogi hiljenee nyt ja palailen linjoille kesäkuussa.  
Oikein ihanaa heleän vihreää toukokuuta teille kaikille!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Synttärit

Nyt viimein niitä yli viikon takaisia synttärikuvia! Meillä pidettiin siis pienet 1-vuotiskemut vähän etuajassa ja kaikki meni tosi mukavasti. Ajoitus meni ihan nappiin, poika oli juuri ehtinyt nukkua parin tunnin päiväunet ennen pippaloiden alkamista. Pieni sankari olikin ihan elementissään ja sai kivoja (varsin poikamaisia) lahjoja - tosin lempparilelu Paavo Paloauto nyt sattuu olemaan niin ihana, että se on toistaiseksi vienyt voiton uutuuksista. Mutta eiköhän niidenkin aika vielä koita.


Tarjoiluina meillä oli rentoa meininkiä: pizzaa, mokkapaloja, dippikasviksia sekä tietysti kakku. Toimivat hyvin, kun koko porukka ei mahtunut ruokapöydän ääreen täällä meidän pienissä tiloissa. Serkkuni piti taiteilla meille Myyrä-kakku, mutta aikataulut eivät osuneet ihan yksiin ja kakkuna oli leipomon valmis futiskakku. Mutta me keksittiin laittaa siihen koristeeksi Myyrä-magneetti, joten kakku oli täydellinen pienelle Myyrä-fanille. :) Viirit löysivät paikkansa olohuoneen ikkunalta, missä ne näyttivät minusta tosi kivoilta. 


Tässä vielä yhteiskuva päivän aikana saaduista lahjoista. Neulesetti on mummuni käsialaa, hän on tehnyt sen 50-luvun käsityölehden ohjeella ja samanlainen asu on aikanaan ollut isälläni. Aika mahtavaa vai mitä? Kokokin on T:lle sopivan reilu niin, että on varmaan vielä ensi talvenakin hyvä. Voisinkin ottaa tuosta käsityölehdestä kuvia seuraavaksi kun käyn mummulassa, tosi mainioita ohjeita ja pikku mallilapsia. Tuolloin 50-luvulla tosiaan tehtiin melkein kaikki lastenvaatteet itse ja kuulemma hyviä ohjeita kerättiin ja kierrätettiin varmaan vähän samaan tapaan kuin nykyään jotain välikausivaatevinkkejä.


Kaiken kaikkiaan oikein kivat ekat synttärit, kiitos kaikille teille jotka pääsitte tulemaan!

P.S. Olen tähän asti kirjoitellut touhuista lapsen kanssa tunnisteella vauvelämää, mutta nyt pitäisi varmaan keksiä joku uusi tunniste tämän vauvavuoden jälkeiselle ajalle. Olisiko ihan simppelisti lapsen kanssa hyvä? En jostain syystä oikein pidä taapero-sanasta, joten sitä en haluaisi käyttää.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Bleiseri asussa ja valoa keittiössä

Olin tänään eräässä juhlassa, johon piti pukeutua vähän edustavammin. Päälleni valikoitui aika varman päälle kotelomekko, joka on Marimekon ja H&M:n yhteistyömallistosta (muistaako joku vielä sellaista, aikas monen vuoden takaa?). Tuossa on jämäkkä puuvillamateriaali ja rennot taskut sekä yksi suosikkikuoseistani Marimekolta.


Mekon seurana oli ensimmäistä kertaa käytössä vähän aikaa sitten H&M:ltä ostamani jakku. En tosiaan, kuten olen ennenkin maininnut, ole mitään bleiserityyppiä, mutta tämä tuntui sopivan erilaiselta. Malli on kaulukseton ja kiinnityksetön sekä hihat vajaamittaiset, siis kokonaisuus sopivan neuletakkimainen. Täytyy sanoa, että viihdyin bleiserissä todella hyvin, pitää rohkaistua pukemaan se myös ihan farkkujen kanssa. Harkitsen kyllä jonkinlaisten hakaskiinnityksen lisäämistä tuohon... Samaa mallia oli saatavana myös luonnonvalkoisena ja sekin oli tosi ihana, harmi vain ettei kokoja ollut jäljellä. No onneksi sain sentään tämän mustan kotiutettua, sillä kyllähän se niin on, että joka naisen vaatekaapista pitää ainakin yksi suht ajaton bleiseri löytyä. Mitäs te sanotte asusta, menikö liian tätityyliin? ;)

Ihanaa, miten valoisia nämä kevätillat kesäillat ovat! Jopa vähän kulahtanut keittiömmekin näytti tänään toukokuun illassa ihan suhteellisen viihtyisältä.


Toukokuu on kyllä yksi ehdottomista suosikkivuodenajoistani, niin kaunista, raikasta ja koko kesä edessä. Hääpäivämme valikoitui toukokuulle juuri siksi, että tykkäämme niin paljon tästä alkukesän tunnelmasta. Se oli sitten täysin onnellista sattumaa, että myös pieni poikamme syntyi samassa kuussa. Tavallaan hassua, että juuri nyt lähdemme pariksi viikoksi ulkomaille, mutta onhan se vain mahtavaa päästä pitkästä aikaa reissuun!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Letillä

Kaksossisko letitti hiukseni sunnuntaina ihanasti. Tämän parempaa kampausta ei voi otsiksen kasvattelija toivoa! Kesäinen, rento, mukava. Tykkään siitä, että hiukset ovat poissa kasvoilta eikä tuuli tuiverra niitä joka suuntaan. Vaikka varmaan otsatukka sopiikin mulle sinänsä ihan hyvin, niin en kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä viihdy siinä tunteessa, jonka otsalla roikkuva hiusosio saa aikaan.


Paavo the Paloauto on saanut ajella tänään aika paljon kylppärissä, sillä minä olen päättänyt harjoitella, harjoitella, harjoitella - ja lopulta oppia itsekin tekemään tuollaisen. Olen siis ihan täysin onneton kampausten tekijä ja toistaiseksi luomukseni ovatkin muistuttaneet enemmän jotain uskomatonta umpisolmua kuin lettiä... noh, ehkä mä vielä opin. :)

maanantai 13. toukokuuta 2013

Vuosi äitinä


Vietin eilen elämäni ensimmäistä äitienpäivää äitinä. Päivä oli mukava, vietin sen läheisten parissa ja lahjaksi sain tosi mieluisan jutun, nimittäin lahjakortin kauneushoitolaan. Viikon kuluttua tulee täyteen kokonainen vuosi siitä kun minusta tuli äiti, joten äitienpäivään liittyi omalta osaltani aika paljon muistoja ja pohdintaa kuluneesta vuodesta. Tämä toukokuu on muutenkin ollut jatkuvaa flashbackia kaikesta synnytykseen ja vauva-arjen alkuaikoihin liittyvästä, varmaan koivujen tuoksu ja lämpenevät ilmat sen tekevät.

Ensimmäinen vuosi äitinä on ollut ikimuistoinen. Loputtomia ihania hetkiä pienen unituhinaa kuunnellen, vauvan pehmeitä hiuksia tuoksutellen, uuden oppimisen äärimmäistä iloa jakaen, lapsen hymyjä ja kikatusta ahnehtien, kiireettömistä kotipäivistä nauttien. Läikähdyksiä rinnassa, sellaisia yllättäviä hetkiä joina kyyneleet nousevat silmiin onnesta täysin arkisissa tilanteissa. Toisaalta kulunut vuosi on ollut myös loputonta univelkaa ja väsymystä jota en edes tiennyt olevaksi, huolta pienen voinnista, riittämättömyyden tunnetta, turhautumista ja ajoittaista tylsistymistä kotiäidin rutiineihin.

Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa olivat tutustumista puolin ja toisin. Pienellä ei vielä ollut minkäänlaista päivärytmiä, mutta hän nukkui paljon ja pitkiäkin pätkiä, joten sain itsekin hyvin levättyä. Poika yllätti meidät vanhemmat tarkkaavaisuudellaan ja aktiivisuudellaan, hän oli tosi jäntevä tapaus jo ekoista kotipäivistä lähtien. Reilusti alle kolmekiloisena syntynyt poika söi reippaasti ja kasvoi tasaisesti rintamaidolla. Hän puklaili kyllä normaalia enemmän ja illat olivat usein aika itkuisia.

Juuri kun tuntui, että olimme löytäneet hiljalleen lapsen kanssa hyvän arkirytmin ja alkuajan sekavuus alkoi helpottaa (oppaissahan aina sanotaan, että se tapahtuu noin 3 kk kohdalla), T:lle iski "vatsatauti", jota kestikin sitten seuraavat kolme kuukautta. Tämä aika on yhtä sumua mielessäni. Yritin omalla ruokavaliollani saada pojan vointia kohenemaan, kävimme useilla eri lääkäreillä ja kokeilimme jopa vyöhyketerapiaa. Poika oli selvästi tuskainen ja itki todella paljon. Hän ei saanut nukuttua kunnolla. Yöllä hän heräili noin tunnin välein, joskus tiheämminkin, päiväunia hän sai nukuttua välillä pelkästään pystyasennossa kantoliinassa, tietysti niin että minä pysyin liikkeessä. Luinkin useampia kirjoja kävellen edes takaisin olohuoneessa. Olin itse niin väsynyt, että välillä ajatus jopa puhelimeen vastaamisesta tuntui täysin ylivoimaiselta. Laiduin ja hiukset lähtivät tupoittain. Kidutin itseäni lukemalla lapsettomien kavereiden statuspäivityksiä pitkistä unista viikonloppuaamuisin ja aloin itkeä kun pojan puolivuotisneuvolassa terveydenhoitaja mainitsi, että tässä iässä monesti pidemmät unijaksot alkavat lyhentyä. Ajattelin, että ok, minä luovutan, en vain pysty enää yhtään lyhyempiin unijaksoihin.

Onneksi meidän kohdallamme sentään ne unijaksot eivät lyhentyneet, päinvastoin. T:n ollessa puolivuotias saimme toimivan refluksilääkkeen ja minä lopetin imettämisen - pojan vointi koheni nopeasti. Oma väsymykseni oli vain niin syvää, etten osannut itse enää nukkua vaan valvoin öitä öiden perään. Opin uudelleen nukkumaan vasta lapsen ollessa noin 10 kk ikäinen ja nyt nautin taas nukkumisesta täysin rinnoin, nukun nimittäin melkein päivittäin myös päiväunet T:n kanssa. Nykyään meillä nukutaan muutenkin hyvin, sillä poitsu herää enää harvoin yön aikana ja nukkuu päivittäin parit kahden tunnin päiväunet.

Yksivuotias T on tarkkaavainen, kaikesta kiinnostunut, äärimmäisen suloinen ja reipas pieni poika, jolla on nauru herkässä. Hän pitää erityisen paljon autoista ja musiikista. Olen todella onnellinen, että saan olla tämän mainion lapsen äiti. Olemme kokeneet yhdessä vuoden aikana paljon ja hitsautuneet hyväksi tiimiksi koko perhe, tästä on hyvä jatkaa. Muistan miten turvallisia äidin puuhastelujen äänet kotosalla olivat minulle kun olin pieni ja toivon, että voin itse edustaa samanlaista turvaa ja rakkautta omalle pojalleni. 

Koko äitiys tuntuu kyllä välillä edelleenkin vähän absurdilta. Saatan katsoa itseäni jumppasalin peilistä ja miettiä, että hei, tuo tyyppi on jonkun äiti, onpas huvittavaa. :D Olen todella kiitollinen omalle kropalleni siitä, että se selvisi raskaudesta ja melko vaiheikkaasta synnytyksestä sekä selätti vielä piinallisen unettomuudenkin. 

Äitinä olen aika rento ja reipas, me mennään eikä meinata. Olen oikeastaan itsekin yllättynyt siitä, etten lopulta taida olla mitään kovin superhuolehtivaista sorttia vaan uskon, että kaikki sujuu kyllä omalla painollaan. Juuri nyt odottelen mielenkiinnolla, milloin T ottaa ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Eka sana on jo tullut, ja se on äiti. <3

perjantai 10. toukokuuta 2013

Casual friday

Parempi otsikko olisi kyllä casual everyday, koska sitähän tää on. :) Tässä kuitenkin meidän tämänpäiväiset rennot asut kun käväistiin siskoni kanssa lounaalla kaupungilla. Tässä asussa oli oikeastaan ihan mun lempparijuttuja eli beigeä, valkoista, raitaa, konjakkista nahkaa asusteissa... Oli ihanan lämmin kevätpäivä,  huppari oli pakko ottaa pois jossain vaiheessa.

Mulla oli päälläni Marimekon uusi Ilma-raitapaita, johon olen aivan ihastunut. Helma on lyhyehkö, malli vähän laatikkomainen ja materiaali ihanan pehmoista trikoota. Monenlaisia kiertäviä saumoja ja huonoja materiaaleja on tullut raitapaidoissa koettua (kaikissa hintaluokissa), toivottavasti tämä olisi vähän laadukkaampaa tekoa - ainakin vaikuttaa olevan. Paidassa on 3/4 hihat ja venepääntie, koitan ottaa parempia kuvia joskus kun tämä nyt kuitenkin tulee olemaan päälläni joka toinen päivä tästä eteenpäin.

Vagabondin uusista tennareista en taas voi sanoa yhtä positiivista. Jotenkin tuo malli ei kai sovi mun jaloille. :( Harmi, niin kovin kivat ovat. Jos siis olet kiinnostunut kuvassa näkyvistä erittäin vähän käytetyistä ihanista kenkuleista (koko 35), niin otahan yhteyttä.
 

Mulla on tuo syksyllä leikattu otsis nyt siirtynyt poiskasvatusvaiheeseen, huh, en jaksaisi kasvatella. Tää on niin är-syt-tä-vää. Onneksi imetyksen jäljiltä ohentunut ja takkuuntunut tukka on alkanut toipua aika hyvin. Kyllähän mulla kasvaa kauttaaltaan sellaista viiden sentin pikkuhiusta päässä, mutta oikeastaan ne häiritsevät vain ohimoilla, muualla saan ne hyvin hiuslakalla piiloon.

Meillä oli eilen pikku-T:n synttäripippalot ja tosi mukavasti sujui. Laittelen kuvia juhlista myöhemmin. Kivaa viikonlopun jatkoa teille kaikille!

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kuukausi täynnä juhlia

Tästä päivästä kuukauden verran eteenpäin on pelkkää juhlaa zubilandiassa. Ensin juhlitaan 1-vuotiasta pikkupoikaa, sitten tämän mamman ensimmäistä äitienpäivää. Ensi viikolla luvassa on muskarin kevätjuhla sekä naisvoimisteluseuran juhlavuoden juhla. Sitten koittaakin jo reissuun lähtö ja Espanjan auringon alla vietetään T:n oikeaa syntymäpäivää sekä minun ja mieheni 2. hääpäivää. Touko-kesäkuun vaihteeseen sattuvat myös meidän reissukavereiden synttärit sekä meidän perheen nimpparit x 3. Ja vielä heti reissusta palatessamme pääsemme kilistelemään rakkaiden ystävien häihin ja juhlimaan minun kolmekymppisiäni. Joten jos minua ei näy täällä blogin puolella, niin olen varmaan vain jossain pippaloissa. 

Kippis!

P.S. Yritän nyt näiden juhlien myötä vähän ryhdistäytyä asukuvauksessa...

maanantai 6. toukokuuta 2013

Maanantain kuvia ja tunnelmia



Nyt on aika paljon kaikkea ohjelmaa ja hoidettavia asioita. T:n synttärivalmistelut ovat käynnissä, olen saanut osan ikkunoista pestyä ja terassia siistimmäksi. Tänään on myös taloyhtiön pihatalkoot, joten yhteiset piha-alueetkin tulevat kevätkuntoon.

Heh, ja Olkikukka-verhot tekivät comebackin olkkariin. Kyllästyin katselemaan verhotonta huonetta, kyllä tämä nyt on parempi kuin ei verhoa ollenkaan. Sitä paitsi pieni breikki teki hyvää ja kangas näyttää taas kivalta. Mutta veisköhän joku nää meidän matot sinne pesulaan kun ei näköjään itse saada millään aikaiseksi...?

Koko ajan takaraivossa jyskyttää ensi viikolla koittava reissuun lähtö. Mietin, mitä kaikkea tarvitaan mukaan ja listailen muistettavia asioita. Meiltä puuttuu vieläkin ne matkarattaat! Kaikki muu alkaakin suurinpiirtein olla kunnossa. Ehkä.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Little Mr Owl

Ballotin kanssa yhteistyössä järjestämäni arvonnan tiimoilta sain valita myös meille yhden vaatteen kotimaisen Blaa! -merkin uudesta mallistosta. Valintani oli ihana lyhythihainen Mr Owl -teepaita koossa 80. Ihanan pehmoinen tuo materiaali ja niin kivan kesäiset sävyt. Koko on T:lle juuri sopiva, joten sanoisin näiden kokojen olevan aika normaalia, ei missään nimessä kovin reilua mitoitusta. Tämä meidän herra kun on aika pikkuruista sorttia ja monista vaatteista mahtuu vielä 74-kokokin.


Farkut löysin tällä viikolla Lindexiltä (9,90 euroa). Olen jo tovin etsiskellyt T:lle tuollaisia hieman baggy-mallisia farkkuja, joissa olisi joustovyötärö ja ohut, pehmeä materiaali. Nuo roikkuivat tyttövauvojen vaatteiden puolella ja nappasin ne oitis mukaani. Mukavuudenhaluinen pieni mies tuntuu viihtyvän uusissa pöksyissään loistavasti.

Suurkiitokset vielä Ballotille ihanasta pöllöpaidasta, joka pääsee ahkeraan käyttöön!

torstai 2. toukokuuta 2013

Kesävaatteet mielessä


Siirtelin vapun kunniaksi paksumpia neuleita vaatekaapin taka-alalle ja puolestaan kesäisempiä juttuja esiin. Korkea aika onkin, sillä meidän Espanjan reissuun on enää vaivaiset pari viikkoa, jee! Mulla ei ole tällä hetkellä kovin hyvä kesävaatetilanne. Viime vuonna hankitut ovat liian suuria (imetys antoi muodot, joita sittemmin ei ole enää näkynyt) ja parit lempparijutut alkavat puolestaan olla todella loppuun kulutetut. 

Kokosin alle muutamia vaatekappaleita, joita voisin rakastaa tänä kesänä aika paljon. Maksimekko on sellainen juttu, joka huutaa jostain syystä erityisen kovaa nimeäni. Toivoisin löytäväni sellaisen Espanjasta, jossa varmaan lyhyille naisille on vähän enemmän valikoimaa kuin täällä. Tuo bikinimalli on vanha tuttu Stadiumista, omistan tuollaiset mustana ja turkoosina. Kolmaskin pari olisi kuitenkin tervetullut ja nyt korallinsävy houkuttaa. Viime vuonna olin liian myöhässä ihanien kiilakorkosandaalien kanssa ja koot olivat jo menneet, josko nyt ehtisin... Sitten tarvitaan tietysti yläosia, mielellään useampia, neuleita Suomen kesässä unohtamatta. 

Kaksi tämän kollaasin tuotetta muuten jo ehdin itselleni hankkiakin kun pyörähdin yksin Ideaparkissa vappuaattona - arvaatteko mitkä?


Tässä tarkemmat tuotetiedot (kuvat lainattu linkkien takaa):

P.S. Olen haeskellut vähän uutta ilmettä blogiin bannerin muodossa. Mitäs mieltä olette tästä nykyisestä vaihtoehdosta? Luulen, että tällä mennään nyt vähän aikaa...