maanantai 28. marraskuuta 2016

Puoliksi maalattu seinä makuuhuoneessa

Jo reilu kuukausi sitten hääräilin maalien kanssa makuuhuoneessa ja nyt vasta sain aikaiseksi ottaa muutaman kuvan! Halusin tosiaan kokeilla tuollaista puolikasta seinää ja omasta mielestäni se onnistui aika kivasti. Maalasin Tikkurilan Kontiainen -sävytetyn maalin päälle kerroksen Luja-pohjamaalia ja kaksi kerrosta valkoista maalia sävyssä Talvi (sama sävy, joka meillä muutenkin on valkoisissa seinissä).


Puoliksi maalattu seinä on kuin toinen sängynpääty ja huone vaikuttaa nyt selvästi leveämmältä. Valon määrä myöskin lisääntyi huoneessa valkoisen pinnan myötä. Kokovalkoisena tämä seinä olisi kuitenkin minun makuuni ihan liian tylsä, tämä on juuri hyvä.


Nyt mietin, mitä seuraavaksi... Vahvana vaihtoehtona on kiinnittää rajakohtaan koko seinän levyinen tauluhylly tai jokin listasysteemi vielä korostamaan värin vaihtumista Mitä mieltä te olisitte siitä? Tuo Artekin juhlavuoden taulu huutaa saada muuttaa juuri tänne ja saattaisipa tuossa vasemmalla puolella olla aika hyvä seinävalaisimenkin paikka.


Tämä sisustaminen on kyllä vinhaa puuhaa, jatkuvat pienet muutokset poikivat lisää pieniä muutoksia ja kas, ollaan hyvässä kierteessä. Toisaalta itse olen täysin sinut sen kanssa, ettei kotini todennäköisesti tule koskaan olemaan valmis. Tylsäähän se sisustusfriikille olisikin. ;)

lauantai 26. marraskuuta 2016

Kalakeittoa ja shampanjaa

Tänään tapahtunutta: Kokataan ihan tavallista kalakeittoa ja kun kaapissa ei ole valkkaria, korkataan shampanjapullo. Miksei, elämä on vähän tällaista. Cocktail-tilaisuuksia ja kurahousupyykkiä. Järjettömässä pimeydessä rämpimistä, mutta kuitenkin pakahduttavia onnen hetkiä. Sitä kun huomaa antavansa muille hyviä sisustusvinkkejä samalla kun on ihan hukassa oman kotinsa punaisen langan kanssa. :D


Tein mielestäni tosi kivan löydön Ikeasta, nimittäin nuo kuvassa näkyvät pellavaiset tabletit. Näitä voi käyttää myös lautasliinoina ja ovat konepestävät, tietysti. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että kun ympäröi itsensä asioilla, jotka ovat konepestäviä, niin selviää mistä vain. 

Mitä Sulle kuuluu?

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

BID2016 / Bloggers' Inspiration Day

Synkän sunnuntaiaamun iloksi palaillaan hetkeksi parin viikon takaisiin Bloggers' Inspiration Day -tunnelmiin (vaikka en voi kyllä uskoa, että siitä on jo kaksi viikkoa, mihin tämä aika katoaa!?). Indiedays oli järjestänyt meille bloggaajille ihan huikean inspiroivan ja mielenkiintoisen tapahtuman Konepaja Brunolla. 


Lavalla nähtiin ja kuultiin tosi mielenkiintoisia puheenvuoroja bloggaamisesta ja ylipäätään sosiaalisesta mediasta työnä. Yhteistyössä yritysten kanssa oli rakennettu erilaisia pisteitä, joissa pääsi tutustumaan tuotteisiin. Itse muun muasa kehitin kiusakseni ihan uuden kameraunelman kun Olympuksen pisteellä kerrottiin eri vaihtoehdoista niin innostuneesti. Nyt en meinaa saada sitä mielestäni...


Vanha tehdassali tarjosi huikeat puitteet tapahtumalle. Tosin tuo violetti valo hieman vaikeutti kuvaamista, mutta paikan päällä se loi tosi hienon tunnelman.

Fresitan uutuusmaku mustikka-vadelma nousi heti omaksi suosikiksi, tosi kiva vaihtoehto kuohujuomaksi.


Ihanat seuralaiseni Maija ja Sanni. <3 Vähän etukäteen jännitin, tunnenko oloni moisessa bloggaajatapahtumassa ihan ulkopuoliseksi, mutta en todellakaan tuntenut. Vastaanotto Indiedaysin puolelta oli erittäin lämmin, palvelu joka pisteellä ihanaa ja myös tuttuja oli melkein joka nurkalla. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta inspiraatiopäivässä, mutta ei takuulla viimeinen!


Ihanan inspiroivaa oli myöskin yöpyä Sokos Hotel Tornissa kauniissa Helsingissä. Art deco -sisustus lumosi jälleen kerran ja aamiainen oli erittäin maistuva. Vaikka ei paljon hotellilla ehdittykään aikaa viettää, niin Torni tarjosi toimivan tukikohdan päivän ja illan rientojen välillä.


Ehkä olettekin tuosta blogini sivupalkista huomanneet Lifie-logon ja se johtuu siitä, että Indiedays ja Blogirinki ovat yhdistyneet ja muutoksen myötä Inspiration-blogien tilalle ovat tulleet uudet Lifie- sekä Foodlover -sivustot. Lifien alta löytyy sisustusta, hyvinvointia ja perhe-elämää, eli koen sen kyllä sopivan erinomaisen hyvin itselleni ja olen myöskin uudistuneelta sivustolta löytänyt paljon uutta, mielenkiintoista luettavaa. Suosittelen tsekkaamaan.

Suuri kiitos vielä Indiedaysille ja Blogiringille hienosta inspiraatiopäivästä!

torstai 17. marraskuuta 2016

Baby let's go to Tokyo

Niin kauan kuin muistan, mun mies on nimennyt ykkösreissuhaaveekseen Japanin. Siis vuosia. Ja koska mun mielestä unelmat on tehty toteutettaviksi, niin menin ja ostin meille lennot Tokioon. Tuli vain niin vahvasti sellainen olo, että tämä haave pitää toteuttaa juuri nyt.


Matka koittaa kesäkuussa ja on viikon mittainen. Reissuun lähdetään kahdestaan, T menee mummilaan. Hän ei ole vielä koskaan ollut viikkoa putkeen hoidossa, mutta uskon, että kaikki sujuu erinomaisen hyvin. 

Hotelleihin ja muihin käytännön järjestelyihin en ole vielä ehtinyt perehtyä ollenkaan, mutta onhan tässä aikaa. Vaikka lennämme Tokioon, niin kovasti tekisi mieli käydä Kiotossa, esimerkiksi päiväreissulla. Käsittääkseni junayhteydet näiden kaupunkien välillä ovat nopeat ja luotettavat (joskaan eivät erityisen halvat).

Matkailussa yksi parhaista jutuista on kaiken tulevan suunnitteleminen ja sitähän tässä nyt riittää. Me halutaan nimittäin tietysti ottaa viikosta Japanissa mahdollisimman paljon irti. Miehen ykköshaave on saada mahdollisimman paljon uusia ruokakokemuksia. Mun ykköshaave on viikon ajan tuntea itseni normaalimittaiseksi. ;) Ei vaan, IHAN kaikkea odotan innolla ja paikallista muotia myös. Saatanhan oikeasti vaikka tehdä sieltä löytöjäkin.

Nyt vain yritetään imeä vinkkejä Tokioon. Mitä pitäisi ottaa huomioon? Hyvä hotelleja? Mitä kannattaa ehdottomasti nähdä ja mitä taas välttää? Iso kiitos jo etukäteen, jos juuri sulla on vinkki vitonen takataskussasi meille!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Inspiraatio: Ajaton sisustus

Ajattomuus on sisustamisessa vaikea juttu. Varmasti moni tekee omasta mielestään tosi aikaa kestäviä ratkaisuja ja sitten saattaa naurattaa viiden tai kymmenen vuoden kuluttua - mitä ihmettä mä ajattelin? Enkö tosiaan nähnyt, että tämähän oli just se trendijuttu, johon kaikki ovat nyt kyllästyneitä? En missään nimessä henkilökohtaisesti ole sitä mieltä, että ajattomuutta välttämättä edes tarvitsisi tavoitella, kyllähän saa tyylissä näkyä kotona samalla tavalla kuin se varmasti näkyy myös useimpien meistä vaatevalinnoissa. Mutta ehdottomasti haluan, että kotonamme on niiden ajan henkisten valintojen lisäksi myös jotain ajatonta. 

Tämä Stadshemin sivuilta löytynyt koti edustaa mielestäni aika hyvin sellaista ajatonta tyyliä, josta voisin poimia elementtejä myös omaan kotiini.


Olohuoneessa on harmoninen värimaailma ja pehmeän beiget sekä harmaat ovat varmasti jollain tasolla pinnalla vuosikymmenestä toiseen. Valkoiset verhot ovat myöskin klassikko, joka pitää pintansa. Taulukollaasi on juuri nyt ajankohtainen ja trendikäs juttu, mutta samalla ikisuosikki. Ja taide on tyylikästä aina, eikä mene samalla tavalla pois muodista kuin vaikka tekstijulisteet.


Aidot luonnonmateriaalit ovat aina tyylikkäitä. Tässä kodissa on todella kaunis parketti, joka on ladottu kalanruotoon olohuoneen puolella ja ruokailutilassa ladonta vaihtuu tuollaiseksi neliöksi (vai miksi sitä kutsutaan?). Kukkakankaalla verhoiltu nojatuoli olisi tosi vaikea kuvitella omaan kotiin, mutta sen sijaan tuo nojatuolin perinteinen malli viehättää. Seinässä on kaunis harmaa tapetti, joka saa näyttävät valkoiset listat näyttämään ihanan raikkailta. Kristallikruunuista tulee mieleen omat mummolat, enkä ihan vielä olisi valmis ottamaan sellaista omaan kotiini - mutta eihän sitä ikinä tiedä miten mieli muuttuu.


Musta sivupöytä on Ikean jo poistunut Stockholm-malliston tuote. Tosi kaunis! Tuo sarja oli muutenkin niin tyylikäs, harmi kun se lopetettiin. Ikkunalaudalle sijoitetut valaisimet ovat muuten todellinen klassikko, joilla saa helposti ajatonta tyyliä luotua - jos siis sattuu omistamaan ikkunalaudat.


Ja kyllä, myönnettävä se on. Keittiö on kaunis ja klassinen valkoisena, eikä ovien tarvitse olla simppelin sileät. Itse olin tähän kotiimme muuttaessa niin kyllästynyt kaikkialla näkyviin valkoisiin keittiöihin, että ihastuin kunnolla tämän kodin tummempaan köökkiin. Mutta nyt sitten muutaman vuoden jälkeen olen alkanut harkita ovien vaihtoa valkoisiksi.

Olisi kiva kuulla, mitä te ajattelette ajattomasta sisustuksesta. Pyrittekö siihen kotona ja millaisin keinoin? Vai vältättekö viimeiseen asti? Mikä luo ajattoman tyylin ja mikä ei? Ja onko tämä koti esimerkki ajattomasta sisustuksesta vai itse asiassa juuri nyt pinnalla olevien trendien mukainen?

Kaikki asunnon kuvat löytyvät täältä.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Mää täällä!

Viihdyn paljon paremmin kameran takana kuin edessä, en todellakaan osaa ottaa selfieitä ja harvemmin muutenkaan olen tyytyväinen omiin kuviini. Aina välillä kuitenkin niitä suht järkeviä kuvia tarvitaan, vaikkapa tänne blogiin tai somekanaviin, ihan työtilanteissakin. Pitkään olin tätä jo miettinyt, mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi, kävin nimittäin ihan valokuvaajalla otattamassa itsestäni pari edustuskelpoisempaa kuvaa. Siis sellaista, joissa ei ole esimerkiksi viinilasia tai legoukkelia kädessä.


Ikuistajana toimi tuttu valokuvaaja Reetta Muranen, joka on huippulahjakas henkilökuvien ottaja. Olen tehnyt hänen kanssaan töitä aika paljon, joten uskallan väittää, että Reetalla on todella ilmiömäinen kyky tunnistaa ja saada kuvattavistaan jotain hyvin aitoa ja luonnollista esiin. Reetta tulee loistavasti juttuun kaikenlaisten kuvattavien kanssa, myös pienten lasten. Kokeiltu on esimerkiksi oman poikani kanssa, joka lähtökohtaisesti vihaa kuvissa olemista.


Että sillai, täsä mää ny ole. Huh. Seuraavaksi sitten taas jotain paljon turvallisempia sohvia ja seiniä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Heinätori

Kävimme tänään juhlistamassa isänpäivää ravintola Heinätorissa. Kyseessä on ehdottomasti yksi Tampereen runsaan ja laadukkaan ravintolatarjonnan helmistä. Heinätorin väki hakee raaka-aineet toreilta ja kauppahallista. Maut ovat täyteläisiä, yksinkertaisia, toimivia. Tässä on ravintola, joka luottaa suomalaisuuteen, pelkästään positiivisella tavalla.


Sisustusfriikille miljöössä riittää ihasteltavaa! Pyynikintorin laidalla sijaitseva rakennus on alun perin ollut vaakahuoneena kun torilla on myyty olkia sekä heinää. Upeat ikkunat ja monet muut hienot yksityiskohdat viehättävät.


Olemme aina olleet ahkeria ravintoloissa kävijöitä pikku-T:n kanssa, mutta silti yllätti, miten hyvin 4-vuotias jaksoi kaksituntisen menun valkoisten pöytäliinojen ravintolassa. Tästä on kiittäminen erittäin hyvää ruokaa sekä mutkatonta palvelua. Juuri sydämellisen palvelun lapsikin aistii ja sen, että olemme tervetulleita juuri sellaisina kuin olemme. Isompina ja pienempinä kulinaristeina. T vielä totesi lopuksi, että hän haluaa isona tulla tuollaiseksi tarjoilijaksi, joka tuo ihanaa ruokaa pöytään ja kaikille tulee niin hyvä mieli.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Ihana lettikampaus

Nyt seuraa inspiraatiota juhlatyyliin! Nimittäin viime viikonlopun IBA-juhlien avecillani Maijalla oli aivan ihana kampaus, joka ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa. Tällainen rento lettikampaus sopii loistavasti loppuvuoden menoihin, niin pikkujouluihin kuin perhejuhliin. En osaa tekniikasta kertoa mitään (olen täysin tukkatumpelo), mutta lopputulos on upean casual, kaunis ja tyylikäs. Kuten kuvista huomaa, Maijalla on upean pitkät ja paksut hiukset ja ne ovat aivan superkauniin sävyisetkin. Kampauksen loihti Riina RH -Hair & Beautysta.


Maijan look oli muutenkin tosi tyylikäs ja rento, erittäin kiva kokonaisuus. Läpikuultavan topin kanssa Tom Tailorin himmeän pronssin sävyinen hame näyttää juuri oikealta. Maija harmitteli, ettei hänellä ollut kunnon korolla varustettuja mustia korkkareita, mutta minusta nuo hieman matalammat, teräväkärkiset avokkaat näyttivät tosi hyviltä. Ja Maija pitkänä naisena pystyisi laittamaan tähän asuun aivan helposti vaikka ballerinat. Sellaisena kokonaisuus muuten sopisi yhtä hyvin myös kesämenoihin. :)

tiistai 8. marraskuuta 2016

Jotain uutta ja virkistävää

Kirjoittelin jonkin aikaa sitten inspiraatiosta ja siitä, miten tärkeänä sen koen. Viime aikoina inspis on ollut kuitenkin vähän hukassa. Olen syyttänyt siitä pimeyttä ja suurta unentarvetta ja suklaata tai sen puutetta ja mitä milloinkin, mutta luulenpa, että oikea syy on  ollut se, ettei vähään aikaan ole tapahtunut oikein mitään oikeasti uutta ja virkistävää. 

Nyt tapahtui! Kiitos Indiedaysille aivan upeasta viikonlopusta. Bloggaajien inspiraatiopäivä ja illan bileet olivat juuri se, mitä nyt tarvitsin ja kaipasin. Upea legendaarinen Hotelli Torni art deco -yksityiskohtineen kohteli meitä ihanasti, näin paljon tuttuja ja tunsin, miten ideat vain lähtevät sinkoilemaan päässäni. Sunnuntaina juhlien jälkeen sain vielä tilaisuuden käydä hyvän ystäväni kanssa kahvilla ja HAMissa Kusama-näyttelyssä. Aiettä!

En ole vielä ehtinyt käydä läpi omia kuviani (palataan niihin), mutta tässä muutama otos Indiedaysin kuvagalleriasta napattuna. Viikonlopun seura oli aivan mahtavaa, iso kiitos siitä upeille Style:Casual -blogin Maijalle ja Karkkipäivän Sannille sekä kaikille muille, joiden kanssa juteltiin.

Ja lämpimät onnittelut kaikille gaalassa palkituille, upeille bloggaajille!



Kuvat ylhäältä alas: Ville Malja, Emma Tähkäpää, Henri Ilanen

lauantai 5. marraskuuta 2016

Oot vaan niin ihana

Mansen blogikirppiksen myötä minulla on ollut ilo tutustua taitavaan graafikkoon Ainoon. Hän on suunnitellut kirppiksen hienon ilmeen ja ollut myymässä tapahtumassa. Olen ihaillut hänen Ainoa Graphic Design -yrityksensä kädenjälkeään aiemminkin, mutta nyt on syntynyt jotain niin IHANAA, että ei melkein löydy sanoja.


Nimittäin vauvakirja Oot niin ihana. Kaikkihan me rakastamme tarinoita ja tällä kirjalla on aivan huikea tarina taustallaan. Aino oli miettinyt, että pitäisi tehdä erilainen vauvakirja tylsien höttöisten pinkki-vaaleansinisten markkinoilla olevien kirjojen lisäksi. Sellainen, joka sopisi myös esimerkiksi sateenkaariperheille, yksin vauvaa odottaville tai adoptoiville. Sellainen, jossa olisi paljon tilaa omille merkinnöille ja jossa vauvavuosi ei olisi pelkkää hattaraa. Kyllä, loistava idea, itse en ainakaan ole koskaan syttynyt perinteisistä vauvakirjoista, eikä meillä ole sellaista koskaan ollutkaan.

Aino pisti toimeksi, mutta miten? Ei itsekseen suunnittelukammioon vetäytyen. Hän päätti tehdä kirjan yhdessä asiakkaiden kanssa ja perusti sitä varten oman, erittäin aktiivisen Facebook-ryhmän. Kirja on siis tehty kokonaisuudessaaan yhdessä asiakkaiden kanssa. Kirjan tarinasta voi lukea lisää: ootniinihana.fi.


Aino on aivan ihana persoona ja hänen kanssaan oli mahtavaa jutella kirjasta, sillä innostus ja ylpeys todella välittyvät. Aino kertoi, että yhdessä asiakkaiden kanssa tehty kirja on saanut valtavasti positiivista palutetta, vaikka itse prosessi ei ehkä ollutkaan se suoraviivaisin. Nyt kokonaisuus on kuitenkin... no, vaan niin ihana. 

Sivujen järjestys on vaihdettavissa ja kansiorakenne mahdollistaa omien sivujen lisäämisen. Mukana tulee laatikko, johon voi säilöä ne ensimmäiset villasukat ja muut aarteet. Ja mukana on myös sivuja, joille voi esimerkiksi tallentaa vauva-ajan HARMEJA. Siis wau! Ihanan rehellistä, ihanan aitoa, ihanan tärkeää. Ja tosiaankin, kirja sopii kaikille odottaville perheille. Siinä ei esimerkiksi puhuta raskausajasta vaan nimenomaan odotusajasta. Kirja on paitsi suunniteltu, myös valmistettu Suomessa!


Ja hei, eikö ole nerokas idea tuo neuvolakorttikotelo? Minä ainakin piilotan aina sen ruman hirvitysneuvolakortin mahdollisimman kauas näkösältä ja sitten se on joka kerta hukassa kun sitä tarvitaan... Tuollaista voisi pitää hyvin esilläkin! Itse asiassa Aino kertoi, että kotelo sopii myös vaikkapa passille. Ihan pakko saada omaan passiin, reissatessa voi sitten aina muistuttaa itseään siitä, miten ihana tyyppi onkaan.


Lisäksi Aino suunnittelee hienoja postikortteja, näillä on kyllä ilo ilahduttaa kaveria.


Tulipa postaukseen monta ihana-sanaa. Mutta minkäs teet. Ihanaa kun joku on vaan näin ihanaa.

torstai 3. marraskuuta 2016

Minimalistiäiti ja lelujen säilytys

Olen jo lapsena ollut innokas siivoilija, järjestelijä ja nauttinut tyhjistä pinnoista. En tiedä mistä se into tulee (ei ainakaan geeneistä, terkkuja vaan äidille ja mummille), mutta kyllä, minä taidan olla minimalisti. Nautin runsaudesta muiden kotona, mutta omassa huushollissani haluan, että esillä on melko niukasti tavaraa.

Olen se tyyppi, jonka eteisessä roikkuu esillä vain pari takkia. Se tyyppi, jonka vaatekaappi on aina järjestyksessä ja joka säännöllisin väliajoin tuntee ahdistusta siitä, miten paljon kamaa ympärille onkaan kertynyt. Se tyyppi, joka tuntee mielihyvää ja rentouden tunnetta kun tavarat ovat omilla paikoillaan. Ja tästä päästäänkin postauksen varsinaiseen aiheeseen, sillä satun olemaan myös äiti ja vaimo, enkä asu kodissamme yksin...


Lapsen tullessa perheeseen tavaramäärä räjähtää käsiin. Ensin joka paikassa on niitä vaippoja, sittereitä, leikkikaaria ja harsoja. Harvassa kodissa on suunniteltu vaunuille ja turvakaukalolle mitään järkevää paikkaa, joten niillä voi ilahduttaa itseään päivittäin vaikka olohuoneessa. Parkettia suojaava matto syöttötuolin alla tai portit portaissa harvoin näyttävät erityisen kauniilta. Itse yritin pikku-T:n vauva-aikana löytää sisustajan silmää miellyttäviä tuotteita ja vaikka siinä suhteellisen hyvin onnistuinkin, niin myönnän, että esteetikkona nautin nyt neljävuotiaan kanssa siitä, että nämä sisustuselementit ovat historiaa.

Mutta. Lyhyen vauvatarvikeajan tilallehan on tullut jotain uutta - paljon värikkäämpää, paljon pysyvämpää. Lelut. Ja niiden säilyttäminen on varmasti ajankohtainen aihe jokaisessa lapsiperheessä, etenkin näin joulun alla kun oletettavasti määrä vain kasvaa kohta. Joten tässä postauksessa nyt muutama kuva meidän lelusäilytysratkaisuista.


Meillä leluja säilytetään suhteellisen järjestelmällisesti. Vaikuttaa siltä, että myös pikku-T nauttii siitä, että tavaroilla on omat paikkansa ja hän on itsekin tarkka lelujensa järjestyksestä. Välillä kyllä mietin, olenko liiankin innokas järjestelijä, toivottavasti lapsiraukka ei saa mitään traumoja... Ei vaan, oikeastihan meillä on kyllä leikit olkkarin lattialla suurin piirtein aina. Mutta mielestäni on kuitenkin kiva, että niille löytyy omat paikkansa silloin kun on aika lopettaa leikit.

Pikkulegot ovat tällä hetkellä se kovin juttu aivan ehdottomasti ja ennustan, että innostus niihin tulee vain kasvamaan. Tällä hetkellä meillä on kannellinen muovilaatikko Legoille. Se on ollut hyvä, koska lapsi saa laatikon itsekin hyvin kiinni ja auki, mutta näyttää siltä, että kohta joudumme vaihtamaan laatikon suurempaan. 


Pikku-T:n huoneessa on tuollainen erittäin basic Ikean hyllykkö, joka nielee sisäänsä kiitettävän paljon tavaraa. Kaappien takana on mm. piirustusvälineet. Kirjoille on melko hyvin tilaa hyllyillä, kohta täytyy varmaankin ottaa kolmas hylly käyttöön niille. Brion junarataan kuuluva parkkihalli mahtuu kätevästi yhteen lokeroon ja värikkäissä koreissa säilytetään sitten leluja.


Korien sisältö on teemoteltu niin, että junaradan osat ovat yhdessä, autot toisessa jne. Aika hyvin järjestys pysyykin, tosin autokorista löytyy myös dinosauruksia, angrybirdsejä ja mitä näitä nyt kaikkia onkaan...

Ja sitten on tämä osasto sälä, jota pienet pojat todellakin tuntuvat rakastavan. En tajua, mistä tätä "silkettä" koko ajan tuleekin lisää, mutta nämä aarteet ovat äärimmäisen rakkaita lapselleni. Kaiken maailman keräilykortteja, limaisia sisiliskoja, vararenkaita pikkuautoihin...


Toki alakerrastakin leluja löytyy. Portaiden alla on iso säilytyslaatikko, joka on Ikean lastenhuonesarjaa, mutta sopii mielestäni oikein hyvin myös muihin huoneisiin. Tällä hetkellä siellä on aika vähän tavaraa. Sainkin juuri idean siirtää lautapelit tänne... tällä hetkellä ne ovat Pikku-T:n vaatekaapissa, mutta useimmiten pelailemme kuitenkin alakerrassa.


Koska pidän mielelläni kodin tavaramäärän suhteellisen vähäisenä, niin lelujen kanssa joskus vähän turhauttaa se, miten paljon on sellaisia leluja, joilla leikitään äärimmäisen harvoin. 4-vuotias on kuitenkin vähän sellaisessa välivaiheessa, jossa silloin tällöin vauvamaisemmatkin lelut vielä inspiroivat ja kiinnostavat. Siksi olen vielä antanut niidenkin olla. Eiköhän sitten sekin aika tule kun voi siivota taaperoleluja hyvillä mielin varastoon ja saa taas mukavasti lisää säilytystilaa niille uusille kiinnostuksen kohteille.


Nyt huomaan, että olisinhan voinut myös kuvata ne sängyn alla majailevat leikkikitarat ja pehmonallekorin... Tavaraa siis riittää ja minä minimalistiäitinä yritän tulla sen kanssa toimeen. Tulenkin aika hyvin *ylpeä saavutuksistaan*. :) Meillä ainakin jo luonnostellaan joululahjatoivelistaa, joten helpotusta ei ole varsinaisesti luvassa... ja lisäksihän on sitten kokonaan osasto ulkolelujen säilytys, johon tässä osoitteessa ei valitettavasti ole mitään järkevää systeemiä.

Miten teillä säilytetään leluja? Nyt parhaat vinkit ja ideat jakoon!