Heinätori

Kävimme tänään juhlistamassa isänpäivää ravintola Heinätorissa. Kyseessä on ehdottomasti yksi Tampereen runsaan ja laadukkaan ravintolatarjonnan helmistä. Heinätorin väki hakee raaka-aineet toreilta ja kauppahallista. Maut ovat täyteläisiä, yksinkertaisia, toimivia. Tässä on ravintola, joka luottaa suomalaisuuteen, pelkästään positiivisella tavalla.

Sisustusfriikille miljöössä riittää ihasteltavaa! Pyynikintorin laidalla sijaitseva rakennus on alun perin ollut vaakahuoneena kun torilla on myyty olkia sekä heinää. Upeat ikkunat ja monet muut hienot yksityiskohdat viehättävät.

Olemme aina olleet ahkeria ravintoloissa kävijöitä pikku-T:n kanssa, mutta silti yllätti, miten hyvin 4-vuotias jaksoi kaksituntisen menun valkoisten pöytäliinojen ravintolassa. Tästä on kiittäminen erittäin hyvää ruokaa sekä mutkatonta palvelua. Juuri sydämellisen palvelun lapsikin aistii ja sen, että olemme tervetulleita juuri sellaisina kuin olemme. Isompina ja pienempinä kulinaristeina. T vielä totesi lopuksi, että hän haluaa isona tulla tuollaiseksi tarjoilijaksi, joka tuo ihanaa ruokaa pöytään ja kaikille tulee niin hyvä mieli.

Ihana lettikampaus

Nyt seuraa inspiraatiota juhlatyyliin! Nimittäin viime viikonlopun IBA-juhlien avecillani Maijalla oli aivan ihana kampaus, joka ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa. Tällainen rento lettikampaus sopii loistavasti loppuvuoden menoihin, niin pikkujouluihin kuin perhejuhliin. En osaa tekniikasta kertoa mitään (olen täysin tukkatumpelo), mutta lopputulos on upean casual, kaunis ja tyylikäs. Kuten kuvista huomaa, Maijalla on upean pitkät ja paksut hiukset ja ne ovat aivan superkauniin sävyisetkin. Kampauksen loihti Riina RH -Hair & Beautysta.

Maijan look oli muutenkin tosi tyylikäs ja rento, erittäin kiva kokonaisuus. Läpikuultavan topin kanssa Tom Tailorin himmeän pronssin sävyinen hame näyttää juuri oikealta. Maija harmitteli, ettei hänellä ollut kunnon korolla varustettuja mustia korkkareita, mutta minusta nuo hieman matalammat, teräväkärkiset avokkaat näyttivät tosi hyviltä. Ja Maija pitkänä naisena pystyisi laittamaan tähän asuun aivan helposti vaikka ballerinat. Sellaisena kokonaisuus muuten sopisi yhtä hyvin myös kesämenoihin. :)

Halloween party

Meillä on tällä viikolla vietetty pariinkin otteeseen Halloween-juhlia. En ole aiemmin ollut niinkään innokas teemajuhlien järjestäjä, mutta lasten riemun takia halusin hiukan panostaa ja kutsua pikku-T:n kavereita naamiaisiin. Onneksi juhlat saa tehtyä aika pienellä vaivalla, meidän tapauksessa vähän rekvisiittaa, pakastepullat ja pop cornia. Tässä ensimmäisessä kuvassa luuranko on siirtynyt nauttimaan pullastaan ja jättänyt enimmät välineet odottelemaan kurpitsa-Laurin (siitä tuli vähän herra Tähkän näköinen vinoine hymyineen) valvovan silmän alle.

Minusta tämä lokakuun lopun juhlan rantautuminen Suomeen on pelkästään positiivinen asia. Juuri tähän vuodenaikaan kaipaakin vähän juhlaa ja hassuttelua.

Kurpitsalyhdyn teko oli hauskaa, mutta yllättävän haastavaa! Tässä puuhassa olen viimeksi ollut vuonna 2002 jenkeissä.

Pienet pojat tykkäävät aika hurjista jutuista, eikä kuulemma pelota yhtään!

Halloweenin kunniaksi ripustin juhlavalot ikkunalle ja tähän ne onkin ihan kätevä jättää odottelemaan joulua. Meillä on ollut valosarja terassilla lyhdyssä jo monta viikkoa. Tykkään aina laittaa ajoissa syksyllä valosarjat (koen ne kausivaloiksi, en jouluvaloiksi) ja sitten heti tammikuussa kevätauringon saapuessa riisun ne melko ajoissa myös pois.

Ensi viikolla Pyhäinpäivänä onkin vähän erilaista juhlaa tiedossa, sillä olen menossa Indiedays Inspiration Blog Awardsiin ihanan Tyyli Casual -blogin Maijan kanssa. Varmasti huikeat juhlat tulossa! Olisi kiva kuulla, ketkä kaikki muut ovat osallistumassa Inspiration -päivään ja/tai illan gaalaan.

Mä annan kaiken kun enempää ei oo

Pitkästä aikaa täällä, moikkamoi! Tässä on luvatut asuntomessupostaukset ja monet muut jääneet odottamaan kun töissä on tapahtunut. En yleensä juuri työasioista täällä blogin puolella kirjoittele, mutta nyt on ihan pakko julkaista muutama kuva kun olen niin fiiliksissä. Olin nimittäin tiivisti mukana Blockfest-meiningeissä Sokos-yhteistyön merkeissä. 

Viime viikolla tähän aikaan en todellakaan ollut fiiliksissä vaan järkyttävän stressin vallassa, mutta kyllä vain, festariportit saatiin auki ja jengi vaikutti oikein tyytyväiseltä. Loppu hyvin, kaikki hyvin - opin projektin aikana äärimmäisen paljon itsestäni, markkinoinnista, tapahtumanjärjestämisestä, ehkä hiukan siitä stressinhallinnastakin. ;) Kiitollisena suuntaan kohti uusia haasteita.

Tässä nyt sitten muutamia random-kuvia tapahtumasta. Olin vahvasti mukana Sokos VIP-alueen suunnittelussa ja halusin sinne tuollaista viirinauhaa, joka kyllä sopikin tosi kivasti kokonaisuuteen. Muutenkin "sisustuksesta" tuli ihan kiva. Tietysti olin itselleni sisustusfriikkinä saanut päähäni hienoja visioita alueesta, eivätkä ne kaikki ihan toteutuneet, mutta kokonaisuus toimi ja porukka viihtyi.

Oma festariasuni koostui suurimmaksi osaksi mustista housuista ja Blockfest-työpaidasta, mutta lauantaina vaihdettiin vapaalle ja silloin vetäisin päälleni tällaisen asun. Valkoinen jakku on Espritin ja ostettu Sokokselta tänä keväänä. Tykkään siitä tosi paljon! Toivottavasti voin rakastaa sitä jatkossakin, tällä hetkellä raukka on nimittäin pesulassa - en välttämättä suosittele festareille valkoista, kemiallisen pesun vaativaa vaatetta. ;) Valkoinen pitsitoppi on Massimo Duttilta, ostos kevään Madeiran matkalta. Vaaleat farkut Objectin, ihan mun tämän kesän suosikkihousut. Clarksin korkkipohjasandaalit ostin kesän alennusmyynneiltä Porista, Ratsulasta. Aika uusissa siis mentiin ja asu valikoitui suht fiiliksen mukaan lauantaiaamuna kotoa lähtiessä - en ollut ihan tätä suunnitellut, mutta upea aurinkoinen sää inspiroi pukeutumaan vaaleisiin sävyihin ikuisen mustan sijaan.

Mulla on työelämässä taipumusta ajautua tällaisten projektien pariin, joissa tunteja ei lasketa eikä toimenkuvarajoja tunneta. En ole aiemmin kovinkaan paljon Cheekiä kuunnellut, mutta tämän kesän aikana kuuntelin aika paljon Alpha Omega-albumia ja levyn nimikkobiisi nousi projektin voimabiisiksi.

Alusta loppuun, alphasta omegaan. 

Jos en antais kaikkee must ei ois antamaan ollenkaan. 

En osaa pantata, sisällä palaa taas kovempaa.

Joitain asioita ei vaan voi tehdä puoliteholla. Ja toisaalta, kun on antanut kaiken niin pitää osata olla armollinen itselleen, kun vaan enempää ei ole.

Meidän VIP-alueella ehdoton helmi oli beauty lounge, jossa festarivieraat saivat kohennusta kampauksiinsa ja meikkeihinsä. Itsekin kävin lauantaina meikattavana ja sain kyllä ihan mielettömän kauniin, sinisävyisen jalokivimeikin. Arkityylistä poikkeava meikki nostattaa juhlatunnelmaa ihan ainutlaatuisella tavalla! Ja taidanpa itsekin käydä lähiaikoina ostoksilla, ihan selkeästi mun harmaanbeige meikkipussin sisältö kaipaa jotain raikastusta ja väriä.

Näiden upeiden, taitavien, lahjakkaiden, kauniiden, positiivisten ja fiksujen naisten kanssa sain kunnian olla tämän projektin ydin. <3

Jos en antais kaikkee must ei ois antamaan ollenkaan.

Yllätys rakkaaltani

Meillä oli miehen kanssa juuri 5-vuotishääpäivä, yhteisiä vuosia takana on jo viisitoista! Menimme siis naimisiin näppärästi kymmenen vuoden kunniaksi. Tuolloin päätös naimisiinmenosta syntyi, uskomatonta kyllä, melko nopeasti ja juhlat päätettiin järjestää heti seuraavalle kesälle. Emme olleet kihloissa, eikä missään vaiheessa kihloihin menty. Niinpä minulla on ollut tähän asti koko ajan vain yksi (joskin hyvin rakas) sormus. Olen jossain vaiheessa toisesta haaveillut, mutta en mitenkään kovin aktiivisesti.

Tänä vuonna rakas todellakin yllätti, sillä hääpäivänä sain tämän pienen rasian. Mieheni on aika tarkka siitä, mistä mitäkin ostaa ja tukee mielellään pieniä yrityksiä ja paikallisia toimijoita. Kultaseppä Vesa Peltosen Korus Designiin oli kuulemma ollut helppo päätyä. 

Ja sormushan on tosi ihana! Se on palladiumia ja hauskasti "letitetyn" näköinen. Keskellä on yksi timantti. Sormus odottelee vielä pienennystä, sen jälkeen se pääsee vihkisormukseni kaveriksi nimettömään. Tulee tosi kaunis kokonaisuus.

Juhlimme viime viikonloppuna hieman kahdestaan kun pikku-T lähti vanhemmilleni hoitoon. Olipa kivaa käydä syömässä, leffassa, nukkua pitkään, olla vaan. Näiden kahdenkeskisten hetkien jälkeen muistan aina jotenkin niin hyvin, mihin silloin vielä lukioikäisenä tuossa suloisessa pojassa ihastuin ja lopulta rakastuin. Aika uskomatonta, että hän on mun vierellä vieläkin. Paljon on tapahtunut - elämäntilanteet ja paikkakunnat vaihtuneet, on tullut työt ja vanhemmuus, mutta sitten kuitenkin, me ollaan edelleen ne ihan samat Suvi ja Teemu. Samalla huonolla sarkastisella huumorintajulla ja arvomaailmalla vuodet vierivät näköjään aika mukavasti.

Lahjani äidille

Eilen oli ihana äitienpäivä. Sain suloisen aamuherätyksen ja poikien valmistaman aamupalan leipomuksineen ja hedelmineen. Sitten suunnattiinkin Poriin mummoloihin. Reissu sujui kivasti. Ollaan taidettu reissata sen verran paljon, että pikku-T:lle tuollainen pieni pyrähdys ei tunnu missään. Autossa hän on onneksi aina viihtynyt hyvin, junamatkailuakin pitäisi kyllä ehdottomasti kokeilla.

Minun äitini arvostaa laadukasta kosmetiikkaa ja kauniita pakkauksia. Hän on tosi esteetikko ja muistan, että äiti ehosti itsensä joka ainut päivä myös silloin kun me olimme pieniä. En ole itse ihan yhtä tarkka (ja viitseliäs), viihdyn vapaapäivinä kotona erinomaisesti ilman meikkiä. Mutta sen olen äidiltä perinyt, etten pode koskaan huonoa omaatuntoa itsestäni huolehtimisesta. Kampaaja- ja kosmetologikäynnit sekä laadukkaat tuotteet eivät ole tuhlaamista tai turhamaisuutta vaan investoimista itseensä ja omaan hyvinvointiin. Arjessa saa olla ripaus luksusta, vaikka sitten upean kosmetiikkapurnukan muodossa.

Tietystikään kaikille äideille tämäntyyppiset asiat eivät ole tärkeitä hyvinvoinnin kannalta. Mutta niille, joille ovat, go for it. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin.

Annoin äidille eilen lahjaksi tämän upean Urban Decayn Gwen Stefani -poskipunapaletin. Paletissa on pari ihanaa, kunnon punaista sävyä sekä tuollaisia hohtavia korostusvärejä. Testailimme palettia siskon ja äidin kanssa eilen ja totesimme, että nuo vaaleammat sävyt sopivat aika hyvin myös luomiväreiksi, sillä niissä on kunnolla pigmenttiä.

Tätä palettia oli kevättalvella Sokoksessa myynnissä vain pieni erä ja onnistuin silloin nappaamaan yhden itselleni. Äiti vaikutti kovin tyytyväiseltä lahjaansa. Toivottavasti kaunis paletti tulee ahkeraan käyttöön!

Vuoden kohokohdat

Vuosi 2015 alkaa olla loppusuoralla ja kylläpä onkin ollut hyvä vuosi. Hyvällä tavalla tasaisempi kuin pitkään aikaan. Paljon kivoja, pieniä asioita.

Vuosi sitten kirjoitin toiveistani näin:

Toivoisin vuoden 2015 tuovan rohkeutta kulkea kohti omia unelmia, hyviä päätöksiä, kuuntelun jaloa taitoa, jaksamista huolehtia itsestään niin fyysisesti kuin henkisestikin sekä paljon pieniä hyviä hetkiä rakkaiden parissa ja toivottavasti uusia elämyksiä myös reissurintamalla.

Nyt kun mietin kulunutta vuotta, niin toiveeni ovat kyllä toteutuneet (ne olivat onneksi niin epämääräisesti muotoillut, että jättivät varaa monenlaiselle toteutustavalle, hehe). Keräsin muutaman kuvan vuoden varrelta ja haluan kirjata ylös vuoden parhaita asioita. Siispä tässä niitä tulee, satunnaisessa järjestyksessä.

- Lapsestani on tullut aito leikki-ikäinen hauskoine juttuineen ja oivalluksineen. Hän puhuu todella paljon ja selkeästi, mielikuvitus lentää ja keskustelut ovat loistavia. Viihdyn hänen seurassaan paremmin kuin koskaan ennen, aivan mahtava, temperamenttinen hassuttelijatyyppi. Hän viihtyy päiväkodissa hyvin ja siellä on tärkeitä ystäviä, joiden kanssa on alettu tämän vuoden aikana viettää aikaa välillä myös vapaa-ajalla. 

- Poitsu on osoittautunut tämän vuoden aikana vahvasti musikaalisesti suuntautuneeksi. En tiedä, voiko vielä puhua lahjakkuudesta, mutta hän haluaa innolla oppia soittamaan kaikenlaisia soittimia, hänellä on hyvä rytmitaju ja laulaa monipuolisesti. Hevisaurus iskee ihan täysillä, mutta myös monenlainen suomenkielinen vähän raskaampi rock-musiikki on mieleen. Haluaisin jatkossa tukea tätä musiikki-innostusta mahdollisimman hyvin.

- Koukutuimme miehen kanssa Silta-sarjaan, jota katsoimmekin kaikki tuotantokaudet. Tosi huippu sarja, josta odotan innolla jatkoa.

- Vuoden mittaan päästiin myös juhlimaan. Kohokohtina mieleen ovat jääneet Pori Jazz, Blockfest, parit mahtavat tyttöjen viikonloput sekä Ilveksen Iloinen Itsenäisyys. Nämä ovat niitä tärkeitä piristyksiä arjen keskelle!

- Tästä sujuvana seuraavana steppinä päästään vanhempiini, jotka ovat olleet tämänkin vuoden aikana korvaamaton apu meille. Pappa on maailman paras leikkikaveri ja mummi keksii aina kaikkea kivaa. Pikku-T on saanut nauttia monista hoitoreissuista mummilaan ja me vanhemmat tärkeästä aikuisen ajasta.

- Toteutimme miehen kanssa haaveen kahdenkeskisestä kaupunkilomasta ja vietimme juhannuksen Budapestissä. Oli tosi onnistunut reissu ja nyt jo haaveillaan seuraavasta.

- Kävimme ystäväperheen kanssa laivalla Tukholmassa kesällä. Sateisista säistä huolimatta reissu oli oikein onnistunut. Pikku-T tykkäsi Wasa-museosta tosi paljon. 

- Kesä oli sateinen ja viileä... kunnes helteet saapuivat. Olimme onnekkaita ja saimme vielä lomailla tuolloin. Teimme koko minun perheeni voimin reissun Muumimaailmaan ja kaunis Naantali sekä helteinen Turku hurmasivat meidät. Upea kesäsää helli ja tuntui kuin olisimme olleet kauempanakin. Ehdottomasti kesäloman kohokohtia. 

- Minulle tarjoutui upea tilaisuus päästä purjehtimaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Hieno kokemus kauniissa Turun saaristossa.

- Toteutin pitkään muhineen haaveeni, keräsin rohkeuteni ja ilmoittauduin kuntokeskukseeni sijaislistalle. Ohjattavia jumppia onkin riittänyt mukavasti, ei nyt ihan viikoittain, mutta aika paljon kuitenkin. Ohjaaminen on ollut tosi mukavaa, olen ohjannut pääasiassa joogaa ja intervallihenkisiä lihaskuntotunteja eli niitä, joista itsekin eniten tykkään.

- Olen tämän vuoden aikana oppinut nauttimaan myös yksin juoksemisesta. Aika kätevä juttu, sillä juoksu on niin helppo tapa ylläpitää peruskuntoa kiireessäkin, melkein missä ja milloin vain. Tietysti aina kaverin kanssa juokseminen on vieläkin kivempaa, onneksi myös juoksuseuraa on ollut.

- Olen alkanut käydä hieman säännöllisemmin hierojalla ja pystynyt pitämään sillä kroonisia selkäkipujani osittain poissa. Tätä pitää ehdottomasti jatkaa.

- Retkeilimme paljon luonnossa kesällä, erilaiset luontopolut ja metsässä samoilu tuntuvat olevan lapsen mielestä paljon hauskempaa kuin leikkipuistoissa kiertely. Kivaa! 

- Pikku-T sai joululahjaksi lasten sähkökitara- ja mikki-setin. Wuhuu! Parasta ikinä. Ja mieheni toteutti vuosia muhineen haaveen sähkörummuista, hän on ollut niin onnellinen, että itsekin intoilen hänen puolestaan. Ja ne saatiin yllättävän kivuttomasti mahtumaan yläkertaan - eivät sisustuksellisesti kaunein elementti, mutta hyvä paikka löytyi kuitenkin.

- Ja vielä loppuun viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: ihana työni. Olen tosi työorientoitunut ihminen ja minulle on tärkeää, että viihdyn töissä (toisaalta, kenellepä ei?). Olen tämän vuoden aikana saanut useitakin uusia, toivottuja haasteita työrintamalla ja ensi vuoden ajan yritän olla niiden mittainen. Minulla on maailman ihanin esimies ja mahtava työporukka, joista olen todella iloinen.

Huh, siis todella monta kivaa juttua mahtunut tähän vuoteen! Toki niitä sairasteluja ja epäonnistumisiakin on matkassa ollut ihan riittämiin, mutta näitä kohokohtia on paljon mukavampi muistella. Ensi vuodelle on varattuna koko perheen Madeiran reissu ja sitä odottelemme jo innolla. Kuten jo mainitsinkin, niin joku kahdenkeskinen kaupunkiloma miehen kanssa olisi mahtava juttu, mutta katsotaan, toteutuuko se. Muuten toivoisin saman meiningin jatkuvan kuin tänäkin vuonna - en kai voisi toivoakaan enempää. <3 Hyvää uutta vuotta kaikille!

Millainen vuosi teillä on ollut? Mitä toivotte ensi vuodelta?

Isänpäivänä

Oletteko koskaan miettineet, että on ehkä hiukan epäreilua, että äitienpäivää saadaan yleensä viettää kauniissa kevätauringossa, ehkä jo kesäfiiliksestäkin nauttien kun taas isät saavat joka kerta osakseen harmaan, sateisen marraskuisen päivän. Onneksi tähän aikaan vuodesta saa sytyttää kynttilät ja nauttia kauniista valaisimista heti aamusta alkaen.

Kattaus noudatteli minulle niin tyypillistä musta-valko-harmaa-kulta-värikoodia servettejä ja lahjapaketteja myöten.

Saimme odotettuja vieraita, vanhempani eli mummin ja papan. Tosin äitini on saanut päähänsä, että hän voisi sittenkin olla mimmu ja pikku-T käyttääkin sujuvasti molempia nimityksiä. Itse pitäydyn tiukasti mummissa. Lapseni toinen mummu haluaa nimittäin olla mamis, joten jotain armoa nyt hei. ;)

Isäni täytti juuri eilen 58 vuotta. Isänpäivänä juhlitaankin perinteisesti sujuvasti synttäreitä samalla. Minussa on aika paljon samaa kuin isässäni. Olemme molemmat aika äkkipikaisia, ahkeria ja päättäväisiä. Isäni on opettanut minulle korkean työmoraalin (joskus liiallisenkin tunnollisuuden) ja sen, että kaikki työt ovat yhtä tärkeitä - mitään työtä ei koskaan saa väheksyä. Me olemme työelämässä ja ehkä vapaa-ajallakin molemmat sellaisia "vahvoja yksilösuorittajia joukkuelajeissa" (kuten joskus maalivahteja osuvasti kuvailtiin) - viihdymme porukoissa ja olemme sosiaalisia, mutta kuitenkin haluamme pitää selkeästi oman roolimme, josta olemme vastuussa.

Isäni on todella lapsirakas ja lempeä tyyppi, joka ei turhaan hötkyile. Hän ajattelee aina asioista positiivisesti eikä suostu uskomaan asioista tai ihmisistä pahaa. Oikeudenmukaisuus on hänelle tärkeää. Jos iskä pahastuu, valittaa tai antaa kritiikkiä jostain, niin siihen on todellakin aihetta. Tiedän, että iskä tulee auttamaan aina, jos apua tarvitsen. Niin ja nyt yli kolmekymppisenä olen huomannut, että mulle tulee ihan tismalleen samanlaiset rypyt naamaan kuin iskällekin. Tuleekohan joskus tuollainen hopeanharmaa tukkakin...?

Pikku-T on höpöttänyt koko viikon siitä, miten "joku päivä järjestetään Halloween-juhlat". Pikkumies oli ihan täpinöissään kun nyt oli kynttilät ja mikä hienointa, jännittäviä hämähäkinseittipullia!

Suklaakeksit nuori herra oli luonnollisesti leiponut itse, mitä nyt äiti vähän auttoi.

Pappa on yksi maailman parhaista leikkikavereista!

Kiitollisena omasta isästäni sekä lapseni upeasta isästä totesin, että eihän tämä päivä ollut ankean harmaa ollenkaan. <3

Pohojalaasis häis

Eilen pääsin viettämään perinteisiä hääjuhlia Pohjanmaalle kun rakkaat ystävät saivat toisensa. Juhlat olivat todella tunnelmalliset ja ihanat pihahäät. Paikkana oli morsiamen mummola järven rannalla, upea paikka. Tunnelma loppuillasta oli tiivis navettaan rakennetussa tanssi- ja baaritilassa.

Asusuunnitelmani vaihtuivat vähän viime tipassa. Oli luvattu niin kylmää ilmaa, että puin alkuperäisestä ideastani (hihaton mustavalkoinen kotelomekko ja päälle ohut, vuoreton jakku) tilalle sinisen, pitkähihaisen H&M:n sifonkimekon ja Zaran vuorellisen jakun. Valinta oli kyllä ihan oikea, olisin varmasti jäätynyt alkuperäisessä asussa. Tuo beige jakku on aika mukavan lämmin vuorikankaan ja napakan, hieman villakangasmaisen materiaalinsa ansiosta. 

Mekko ei valitettavasti näy kokonaisuudessaan yhdessäkään kuvassa, koska tosiaan oli aika viileää ja pidin jakkua suurimman osan ajasta päällä. Jalassa minulla oli Budapestistä ostetut siniset, ihanat Geoxin avokkaat ja laukkuna upouusi konjakinsävyinen DKNY:n messenger bag. Siitä ehkä vielä parempia kuvia myöhemmin.

Sinisissä kengissäni on vain muutaman sentin kiilakorko ja ne sopivat tosi hyvin pihahäihin. Eipähän tarvinnut kaivella uponneita korkoja mudasta tai nurmikosta. Mukaviksikin osoittautuivat, mitään jalkojen väsymistä tai rakkoja ei ollut havaittavissa. Sinisävyinen asukokonaisuuteni sopi kyllä täydellisesti myös mieheni uuteen pukuun, me oltiin oikea sininen pariskunta. ;)

Reissu oli erittäin onnistunut ja antoisa, onneksi aurinkokin helli meitä. Kiitos ja onnittelut vielä tuoreelle, onnelliselle avioparille tätäkin kautta!

3-vuotiaan juhlat

Vietimme eilen kolmevuotiaan synttäreitä minun perheeni kesken, ensi viikolla on vielä luvassa suvun toinen puolisko. Päätimme jakaa synttärit kahteen osaan, jotta ehtii oikeasti vaihtaa kuulumisia ja mahdutaankin paremmin. Meillä oli tosi rento meininki, en edes leiponut mitään. Äitini kyllä auttoi hieman siinä puolessa. Söimme maukasta kalakeittoa ja nautittiin vain yhdessäolosta, aika harvoin kun ollaan tällä kokoonpanolla samaan aikaan samassa paikassa. Kivaa, että kaikki pääsivät tulemaan ja aurinkokin saapui seuraksemme sateisen aamun jälkeen.

Koska meillä ei edelleenkään ole kuin neljä ruokapöydän tuolia, hain yläkerrasta lisäistuimia. Eikä se ollutkaan ollenkaan huono ratkaisu. Eikös nimittäin sovikin DSW-tuoli aika kivasti tähän kokonaisuuteen? 

Kirjainten opettelu on kyllä nyt kova juttu - mutta ei tietysti niin kova kuin Ryhmä Hau ja paloautot. Edelleen tämä pieni herra kuitenkin ilmoittaa tulevaisuuden ammatikseen trukkikuskin, tai tarkemmin ottaen "työmiehen, joka ajaa trukkia". 

Kolmevuotias on aivan mahtavassa iässä. Huumorintajua riittää ja nauru on herkässä. Parasta arjessa ovat juttuhetket ja erilaiset tarinatuokiot. Melkoisen vilkas mielikuvitus tällaisella nuorella kaverilla on, eikä ihan kykyä erottaa mahdotonta mahdollisesta. ;) Tietysti sitten myös omaa tahtoa ja uhmaa löytyy, mikä koettelee tällaisen ei-aina-niin-kärsivällisen äidin hermoja toisinaan. Poitsu myöskin pikkuvanhasti usein opastaa, miten lapsia kuuluu kasvattaa - "Eivät äidit voi jättää lapsia yksin potalle." Hauskaa on myös, miten nopeasti sanavarasto kasvaa ja lapsi kokeilee käyttää oppimiaan sanontoja, kuten "vallan mainiota" tai "aivan niin, kuomaseni". Aika hulvatonta.

Onnea kolmevee, olet huipputyyppi!

Ajatonta designia lahjaksi

Kun on itse kiinnostunut ajattomasta designista ja sisustuksesta, niin on aika luontevaa antaa sitä myös lahjaksi. Maailma on täynnä upeita tuotteita, eikä kaikkia voi (tai edes halua) hankkia omaksi. Lahjaksi antaminen on todella mukavaa ja tuntuu melkein kuin olisi itsekin saanut tuotteen. ;) Sisustustuotteet ovat usein tosi kestäviä lahjoja, itse olen saanut lahjaksi monta meidän kodin suosikkituotetta, joista en aio luopua ikinä (esimerkiksi Artekin ritiläpenkki ja Design House Stockholmin Block-valaisin).

 

Me toteutimme tänä vuonna kimpassa koko muun perheen kanssa äitini sisustushaaveen ja hankimme Artekin JL341-valaisimen. Äidillä on synttärit jouluaattona, joten tämä oli synttärilahja. Tämä valaisin on mielestäni yksi upeimmista päällä maan, niin kaunis. Valo suuntautuu sekä ylös- että alaspäin eikä häikäise yhtään pöydässä istuvia, sillä itse polttimo jää piiloon renkaiden taakse. Juha Leiviskä on suunnitellut tämän hieman futuristisen valaisimen jo vuonna 1969, mutta se on edelleen tuoreen ja modernin näköinen.

 

 

Äiti oli jo tosi pitkään miettinyt uuden valaisimen hankintaa, joten lahja tuli tarrpeeseen. Suosittelin hänelle tätä valaisinta, koska se sopisi mielestäni niin hyvin heidän 50-luvun kotiinsa sekä sisustuksen muuhun tyyliin. Ja eikös sovikin täydellisesti?

Vanhempieni sisustuksessa on aika paljon design-klassikoita, joista minäkin pidän paljon. Sisustuksen tyyli on kuitenkin värikkäämpi kuin meillä. Muuramen klassikkohuonekaluja löytyy jokaisesta kolmesta kerroksesta. ;) Äiti taitaa olla melkoinen Muurame-fani... Artekin ruokailuryhmä on jo patinoitunut, sen ääressä on tehty läksyjä, pelailtu ja tietysti syöty lukuisia kertoja. Seinällä oleva Vitran Ball-kello on itse asiassa myös uusi, kimppalahja, johon itsekin osallistuin. Sen värit toistavat kivasti taulujen sävyjä. Samainen seinäkello olisi itselläkin haavelistalla, mustana ehkäpä.

Meillä oli tänä vuonna sopimus, että jokainen ostaa ja saa vain yhden lahjan. Saajat ja antajat arvottiin, minun piti ostaa lahja isälleni. Hankin hänelle uuden termoskannun, Steltonin tyylikkään klassikon vuodelta 1977. 

Termoskannun seuraksi hankin vielä samaa muotokieltä toistavan seinäkellon, jonka valmistajaa en nyt valitettavasti muista. Molemmat on kuitenkin hankittu tamperelaisesta Sisustus ID:stä. 

Tässä vielä pari kuvaa mummilamme joulutunnelmasta.

Meillä on tapana syödä jouluista ruokaa, mutta ei varsinaisesta joulupöydästä. Sen sijaan syömme viiden tai kuuden ruokalajin illallisen, jossa annokset on koottu valmiiksi. Ihan kiva tapa, tulee syötyä hitaammin ja ehkä jopa vähemmän kuin seisovasta pöydästä, eikä niin pahaa ähkyäkään tule. Ja fiilis on juhlava.

Joku taisi olla aika onnellinen uusista junaradan osistaan... ;)

Ajatonta designia tuo Briokin, sulassa sovussa leikeissä ovat uudet ja vanhat osat. Nämä tulevat varmasti kestämään sukupolvelta toiselle.