Yllätys rakkaaltani

Meillä oli miehen kanssa juuri 5-vuotishääpäivä, yhteisiä vuosia takana on jo viisitoista! Menimme siis naimisiin näppärästi kymmenen vuoden kunniaksi. Tuolloin päätös naimisiinmenosta syntyi, uskomatonta kyllä, melko nopeasti ja juhlat päätettiin järjestää heti seuraavalle kesälle. Emme olleet kihloissa, eikä missään vaiheessa kihloihin menty. Niinpä minulla on ollut tähän asti koko ajan vain yksi (joskin hyvin rakas) sormus. Olen jossain vaiheessa toisesta haaveillut, mutta en mitenkään kovin aktiivisesti.

Tänä vuonna rakas todellakin yllätti, sillä hääpäivänä sain tämän pienen rasian. Mieheni on aika tarkka siitä, mistä mitäkin ostaa ja tukee mielellään pieniä yrityksiä ja paikallisia toimijoita. Kultaseppä Vesa Peltosen Korus Designiin oli kuulemma ollut helppo päätyä. 

Ja sormushan on tosi ihana! Se on palladiumia ja hauskasti "letitetyn" näköinen. Keskellä on yksi timantti. Sormus odottelee vielä pienennystä, sen jälkeen se pääsee vihkisormukseni kaveriksi nimettömään. Tulee tosi kaunis kokonaisuus.

Juhlimme viime viikonloppuna hieman kahdestaan kun pikku-T lähti vanhemmilleni hoitoon. Olipa kivaa käydä syömässä, leffassa, nukkua pitkään, olla vaan. Näiden kahdenkeskisten hetkien jälkeen muistan aina jotenkin niin hyvin, mihin silloin vielä lukioikäisenä tuossa suloisessa pojassa ihastuin ja lopulta rakastuin. Aika uskomatonta, että hän on mun vierellä vieläkin. Paljon on tapahtunut - elämäntilanteet ja paikkakunnat vaihtuneet, on tullut työt ja vanhemmuus, mutta sitten kuitenkin, me ollaan edelleen ne ihan samat Suvi ja Teemu. Samalla huonolla sarkastisella huumorintajulla ja arvomaailmalla vuodet vierivät näköjään aika mukavasti.