Neljävee

Pikku-T täytti viime lauantaina neljä vuotta. Voitteko uskoa? En minäkään! En ole mikään teemajuhlien järjestäjä, joten sorry, ette näe nyt täydellisiä kattauskuvia (viime viikonloppuna mieheni vastasi täysin tarjoiluista, myös leipomisesta), mutta ajattelin sen sijaan kirjoitella itsellekin muistoksi ylös, millaista meidän elämä tämän neljävuotiaan pikku hurmurin kanssa on.

Luonnehan on ollut selvillä ensiparkaisuista asti, eikä se ole miksikään matkan varrella muuttunut. Hyvin päättäväinen, utelias, itsenäinen, itsepäinen ja tarkka poika tuo meidän pikku-T. Hän opastaa välillä meitä vanhempia varsin pikkuvanhasti siinä, miten lapsia kuuluu kasvattaa. :D Pikku-T:n vahvuus on erityisesti kielellinen ilmaisu. Hänen kanssaan voi keskustella oikeastaan mistä vain ja hän osaa sanoittaa omia tunteitaan ja tapahtumia hyvin. Muisti on pojalla myös ällistyttävän hyvä, mitä nyt melkoisen valikoiva...

T:lle hassuttelu on todella tärkeää. Huumori kuuluu jokaiseen päivään ja joskus tuntuu, että jokaiseen hetkeen. Joskus jatkuva hassuttaminen tuskastuttaa, mutta täytyy myöntää, että valtavasti hauskoja hetkiä, huumoria ja tilannekomiikkaa tuo pieni herra on onnistunut meidän arkeemme tuomaan. Ja me nyt ei varsinaisesti totisia olla mieheni kanssa aiemminkaan oltu.

Pikku-T on myöskin ylpeä hassuttelutaidoistaan, hän kehuskelee olevansa hyvä höpsöttelemään vauvoja ja päiväkotikavereita. Hän taitaa ollakin aika pidetty leikkikaveri, varmaan aika pitkälti kielellisen ilmaisunsa monipuolisuuden takia. Hän viihtyy hyvin päiväkodissa ja kaverit siellä ovat jo tosi tärkeitä. Lähes viikoittain pidetään leikkitreffejä puolin ja toisin.

Pikku-T on erittäin kiinnostunut musiikista, mielestäni musikaalisuus on näkynyt hänessä jo hyvin pienestä asti. Hän laulaa jatkuvasti, "soittaa" eri soittimia ja isona hänestä tulee kuulemma rokkitähtisupertähti. Toisaalta palomies on myös vahva vaihtoehto. Tai ehkä sittenkin ninja. 

Tämän hetken kovimpia leluasioita ovat legot. Meille on vaivihkaa kertynyt aika iso laatikollinen pikkulegoja ja vaikka niiden rakentaminen ei vielä onnistu ilman aikuisen apua, niin leikit sujuvat kyllä. Lego Ninjago on ehkä kaikkein suosituin juttu. Toisaalta Frozen on myös erittäin kova sana ja T tykkää kovasti leikkiä Elsaa. Äiti on aina Anna ja iskä Olaf. Ylipäätään leikkiminen on uskomattoman tärkeää ja leikkeihin eläytyminen aikamoista.

Me ollaan ihan pojan syntymästä asti tehty kaikki vanhemmuuden askareet varsin tasaisesti yhdessä. No joo, tietysti imettämisessä mieheni ei pystynyt auttamaan, mutta noin muuten. T on aika monessa asiassa iskän poika, mutta on meillä ihan omia special-juttuja, joita tehdään vain äidin kanssa. Tärkeimpänä laulaminen - minä laulan T:lle paljon ja keksin myös omia lauluja, jolloin saan yleensä vuolaita kehuja tyyliin Ihan sikahyvä biisi. Minä myös laulan aina iltaisin iltalauluja, joita T tykkää kovasti kuunnella. Ja poikakin sen jo tietää, että äiti on se, joka muistaa parturit, kynsienleikkaukset, vaihtovaatteet päiväkotiin jne. Minä ja poitsu ollaan temperamentiltamme aika samanlaisia ja se tietysti joskus aiheuttaa sen, että otamme myös yhteen. Mutta sitten halitaan, pusutellaan ja sovitaan. Anteeksipyytäminen on tärkeää.

T:llä ei vielä ole harrastuksia, enkä koe niiden suhteen mitään kiirettä tai paineita. Eiköhän tämän ikäiselle kokopäivähoito päiväkodissa vielä riitä. Toki sitten kun T itse haluaa alkaa harrastaa jotain, niin asiaa harkitaan, mutta toistaiseksi iloitsen siitä, ettei arki-illoissa ole vielä harrastusaikatauluja.

T:llä on vakava kananmuna-allergia sekä paha atooppinen iho. Lisäksi hän oireilee hieman astmatyyppisesti ja sitä tutkitaan. Nämä ovat kaikki itselleni aivan uusia asioita, sillä olen ollut niin onnekkaassa asemassa, ettei minulla ole koskaan ollut allergioita. Ruoka-aineen välttämiseen tottuu kyllä, eikä reissaaminenkaan ole ongelma kun on vain tosi tarkkana, mutta atooppisen ihon kuriin saaminen on ollut vaikeampi juttu. Nytkin iho on kesäisistä säistä huolimatta tosi pahana ja on kurja katsoa sivusta, miten pienen on hankala olla ihon kutinan takia. Toivon tietysti todella paljon, että allergiat helpottaisivat iän myötä. Hieman joskus huolestuttaa, miten kaikki sujuu kun poika kasvaa ja hänen pitäisi itse oppia välttämään kananmunaa. Myös koulujen sisäilmaongelmat mietityttävät, sillä valmiiksi allergiset lapset usein reagoivat niihinkin voimakkaammin. Eiköhän kaikki mene kuitenkin hyvin. 

Toinen asia, mikä joskus huolettaa, on T:n kasvu. Hän kasvaa kyllä tasaisesti omilla käyrillään, mutta kovin pieni ja siro hän on. Itsekin olen tosi pikkuinen ja muistan, ettei se nuorena ollut ihan helppo asia hyväksyä - pojille ehkä vielä astetta vaikeampaa. Mutta yritän olla murehtimatta asiaa, ei se ainakaan häntä itseään tunnu millään tavalla mietityttävän.

Juuri nyt päänvaivaa aiheuttaa myös nukkumaanmeno iltaisin. Valoisien iltojen myötä uni ei tunnu tulevan, ei sitten millään! T on muutenkin aika iltavirkku ja minä taas väsyn kovasti iltaa kohden. Loistava kombo, vai mitä? Siinä ei aina ilman yhteenottoja selvitä. Onneksi yöunet sujuvat muuten nykyään suhteellisen hyvin, ainakin silloin kun ihon kutina ei vaivaa pahasti. Blogiani pidempään seuranneet tietävätkin, että T on nukkunut pienempänä äärimmäisen huonosti, joten tällä hetkellä osaan nauttia siitä, että yössä on keskimäärin enää yksi tai kaksi herätystä. T kömpii joka yö meidän väliin nukkumaan, onneksi siinä ei useinkaan itse herää kauhean pahasti.

Omasta lapsestaan voisi tietysti kertoilla vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt päällimmäisimmät neljävee-kuulumiset. Loppuun vielä iloitsen siitä, että T on valtavan monipuolinen ruokailija ja todellinen kulinaristi. Hänelle on ilo laittaa ruokaa! Mausteisempikin ruoka maistuu ja erityistä herkkua ovat kaikenlaiset merenelävät. 

Elämä 4-vuotiaan kanssa on hauskaa ja ihanaa! Olen varmasti sanonut näin monta kertaa ennenkin, mutta juuri nyt on vaan ihan parasta aikaa olla äiti. <3

P.S. Postauksen kuvat ovat Madeiran reissusta, pitääkin ottaa matkapostaus työn alle ennen kuin unohdan kaiken...