Lomaterkut ja aika sanoa näkemiin

Joululoma on sujunut ihanissa kotoilun merkeissä. Ihan uskomaton tuuri ollut säiden suhteen täällä Pirkanmaalla! Lunta on sadellut päivittäin lisää ja aurinkokin pilkahdellut. Olemme viettäneet tunteja pulkkamäessä, katsoneet elokuvia, herkutelleet ylenmäärin ja rakennelleet legoilla. Ennen joulua pikku-T oli tosin melkein viikon kipeänä, mutta onneksi jäbä on nyt jo kunnossa.

Mehän vietimme nyt ihan ensimmäistä kertaa joulua omassa kodissa ja oli kyllä tosi mukavaa! Pidensimme jatkettavan Ikea Bjursta -pöytämme täyteen mittaansa ja heitin päälle Ikean kankaan pöytäliinaksi. Jo pelkästään pitkä pöytä liinoineen toi haluamani rennon juhlavan tunnelman. Jouluvieraat ovat jo lähteneet ja suurin osa joulukoristeista kerätty pois, mutta tästä pitkästä pöydästä en taida raaskia luopua ennen loppiaista.

Kangas on suomalaisen Iina Vuorivirran suunnittelema Avsiktlig, joka oli viime viikolla täällä Tampereen Ikeassa puoleen hintaan. Siis älyttömän halpaan hintaan - alle 2 euroa / metri! Mielestäni tämä kuvio on todella upea ja kangas on vahvaa, "marimekkomaista" puuvillaa. 

Itselleni joulu on mieluisa juhla, mutta enemmän nautin siitä, kun joulu on ohi. Jotenkin on taas helpompi hengittää kun tietää, että ollaan menossa kohti valoa. Minimalistina nautin siitä, että saan kerätä ne (vähätkin) joulukoristeet pois pikku hiljaa. Vuodenvaihteessa alkaa monilla uusi liikunnallisempi elämä - minullakin treeniarki jatkuu hieman uudella twistillä. Olen nimittäin menossa tammikuussa varsin intensiiviselle astangajoogakurssille, jota odotan jo tosi innolla.

Arvaatteko jo, mitä hieman dramaattinen otsikko vihjailee...? Vuodenvaihde tuo tullessaan uusia tulia myös blogimaailmassa. On aika sanoa hieman haikeat heipat tälle blogilleni, jota olen jo yli viisi vuotta kirjoittanut. Uusi blogini löytyy osoitteesta visusillvan.com - toivon, että löydätte tienne sinne kanssani. Kuviani voi edelleen seurata myös Instagramissa tutulla tilillä @suvisillvan.

Jos ehditte kurkata uuteen blogiini, niin olisi mukava kuulla, mitä pidätte! Otan ilolla vastaan kaikki kehitysehdotukset sen suhteen ja toteutan mielelläni toiveet (teknisen osaamiseni rajoissa).

Ihania välipäivien vapaita lomailijoille ja tsempit töissä ahertajille! 

Epätäydellisiä jouluvalmisteluja

Meillä on tiedossa erilainen joulu, sillä vietämme joulua ensimmäistä kertaa aikuisiällä ihan omassa kodissamme. 

Olen tosi mukavissa joulufiiliksissä ja uskon, että isolta osalta se johtuu juuri tästä, että saan rakentaa omat jouluperinteet ja -aikataulut omaan kotiin. 5-vuotias pikkutonttu hääräilee ja touhottaa joulujuttujaan. Ja mikä ihaninta, meillä täällä Pirkanmaalla on ihan valkoinen maa ja lunta satelee päivittäin lisää, se on omiaan nostattamaan jouluista tunnelmaa.

Emme ole jouluna kuitenkaan oman perheen kesken vaan meille on tulossa paljon rakkaita jouluvieraita. Saadaan jatkaa ruokapöytä täyteen mittaansa ja pedata vierashuoneeseen siskonpedit. 

Kuulostaa varmaan tosi idylliseltä, mutta voin kertoa, että mitään täydellistä näissä jouluvalmisteluissa ei todellakaan ole. 

Kaikki lahjat ovat ostamatta. Kortit jäivät lähettämättä määräaikaan mennessä ja nyt yritän saada ne matkaan ykkösluokkaan vielä alkuviikosta. Joululauluja olisi mukava laulella porukalla pianon säestyksellä, mutta en saanut aikaiseksi tilata pianonviritystä, eikä sitä nyt enää ehdi saada. Joulusiivouksen meillä kävi tekemässä Freskan ammattilainen. Joulun tarjottavista olemme hankkineet vasta viinit, lopuista tulevat varmaan vastaamaan suurimmaksi osaksi Saarioisten äidit.

Täydellinen Instagram-kelpoinen kattaus jää haaveeksi vain, eihän meillä edes riitä kaikille jouluvieraille samanlaisia lautasia ja laseja. Viisivuotias on herännyt koko joulukuun ajan tuhottoman aikaisin (kiitos vaan, joulukalenteri) ja kaikkia väsyttää.

Eilen tein piparkakkutaikinan. Kun olin saanut taikinan valmiiksi ja keittiön siivottua, huomasin yhden maustepussin jääneen pöydälle pyörimään. Jep, se oli piparkakkumauste! Olin sitten laittanut taikinaan piparkakkumausteen sijaan pussillisen inkiväärijauhetta. Oli ehkä ihan hieman turhan mausteinen lopputulos... Ei muuta kuin taikina roskiin ja uutta tekemään. Katsotaan, miten itse leipomisen ja paistamisen kanssa tänään käy. En ole varsinaisesti mikään keittiön hengetär... 

No, kaikista näistä säädöistä huolimatta, kyllä se joulu sieltä tulee. Vaikka sitten eripariastioilla ja valmisruualla. Pääasia, että on rakkaita lähellä ja hetki aikaa hiljentyä. Ainakin kotia olen jo saanut mukavasti jouluiseksi huonekuusella ja muutamilla koristeilla. Meillä on tänä vuonna teemana kultainen väri ja tähdet, molemmista olen nyt tosi innostunut.

Epätäydellinen joulu on ihan OK. Oikeastaan aika tavoiteltavaa. Rentoa joulunodotusta kaikille!

Koti Suomessa

100-vuotias Suomi on käsittämätön menestystarina. Rutiköyhästä, sotien runtelemasta, pohjoisen perukoilla sijaitsevasta maasta kasvoi yksi maailman kehittyneimmistä sivistysvaltioista, hyvinvointiyhteiskunta vailla vertaa.

Olen miettinyt viime aikoina paljon edesmenneitä isovanhempiani. Jos tämä isänmaan 100-vuotisjuhla on itselleni todella tärkeä ja merkityksellinen, heille se olisi sitä varmasti moninkertaisesti.

Isovanhempieni Suomi on tosiaankin ollut hyvin erilainen. Ikävä kyllä, monet asiat ymmärtää vasta kun on liian myöhäistä. Kipuilen välillä itse sen kanssa, että perheeni on levittäytynyt ympäri Suomen, emmekä voi olla päivittäin tekemisissä. Nyt vasta tajuan, että isovanhempani ovat olleet samassa tilanteessa, tosin vastoin omaa tahtoaan. 

Miltä on mahtanut tuntua nuorista, jotka ovat lähteneet evakkoina Karjalasta sotaa pakoon toiselle puolelle maata, eikä kotiin ole enää voinutkaan palata? Ajatus on sydäntäsärkevä. Kunpa voisin kertoa ukille, että ehkä nykyään minulla on edes pieni aavistus siitä, miltä hänestä on tuntunut.

Minä olen nykyajan etuoikeutettu suomalainen. Olen suorittanut ilmaisen ylemmän korkeakoulututkinnon, ollut mm. Suomen valtion tukemassa opiskelijavaihdossa ulkomailla ja harrastanut monipuolisesti eri asioita. Nytkin harrastan - asioita, jotka olisivat mummini ja ukkini silmissä olleet varmaankin äärimmäistä luksusta ja suorastaan tuntemattomia käsitteitä. Sisustamista, joogaa, matkustelua. Voin ostaa lennot periaatteessa minne tahansa, suomalaisille kaikki passintarkastukset ovat avoinna. Paluu turvalliseen kotimaahani on aina mahdollista.

Ajan töihin pimeydessä ja harmaudessa, mutta hyvin hoidettuja ja valaistuja katuja pitkin. Lapseni viettää aikaa parhaassa varhaiskasvatuksessa joka päivä ja voin muuten ihan käsi sydämellä vannoa, ettei minulla ole hänen päivähoidostaan mitään negatiivista sanottavaa! Päinvastoin: Päiväkodin aikuiset, nämä työlleen omistautuneet ammattilaiset, Suomen kouluttamat, ovat silmissäni suuria sankareita.

Millainen sitten on suomalainen koti? Mielestäni melko vaatimaton, kotona ei pröystäillä. Tuotteiden logot eivät vilku ja jos on designia, niin todennäköisesti suomalaista. Puumateriaaleja ja muutenkin luonnonmateriaaleja on paljon. Monella on varmaan tosi paljon tavaraakin, ehjästä ja hyvästä ei helpolla luovuta. Niinpä kotona voi olla yhtä sun toista sellaistakin, joka ei ihan täysin vastaa omaa makua. Suomalaisessa kodissa tehdään remonttia harvoin. Kun kerran on keittiö rakennettu, niin se menee sitten seuraavat 30 vuotta.

Meidän koti on tosi suomalainen. Meillä on todella paljon kotimaisia tuotteita - huonekaluja, astioita, tekstiilejä, pienesineitä... löytyvät ne Hackmanin aterimet ja Fiskarsin sakset, Aalto-vaasit ja Marimekon pyyhkeet. Oikestaan nyt kun mietin, niin melkein kaikki omat lempituotteeni meillä kotona ovat suomalaista muotoilua.

Ihailen sitä, miten upeasti, laadukkaasti ja muotoilusta tinkimättä sotien jälkeinen Suomi rakennettiin. Haluaisin itsekin joskus asua 50-luvun talossa, sellaisessa tietenkin, jossa on mahdollisimman paljon alkuperäistä jäljellä. Se tuntuisi jotenkin tosi merkitykselliseltä.

Vaikka harva suomalainen panostaa rahallisesti ja ajallisesti paljon sisustamiseen, niin koti on meille tosi tärkeä paikka. Pimeässä ja kylmässä maassa kodin merkitys korostuu. Samoissa kodeissa asutaan pitkään.

Millainen on tulevaisuuden suomalainen koti? Toivoisin, että meillä aletaan ottaa mallia sotien jälkeisestä ajasta ja maltetaan taas rakentaa laadukkaammin sekä panostaa  yksityiskohtiin tasaisen bulkin sijaan. Kaikenlaiset älylaitteistot tulevat yleistymään nopeasti - kodeissa korostuu viihteellisyys ja nauttiminen. Kotia muokataan rohkeammin omiin tarpeisiin.

Suomalaisten sisustaminen muuttuu kansainvälisempään suuntaan vaihtoehtojen ja tyylien tarjonnan kasvaessa. Meidän lapsenlapsiamme tulee naurattamaan aika, jolloin joka perheessä oli sama Iittalan Teema-astiasto kaapissaan. Tai sitten niiden arvo nousee entisestään. Mitä te veikkaatte?

Tärkeintä on tietysti, että tulevaisuuden Suomessa on turvallinen koti jokaiselle asukkaalle. Tämä vaatii meiltä kaikilta fiksuja valintoja yhteisen hyvän eteen. Kuten 100 vuoden ajan on tehtykin.

Hyvää, juhlavaa ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikkiin koteihin!

Terapiaa tarjolla sisustushulluuteen

Sisustushullun elämä on välillä hieman yksinäistä. Työpaikan kahvipöydässä ei välttämättä löydy ihmistä, joka tunnistaisi tanskalaisia suunnittelijoita. Omaa Facebook-tiliään ei halua täyttää pelkillä sisustushaaveilla. Puoliso ei huomaa, vaikka sohva olisi siirtynyt toiseen huoneeseen ja lapsi taas vastustaa jokaista pientäkin muutosta. Kuulostaako tutulta?

Bloggaaminen on toki yksi tapa jakaa sisustusintoilua, mutta entä jos haluaa nopeita mielipiteitä sisustuspulmiin tai auttaa kaveria ideoimalla uutta hänen kotiinsa? Jos haluaa tutustua sisustusalan ammattilaisiin, miettiä millaista olisi opiskella alaa? Tai vaikka osallistua alan kursseille ja koulutuksiin?

Olen ollut todella onnekas, sillä minut kutsuttiin aikanaan jo alkuvaiheessa mukaan Facebookin suljettuun Sisustusterapiaa-ryhmään. Ja mikä ryhmä se onkaan ollut! Ammattilaisia, bloggaajia, intohimoisia sisustusharrastajia. Tapaamisia, kursseja, jopa ulkomaanmatkoja. Inspiroivaa keskustelua, vertaistukea, kannustusta, huumoria. 

Melkein päivittäin olen käynyt kurkistamassa ryhmän kuulumisia ja osallistunut myös aika paljon itse keskusteluun. Olen oppinut todella paljon ja tiedän nyt huimasti enemmän sisustamisesta. Välillä mietin, että mitä ihmettä MINÄ tuossa laadukkaassa seurassa edes teen, mutta eipä ole vielä poiskaan potkittu. 

Nyt terapiaväki on siirtynyt ihan nextille levelille, sillä Sisustusterapiaa on nykyään upeiden, aktiivisten sisustusintoilijoiden perustama rekisteröity yhdistys. Aivan mahtavaa, vai mitä mieltä olette tästä:

"Sisustusterapiaa ry on yhdistys, jonka tarkoitus on yhdistää sisustuksen, muotoilun, arkkitehtuurin ja rakennus- sekä viherrakennusalan alan ammattilaisia sekä ansioituneita harrastajia. Yhdistyksen tavoite on lisätä yleistä tietämystä, kiinnostusta ja arvostusta ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osaamisalaa kohtaan.

Yhdistyksen jäsenenä pääset verkostoitumaan alan muiden osaajien ja kollegoiden kanssa. Pääset osallistumaan mielenkiintoisiin jäseniltoihin, kohdevierailuihin ja messumatkoihin sekä koulutus- ja lanseeraustilaisuuksiin. Kurssien ja koulutusten avulla päivität ja ylläpidät ammattitaitoasi ja saat tietoa markkinoiden tarjonnasta."

Minä en ainakaan keksi nyt juuri mitään parempaa ja olenkin todella ylpeä ja iloinen yhdistyksen tuore jäsen! Jäseneksi voi hakea sisustusalan ammattilainen tai vahvaa kiinnostusta omaava harrastaja osoitteessa sisustusterapiaa.fi - suosittelen lämpimästi.

Kuten laadukas terapia yleensäkin, tämä ei ole se halvin vaihtoehto, mutta todellakin toimii! Ja sen lupaan, että tässä seurassa sisustushulluus on viety sen verran korkealle tasolle, että tällainen tavallinen sisustusbloggaaja ja alan seuraaja tuntee itsensä päivä päivältä normaalimmaksi. ;) 

Kuinka selvitä pimeydestä

Nukuin viime yönä sikeästi kymmenen tuntia ja olen silti ollut koko päivän nuutunut. Tämä vuoden pimein aika tuntuu vaikuttavan minuun vuosi vuodelta enemmän. Periaatteessa oikeasti pidänkin pimeydestä, siinä on joku oma viehätyksensä - lupa käpertyä kotiin, kuunnella musiikkia, fiilistellä pieniä tavallisia asioita. Vaihtuvat vuodenajat ovat hieno juttu. Mutta kroppani ei ole samaa mieltä. Se haluaa valoa! Näin pimeään aikaan kehoni tarvitsee hirveät määrät unta, se yrittää saada normaaliakin enemmän makeaa ja toisaalta tuntuu, ettei mikään määrä liikuntaa riitä. 

Selviän pimeydestä parhaiten pysymällä aktiivisena. Kun on aikatauluttanut päivään paljon tekemistä, ei pimeyttä ja väsymystä ehdi ajatella. Pyrin liikkumaan paljon, syömään mahdollisimman tervellisesti ja tasasesti (etenkään kaamosaikaan en saa missään nimessä skipata lounasta) sekä KYLLÄ, teen myös mielelläni aika paljon töitä. Synkkänä aikana työt oikeasti pitävät mielen virkeänä. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan tehdä tosi mielenkiintoisia töitä tosi hauskojen ja taitavien luovien tyyppien kanssa. 

Tärkeintä on kuitenkin uni. Nukun paljon ympäri vuoden, mutta etenkin syksyllä. Ne syksyt kun Pikku-T oli pieni (tarkemmin sanottuna alle 5-vuotias, huh) ja nukkui todella levottomasti ja pätkittäisesti, olivat järjettömän raskaita. Oikeastaan ihme, että parisuhteemme selvisi niistä, olen nimittäin huonosti nukkuneena tosi sietämätön tapaus. ;)

Ei ole sattumaa, että olen usein varannut parhaat reissut juuri marraskuussa. Ihanimpina vuosina itse reissut ovat myös toteutuneet marraskuulle, liian harvoin kuitenkin. Olisi hienoa pystyä viettämään aina synkimpänä syysaikana pari kuukautta ulkomailla, siinäpä haavetta tulevaisuudelle. Onneksi jo pelkkä matkojen suunnittelu ja varaaminenkin innostaa. 

Ehkä te lukijatkin kaipaatte piristystä pimeyteen? Aion pitää täällä blogissani marraskuussa matkailu ja hyvinvointi -teemakuukauden, jolloin mm. kurkistetaan viimein lumoavaan Japaniin, haaveillaan tulevista matkoista ja mietitään, mistä se hyvä olo oikeasti syntyy. Toivottavasti viihdytte tämän teeman parissa!

Lapsen suusta

Johtajuudesta

Poikaani kiinnostaa kovasti leikit, joissa on selkeä pomo ja ryhmän vetäjä. Hän mietti yhtenä päivänä, millaista mahtaisi olla pomo. Itse työskentelen esimiestehtävissä ja totesin, että "Ei se mitään ihmeellistä ole, ihan tavallista työtä, äitikin on pomo siellä töissä." Epäuskoinen katse. "Ai oikea pomo, sinäkö? Hmmm... Sä oot kyllä varmaan sellainen varapomo!"

Kierrätystä

Olen tunnollinen jätteiden lajittelija. Juttelemme pullojen palautuksesta ja kerron, miten tärkeää on, että kaikki tyhjät pullot ja tölkit palautetaan kauppaan eikä yhtään mene tavalliseen roskikseen. Pikku-T innostuu. "JOO! Siis kun iskä on juonut tosi paljon kaljaa ja niitä pulloja on vaan IHAN joka puolella niin mä kyllä kerään ne ja vien kauppaan." (Tällaista tilannetta ei ole koskaan ollut, mutta onhan se hyvä olla suunnitelma valmiina)

Ostoksia

Olemme kaupassa lähestymässä kassaa kun poju huutaa kovalla, kuuluvan kirkkaalla äänellään. "Äiti, me unohdettiin ottaa iskälle kaljat!"

Mut kun on asiaa

Poikamme on todella kova puhumaan ja tarinaa riittää. Usein erityisesti juuri silloin kun aikuisilla on jotain oikeaa asiaa toisilleen. Yhtenä päivänä kun yritimme jutella miehen kanssa tulevan viikon menoista, hän kulki ihan isänsä kyljen vieressä ja selitti koko ajan omaa asiaansa. Lopulta isä hermostui ja sanoi melko tiukkaan sävyyn: "Älä puhu koko ajan päälle!" Pikku-T katsoi täysin ihmeissään ja totesi: "En mä puhu päälle, mä oon täällä alhaalla ja puhun sun VARTALOLLE!"

Kaikkiruokainen herkuttelija

Keskustelemme marjoista. Totean, että Pikku-T:lle ei oikein marjat maistu, vaikka muuten kaikkiruokainen onkin. Poitsu on asiasta eri mieltä. "Siis kyllä mä tykkään ihan toooositosi paljon mansikoista. Jätskinä!"

Avaruusjutut

Kuten tiedämme, pienet pojat ovat usein kiinnostuneita avaruusjutuista. Niin myös meidän 5-vuotias. Häntä mietitytti eräänä päivänä kovasti, miten kääpiöt voivat asua avaruudessa, kun siellä on niin kylmä eikä vettäkään. Minä tietysti totesin siihen nauraen, että eihän avaruudessa mitään kääpiöitä tietenkään asu. "Miten muka! Plutohan on kääpiöplaneetta!"

Oma tyyli

Tanskalainen design iskee mun makuhermoon täysillä ja POMPdeLUXin vaatteet ovat aivan ihania. Olin varannut meille kotiin kutsut ja esittelin ennen kutsujen alkua innoissani kuvaston kauniita vaatteita Pikku-T:lle. Hän katseli kuvia ja totesi kohteliaasti: "Joo äiti, ihan kivoja, mut aivan liian harmaita."

Naisjuttuja

Olin lähdössä reissuun ja totesin, että tulee kyllä taas tosi kova ikävä. Pikku-T osoitti pihalle, jossa näkyi naapurin rouva ja lohdutti: "Kyllä me pärjätään äiti kun sä oot lomalla. Meillähän on täällä näitä toisia naisia."

Kiitollisuudesta

Olen aikamoinen kotifiilistelijä ja sanon usein ääneen, miten kiva koti meillä on. Minusta on tärkeää, että lapsi oppii arvostamaan turvallista kotia ja myös esteettisiä asioita kotona. Ilmeisesti oppi on mennyt perille kun eräänä päivänä 5-vuotias fiilisteli. "Meillä on kyllä niin ihana koti. Arvaa mikä on ihanaa meidän kotona. Meillä on niin ihana katto, siis katso miten hieno. Se on niin hyvä kun me ei ollenkaan kastuta kun sataa."

Pieni hassu viisas tyyppini.

Kuinka iso kunnia on opettaa sinulle asioita elämästä. 
Koska mikään ikinä ei ole opettanut minulle yhtä paljon.

Rakastan sinua.

Eames DSW pianotuolina

Eames DSW-tuoli oli aikanaan ihan ensimmäinen oikea design-tuolini. Se oli tosi iso haave, jonka toteutin pitkän harkinnan jälkeen. Edelleen tämän tuolin modernin leikkisä muotoilu sykähdyttää! Vaikka Eamesin tuoleja on nähty viime vuosina erittäin paljon sisustuslehdissä ja -blogeissa, niin en ole kyllästynyt vaan jaksan aina vaan ihailla nimenomaan tämän mustan version kauneutta. 

Tämä meidän DSW on vielä vanhempaa, matalampaa mallia, joten ruokapöydän tuolina tai työtuolina en ole oikein osannut sitä käyttää. Tuoliraukka on seilannut tilasta toiseen etsien paikkaansa. 

Nyt kuitenkin kokeilin sitä pianotuoliksi ja hei, hommahan toimii! Vaikka tilassa on tuoleja melkein enemmän kuin laki sallii, niin aika hyvin tuo DSW sopii kuitenkin kokonaisuuteen. Pienikokoisena ja sirona tuolina se ei vie liikaa huomiota. Muotoilu tulee hyvin esiin vaaleaa pianoa vasten. 

Kirjoittelen muuten ihan ensimmäistä postaustani uudella tietokoneellani. Hieman haparointia tämä on, koska kyseessä on ihan eka Applen koneeni ikinä. Tuskailin tänään ääneen, miten en vaan tajua tämän koneen logiikkaa, johon reipas viisivuotiaani totesi: "Älä yhtään murehdi, kyllä sä opit kun harjoittelet. Muistatko kun en mäkään heti oppinut sitä pyöräilyä vaan piti harjoitella aika paljon ja nyt osaan?"

Hän on niin viisas, empaattinen ja aivan oikeassa. Nyt muutamaa tuntia myöhemmin sujuu jo paljon paremmin. Mulla ei oikein tietotekniikan kanssa ole koskaan erityisesti synkannut, mutta ehkä meistä vielä MacBookin kanssa ystäviä tulee.

Nyt alkaa olla käsillä vuoden synkin aika ja kaikki jaksamisvinkit ovat lämpimästi tervetulleita. Luotan perinteisiin keinoihin eli kynttilöihin, kauniisiin valaisimiin ja torkkupeittoihin - liikuntaa ja suklaata unohtamatta (kyllä, molemmat ovat hyvin oleellisessa roolissa).  Onhan se ainakin positiivista, että voi hyvällä omatunnolla käpertyä kotiin vaihtelemaan tuolien paikkoja ja perehtymään uuden tietokoneen saloihin. Pitäkää huolta!

Hakola: New Nordic Traditions

Olen aivan ihastunut Hakolaan, kuten aika moni muukin sisustaja juuri nyt. Heidän laadukkaat, Suomessa käsityönä valmistetut tuotteensa ovat samaan aikaan trendikkäitä ja ajattomia, käytännöllisiä ja kauniita. Ne sopivat niin moderniin kuin perinteiseen sisustukseen ja kestävät kovaa kulutusta.

Tänä päivänä me kuluttajat janoamme koskettavia tarinoita ja Hakolalla on sekin puoli hallussa. Perherityksen historia on tosi kiehtova ja nuori luova johtaja Annaleena Hämäläinen on todella tehnyt vaikuttavaa työtä paitsi malliston uudistamisessa, myös myynnissä, markkinoinnissa ja brändäyksessä. (Kuunnelkaapa vaikka Designtarinoita-podcast, jossa Annaleena kertoo työstään.) Annaleenan tyyli pyörittää yritystä vaikuttaa ihanan mutkattomalta ja rehelliseltä - tällainen vetoaa meihin suomalaisiin.

Hakola edustaa siis juuri sellaista muotoilua ja tuotantoa, jota itse arvostan ja haluan tukea. Niinpä on oikein harmittanut, että meillä ei ole ollut kotona paikkaa Hakolan upeille huonekaluille. Onneksi heillä on valikoimissa myös kasvava valikoima kivaa sisustuksen pientavaraa, joista meille on nyt saapunut Riippu-sarjan ruukku sekä kaunis juliste.

Ruukku on itse asiassa osa kivaa amppelia, joka on meillä vielä kiinnittämättä paikoilleen. Olen jo jonkin aikaa etsinyt modernia ja omaan tyyliin sopivaa amppelia, joten kun bongasin tämän uutuuden Habitaresta, ilahduin kovasti. Otan kyllä kuvia itse amppelistakin kun niin pitkälle joskus päästään.

Riippu-ruukkua myydään myös ilman amppelia ja se toimii hyvin yksinään. Ulompi ruukku toimittaa aluslautasen virkaa, joten tässä on minullakin toivoa saada kasvit viihtymään.

Mulla on joku juttu koivujen kanssa, kuvailen niitä usein luonnossa liikkuessani, joten kun sain valita Habitaressa yhden Hakolan uusista julisteista, oli valinta helppo. Kiitos, tykkään julisteesta todella paljon! Kuulemma näitä julisteitakin on tulossa vielä jossain vaiheessa verkkokauppaan myyntiin.

Tässäpä siis ensimmäiset ikiomat Hakola-tuotteeni, eivät varmasti kuitenkaan viimeiset. Näissä on ainesta tulevaisuuden klassikoiksi.

Mitä jos en siivoaisikaan itse? (sis. alekoodin Freskalle)

Te tiedätte, että olen aikamoinen siivousintoilija. Meillä on aika selkeä työnjako siivouksessa. Mies imuroi ja hoitaa "miesten hommat" (haha) eli lattiakaivot, saunan, terassien pesut ym. Minä puolestani hinkkaan kaikenmaailman yksityiskohtia, pyyhin neuroottisesti pölyjä, jynssään vessoja, järjestelen - ja pesen ikkunat.

Kaikki muu vielä menee ihan hyvillä mielin, mutta tuo ikkunoiden pesu on homma, jota vihaan. Ensinnäkin siihen menee ihan tuhottomasti aikaa, toiseksi en koskaan ole tyytyväinen lopputulokseen. Haluan, että ikkunat ovat moitteettoman kirkkaat ja että ne pestään kaksi kertaa vuodessa. Mielestäni nimittäin puhtaat ikkunat tekevät koko kotiin raikkaan fiiliksen ja tietysti päästävät valon kauniisti sisään. 

Tästä on muodostunut melkoinen marttyyrishow kun ensin voivottelen, miten kauheaa on kun tämä homma pitäisi TAAS tehdä, kyttään sopivaa säätä (jota ei ikinä ole) ja sitten kun homma on vihdoin hoidettu, niin tutkailen lopputulosta suurennuslasin kanssa, hinkkaan niitä raitoja viiteen kertaan, enkä kuitenkaan ole tyytyväinen.

Mutta nyt tilanne muuttuu. Ikkunanpesun tulee jatkossa meillä hoitamaan siivouksen ammattilainen! Pari viikkoa sitten nimittäin Freska kävi meillä pesemässä ikkunat ja olen ihan supertyytyväinen lopputulokseen. Ikkunoista tuli upean kirkkaat ja puhtaat. 

Olin varannut yhteensä 4,5 tunnin siivousajan ja ajattelin, että se riittää ikkunoiden lisäksi ehkä korkeintaan kylppärin pesuun. Näin olin myös varauksen yhteydessä toiveeksi esittänyt. 

Mutta Freskan reipas ammattilainen ehtikin siinä ajassa tehdä lisäksi koko perussiivouksen eli myös imuroinnin, lattioiden kosteapyyhinnän, vessojen pesun ja pölyjen pyyhkimisen. Toki täytyy sanoa, että meillä oli valmiiksi aika puhdasta, koska en ollut varautunut, että hän ehtisi tehdä tätä kaikkea.

Mielestäni on mahtavaa, että Freskalta saa tilattua nimenomaan tällaisia täsmätöitä säännöllisen perussiivouksen lisäksi. Meillä siivousintoilijoillakin kun on ne inhokkihommat, jotka aina jäävät roikkumaan ja aiheuttavat ärsytystä. Freskan asiakaspalvelu myöskin vinkkasi, että kannattaa olla yhteydessä heihin sähköpostitse, jos haluaa jonkun tietyn erikoistyön tekijän, sillä siivoojillakin on omat erikoisosaamisalueensa.

Jos sinäkin haluat kokeilla Freskaa, niin alekoodilla 2FKCNH saat 25 euron alennuksen ensimmäisestä tilauksesta. Suosittelen!

P.S. Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö. Sinäkin saat tilauksen yhteydessä oman alekoodisi ystäville jaettavaksi. Nerokasta markkinointia hyvän siivouksen lisäksi, tykkään.

Rakkauskirje Porille

Rakas entinen rakkaani,

Muistan sen hetken kun huomasin, etten enää viihtynyt sylissäsi kuten ennen. Jokin välillämme oli muuttunut. Tarvitsin tilaa ja jotain uutta ympärilleni ja karkasin toisen luokse. Tai en ehkä karannut vaan lähdin paremman elämän toivossa tutkimaan mahdollisuuksiani. Niitä mahdollisuuksia on tarjoutunut ja niihin olen tarttunut, kuitenkin koko ajan kantaen mukanani sitä kaikkea, mitä minulle opetit.

Kun olin poissa luotasi, oli minun mentävä itseeni ja löydettävä selitys sille aukolle, jonka sydämeeni jätit. Oikeastaan kesti kauan myöntää, että se aukko todella oli olemassa ja se sijaitsi jossain todella syvällä, kipeässä ja merkityksellisessä paikassa. 

Ehkä meistä oli tullut toisillemme itsestäänselvyyksiä, kasvoimme erilleen, tunteet viilenivät. Joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle ja niin tässäkin tapauksessa. Vasta vuodet muualla ovat oikeasti opettaneet, miten upea ja tärkeä minulle oletkaan.

Ehkä olen vainoharhainen kun kuvittelen, että sinäkin kaipaat minua. Mutta siltä todella tuntuu, niin lempeästi minua kohtelet aina kun kohtaamme. Puuskainen, hyytävä merituuli on vaihtunut raikkaaksi tuulahdukseksi. Hiljaiset kadut lähelläsi eivät ahdista vaan tuntuvat turvallisilta, kotoisilta ja helpoilta kulkea.

On vahvoja merkkejä siitä, että meidän todella tulisi palata toistemme luo. Varmasti merkittävin niistä on se, että poikani kannattaa eri jääkiekkojoukkuetta kuin sinä. Tiedän, että tämä tieto tulee shokkina, sitä se on ollut itsellenikin.

Tiedän, että liekki kyrtee yhä sinunkin rinnassasi ja toivon, että saamme vielä joskus toisen mahdollisuuden. Ja lopulta, eihän välimatkamme ole niin pitkä. Voimme olla läheisiä, vaikka emme tapaisi joka päivä. Beibi en mä hiillosta. Ei Roomaakaan rakennettu viikossa.

Aika on auttanut minua ymmärtämään sitä vahvaa perustaa, jotka vuodet kanssasi ovat jättäneet itsetuntooni. Olen todellakin tehnyt parhaani, etten koskaan unohtaisi sitä turvallisuutta ja lämpöä, joita koin kanssasi. Opetit minua kasvamaan ja kestämään pettymyksiä ja ilman näitä kokemuksia en olisi minä. 

Rakkaudella, Suvi Enäjärveltä

Porin kaupunki lähetti elokuussa 13 000:lle entiselle porilaiselle rakkauskirjeen osana kaupungin brändikampanjaa. Minusta idea oli todella mainio ja päätin, että jos saan kirjeen, vastaan siihen. No, kirjettä ei minulle koskaan tullut, mutta päätin silti kirjoittaa omani. Pori-julisteen tilasin Mapiful.comista ja siinä on suuressa roolissa kaunis rannikko ja Meri-Pori, josta olen kotoisin.

Haaste: Sisusta pienellä budjetilla

Olette ehkä huomanneet, että sisustusblogeissa on kiertänyt haaste jakaa ideoita pikkurahalla sisustamiseen. Haaste lähti tällä kertaa minulta ja olen todella iloinen, että se on otettu niin lämpimästi vastaan ja moni on aiheesta innostunut kirjoittamaan. Meille sisustusintoilijoillehan tämä on varmasti tuttu aihe, sillä ainahan se sisustus on mielessä, vaikka suunniteltu budjetti olisi jo ajat sitten ylitetty.

Mitkä ovat mielestäsi parhaat edulliset tai jopa ilmaiset keinot lisätä kodin kauneutta ja viihtyisyyttä? 
Nyt jakoon pienet niksit ja parhaat pihistelyideat.

Haasteeseen ehtii osallistua koko syyskuun ajan. Lokakuun alussa tulen julkaisemaan koontipostauksen, jossa jaan linkin kaikkiin blogipostauksiin sekä valitsen omat suosikkini vinkeistä. Mikäli yhtään tuntuu siltä, että haluaisit napata haasteen omaankin blogiisi, tee se ja huikkaa kommenttiboksissa asiasta. Olisi aivan mahtavaa saada oikein iso porukka tähän mukaan!

Mutta, se siitä esipuheesta, eiköhän ole omien vinkkieni aika. Nämä on vuosien varrella moneen kertaan testattu ja hyviksi havaittu, voin siis kerrankin jakaa neuvoja ihan hyvillä mielin. ;)

Vaihtelua tekstiileillä

Kyllähän meitä sisustusintoilijoita itseäkin usein naurattaa sohvatyynyjen, torkkupeittojen ja muiden tekstiilien määrät kaapeissa ja ainaiset uudet järkisyin perustellut hankinnat, mutta hei - mikä olisi helpompi ja edullisempi tapa saada vaihtelua kotiin? Pelkästään värikkäät tyynynpäälliset tuovat ihan eri fiiliksen tilaan kuin pelkistetty mustavalkoisuus.

Itse tykkään vaihdella tyynyjen, vilttien ja myös mattojen paikkoja huoneesta toiseen, sillä saa tosi paljon vaihtelua aikaan, eikä maksa mitään.

 

Säilytä kauniisti

Säilytys on itselleni kauniin kodin perusasia. Kaikki lähtee siitä, että jokaisella tavaralla on paikkansa. Koska jossain niitä kamoja on säilytettävä joka tapauksessa, niin yhtä hyvin sen voi tehdä kauniisti. Erilaiset säilytyskorit ovat kiva tapa tuoda vaihtelua sisustukseen ja ainakin itselleni on joka kerta piristävää avata kaappi, jos sen sisuksista löytyy jotain visuaalisesti viehättävää. Esimerkkinä kuvan maustepurkit, jotka ovat ihan edullisinta mahdollista Ikean mallia, mutta olleet jo vuosia todella toimivat ja nätit.

Yksi säilytykseen liittyvä idea on muuten sekin, että saippua- ja kosmetiikkapurkeista saa huomattavasti kauniimmat kun repii rumat etiketit pois ja korvaa ne vaikkapa juuri dymolla kirjoitetuilla teksteillä. Yleensä etiketit lähtevät oikein nätisti muovipulloista irti lämpimän veden alla. Monet kosmetiikkapurnukat ovat itse asiassa oikein kauniin mallisia kun riemunkirjavista logoista ja tuoteselosteista pääsee eroon.

Sisusta seinillä

Seinillä sisustamisella saa todella helposti ilmettä kotiin. Printtejä saa monesta paikasta pikkurahalla, postikortit ovat myös halpoja ja usein mainioita kehystettyinä. Kivoimmat kuvat voi teettää ja laittaa kehyksiin, minun kokemukseni mukaan edulliset kehykset ovat oikein toimivia. Toki tärkeimpiä kuvia ja taidetta olen kehystyttänyt ammattilaisella - sekin on tarkan markan sisustajan kannalta järkevää, sillä niin ne pysyvät kunnossa ja säilyttävät arvonsa paremmin.

Jos yhtään osaa maalata tai piirtää, taidetta on edullista tehdä kotiin - tai ehkä lähipiiristä löytyy taitavia tekijöitä. Lasten maalaukset ja piirustukset ainakin ansaitsevat ehdottomasti päästä esille kotona.

Design-tapetit ovat arvokkaita, mutta mitä jos toisit palan lempisuunnittelijasi luomusta seinälle taulun muodossa? Itse tilasin juuri tapettinäytteitä Arne Jacobsenin suunnitteleman Trapez-tapetin eri sävyistä ja sain niistä kauniita tauluja. 

Parasta on se, että printtejä ja kuvia vaihtamalla vaihtelunhaluinen sisustaja saa edullisesti aika isonkin muutoksen aikaan kotona.

Materiaaleja luonnosta

Tässä voisin itse kehittyä paljonkin - luonnosta löytää sisustukseen ihania materiaaleja. Keräsimme lomareissulta pojan kanssa Kivi-tuikkulyhdyn sisällä näkyvät kivet ja ne ilahduttavat joka päivä olemassaolollaan. Niiden kanssa on syntynyt myös paljon leikkejä ja on muisteltu matkaa. Ja minusta ne myös näyttävät tosi hyvältä, jopa ylelliseltä tuossa tuikkulyhdyssään.

Uudista maalilla

Onhan se ihan uskomatonta, mitä muutama kerros maalia saa aikaan! Tilan tunnelma muuttuu ihan täysin. Meidän portaiden uusiminen kokonaan olisi maksanut todella moninkertaisesti sen, mitä maalaaminen maksoi. Olen uudistanut myös muutamia huonekaluja maalaamalla, pienilläkin asioilla saa paljon muutosta ilmeeseen kuten maalaamalla nojatuolin jalat. Kannattaa muuten muistaa maalausasioissa myös kotitalousvähennys! Ammattimaalarit tekevät upeaa jälkeä, eikä hinta vähennysten jälkeen ole mahdoton ollenkaan.

Panosta laatuun, säästä ja hyödynnä alennukset

Viimeisenä ja varmastikin itselleni tärkeimpänä vinkkinä on laatuun panostaminen. Se ei välttämättä tarkoita kallista tuotetta, toimivaa kylläkin. Jos tuote vaikuttaa jo uutena heppoiselta tai materiaali nukkaantuvalta, älä osta sitä.  Tsekkaa materiaalilaput, panosta pestäviin aitoihin luonnonmateriaaleihin ja laadukkaaseen käsityöhön. Älä tee kompromisseja, se tulee pitkällä tähtäimellä kaikken kalleimmaksi. Terveisin nimimerkki "kokemusta valitettavasti on".

Mieti, voitko hankkia jatkettavaa sarjaa, joka muuntuu tuleviin tarpeisiin ja säästää jatkossa rahaa. Esimerkiksi Lundian ja Muuramen huonekaluissa on tämä mahtava mahdollisuus, koska mitoitukset ja mallistot pysyvät samoina vuodesta toiseen.

Olen tehnyt todella hyviä materiaalilöytöjä ja laadukkaita hankintoja edullisista ketjumyymälöistä. Välillä kuitenkin sisustusunelman toteutuminen on vaatinut hieman arvokkaamman tuotteen ostamista. Silloin olen säästänyt ja suunnitellut hankintaa tosi tarkkaan sekä tietysti kytännyt alennuksia. Kampanjoita todella kannattaa seurata, niiden avulla voi säästää paljon.

Ihania ja edullisia sisustushetkiä syksyyn!

Sunnuntai on sisustuspäivä

Tykkään sunnuntaista ja sateesta. On lupa käpertyä kotiin, olla ilman meikkiä, kokkailla pitkän kaavan mukaan - ja sisustaa. Minulle sunnuntai on usein se päivä viikosta, jolloin järjestelen paikkoja ja samalla tulee siirreltyä pikkutavaroita, vaihdeltua tekstiilejä ja fiilisteltyä omaa kotia.

Maanantait ovat mulle nykyään vähän hankalia päiviä ja olen yrittänyt miettiä tapoja, jotka tekevät viikon aloituksesta kevyemmän. Sen olen ainakin huomannut, että arkeen paluu tuntuu paljon pehmeämmältä juuri siivotussa kodissa. Sunnuntaina kannattaa myös kokata reilummin, niin on monipuolista ruokaa odottamassa alkuviikon työ- ja päiväkotipäivien jälkeen. Sunnuntaisin yritän myös aina päästä joogaan tai lenkille, koska silloin nukun paremmin. Eikä maanantai-iltana kuitenkaan tee mieli lähteä minnekään, voi käpertyä hyvällä omatunnolla kotiin.

Meillä on tosi vähän mahdollisuuksia vaihdella huonekalujen paikkoja, kiitos esimerkiksi tuon kuvissa näkyvän möhkäleen eli pianon. Mutta onneksi pienilläkin jutuilla saa vaihtelua aikaan. Meillä paikkoja vaihtavat etenkin valaisimet, kynttilälyhdyt ja tyynyt. Joskus mies nauraa, että tullessaan harrastuksista kotiin hän voi aina "etsiä kuvasta 5 virhettä". Täytyy antaa tunnustusta herralle, että hän myös vuosien varrella harjaantunut näiden muutosten bongaamisessa kiitettävästi. Enää ei mene viikkoa siihen, että uusi tyynynpäällinen huomataan. 

Näissä kuvissa näkyy mun suosikkimaalisävy, Tikkurilan Laasti. Se on tosi monipuolinen vaalea greige sävy. Meidän olkkarissa se on hyvä tausta niin valkoiselle ruokailuryhmälle ja pianolle kuin mustille yksityiskohdille ja eri metallinsävyille. 

Maanläheiset ruskean ja beigen sävyt ovat tänä syksynä vahvasti muodissa. Meillä niitä on ollut aina ja huomasinkin, että tuo vuosia sitten Prismasta ostamani keraaminen ruukku on nyt erittäin ajankohtainen. Siinä on tuollaista trendikästä rosoisuutta ja epätäydellisyyttä myös.

En tiedä teistä, mutta mun mielestä rosoisuus, maanläheisyys ja epätäydellisyys ovat aika kivoja trendejä. Ihan maanantaista sunnuntaihin asti. Pidetään niistä kiinni.

Maailman kuvauksellisimmat tuolit

Se olis nyt semmoinen homma, että maailman kuvauksellisimmat tuolit ovat saapuneet meille. Tähän lopputulokseen olen todellakin tullut, sillä tuntuu, että nämä kaunokaiset sopivat tilaan kuin tilaan ja näyttävät ihan kaikissa kuvissa todella upealle. Kyseessä on tietenkin Arne Jacobsenin vuonna 1952 suunnittelema Muurahaistuoli, varmasti yksi maailman kuuluisimmista, ajattomimmista ja valitettavasti myös kopioiduimmista design-klassikoista.

Metallijalkainen tuoli taivutetulla istuimella on aina viehättänyt minua. Nuorena opiskelijana halusin sellaiset ensimmäiseen omaan kotiini punertavassa kirsikkapuun sävyssä, joka oli silloin kovin muodikas väri. Setti ostettiin Sotkasta, enkä tiennyt yhtään, että olin sortunut design-kopion ostoon. Näiden tuolien hajottua käsiin (oikeasti, eivät olleet mitkään laadukkaat) meillä oli vielä toiset "murkku-kopiot" valkoisina. En ole ylpeä kopioiden ostamisesta, mutta voin rehellisesti sanoa, etten tiennyt hankkivani kopioita tuolloin. 

Kun aloin seurata enemmän sisustuksen ja designin maailmaa, tajusin tilanteen ja kopiot kotona alkoivat harmittaa ja hävettää. Lisäksi tuolien laatu oli heikko - eivät kestäneet tavallista käyttöä vaan nitisivät ja natisivat. Niinpä niistä oli aika hankkiutua eroon ja valkoisten tuolien jälkeen halusin ehdottomasti jotain toisen väristä. Niinpä meille muuttivat Muuton harmaat Visu-tuolit, jotka olivat kyllä oikein kauniit. Mutta ajatus valkoisista Murkuista ei missään vaiheessa jättänyt rauhaan. Pakko se oli vain itselleen myöntää, että valkoiset tuolit ovat voittamattoman ajattomat, raikkaat ja kauniit ja tämä alkuperäinen Muurahaistuoli se malli, joka on aina tuntunut omalta.

Olin ollut todella tyytyväinen Visuihin enkä edes ajatellut varsinaisesti myymistä, mutta kun sain yhteydenoton eräältä ihanalta blogini lukijalta kyseisistä tuoleista, huomasin hierovani niistä kauppoja. Oli ihanaa päästä myymään nuo rakkaat tuolit uuteen hyvään kotiin.

Myönnän, että tuolikaupoista kertominen miehelle jännitti ihan hulluna! Olinhan juuri pari vuotta sitten perustellut Visut loppuelämän laadukkaana hankintana. Onneksi mies suhtautui projektiini vain hyväntahtoisesti naureskellen - ja niinpä pääsin laittamaan Murkut tilaukseen. Kuten kuvista näkyy, valitsin meille kuultovalkoisen mallin, josta puun syyt näkyvät upeasti läpi.

Nyt melkein kaksi kuukautta myöhemmin kaunottaret ovat saapuneet kotiin. Ja ne ovat ihanat! Olen tosi iloinen, että kaikkien näiden mutkien jälkeen omistamme aidot, upeat Muurahaistuolit, jotka eivät mene pois muodista ikinä. Totta kai jälkiviisaana olisi silloin aikanaan jo opiskeluaikoina kannattanut panostaa laadukkaisiin tuoleihin ja jättää nämä kaiken maailman välivaiheet kokeilematta, mutta tämä meni nyt näin ja olkaa te fiksumpia. 

Olen silitellyt eilen saapuneita tuolejani hellästi ja kyllähän se on myönnettävä, että aikamoisen paljon materialismionnea tässä on ilmassa. Mies kysyi vinoillen aamulla, vieläkö olen tyytyväinen vai joko on uudet tuolit mielessä. ;) Kerrankin pystyin rehellisesti vastaamaan, että muita ei ole eikä tule. Nämä ovat ne oikeat. Tiedän, että tämän vaimon tuoliprojekteille vielä naureskellaan poikien saunailloissa, mutta kyllä nämä ovat sen kaiken arvoiset. Täysin.