Se olis nyt semmoinen homma, että maailman kuvauksellisimmat tuolit ovat saapuneet meille. Tähän lopputulokseen olen todellakin tullut, sillä tuntuu, että nämä kaunokaiset sopivat tilaan kuin tilaan ja näyttävät ihan kaikissa kuvissa todella upealle. Kyseessä on tietenkin Arne Jacobsenin vuonna 1952 suunnittelema Muurahaistuoli, varmasti yksi maailman kuuluisimmista, ajattomimmista ja valitettavasti myös kopioiduimmista design-klassikoista.
Metallijalkainen tuoli taivutetulla istuimella on aina viehättänyt minua. Nuorena opiskelijana halusin sellaiset ensimmäiseen omaan kotiini punertavassa kirsikkapuun sävyssä, joka oli silloin kovin muodikas väri. Setti ostettiin Sotkasta, enkä tiennyt yhtään, että olin sortunut design-kopion ostoon. Näiden tuolien hajottua käsiin (oikeasti, eivät olleet mitkään laadukkaat) meillä oli vielä toiset "murkku-kopiot" valkoisina. En ole ylpeä kopioiden ostamisesta, mutta voin rehellisesti sanoa, etten tiennyt hankkivani kopioita tuolloin.
Kun aloin seurata enemmän sisustuksen ja designin maailmaa, tajusin tilanteen ja kopiot kotona alkoivat harmittaa ja hävettää. Lisäksi tuolien laatu oli heikko - eivät kestäneet tavallista käyttöä vaan nitisivät ja natisivat. Niinpä niistä oli aika hankkiutua eroon ja valkoisten tuolien jälkeen halusin ehdottomasti jotain toisen väristä. Niinpä meille muuttivat Muuton harmaat Visu-tuolit, jotka olivat kyllä oikein kauniit. Mutta ajatus valkoisista Murkuista ei missään vaiheessa jättänyt rauhaan. Pakko se oli vain itselleen myöntää, että valkoiset tuolit ovat voittamattoman ajattomat, raikkaat ja kauniit ja tämä alkuperäinen Muurahaistuoli se malli, joka on aina tuntunut omalta.
Olin ollut todella tyytyväinen Visuihin enkä edes ajatellut varsinaisesti myymistä, mutta kun sain yhteydenoton eräältä ihanalta blogini lukijalta kyseisistä tuoleista, huomasin hierovani niistä kauppoja. Oli ihanaa päästä myymään nuo rakkaat tuolit uuteen hyvään kotiin.
Myönnän, että tuolikaupoista kertominen miehelle jännitti ihan hulluna! Olinhan juuri pari vuotta sitten perustellut Visut loppuelämän laadukkaana hankintana. Onneksi mies suhtautui projektiini vain hyväntahtoisesti naureskellen - ja niinpä pääsin laittamaan Murkut tilaukseen. Kuten kuvista näkyy, valitsin meille kuultovalkoisen mallin, josta puun syyt näkyvät upeasti läpi.
Myönnän, että tuolikaupoista kertominen miehelle jännitti ihan hulluna! Olinhan juuri pari vuotta sitten perustellut Visut loppuelämän laadukkaana hankintana. Onneksi mies suhtautui projektiini vain hyväntahtoisesti naureskellen - ja niinpä pääsin laittamaan Murkut tilaukseen. Kuten kuvista näkyy, valitsin meille kuultovalkoisen mallin, josta puun syyt näkyvät upeasti läpi.
Nyt melkein kaksi kuukautta myöhemmin kaunottaret ovat saapuneet kotiin. Ja ne ovat ihanat! Olen tosi iloinen, että kaikkien näiden mutkien jälkeen omistamme aidot, upeat Muurahaistuolit, jotka eivät mene pois muodista ikinä. Totta kai jälkiviisaana olisi silloin aikanaan jo opiskeluaikoina kannattanut panostaa laadukkaisiin tuoleihin ja jättää nämä kaiken maailman välivaiheet kokeilematta, mutta tämä meni nyt näin ja olkaa te fiksumpia.
Olen silitellyt eilen saapuneita tuolejani hellästi ja kyllähän se on myönnettävä, että aikamoisen paljon materialismionnea tässä on ilmassa. Mies kysyi vinoillen aamulla, vieläkö olen tyytyväinen vai joko on uudet tuolit mielessä. ;) Kerrankin pystyin rehellisesti vastaamaan, että muita ei ole eikä tule. Nämä ovat ne oikeat. Tiedän, että tämän vaimon tuoliprojekteille vielä naureskellaan poikien saunailloissa, mutta kyllä nämä ovat sen kaiken arvoiset. Täysin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!