Isänpäivänä

Oletteko koskaan miettineet, että on ehkä hiukan epäreilua, että äitienpäivää saadaan yleensä viettää kauniissa kevätauringossa, ehkä jo kesäfiiliksestäkin nauttien kun taas isät saavat joka kerta osakseen harmaan, sateisen marraskuisen päivän. Onneksi tähän aikaan vuodesta saa sytyttää kynttilät ja nauttia kauniista valaisimista heti aamusta alkaen.

Kattaus noudatteli minulle niin tyypillistä musta-valko-harmaa-kulta-värikoodia servettejä ja lahjapaketteja myöten.

Saimme odotettuja vieraita, vanhempani eli mummin ja papan. Tosin äitini on saanut päähänsä, että hän voisi sittenkin olla mimmu ja pikku-T käyttääkin sujuvasti molempia nimityksiä. Itse pitäydyn tiukasti mummissa. Lapseni toinen mummu haluaa nimittäin olla mamis, joten jotain armoa nyt hei. ;)

Isäni täytti juuri eilen 58 vuotta. Isänpäivänä juhlitaankin perinteisesti sujuvasti synttäreitä samalla. Minussa on aika paljon samaa kuin isässäni. Olemme molemmat aika äkkipikaisia, ahkeria ja päättäväisiä. Isäni on opettanut minulle korkean työmoraalin (joskus liiallisenkin tunnollisuuden) ja sen, että kaikki työt ovat yhtä tärkeitä - mitään työtä ei koskaan saa väheksyä. Me olemme työelämässä ja ehkä vapaa-ajallakin molemmat sellaisia "vahvoja yksilösuorittajia joukkuelajeissa" (kuten joskus maalivahteja osuvasti kuvailtiin) - viihdymme porukoissa ja olemme sosiaalisia, mutta kuitenkin haluamme pitää selkeästi oman roolimme, josta olemme vastuussa.

Isäni on todella lapsirakas ja lempeä tyyppi, joka ei turhaan hötkyile. Hän ajattelee aina asioista positiivisesti eikä suostu uskomaan asioista tai ihmisistä pahaa. Oikeudenmukaisuus on hänelle tärkeää. Jos iskä pahastuu, valittaa tai antaa kritiikkiä jostain, niin siihen on todellakin aihetta. Tiedän, että iskä tulee auttamaan aina, jos apua tarvitsen. Niin ja nyt yli kolmekymppisenä olen huomannut, että mulle tulee ihan tismalleen samanlaiset rypyt naamaan kuin iskällekin. Tuleekohan joskus tuollainen hopeanharmaa tukkakin...?

Pikku-T on höpöttänyt koko viikon siitä, miten "joku päivä järjestetään Halloween-juhlat". Pikkumies oli ihan täpinöissään kun nyt oli kynttilät ja mikä hienointa, jännittäviä hämähäkinseittipullia!

Suklaakeksit nuori herra oli luonnollisesti leiponut itse, mitä nyt äiti vähän auttoi.

Pappa on yksi maailman parhaista leikkikavereista!

Kiitollisena omasta isästäni sekä lapseni upeasta isästä totesin, että eihän tämä päivä ollut ankean harmaa ollenkaan. <3