Blogitarina

Sain These are the days -blogin Piritalta hauskan haasteen kertoa tarinan blogini taustalla. Olen saanut aika paljon uusia lukijoita viime aikoina (mikä on supermahtavaa) ja miettinyt, että jonkinlainen historia- tai esittelypostaus voisi olla paikallaan. Haaste tuli siis juuri oikeaan hetkeen. Piritan blogia suosittelen muuten lämmöllä, aivan ihana ja mukaansatempaava kirjoitustyyli. Pirita on mun opiskelukaveri Jyväskylän ajoilta ja on ollut tosi mukavaa pitää taas yhteyttä blogien kautta. Pirita on aina ollut mun mielestä todella lämmin, huumorintajuinen ja positiivinen ihminen ja se todella hänen blogistaankin välittyy.

No mutta, asiaan. Haaste menee näin:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille. Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteen ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvan yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogitarina -haasteen käynnisti Kototeko -blogi.

Mistä aloittaisin? Olen aina tykännyt somesta. Silloinkin kun kukaan ei vielä puhunut somesta. Muistatteko ne slambookit ja kiertokirjeet jostain ysärivuosilta? Jep, olin ihan koukussa niihin. Minulla oli teininä valtava määrä kirjekavereita ympäri Suomea ja maailmaa. Netin myötä tutustuin erilaisiin verkkoyhteisöihin, Kiss FM:n chatit ja IRC Galleriat tulivat tutuiksi, hehhee. Huomasin, että netistä löytää porukkaa, joilla on samat kiinnostuksenkohteet ja olinkin tosi tiiviisti parin eri foorumin jäsenenä, sitä kautta olen saanut ystäviä, jotka ovat osa elämääni tänäkin päivänä. 

En enää muista, milloin aloin lukea aktiivisemmin blogeja, mutta innostuin niistä tosi paljon. Huomasin, että sain blogien kuvista paljon energiaa ja ne toimivat ikään kuin pakopaikkana arjessa, kuin naistenlehdet mutta paljon aidommin ja monipuolisemmin. Luin pääsääntöisesti sekalaisia lifestyle-blogeja (tuosta termistä ei kyllä silloin puhuttu), taisi olla niin, että suurin osa blogeista olikin sellaisia päiväkirjamaisia yleisblogeja, eivätkä niin teemaan sidottuja. Olin innostunut matkustamisesta, kauneudesta, muodista ja treenaamisesta, mutta pikku hiljaa enemmän myös sisustamisesta.

Oman blogin aloittamisesta haaveilin parisen vuotta ennen kuin lopulta ryhdyin tuumasta toimeen. Alkusysäyksen bloggaamiselle antoi äitiysloma, joka tarjosi enemmän vapaa-aikaa - aika klassinen asetelma siis. Aika monethan aloittavat blogin juuri äitiyslomalla. Itse myös kuvittelin, että blogi jäisi kun palaan äitiyslomalta töihin, vaan toisinpa kävi...

Blogin ensimmäinen vuosi (2012) oli vauvanhuuruinen. Opettelin äitiyttä ja intoilin meidän ensimmäisen oman kodin sisustamisesta. Pikku-T oli aika itkuinen ja huonosti nukkuva vauva. Myöhemmin selvisikin, että hänellä on tosi voimakas kananmuna-allergia, joka varmasti ainakin osittain vaivat aiheutti. Blogista sain tosi paljon voimaa arkeen. Kauniiden kuvien jakaminen ja tekstien kirjoittaminen sai ajatukseni jotenkin kasaan ja pitkiin päiviin positiivisuutta. Koin, että itkuisen refluksivauvan kanssa ei ollut niin kovin luontevaa lähteä mammatreffeille tai vaunulenkeille, oli helpompaa olla kotona. Blogi antoi tärkeän henkireiän ja se muodostui myös mukavaksi tavaksi jakaa arjen hetkiä kauempana asuvien läheisten kanssa.

Vuosi 2013 oli yksi tähänastisen elämäni ehdottomasti parhaista. T:n masuvaivat alkoivat helpottaa ja meillä nukuttiin, viimein. Mieheni piti isyyslomia ja vietimme koko perhe melkein kolmen kuukauden yhteisen kesäloman. Ehdimme reissata paljon, pikku-T:stä onkin kehkeytynyt melkoinen reissumies. Blogini kutsuttiin kesällä mukaan Indiedays Inspiration-yhteisöön.

Syksyllä 2013 palasin töihin ja pikku-T meni 1v 3kk ikäisenä päiväkotiin. Olin ihan intona, sillä pääsin töissä tekemään jotain ihan erilaista kuin aiemmin ja sillä tiellä ollaan - joka päivä nautin kovasti työstäni edelleen! Työelämä imaisi täysillä mukaansa, onneksi mieheni pystyi tekemään aluksi nelipäiväistä viikkoa. Tuo syksy oli silti aika väsyttävää aikaa ja se näkyi myös blogissa. En kuitenkaan halunnut lopettaa kirjoittamista ja oli tosi mukavaa huomata, ettei lukijamääräkään lähtenyt tippumaan, vaikka postaustahti harveni.

Vuosi 2014 toi mukanaan paljon uusia tuulia. Heti alkuvuodesta myimme vanhan kotimme ja se menikin kaupaksi hämmentävän nopeasti. Vaikka meinasi ensin vähän hirvittää, niin uusi koti kuitenkin löytyi ja vieläpä oikein hyvä sellainen, olemme nimittäin viihtyneet täällä erinomaisesti. Koti on toimiva ja sijanti hyvä, mutta lisäksi meillä on ihan mahtavat naapurit, mistä olen tosi iloinen. Sisustuksellisesti kotimme ei ole todellakaan mikään blogimaailman kirkkain helmi, kaukana siitä, mutta toivon, että hyvä fiilis täällä asumisesta välittyy. Kotia rakennetaan pikku hiljaa.

Uuden kodin myötä blogi muuttui entistäkin sisustuspainotteisemmaksi ja ehkä lifestyle-osio hieman vähentyi. Liityin myöskin Instagramiin ja sitä kautta olen löytänyt paljon uusia, mielenkiintoisia blogituttavuuksia omalle lukulistalleni.

Vuonna 2015 sama tahti on jatkunut. Sisustuksessa tapahtuu jatkuvasti jotain pientä ja vielä on pitkä lista asioita, joista haaveilen tähän kotiin. Haluan tehdä kestäviä valintoja ja välttää liiallisia blogikliseitä, vaikka myönnän, että erittäin ahkera sisustusskenen seuraaminen varmasti jossain määrin täällä näkyykin - tiedostamatta tai tiedostaen. 

Tämä blogi on koko ajan ollut minulle pääsääntöisesti väylä jakaa ajatuksia kauniista arjesta. Olen toki kirjoittanut myös reissuista, juhlista ja muista kohokohdista, mutta se tasainen arki, siitä olen postaillut kaikkein eniten. Ja olen huomannut, että harmaaseen arkeen saa aika paljon väriä kun kuvaa, kirjoittaa (vaikkakin sitten siitä harmaasta sisustuksesta!) ja mikä ihaninta, saa vielä joskus kommentteja teiltä upeilta lukijoiltakin.

Iso kiitos teille ihan jokaiselle, jotka blogiani luette - olette sitten seuranneet jo alkutaipaleelta asti (vitsit, olen kyllä älyttömän otettu, jos joku oikeasti on ja sorry vaan äiti ja iskä, en tarkoita nyt teitä, vaikka ihania olettekin) tai liittyneet seuraan vasta hiljattain! Jatkossa haluaisin kehittyä roimasti valokuvaajana, mutta muuten suurempia suunnitelmia ei ole, bloggailen täysin fiiliksen mukaan. Ainakin tällä hetkellä päässä on paljon postausideoita, enkä usko, että ne ihan heti loppuvat.

Muuten, en ole vielä kertaakaan ajastanut ainuttakaan postausta tähän blogiin, osittain siksi etten osaa, mutta en oikeastaan ole välittänyt edes opetella. Saatan ajatella etukäteen, että postaan tietystä aiheesta, mutta suunnitelma vaihtuukin lennossa, ja se on juuri parasta. Minulla ei ole mitään kaupallisia tavoitteita blogini suhteen, kirjoitan tätä vain itselleni ja olen vain tosi iloinen, jos joku muukin jaksaa täällä vierailla.

No niin, tämän maraton-postauksen jälkeen haastan mukaan neljä todella inspiroivaa (sisustus)bloggaajaa, jotka ovat itselleni suhteellisen uusia tuttavuuksia. Olisi todella mukavaa kuulla tarinaa teidän blogienne takana.

Vaihtelevasti Valkoista on supertyylikäs, upeaa designia vilisevä blogi, jossa sisustustyyli on kuitenkin rauhallisen ajaton. Erityisesti innostun tällä hetkellä bloggaajan taidosta käyttää raikkaita värejä kodissaan. Kuvat ovat aina kauniita ja kirjoitustyyli mukavan maanläheinen.

Pastellimaja on Briteissä asuvan suomalaisperheen äidin mielenkiintoinen, sisustuspainotteinen blogi. Olen todella inspiroitunut kodin skandinaavisuudesta yhdistettynä ei-niin-skandinaavisiin puitteisiin. Ripaukset elämästä Englannissa ovat kiehtovia. Tuohon kotiin voisin muuttaa heti.

Home Vanilla on seesteinen, vaalea ja tyylikäs sisustusblogi, joka päivittyy tiheästi. Bloggaaja Mialla on kiva tapa postailla sisustusjuttujen sekaan välillä asu- ja tyyliasiaa.

Tunne Tilat on kiehtova sisustusblogi, josta löydän aina huikeita "enpä olisi tullut ajatelleeksi"-ideoita. Bloggaaja Karinilla on taito jakaa mielenkiintoisimmat ilmiöt ja ideat, eikä ote ole liian trendipainotteinen. Bloggaajalla on myös itsellään upea koti, josta toivoisin joskus tiheämminkin kuvia.