Yö Villassa

Meillä oli ystävien kesken tyttöjen kesätreffit täällä Tampereella ja yövyimme ihanassa Sokos Hotel Villassa. Huoneistamme löytyi tuttuja design-tuotteita ja koko hotellin sisustus oli kertakaikkiaan upeasti toteutettu. Vanhan viljamakasiinin hienosti säilytettyä tunnelmaa oli korostettu luonnollisilla sävyillä, paikallisilla Mummon Kammarin tekstiileillä ja linjakkaan moderneilla huonekaluilla. Sympaattinen lammas valvoi rauhallisesti unta (niitä muutamia tunteja...) seinältä.

Hotellin sijainti on erinomainen - rautatieaseman kupeessa rauhallisella paikalla, kuitenkin ihan kivenheiton päässä putiikeista ja ravintoloista. 

Pääsin tällä vierailulla muun muassa testaamaan Design House Stockholmin naulakon toimivuuden käytännössä, ihailemaan Artekin "käsikranaatteja" ja keinuttelemaan mukavassa RAR-keinutuolissa ensimmäistä kertaa. Aika kivaa, että hotellivierailultakin voi saada sisustusinspiraatiota!

Hellepäivänä

Eilen oli mielettömän kuuma päivä ja koska meillä on kotona melkoisen trooppiset tunnelmat - ei todellakaan mitään ihanaa viilentävää ilmalämpöpumppua ja liiankin suojaisa piha - lähdimme viettämään päivää Pyynikin uimarannalle. Siellä oli mukavan rauhallista, koska taivas oli osittain vielä pilvessä. Meille sää oli kuitenkin ihan täydellinen. Aurinko ei porottanut koko ajan liian kuumasti, mutta silti oli ihanan lämmin polskia vedessä.

Tämä on kyllä niin ihanaa aikaa kun ollaan koko perhe lomalla. Aivan luksusta! Tätä kesää tulen takuuvarmasti muistelemaan aina suurella sydämellä. On niin kivaa kun mieskin on kotona, on paljon helpompi lähteä pienille retkille ja keksiä kaikkea tekemistä. Lisäksi omiin menoihin pääsee tosi helposti, kumpikin meistä. Ja aamuisin melkein aina toinen nousee aikaisin T:n kanssa ja toinen saa jäädä nukkumaan. Tänään oli mun vuoro nukkua pitkään, ah. Ei siis mitään tämän ihmeellisempää, mutta just parasta tavallista, rauhallista arkea. 

Hellepäivän iltana nappasin pikku-T:n mukaan ja lähdimme ystäväni ja hänen 1,5-vuotiaan tyttärensä kanssa Ideaparkiin. Kaverukset olivat niin mahdottoman suloisia Polarn o. Pyretin liikkeen mainion junaradan luona, jossa vierähti tovi jos toinenkin. 

Tänäänkin on tosi kuuma päivä, ukkosiakin luvataan. Katsotaan mitä tämän hellepäivän ratoksi keksitään, kunhan perheen pojat heräävät päikkäreiltä... :)

Muutosten tuulia

Muutoksen tuulet puhaltavat, nimittäin nyt on jäljellä enää pari kuukautta kotiäitiyttä minulle, syyskuussa palailen työelämään. Ihan hullua, meidän pikku-T menee päiväkotiin, ihan varmasti juuri eilenhän pitelin alle kolmekiloista tuhisevaa pikku prinssiä sylissäni! Arki tulee muuttumaan tosi paljon ja vähän jännittää, että kuinka sitä sitten jaksaa kaikkea, arjen pyöritystä ja sitä kuuluisaa ruuhkavuosien rumbaa. Onneksi T sai päiväkotipaikan tästä ihan meidän vierestä, lyhyt matka varmasti helpottaa aamuja ja iltapäiviä. Ja uskon tai ainakin kovasti toivon, että poitsu tulee viihtymään päiväkodissa hyvin.

Olen tosi fiiliksissä töihin paluusta, jo keväällä alkoi nimittäin tuntua siltä, että haluaisin palailla työelämään ja uusien haasteiden pariin. Edessä onkin tosiaan uutta, nimittäin siirryn ihan uudenlaisiin tehtäviin, joita odotan innolla. Työkenttä tulee muuttumaan paljon, vaikka työskentelenkin edelleen saman yrityksen palveluksessa, siirryn nimittäin esimiestehtävistä asiantuntijapuolelle.

Huomaan, että ajatukset ovat jatkuvasti jo syksyssä. Toimistokelpoisissa vaatteissa, T:n päiväkotitarvikkeissa, mahdollisessa toisen auton hankinnassa (jota yritän välttää viimeiseen asti) jne. Nyt on kuitenkin vielä pitkä ihana kesä edessä, joten yritän olla miettimättä liikaa. Tätä blogiakin olen pohtinut, koska tämähän alkoi äitiyslomaharrastuksena. Olin kyllä jo aiemmin haaveillut blogin kirjoittamisesta, mutta tuntui, että työkiireiden lomassa en olisi ehtinyt panostaa siihen haluamallani tavalla. Lähtökohtaisesti zubin nurkka ei silti hiljene syksyllä, vaikka päivitystahti saattaa vähän hidastuakin.

Minkä ikäisenä teidän lapsenne ovat aloittaneet päivähoidon ja miten alku on mennyt? 
Entä miltä oma töihinpaluu on tuntunut perhevapaiden jälkeen?

Juhannus

Me ollaan vietetty juhannusta kotosalla. Syöty hyvin, saunottu, nukuttu paljon, grillailtu, leikitty, rentoiltu. Olen lukenut hyvää kirjaa ja miehen kanssa ollaan katsottu iltaisin ihan liian myöhään Lostia Netflixin kautta - älyttömän koukuttava sarja... Ei sillä, etteikö mökkielämäkin olisi maistunut, meidän suvuilla ei vain sellaisia ole. Naurettiinkin, että ollaan kyllä valittu toisemme ihan huonosti, nimittäin tuntuu, että lähipiirissä ei tällaisia mökittömiä pariskuntia juuri ole. ;)

Saunaan napattiin vihta ihan tuosta meidän omasta pikku pihan koivusta. Muutettuamme tähän asuntoon ihmeteltiin tuota repaleisen näköistä koivulajiketta, eikös ole aika erikoinen...? Kyseessä on Pirkkalankoivu. 

Juhannusaattona tehtiin retki Viikinsaareen, jonne on lyhyt laivamatka Laukontorilta. Oli kyllä niin kaunis ilta! Kaikkea mielenkiintoista osui matkan varrelle, kuten sorsan suurperhe sekä, kröhöm, aavistuksen omituinen makkarahampainen örkki.

Juhannuksen ruokia käytiin hakemassa Tampereen Kauppahallista, joka on tosi symppis ja vilkas paikka. Suosittelen vierailemaan! Ostettiin erilaisia tosi herkullisia leikkeleitä, uusia perunoita ja porkkanoita, lähivesistön kuhaa (mun lempparikala) ja tuoreita oliiveja erilaisin maustein. Ai että, kyllä oli hyvää! Pikku-T tykkää myös tositosi paljon kalasta ja hän söi tätä samaa ruokaa ilman leikkeleitä ja oliiveja sekä tietysti ilman lisättyä suolaa. Niin mukavaa kun poika on alkanut nyt ihan lyhyen ajan sisällä hyväksyä ruuakseen vaikka mitä uusia juttuja. Enää ruokien ei tarvitse olla sosemuodossa ja melkein kaikki maistuu loistavasti.

Miten teidän juhannus on sujunut?

Ideoita ja designia

Yksi Tampereen ihanimmista sisustusliikkeistä, SisustusID, on muuttanut huomattavasti paremmalle paikalle Aleksis Kiven kadulle. Kävin tänään katsomassa (ja vähän kuvaamassa) ekaa kertaa uutta myymälää ja ai että se on ihana! Tilat ovat kolmessa kerroksessa ja kaikki on nii-iin kivasti laitettu esille. ID:n valikoimissa on tosi paljon tunnettuja merkkejä kuten Artek, Muurame, Hay, Gubi, Voice, Woodnotes... Itse kuljin tuolla vain huokaillen ja sisustushaaveiden lista sen kun kasvoi. Eikö olekin upea tuo Saari-keittiö?

SisustusID:stä löytyy aika paljon samoja tuotteita kuin esim. Finnish Design Shopista, mutta kivijalkamyymälästä ostaessa on se suuri etu, että tuotteen näkee livenä ja saa vielä hyvää palvelua sekä halutessaan sisustussuunnittelua lisäpalveluna. Ja tukee paikallista yrittäjyyttä. 

Aiemmin olen kirjoittanut ID:stä viime vuonna Sisustajan shoppailukierros Tampereella -postauksessa. Teksti on edelleen ajankohtainen, käykäähän uudemmat lukijat kurkkaamassa! Tuohon listaan pitäisi kyllä ensi tilassa lisätä myöskin Aleksis Kiven kadulla sijaitseva ihana uusi putiikki DomDom (linkin takaa pääsee verkkokauppaan), josta myöskin ajattelin kirjoitella tänne blogiin jossain vaiheessa. Sain siellä nimittäin aivan uskomattoman ihanaa palvelua tänään, enkä edes ostanut mitään!

Aleksis Kiven katu tuntuu olevan the place to be, nimittäin Putiikki Rannalla on myöskin muuttanut sinne. Ja läheiset Laukontori sekä Koskenranta ovat aina kesäpäivinä kivoja, kannattaa piipahtaa samalla. Näkemisiin Tampereen kesässä!

Tuoksuvaa kylppäriin

Meillä vierailevat ystävät kysyvät aina silloin tällöin, mikä on tuo ihana kylppärimme ovella vastaan tuleva tuoksu. Vilkaisu kaapin päälle sen paljastaa - siellä majailee melkein aina The Body Shopin huonetuoksu. Olen tykännyt näistä huonetuoksuista jo vuosia, ne ovat tarpeeksi hienostuneita ja neutraaleja, jotta niihin ei kyllästy helposti. Onpa huonetuoksua joskus luultu hajuvedeksenikin, se kertoo ettei kyseessä ole ainakaan mikään pesuainemaisen tymäkkä tuoksu. Suosikkini on vihreä tee, mutta tällä kertaa nappasin vaihtelun vuoksi tuollaisen "aloen ja pellavan tuoksuisen". Tikkujen määrää muuttamalla voi säädellä tuoksun voimakkuutta ja kestoa. Jos laittaa kaikki tikut kerralla, niin tuoksuöljyä riittää noin 3-4 kuukaudeksi.

Methodin pesuaineita on pitänyt ostaa tosi pitkään, mutta olen ensin halunnut käyttää pois kaapista vanhat puhdistustuotteet. Nyt nappasin kokeiluun tuon kylppäripuhdistajan ja ai että mikä ihana yrttisen raikas tuoksu! Suihkepullo on kätevä ja kivan kokoinen, ei pääse ihan heti loppumaan.

Tuoksuteemaan sopivasti esittelen tässä samalla myös uuden hajuveteni, jonka sain siskolta synttärilahjaksi. Kyseessä on Mary Kay -merkin vaniljaisen makea, mutta raikas Thinking of you -tuoksu, johon olen aivan ihastunut! Minähän olen ihan järkyttävän nirso hajuvesien suhteen, enkä ikinä osta mitään tuoksuja, koska en vain yksinkertaisesti osaa päättää, minkä valitsisin. Näköjään toimiva konsepti on tämä, että saan tuoksun lahjaksi - sekä mieheni että siskoni valitsemat hajuvedet ovat päässeet ahkeraan käyttöön. Nyt tuntuukin vuoden tauon jälkeen mukavalta suihkaista ihanaa tuoksua ranteeseen, T:n ollessa pikkuvauva (ja etenkin imetysaikana) ei nimittäin tuntunut oikein luontevalta käyttää mitään hajustettuja tuotteita iholle.

Heh, montakohan kertaa (liian monta) tuli kirjoitettua samaan postaukseen sana tuoksu?

Ihanaa, aurinkoista tiistaipäivää ja juhannuksen odotusta!

1-veen kanssa reissussa

Olen reissannut elämäni aikana jonkin verran enkä yleensä jännitä reissuja etukäteen tai hermoile pakkailuista. Tällä kertaa mukana matkusti kuitenkin myös tämä meidän vauhdikas 1-vuotias T, joten matkaa tuli suunniteltua ainakin tavaroiden puolesta etukäteen hieman tarkemmin. Ja T:n lisäksihän mukana oli myös ystäviemme 7,5 kk ikäinen poika.

Meillähän oli siinä mielessä helppo loma, että käytössämme olivat vuokra-autot koko kaksi viikkoa ja talo, jonka vuokrasimme oli hyvin varusteltu lapsiperhettä ajatellen. Pyykinpesukone oli ihan ykkönen ja sen ansiosta itse asiassa tuli pakattua vähän liikaakin vaatetta mukaan. Omassa talossa oli senkin vuoksi helppo olla, ettei tarvinnut miettiä mahdollista viereiseen hotellihuoneeseen kantautuvaa melua tai pakata erikseen tavaroita esimerkiksi uima-altaalle menoa varten. Talolla oli kuitenkin huomattavasti kotioloja enemmän vahtimista pienessä menijässä, sillä houkuttelevalle uima-altaalle oli suora pääsy terassilta, kaikki lattiamateriaalit olivat kiveä ja talossa oli kahdet jyrkät portaat.

Lennolla leikkien

Lentomatkat sujuivat todella hyvin. Lensimme Ryanarilla tästä lähikentältä Pirkkalasta ja kaikki sujui loistavasti. Kentälle ei tarvinnut mennä turhaan tuntikausia aikaisemmin ja matkarattaiden kanssa pääsi ihan koneen portaille saakka. Samoin lennon jälkeen rattaat odottivat meitä heti koneen ulkopuolella. Ryanairin henkilökunnan palveluasenne oli erittäin hyvä ja lennot ajallaan, tietenkin. Nousut ja laskut eivät tuntuneet sattuvan korviin, vaikka juuri ennen reissua oltiinkin todettu, että korvat eivät olleet vielä ihan kokonaan parantuneet tulehduksen jäljiltä. Annoimme lääkärin kehotuksesta särkylääkettä ennen menolentoa, mutta korvia puuduttavia tippoja ei tarvittu. Paluulennolla emme antaneet edes särkylääkettä. T tuntui itse asiassa olevan ihan innoissaan etenkin laskeutumisesta. Siinä missä tämä äiti joutui oikein keskittymään pitääkseen huonon olon loitolla (jep, olen vähän herkkä), hihkui lapsi ihan innoissaan sylissä ja heilutti käsiään vimmatusti. 

Yllättävän vähän koneessa tarvittiin mitään erikoisempia viihdykkeitä tai lelujakaan, Paavo Paloauto oli toki mukana. Haasteita aiheutti ainoastaan hieman nukkuminen, sillä T ei ole pitkään aikaan osannut nukahtaa syliin. Onneksi koneen perältä löytyi vapaita penkkirivejä ja siirryimme niin, että poitsu sai oman penkin, jolla uni maittoikin loistavasti.

Rattaissa viihdyttiin loistavasti.

Ostin viime hetkellä ennen matkalle lähtöä käytettynä Bebe Confort Streety -matkarattaat. Halusin mallin, jossa on käännettävä istuinosa, koska T ei oikein malta nukahtaa rattaissa, jos hän matkustaa kasvot menosuuntaan - liikaa kaikkea mielenkiintoista seurattavaa. Olimme oikein tyytyväisiä näihin rattaisiin ja niitä tulee varmasti käytettyä Suomessakin jonkin verran. Kasausmekanismi on helppo ja istuimen saa kätevästi käännettyä. Istuimen kankaat ovat bambusekoitetta ja huomasimme, että ne eivät hiostaneet kuumallakaan ilmalla, vaikka T on aika herkkä hikoilemaan nukkuessaan. Kuomu on riittävän suojaava, itse asiassa lapsen istuessa sen saa erittäin alas, jos aurinko oikein porottaa. Myöskin työntöaisan korkeus oli itselleni tosi passeli, vaikka vähän pelkäsin, että se voisi olla liian korkealla. Ilmeisesti tästä rattaasta on tullut myöhemmin uudistettu versio, jossa työntöaisa on n. 10 cm korkeammalla.

Vaikka T nukkui ihan mukavasti joitain päiväunia reissun päällä rattaissa, niin huomasi kyllä, että hän on pienestä asti tottunut nukkumaan sisällä. Onneksi meillä oli se oma talo, jossa T sai välillä nukkua myös sisätiloissa päikkärinsä. Täytyy muuten tähän kohtaan sanoa, että kahden pienen lapsen kanssa reissatessa päikkäriaika voi olla aikuisille vähän erilaista... Välttämättä nimittäin lapsoset eivät nuku ollenkaan samaan aikaan, jolloin päivään ei tule yhtään "lapsivapaata" tuntia. ;)

Uniasioista vielä sen verran, että olin yllättynyt siitä, miten hyvin T nukkui reissussa ja miten hyvin päivärytmi pysyi ihan itsestään kasassa, myös matkan jälkeen. Kaipa vietimme sen verran aktiivista elämää ja nähtävää riitti, että vastapainoksi myös uni maittoi. Molemmille pojille oli talomme vuokranantajan toimesta tuotu sängyt, jotka olivat ihan tavalliset matkasängyt, mutta onneksi kunnollisella patjalla varustettuna.

Upea meri...

Rattaiden lisäksi meillä oli mukana Manduca, jota käytettiin muutaman kerran kävelylenkeillä sekä vähän haastavammassa maastossa liikkuessa. T viihtyi siinä erinomaisesti, tuo reppu on kyllä ollut hyvä hankinta. Tietysti jos reissumme ajaksi olisi sattunut oikein todella kuuma hellesää, niin Manducan kanssa olisi varmasti ollut liian tukalaa liikkua niin kantajalle kuin kannettavallekin.

Kuten aiemmin taisinkin mainita, niin Espanjassa oli todella paljon kivoja putiikkeja, joissa myytiin edullisesti lastenvaatteita ja etenkin kenkiä! Ihan pikkuisille vastasyntyneillekin löytyi vaikka mitä ihania nahkatossuja. Kiinnitin huomiota sellaiseen eroon Suomen lastenvaatevalikoimaan verrattuna, että bodyja oli tarjolla ainoastaan ihan pienimmissä 44- ja 50-senttisissä kokoluokissa. Oli hauskaa seurata, miten viehättävästi espanjalaiset pukivat lapsensa(kin) ja miten hauskoja "avaruushenkisiä" lastenrattaita heillä olikaan.

Jee, mä uin!

Meillä oli tosiaan talolla oma uima-allas ja ihan kivan kokoinen terassi muutenkin. Uima-altaassa T tykkäsi polskia jonkin aikaa, mutta mitään valtavia maratooneja siellä ei otettu veden kylmyydestä johtuen. Mereen poika ei uskaltanut mennä uimaan ollenkaan, sen verran isot aallot olivat rannassa.

Suojasin T:n ihoa auringolta pääasiassa vaatteilla, mutta toki käytettiin myös lasten SPF 50 aurinkorasvaa. Meillä oli Polarn o. Pyretin pitkähihainen UV-suojapaita, joka oli tosi hyvä, vaikka ehkä joku vaaleampi väri olisi voinut olla vielä parempi. Sen lisäksi meillä oli lainassa kaverilta Reiman lyhythihainen UV-puku, joka oli myöskin kätevä, mutta olisin kaivannut siihen pitkiä hihoja. Aurinkolaseja T ei suostunut pitämään ollenkaan, mutta onneksi lierihatut pysyivät melko hyvin päässä.

Miten noi aikuiset jaksaa koko ajan olla tuolla pöydän yläpuolella?

Nooh, välillä reissussa oli sitten niitä tylsistymishetkiäkin. Pitkät päivät rattaissa ja autossa istuen saivat pienen menijän joskus turhautumaan ja ravintolareissutkin sujuivat vaihtelevasti. Välillä T istui iloisena pöydässä muiden kanssa seurustellen, välillä veti sikeitä rattaissaan... ja välillä sitten meni hermot. Täytyy sanoa, että ulkona syöminen on hieman vähemmän rentouttavaa puuhaa kuin aiemmin, etenkin jos lapsonen päättää, ettei ravintolassa oleminen nappaa yhtään tällä kertaa. ;) Onneksi pöydän alle voi mennä leikkimään ja keksiä muutakin mukavaa. 

Parina iltana kokeilimme paikallista tapaa ottaa lapset yökkäreissä mukaan ravintolaan, jotta he voivat aloittaa yöunensa vanhempien nauttiessa myöhäistä illallista. Se sujui pienemmän pojan kanssa hyvin, mutta T ei malttanut nukkua. Eräänä iltana pikku herra valvoikin sitten täysin tyytyväisenä ja iloisena yhteentoista eräässä pienessä tapaspaikassa. Ei silti nukuttanut yhtään myöhempään aamulla, yllätys yllätys.

Ravintoloissa ja kaupoissa ja oikeastaan ihan joka puolella lapsiin suhtauduttiin kyllä Espanjassa aivan ihanasti! Viihdyttäjiä ja jututtajia löytyi ja aurinkoisia hymyjä - vaikka sitten olisi ollut meneillään se kiukkukohtaus. Tällaista suhtautumista kaipaisi Suomeenkin enemmän.

Kiukkukohtaus rantabulevardilla

Kävimme ruokaostoksilla pääosin Consum- ja Mercadona -ketjuissa. Niiden lastenruoka- ja vaippavalikoimat olivat erinomaiset ja hintataso melko lailla Suomen tasossa, jopa hieman edullisempi. Otimme matkalle muutaman päivän tarpeet ruokia ja vaippoja mukaan täältä kotoa ja se oli ihan hyvä ratkaisu, vähemmälläkin olisi pärjännyt. Pojille maistui espanjalainen lastenruoka (ja kaikki muukin ruoka) ihan mielettömän hyvin, taisi lomailu nostaa ruokahalua. Molempien annoskokoja sai nimittäin kasvattaa reilusti matkan aikana.

Jouduimme tutustumaan myös espanjalaiseen lastenlääkäripalveluihin kun T sai Valencian retkellä jonkinlaisen allergisen reaktion tai hengitystieinfektion. Hänelle levisi kasvoista alkaen koko vartaloon raju ihottuma, joka kutisi paljon ja poika oli tosi tuskainen. Lisäksi hän oksensi ja hengitystiet menivät aika tukkoon, silmät turposivat jne. Satuimme "kohtauksen" alkaessa olemaan juuri turisti-infossa, josta olimme kyselemässä neuvoja kuinka päästä akvaarioon. Taisivat vähän ihmetellä kun yhtäkkiä olimmekin uudelleen jonossa, kyselemässä lastenlääkäriä. Meidät ohjattiin yksityisen sairaalan ensiapuun pahoitellen, että siellä ei sitten kukaan osaa englantia. Paikalle päästyämme löytyi kuitenkin heti hoitaja, joka osasi hyvin englantia ja samoin lastenlääkärimme puhui varsin ymmärrettävästi. Saimme nopeaa apua ja erinomaista palvelua kyseisestä paikasta! Akvaarioreissu jäi seuraavaan kertaan.

Hei äiti, mä kokeilen sun aurinkolaseja!

Kaiken kaikkiaan matka meni hienosti ja molemmat pojat osoittautuivat mitä reippaimmiksi matkaajiksi. Sen huomasin, että lapsen kanssa matkatessa ei voi heittäytyä ihan sama mitä kello on, mennään fiiliksen mukaan -lomatunnelmiin. Suosittelen kokemuksen syvällä rintaäänellä pitämään rannekelloa kädessä ja seuraamaan ajan kulua, jotta ruoka- ja päikkäriajat eivät pääse yllättämään ja väsyraivokohtauksilta välttyy. Pääsee ihan kaikki vähän helpommalla, heh. 

Jäikö jotain kertomatta? Kysy ihmeessä!

Petite style blogs

Kuten olen kertonut aiemminkin, niin olen aika pienikokoinen (ainakin suomalaiseksi naiseksi). Mittaa minulla on huikeat 155 senttimetriä ja käytän useimmissa vaatteissa kokoa XS tai 32. Farkkujen tuumakoko on 24 tai 25 vyötäröltä ja lahkeen mitta 30 tuumaa. Sopivia vaatteita on nykyään melko helppo löytää Suomestakin ja monista nettikaupoista saa jopa alle 160-senttisille suunniteltuja petite-mallistoja. Kuitenkin jatkuvasti törmään siihen, että paitojen kaula-aukot ovat liian avaria, hameenhelmat liian pitkiä, housujen mittasuhteet kärsivät lyhennyksestä, sopivan mittaisia vöitä on hankala löytää, alusvaatteiden ja bikinien ostaminen tuottaa päänvaivaa, suurikokoiset laukut ja huivit näyttävät helposti koomisilta päälläni jne... Vaatteiden mittasuhteita ja asuja miettiessä onkin ollut itselleni hyödyllistä seurata paria ihanaa pienikokoisten naisten ylläpitämää blogia, jotka ajattelin teillekin nyt jakaa.

1. extrapetite.com

Extrapetite-blogin Jean on noin 150-senttinen nainen, joka pukeutuu aivan ihanasti! Hän ei kelpuuta mitään vähän sinne päin -vaatetta vaan jokainen vaatekappale räätälöidään istumaan tälle kaunottarelle täydellisesti. Blogista saa paljon yhdistely- ja shoppailuvinkkejä sekä myös vaatteiden muokkausideoita. Jean käyttää paljon hameita ja mekkoja, mutta blogista löytyy myös housuasuja ihan mukavasti. Myös lastenvaateosastojen löytöjä näkee tämän hienostuneen bloggaajan yllä silloin tällöin.

kuvat lainattu / extrapetite.com

 2. Stylishpetite.com

Stylish petite -blogin Annie on myöskin noin 150-senttinen kaunotar, jolla on minun silmääni miellyttävä klassisen varma tyyli. Hänkin pukeutuu erittäin kauniisti istuviin vaatteisiin ja korostaa kaunista siroa vartaloaan mielellään kellohelmaisilla lyhyillä hameilla, istuvilla jakuilla ja siroilla vöillä. Blogin kuvat ovat aina todella kauniita ja valoisia.

kuvat lainattu / stylishpetite.com

Sekä Jean että Annie luottavat raitoihin, klassisiin väriyhdistelmiin, niukkalinjaisiin jakkuihin - ja luonnollisesti korollisiin kenkiin. Heidän asuissaan ei nähdä jättisuuria asusteita vaan korut ja laukut on mitoitettu siroille leideille sopiviksi. Kunpa vain pääsisin näiden naisten stailattavaksi... Tosi inspiroivia blogeja ja ihania tyylejä, joista saan kyllä itselleni ideoita pukeutumiseen, vaikka ihan suoraan tällaisten asujen kopioiminen ei ehkä suomalaiseen ilmastoon saati kotiäidin elämään sovikaan. Ja arvatkaapas paljonko mua harmittaa, että olen mennyt hävittämään lukioaikaisen superniukkalinjaisen farkkutakkini kun katson tuota Stylishpetiten ihanaa pitsihameasua?

Onko siellä ruudun takana muita petite ladyja?

Entä osaatteko vinkata suomalaisesta vastaavasta tyyliblogista?

Talo Espanjassa

Nyt viimein niihin Espanjan tunnelmiin, säiden hieman viilennyttyä täällä Suomessa onkin aika mukava palata lomakuvien pariin. En kirjoita nyt mitään kaikenkattavaa reissupostausta vinkkeineen, mutta ehkä tästä hieman fiilistä saa siitä, millainen lomamme oli ja mielelläni vastaan kysymyksiin, mikäli niitä herää.

Matkassa olimme ystäväperheemme kanssa, joten kokoonpano oli 4 aikuista ja kaksi lasta, iältään meidän T tasan 1-vuotias ja kavereiden poitsu hieman vajaa 8 kk. Lensimme Ryanairilla Pirkkalasta Alicanteen, jossa meitä odottivat jo kentällä vuokra-autot. Niillä huristeltiin määränpäähämme, vuokrahuvilalle Calpe-nimiseen viehättävään ja rauhalliseen pikkukaupunkiin. Huvilamme oli tilava ja hyvin varusteltu. Molemmille perheille oli omat makuuhuoneet ja kylpyhuoneet sekä käytössämme olivat myös pyykinpesukone ja astianpesukone - ihan loistojutut lasten kanssa reissatessa! Aika usein kävimme lounaalla ravintolassa ja illallisen kokkasimme kotona - välillä toisinkin päin toki. Ja täytyy sanoa, että vietimme kyllä aika aktiivista elämää! Yhtäkään kokonaista päivää ei oltu "kotosalla" vaan kaikenlaista pientä aktiviteettia ja tekemistä keksittiin. Päiväretkiä, shoppailua, rannalla hengailua, hyvää ruokaa, kuntoilua (BodyPump espanjaksi oli hauska kokemus)...

Joka puolella oli todella siistiä, ystävällinen palvelu, edullinen hintataso ja lapset otettiin ilolla vastaan minne menimmekin. Tämä oli ensimmäinen rantalomani manner-Espanjassa, mutta ei takuulla viimeinen! Ihastuin aivan täysin myös mahtavaan espanjan kieleen, jota tuolla Costa Blancalla lausuttiin mukavan selkeästi ja pehmeästi. Sanoinkin, että heti kun telkkarissa alkaa pyöriä Talo Espanjassa -ohjelma, niin minä haen mukaan!

Varoitus: Nyt seuraa paljon kuvia.

Calpen maamerkki on merestä nouseva Ifachin vuori

Reissumme oli täynnä henkeäsalpaavan hyvää ruokaa, etenkin kalaherkut olivat omaan mieleeni!

Kotipihassa oli helppo hengailla ja tehdä kotoisia juttuja - kuten pyykkihommia

Tältä talomme näytti upeine kukkineeen

Joka puolella oli niin vehreää

Härkäcarpacciota parmesanjäätelöllä (!), nami nami!

Calpen viehättävää vanhaa kaupunkia

Ihania yksityiskohtia - parvekkeiden alapuolet oli usein koristeltu näin kauniisti ilahduttamaan kadulla kulkijaa

Pikku-T ihailee maisemia ravintolan terassilta käsin

Yksi reissumme kohokohdista oli vierailu pienissä vuoristokylissä ja Quadalestin keskiaikaisessa linnassa. Kuva ei ihan tee oikeutta paikalle, tuo järvivesi oli henkeäsalpaavan vihreää ja linna muutenkin ihan mieletön.

Ja jo itse ajomatka rannikolta linnalle on kokemisen arvoinen!

Meidän viihtyisää pihapiiriä

Kantoreppu oli kätsy olla mukana kun kiivettiin Ifachin vuorelle. Pikkuisen kanssa en tosin voinut mennä ihan huipulle saakka vaarallisen polun vuoksi.

Mieheni sen sijaan jatkoi aina viimeiselle kivelle saakka ja kuulemma maisemat olivat iiihan uskomattomat.

Tässä voisi olla jollekin kiipeilyä enemmänkin harrastaneelle haastetta?

Pikku-T jaksoi ihmetellä vaikuttuneena merta, vaikka uimaan ei uskaltanutkaan aaltojen vuoksi.

Onneksi kotona oli uima-allas, jossa ei ollut isoja pelottavia aaltoja...

... ja tässä ahkeran polskuttelun tulos, pienet ryppyiset varpaat.

Perhe reisuussa <3

Vietimme päivän Valenciassa, joka oli aivan mielettömän kaunis kaupunki!

 

Oi sitä merenelävien tuoreutta!

Tällaisen annoksen alkuruokineen, viineineen ja jälkkäreineen sai 10 eurolla. :)

Myös Alicantessa piti päästä linnan muureille tsekkailemaan

Alicantessa oli tosi rento ja nuorekas tunnelma. Loistava kohde yhdistää kaupunki- sekä rantalomailu.

Syötiinköhän me nyt varmasti tarpeeksi niitä tuoreita kalaherkkuja?

Olisihan näitä bulevardeja voinut kauemminkin tallustella...

Oih, kyllä tulee niin ikävä takaisin kun tällaisia postauksia kirjoittelee. Onneksi Rynkky lentää tuosta ihan vierestä suoraan kohteeseen, joten en näkisi ollenkaan mahdottomana, että menisimme uudelleenkin Costa Blancalle. Ja tämä on jo paljon sanottu, sillä meillä ei ole ollut tapana suunnata samaan paikkaan kahta kertaa, onhan maailmassa niin paljon nähtävää. Onko joku teistä lukijoista matkustellut tuolla suunnalla?

 P.S. Tulossa vielä yksi matka-aiheinen blogikirjoitus, joka käsittelee lapsen kanssa reissaamista Espanjassa.