maanantai 17. kesäkuuta 2013

1-veen kanssa reissussa

Olen reissannut elämäni aikana jonkin verran enkä yleensä jännitä reissuja etukäteen tai hermoile pakkailuista. Tällä kertaa mukana matkusti kuitenkin myös tämä meidän vauhdikas 1-vuotias T, joten matkaa tuli suunniteltua ainakin tavaroiden puolesta etukäteen hieman tarkemmin. Ja T:n lisäksihän mukana oli myös ystäviemme 7,5 kk ikäinen poika.

Meillähän oli siinä mielessä helppo loma, että käytössämme olivat vuokra-autot koko kaksi viikkoa ja talo, jonka vuokrasimme oli hyvin varusteltu lapsiperhettä ajatellen. Pyykinpesukone oli ihan ykkönen ja sen ansiosta itse asiassa tuli pakattua vähän liikaakin vaatetta mukaan. Omassa talossa oli senkin vuoksi helppo olla, ettei tarvinnut miettiä mahdollista viereiseen hotellihuoneeseen kantautuvaa melua tai pakata erikseen tavaroita esimerkiksi uima-altaalle menoa varten. Talolla oli kuitenkin huomattavasti kotioloja enemmän vahtimista pienessä menijässä, sillä houkuttelevalle uima-altaalle oli suora pääsy terassilta, kaikki lattiamateriaalit olivat kiveä ja talossa oli kahdet jyrkät portaat.

Lennolla leikkien

Lentomatkat sujuivat todella hyvin. Lensimme Ryanarilla tästä lähikentältä Pirkkalasta ja kaikki sujui loistavasti. Kentälle ei tarvinnut mennä turhaan tuntikausia aikaisemmin ja matkarattaiden kanssa pääsi ihan koneen portaille saakka. Samoin lennon jälkeen rattaat odottivat meitä heti koneen ulkopuolella. Ryanairin henkilökunnan palveluasenne oli erittäin hyvä ja lennot ajallaan, tietenkin. Nousut ja laskut eivät tuntuneet sattuvan korviin, vaikka juuri ennen reissua oltiinkin todettu, että korvat eivät olleet vielä ihan kokonaan parantuneet tulehduksen jäljiltä. Annoimme lääkärin kehotuksesta särkylääkettä ennen menolentoa, mutta korvia puuduttavia tippoja ei tarvittu. Paluulennolla emme antaneet edes särkylääkettä. T tuntui itse asiassa olevan ihan innoissaan etenkin laskeutumisesta. Siinä missä tämä äiti joutui oikein keskittymään pitääkseen huonon olon loitolla (jep, olen vähän herkkä), hihkui lapsi ihan innoissaan sylissä ja heilutti käsiään vimmatusti. 

Yllättävän vähän koneessa tarvittiin mitään erikoisempia viihdykkeitä tai lelujakaan, Paavo Paloauto oli toki mukana. Haasteita aiheutti ainoastaan hieman nukkuminen, sillä T ei ole pitkään aikaan osannut nukahtaa syliin. Onneksi koneen perältä löytyi vapaita penkkirivejä ja siirryimme niin, että poitsu sai oman penkin, jolla uni maittoikin loistavasti.

Rattaissa viihdyttiin loistavasti.

Ostin viime hetkellä ennen matkalle lähtöä käytettynä Bebe Confort Streety -matkarattaat. Halusin mallin, jossa on käännettävä istuinosa, koska T ei oikein malta nukahtaa rattaissa, jos hän matkustaa kasvot menosuuntaan - liikaa kaikkea mielenkiintoista seurattavaa. Olimme oikein tyytyväisiä näihin rattaisiin ja niitä tulee varmasti käytettyä Suomessakin jonkin verran. Kasausmekanismi on helppo ja istuimen saa kätevästi käännettyä. Istuimen kankaat ovat bambusekoitetta ja huomasimme, että ne eivät hiostaneet kuumallakaan ilmalla, vaikka T on aika herkkä hikoilemaan nukkuessaan. Kuomu on riittävän suojaava, itse asiassa lapsen istuessa sen saa erittäin alas, jos aurinko oikein porottaa. Myöskin työntöaisan korkeus oli itselleni tosi passeli, vaikka vähän pelkäsin, että se voisi olla liian korkealla. Ilmeisesti tästä rattaasta on tullut myöhemmin uudistettu versio, jossa työntöaisa on n. 10 cm korkeammalla.

Vaikka T nukkui ihan mukavasti joitain päiväunia reissun päällä rattaissa, niin huomasi kyllä, että hän on pienestä asti tottunut nukkumaan sisällä. Onneksi meillä oli se oma talo, jossa T sai välillä nukkua myös sisätiloissa päikkärinsä. Täytyy muuten tähän kohtaan sanoa, että kahden pienen lapsen kanssa reissatessa päikkäriaika voi olla aikuisille vähän erilaista... Välttämättä nimittäin lapsoset eivät nuku ollenkaan samaan aikaan, jolloin päivään ei tule yhtään "lapsivapaata" tuntia. ;)

Uniasioista vielä sen verran, että olin yllättynyt siitä, miten hyvin T nukkui reissussa ja miten hyvin päivärytmi pysyi ihan itsestään kasassa, myös matkan jälkeen. Kaipa vietimme sen verran aktiivista elämää ja nähtävää riitti, että vastapainoksi myös uni maittoi. Molemmille pojille oli talomme vuokranantajan toimesta tuotu sängyt, jotka olivat ihan tavalliset matkasängyt, mutta onneksi kunnollisella patjalla varustettuna.

Upea meri...

Rattaiden lisäksi meillä oli mukana Manduca, jota käytettiin muutaman kerran kävelylenkeillä sekä vähän haastavammassa maastossa liikkuessa. T viihtyi siinä erinomaisesti, tuo reppu on kyllä ollut hyvä hankinta. Tietysti jos reissumme ajaksi olisi sattunut oikein todella kuuma hellesää, niin Manducan kanssa olisi varmasti ollut liian tukalaa liikkua niin kantajalle kuin kannettavallekin.

Kuten aiemmin taisinkin mainita, niin Espanjassa oli todella paljon kivoja putiikkeja, joissa myytiin edullisesti lastenvaatteita ja etenkin kenkiä! Ihan pikkuisille vastasyntyneillekin löytyi vaikka mitä ihania nahkatossuja. Kiinnitin huomiota sellaiseen eroon Suomen lastenvaatevalikoimaan verrattuna, että bodyja oli tarjolla ainoastaan ihan pienimmissä 44- ja 50-senttisissä kokoluokissa. Oli hauskaa seurata, miten viehättävästi espanjalaiset pukivat lapsensa(kin) ja miten hauskoja "avaruushenkisiä" lastenrattaita heillä olikaan.

Jee, mä uin!

Meillä oli tosiaan talolla oma uima-allas ja ihan kivan kokoinen terassi muutenkin. Uima-altaassa T tykkäsi polskia jonkin aikaa, mutta mitään valtavia maratooneja siellä ei otettu veden kylmyydestä johtuen. Mereen poika ei uskaltanut mennä uimaan ollenkaan, sen verran isot aallot olivat rannassa.

Suojasin T:n ihoa auringolta pääasiassa vaatteilla, mutta toki käytettiin myös lasten SPF 50 aurinkorasvaa. Meillä oli Polarn o. Pyretin pitkähihainen UV-suojapaita, joka oli tosi hyvä, vaikka ehkä joku vaaleampi väri olisi voinut olla vielä parempi. Sen lisäksi meillä oli lainassa kaverilta Reiman lyhythihainen UV-puku, joka oli myöskin kätevä, mutta olisin kaivannut siihen pitkiä hihoja. Aurinkolaseja T ei suostunut pitämään ollenkaan, mutta onneksi lierihatut pysyivät melko hyvin päässä.

Miten noi aikuiset jaksaa koko ajan olla tuolla pöydän yläpuolella?

Nooh, välillä reissussa oli sitten niitä tylsistymishetkiäkin. Pitkät päivät rattaissa ja autossa istuen saivat pienen menijän joskus turhautumaan ja ravintolareissutkin sujuivat vaihtelevasti. Välillä T istui iloisena pöydässä muiden kanssa seurustellen, välillä veti sikeitä rattaissaan... ja välillä sitten meni hermot. Täytyy sanoa, että ulkona syöminen on hieman vähemmän rentouttavaa puuhaa kuin aiemmin, etenkin jos lapsonen päättää, ettei ravintolassa oleminen nappaa yhtään tällä kertaa. ;) Onneksi pöydän alle voi mennä leikkimään ja keksiä muutakin mukavaa. 

Parina iltana kokeilimme paikallista tapaa ottaa lapset yökkäreissä mukaan ravintolaan, jotta he voivat aloittaa yöunensa vanhempien nauttiessa myöhäistä illallista. Se sujui pienemmän pojan kanssa hyvin, mutta T ei malttanut nukkua. Eräänä iltana pikku herra valvoikin sitten täysin tyytyväisenä ja iloisena yhteentoista eräässä pienessä tapaspaikassa. Ei silti nukuttanut yhtään myöhempään aamulla, yllätys yllätys.

Ravintoloissa ja kaupoissa ja oikeastaan ihan joka puolella lapsiin suhtauduttiin kyllä Espanjassa aivan ihanasti! Viihdyttäjiä ja jututtajia löytyi ja aurinkoisia hymyjä - vaikka sitten olisi ollut meneillään se kiukkukohtaus. Tällaista suhtautumista kaipaisi Suomeenkin enemmän.

Kiukkukohtaus rantabulevardilla

Kävimme ruokaostoksilla pääosin Consum- ja Mercadona -ketjuissa. Niiden lastenruoka- ja vaippavalikoimat olivat erinomaiset ja hintataso melko lailla Suomen tasossa, jopa hieman edullisempi. Otimme matkalle muutaman päivän tarpeet ruokia ja vaippoja mukaan täältä kotoa ja se oli ihan hyvä ratkaisu, vähemmälläkin olisi pärjännyt. Pojille maistui espanjalainen lastenruoka (ja kaikki muukin ruoka) ihan mielettömän hyvin, taisi lomailu nostaa ruokahalua. Molempien annoskokoja sai nimittäin kasvattaa reilusti matkan aikana.

Jouduimme tutustumaan myös espanjalaiseen lastenlääkäripalveluihin kun T sai Valencian retkellä jonkinlaisen allergisen reaktion tai hengitystieinfektion. Hänelle levisi kasvoista alkaen koko vartaloon raju ihottuma, joka kutisi paljon ja poika oli tosi tuskainen. Lisäksi hän oksensi ja hengitystiet menivät aika tukkoon, silmät turposivat jne. Satuimme "kohtauksen" alkaessa olemaan juuri turisti-infossa, josta olimme kyselemässä neuvoja kuinka päästä akvaarioon. Taisivat vähän ihmetellä kun yhtäkkiä olimmekin uudelleen jonossa, kyselemässä lastenlääkäriä. Meidät ohjattiin yksityisen sairaalan ensiapuun pahoitellen, että siellä ei sitten kukaan osaa englantia. Paikalle päästyämme löytyi kuitenkin heti hoitaja, joka osasi hyvin englantia ja samoin lastenlääkärimme puhui varsin ymmärrettävästi. Saimme nopeaa apua ja erinomaista palvelua kyseisestä paikasta! Akvaarioreissu jäi seuraavaan kertaan.

Hei äiti, mä kokeilen sun aurinkolaseja!

Kaiken kaikkiaan matka meni hienosti ja molemmat pojat osoittautuivat mitä reippaimmiksi matkaajiksi. Sen huomasin, että lapsen kanssa matkatessa ei voi heittäytyä ihan sama mitä kello on, mennään fiiliksen mukaan -lomatunnelmiin. Suosittelen kokemuksen syvällä rintaäänellä pitämään rannekelloa kädessä ja seuraamaan ajan kulua, jotta ruoka- ja päikkäriajat eivät pääse yllättämään ja väsyraivokohtauksilta välttyy. Pääsee ihan kaikki vähän helpommalla, heh. 


Jäikö jotain kertomatta? Kysy ihmeessä!

4 kommenttia:

  1. Reissunne kuulostaa ja näyttää tosi kivalta! Edelliset kuvat olivat ihania ja niin nämäkin. Tulee tässä mieleen, sopisiko talon vuokraus myös isovanhemmille? Lasten hoitoa ja aikuisten kesken olemista voisi jakaa ja yhdessä olokin olisi mukavaa. Minulla on tietysti oma lehmä ojassa, kun tämmöistä kyselen ja jo ensi kesää ajattelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit kuvista! Juu sopisi ehdottomasti myös isovanhemmille tuollainen talovuokraus. Ihan varmasti! Voidaan alkaa suunnitella ensi kesän reissua jo pikku hiljaa. :)

      Poista
  2. Tosi kiva että reissunne sujui hyvin! Varmasti se, että on itse kokenut reissaaja auttaa siihen, että ei sitten pienen lapsen kanssa hirveästi hermoile matkan päällä. Mullekin jäi meidän reissusta mieleen se, miten ystävällisesti joka paikassa (ravintolat, kaupat, kaikki julkiset tilat) suhtaudutaan pieniin lapsiin. Kun tyttö sitten viikon aikana tottui vilkuttelemaan kaikille ohikulkijoille, ihmetys olikin suuri kun Hki-Vantaalla kukaan ei enää vilkutellut hänelle takaisin. Noh, sellaista se on, täytyy toivoa että Suomeenkin joskus rantautuisi lapsiystävällinen asenne... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, näen silmissäni pikku-S:n epätoivoisesti vilkuttelemassa suomalaisille... no mutta sellaista se täällä on. Onneksi iloisia poikkeuksiakin (kuten mukavia mummoja ja pappoja) mahtuu matkan varrelle!

      Poista

Ilahdun kommentistasi!