sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Koti täynnä tarinoita

Melkein päivälleen kolme vuotta sitten saimme avaimet nykyiseen kotiimme, ensiasuntoomme. Tunne oli kutkuttava kun aloitimme pintaremontin. Tuntui huikealta valita itse materiaalit ja tehdä kerralla monia hankintoja kotiin. Valitsimme muun muassa mielestämme kauneimman mahdollisen lattian - johon olen edelleenkin hyvin tyytyväinen.

Työnjohtaja valvomassa laminaatin asennusta

Muuttoajankohdaksi valikoitui huhtikuun alun viikonloppu. Mieheni halusi välttämättä muuttaa jo torstaina ja vaikka oltiin sovittu huonekalujen kokoaminen lauantaiksi, niin hänellä oli yllättävä kiire tehdä Ikea-reissu ja koota telkkaritaso perjantaina. Syy moiseen kiireeseen selvisi lauantaiaamuna kun minut herätettiin ja ilmoitettiin, että polttarini alkavat tunnin kuluttua. Siinä tuli sitten muutettua ja vietettyä polttareita samana viikonloppuna. :)

Tuore vaimo

Häitämme vietettiin reilu kuukausi muuton jälkeen. Muistan varmasti ikuisesti sen tunteen kun saavuimme vastavihittynä parina häiden jälkeisenä päivänä kotiin, olimme lähdössä häämatkalle ja oman pienen pihamme kirsikkapuu oli puhjennut komeaan kukkaan. Se oli niin kaunista! Unelmieni timanttisormus välkehti kilpaa auringon kanssa, oma koti tuntui ehkä parhaalta asialta maailmassa.

Pianon saaminen omaan kotiin oli tärkeä juttu


Ensimmäinen kesä uudessa kodissa oli ihana. Upeimpia asioita olivat astianpesukone (!), grillaaminen omalla pihalla ja oman pianon soittaminen. Silloin elettiin tosin melkoisen menevää elämää, eikä kotona paljon ehtinyt aikaansa kuluttaa. 

Koti täynnä merkityksellisiä esineitä

Heti seuraavana syksynä saimme tietää odottavamme pienokaista, toivottua mutta silti yllättävää perheenlisäystä. Tässä kodissa onkin koettu niin onnellisen odotuksen hetket kuin ensimmäiset päivät pienen parikiloisen nyytin kanssa. Pikku-T katseli ensimmäisenä kotona vietettynä päivänään viisailla silmillään todella tutkivasti ja mietteliäästi ympärilleen kuin ajatellen, "tämä on minun kotini, ai tältäkö täällä näyttää". Näiden seinien sisällä on nukuttu lukuisia päikkäreitä tuhiseva nyytti masun päällä, kuultu vauvan ensimmäinen raikuva nauru, todistettu haparoivat ensiaskeleet olkkarin lattialla ja kuultu ensimmäinen äiti-sana taaperon suusta. Onnellisia hetkiä, ikimuistoisia.

Pikku päikkärit

Tämän kodin naapurissa sijaitsevassa päiväkodissa on pienen pojan ollut ilo aloittaa päivähoitouransa. Emme voisi olla tyytyväisempiä tuon päiväkodin tiloihin, tunnelmaan ja henkilökuntaan. Oma töihin paluuni tuntui suorastaan helpolta kun lapsi viihtyi alusta asti niin loistavasti hoitopaikassaan. Kova ikävä jää.

Kynsienleikkausta terassilla
 
Tähän kotiin on palattu monien ikimuistoisten lomamatkojen ja kiireisten työpäivien jälkeen. Täällä on vietetty hauskoja hetkiä perheen ja ystävien parissa. On saunottu, grillattu, kokattu ja nukuttu. Ihan tavallista arkea, täyttä elämää. Tämä koti on kolmen vuoden ajan ollut paikka ladata akkuja, levätä, olla oma itsensä. 


Kiitos koti, meillä on ollut ihanaa yhdessä.

19 kommenttia:

  1. Ihana postaus Suvi! Seiniin voi todellakin kiintyä. Seuraava kotinne saakin kertoa tarinan seuraavan luvun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kerttu. Ja niin saa, varmaan tuleva koti tulee olemaan vielä rakkaampi ja muistorikkaampi.

      Poista
  2. Kivasti kirjoitettu! Lämpimästi ja aidosti.

    VastaaPoista
  3. Koti on tärkeä paikka ja seiniin kuuluukin kiintyä. Niiden sisällä on elämä. Ihanat muistot jäävät teille, kun suuntaatte kohti uutta. Ihan varmasti tulee vanhaa kotia ikävä, mutta se kuuluukin tulla.
    Onnea kodinhankintaan ja paljon rakkautta toisiinne ja uusiin seiniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi. Toivotaan, että uusi ihana koti löytyy pian.

      Poista
  4. Kerrassaan ihana postaus! :)

    VastaaPoista
  5. Olipa ihana postaus. Minustakin on aina vähän haikeaa muuttaa. Etenkin edellisestä kodista, kun se oli kuitenkin koti, johon Jampan kanssa sairaalasta tultiin, ja jossa pikkumiehen ensimmäinen puoli vuotta vietettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut haikeutta muuttaa jopa opiskeluaikaisista vuokra-asunnoista pois, saati sitten tosiaan kun lapsen syntymäkin on koettu tässä kodissa. Ihania muistoja meille molemmille.

      Poista
  6. Ihana postaus tosiaan, iloisen haikeita hetkiä teillä käsillä ja tuloillaan <3

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus kauniine kuvineen. :) Samanlaisia onnea hetkiä myös uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  8. Ihania hetkiä, kultaisia muistoja. Onneksi ne voi pakata mukaan ja kantaa sydämessään uuteen kotiin.
    Oli kyllä niin kauniisti kerrottu, että meinasi ihan tippa tulla linssiin. ;)
    Onnea uuden kodin metsästykseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helchu, toivottavasti löydetään uusi ihana koti pian. Tähän kotiin tulee varmasti ikuisesti liittymään paljon ihania asioita ja kivoja muistoja.

      Poista
  9. Voih, kyyneleet silmissä täällä. Itselle kun muutto ensimmäisestä ikiomasta kodista (vaikkakin vuokrasellaisesta) oli erityisen haikeaa ehkäpä juuri sen tunnesiteen vuoksi. Saa nähdä syntyykö uuteen kotiin ikinä vastaavaa tunnesidettä ;).

    t. M

    P.S. Hyvin sanottu Helchu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jokaiseen kotiin ei koskaan synnykään sitä tunnesidettä. Usein sen tunnesiteen luovat ne elämäntilanteet joissa on. Tämä kolme vuotta on ollut tosi tapahtumarikas, olen nyt niin eri elämäntilanteessa kuin silloin kun muutettiin. Enkä olisi kyllä uskonut, että kolme vuotta myöhemmin olen äiti ja tarvitsen isompaa perheasuntoa. ;)

      Poista
    2. Lisäys vielä, että sun koti on kyllä superihana ja toivottavasti se tunneside syntyy!!

      Poista

Ilahdun kommentistasi!