Uusi sohva!

Täällä sitä istuskellaan tyytyväisenä uudella sohvalla! Pakkohan ekat kuvat on jo julkaista, vaikka matto vielä puuttuu. Vanhan sohvan mukana myin nimittäin myös meidän vanhan nukkamaton ja nyt ajattelin hankkia tähän jonkun edullisen, yksivärisen maton - todennäköisesti päädyn Ikean Morum -mattoon. Joskus (paljon) myöhemmin on sitten laadukkaaseen design-mattoon panostamisen aika.

Mutta asiaan, sohvastahan mun piti kertoa. Kotimainen Adea Camp oli lopulta pitkien pohdintojen jälkeen valintani ja olen kyllä älyttömän tyytyväinen. Muotoilultaan sohva on moderni ja ajaton sekä hyvin ryhdikäs. Ryhdikkyyden tuntee myös istuessaan, sohva ei ole ollenkaan upottava ja itse pidän tällaista hieman jämäkämpää sohvaa myös mukavampana. 

Sohva koostuu kahdesta osasta, joissa on kokonaan irrotettava, pestävä verhoilu. Tämä seikka vaikutti suuresti siihen, että Camp ohitti pitkään haavelistan kärjessä keikkuneen Interfacen Mango-sohvan. Tosin en ole ihan varma, kuinka käytännöllistä päällisten pesu ja irrottaminen saati takaisin laittaminen lopulta on, osat ovat nimittäin melkoisen isot. No, se jää nähtäväksi. Onneksi sävy on sellainen, ettei välttämättä jokainen lika edes näy hirveän hyvin. Ja ajattelin suihkuttaa jonkun suoja-aineen kankaan pinnalle vielä, vaikka ne aineet aikamoisia myrkkyjä ovatkin.

Sohva on kooltaan puolisen metriä edellistä sohvaamme reilumpi, 260 cm. Divaaniosa on saman mittainen kuin vanhassakin sohvassa, mutta divaaniosan käsinoja on korkeampi, joten tässä on vähän enemmän kulmasohvan tuntua. Mielestäni tämä isompi sohva sopii tilaan paremmin ja on sopusuhtaisemman näköinen. Tarjoiluvaunu ei tosin enää mahtunutkaan kunnolla sohvan vierelle, joten siirsin sen ikkunan alle. Ihan kivasti sopii sinnekin, saa nähdä tuleeko vaunu jäämään tuohon. 

Sohvakankaaksi valitsimme vaaleanharmaan Metro-kankaan, joka on vesipestävä polyesterikangas. Puuvillaa on kuitenkin myös 20 % mukana ja kankaan tuntu onkin tosi luonnollinen. Hieman mietitytti, onko kangas liiankin eläväpintainen ja levoton, mutta luonnossa näyttää kyllä todella hyvältä. Verhoilukankaita on kyllä niin mieletön valikoima, että valinnan kanssa menee ihan pää pyörälle. Onneksi kangaspaloja saa kotisovitukseen, suosittelen kysymään rohkeasti.

Olisin muuten itse valinnut valkoiset jalat, mutta onneksi mieheni halusi mustat. Sopivat kyllä todella hyvin!

Tiedättekö sen hassun tunteen kun joku iso sisustukseen liittyvä haave on toteutunut, mutta tuntuu kuin se olisi ollut sinulla aina? Mulla on nyt niin epätodellinen olo tämän sohvan kanssa. Sohva solahti paikalleen niin luontevasti, etten oikein meinaa edes muistaa, että oikeasti se on ihan uusi ja oikeasti haaveilin siitä pitkään.

Mitä pidätte meidän uudesta tulokkaasta?