Koti viime jouluna

Näin ensimmäisen adventin kunniaksi aloin etsimään vähän jouluinspiraatiota omista viime joulun kuvistani. Ihan hauskaa kurkistaa kotiin vuosi sitten ja huomata sisustuksessa tapahtuneet muutokset. Tämän vuoden aikana sohva on mennyt vaihtoon ja sen myötä vanha mattokin jäi pieneksi. Myös ruokapöydän tuolit ovat vaihtuneet, valaisimet vaihtaneet monta kertaa paikkaa (heh, tämä on asia, mistä perheenjäseneni aina mua härnäävät) sekä ritiläpenkki löytänyt paremman paikan eteisestä.

Intoilin viime jouluna huonekuusesta, mutta en jaksanut katsella sitä koko vuotta - ehkä hankin täksi jouluksi uuden? Tai sitten joku pieni joulukuusi voisi tulla terassille? Muistitteko muuten, että meillä (lähes koko Suomessa) oli viime vuonna valkoinen joulu? Aika ihanaa.

En voi luokitella itseäni ns. jouluihmiseksi. Toki lapsena se oli isompi juttu ja haluan tietysti tarjota omallekin lapselleni joulun riemua. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa stressiä siivoiluista, ruuista ja valtavaa lahjakasaa. Me olemme tänäkin jouluna suuntaamassa Poriin joulun pyhiksi, minusta näitä juhlapyhiä on ihana viettää isolla porukalla ja olen iloinen, että meillä on siihen mahdollisuus. Mikäs sen parempaa kuin ulkoilla porukalla, saunoa, herkutella ja pelailla lautapelejä? Ruokapuolesta on perinteisesti vastannut isäni, mutta tänä vuonna voisimme ihan hyvin kokeilla myös enemmän nyyttärimeininkiä.

Viime vuonna kokeilimme uutta systeemiä perheessämme, jossa jokainen ostaa vain yhden lahjan ja saajat/antajat arvotaan. Meitä on tässä "lahjaringissä" 7 aikuista, joten kuuden lahjan sijaan jokainen hankki yhden - vähintäänkin järkevää. Homma toimi hienosti ja jatkamme samaa rataa tänäkin vuonna. Tällöin se yksi lahja voi olla hieman suurempi/arvokkaampi, eikä pääse syntymään mitään valtavaa stressiä lahjojen hankkimisesta. Mulla on tänä vuonna vuorossa lahja siskoni poikaystävälle ja siihen onkin jo muutama idea takataskussa. Tietysti sitten on monia pienempiä joulumuistamisia hankittavana, esimerkiksi päiväkodin aikuisille ja ystäville... nämä aina tuottavat päänvaivaa, mutta tänä vuonna mulla on muutama ihan hyvä idea, joista voisin postailla kunhan saan asioita etenemään.

Joulutunnelma syntyy mielestäni parhaiten kaikista tunnelmallisista valoista ja koristeista, pelkästään kaupungin jouluvaloja on ihana fiilistellä, vielä jos olisi lunta... aah. Tykkään myös hulluna joululauluista ja soitan pianoa ylivoimaisesti eniten joulun aikaan. Olisi ihanaa ehtiä johonkin joulukonserttiin tänä vuonna - ainakin päiväkodin joulujuhla on ohjelmassa ja uskon, että se jos mikä vie mielen joulun tunnelmaan.

Paras juttu tämän vuoden joulussa tulee kuitenkin olemaan se, että mulla on reilu viikko lomaa! Ihan mielettömän ihanaa, odotan tosi innolla. Kyllä sen voimalla jaksaa rutistaa nämä loppuvuoden kiireiset viikot töissä.

Miten te valmistaudutte jouluun?

Arkeni sankari

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut arjestani, miten saan siitä sujuvaa, ehdin tehdä itselleni rakkaita asioita ja nautin tavallisista päivistä. Olen tietysti itse vastuussa monesta asiasta - esimerkiksi tiedän, että saan liikunnasta energiaa, joten lähden liikkumaan, vaikka väsyttäisi ja sohva vetäisi puoleensa. Mutta en voi kiittää hyvästä arjestani vain itseäni, en todellakaan. Monen asian takana on rakkaani.

Tiedättehän, miten joskus (juurikin siinä arjessa) tulee keskityttyä puolison ärsyttäviin puoliin. Niitähän tietysti löytyy omaltakin mieheltäni. Miksi pyykkiin menevät vaatteet pitää jättää lojumaan vaatehuoneen lattialle, eikö niitä voisi viedä pyykkikoriin? Miksi minä olen aina se, joka huolehtii kaikki päiväkodin juhlat, lapsen parturit ja neuvolat, mikä oikeus miehellä on aina unohtaa ne? Miksei sitä liettä voi pyyhkiä ruuanlaiton jälkeen heti vaan odottaa, että rasvatahrat jumahtavat kiinni?

Mutta kun oikein asiaa ajattelen, niin tajuan, että hyvä ja toimiva arkeni on tämän ihmisen varassa. Tämän ihanan miehen, johon rakastuin jo 15 vuotta sitten ja hän on jaksanut minua kaikki nämä vuodet.

Mieheni arvostaa harrastuksiani, eikä ole koskaan kritisoinut sitä, että vietän omien juttujeni (liikuntaharrastukset, bloggaaminen ym.) varsin paljon aikaa. Hän tietää senkin, että työ on minulle tärkeää ja haluan käyttää siihen paljon aikaa - aina virka-ajan tunnit eivät todellakaan riitä. Mieheni hyväksyy "puutarhatuolin" olohuoneemme paraatipaikalle siksi, että tietää sen olevan minulle mieleinen. Hän vaihtaa autonrenkaat, jaksaa touhuta pojan kanssa loputtomiin ja kokkaa maailman parhaat ruuat.

Eilen lähdin suoraan töistä viettämään pikkujouluiltaa tiimimme kanssa. Kun tulin yöllä kotiin, oli minulle pedattu sänky valmiiksi vierashuoneeseen (meillä on tällainen tapa, jos toinen on juhlimassa, jotta saa nukkua rauhassa ilman väliin kapuavaa 3-vuotiasta), pyykit pesty, kaikki mallillaan. Aamulla sain nukkua pitkään ja heräilin leikin ääniin ja poikien nauruun. Mies keitti minulle aamukahvit, minkä jälkeen hän imuroi (mun inhokkihomma), kävi kaupassa ja teki vielä mahtavan lounaankin.

Uskon, etten aina muista olla näistä pienistä arjen teoista niin kiitollinen kuin pitäisi ja siksi halusin kirjoittaa tämän ylös, muistilappuna itselleni. Nyt käperryn sohvalle tämän loistotyypin viereen ja muistan sanoa kiitos. Kiitos kun olet siinä, mun arjessa. Mikään ei ole arvokkaampaa.

P.S. Kuva ei liity juttuun, paitsi vähän siihen puutarhatuolikohtaan.

Olkkarin uusi järjestys

Sain blogini lukijalta ehdotuksen kokeilla tummaa nojatuolia pianon vierelle ja hei, sehän toimii! Kiitos siis ideasta! Muistelin, että kokeilin tätä joskus aiemmin, eikä se näyttänyt ollenkaan hyvältä, mutta silloin meillä oli vielä vanha, pienempi ja vaaleampi sohva. Kenties sen takia muhkeampi, tumma tuoli näytti silloin nurkassa jotenkin järkyttävän massiiviselta. Ei mielestäni näytä enää. 

Hee Lounge -tuoli portaiden alla tuo kivaa keveyttä ja tuolin muodot tulevat hyvin esiin tummaa seinää vasten. Portaiden maalaus (maalauttaminen) kokonaan valkoisiksi on sisustushaaveeni numero yksi ensi vuodelle. Tummaan seinään minulla on viha-rakkaussuhde ja ehdotin jo miehelle vaihtoa johonkin vaaleampaan sävyyn. Kuulemma ei missään nimessä. ;)

Tuo tummanharmaa Askon nojatuoli on kyllä niin järkyttävän mukava, että siinä tekee mieli istua, sijaitsi se kummalla puolella huonetta tahansa. Pianon vierelle onkin nyt muodostunut pieni oma lukunurkkansa. Voi olla, että palaan vielä vanhaankin järjestykseen, mutta tämä on ihan kivaa vaihtelua nyt.

Mitäs te pidätte tästä järjestyksestä?

Mainio miniloma

Ei kyllä uskoisi, että lomapäiviä oli oikeasti vain kaksi. Niin täydellinen meidän miniloman irtiotto on ollut. Olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä ja hyvin vähän aikaa ruutujen äärellä, tekee hyvää itse kullekin. Ja aikakin kuluu hyvällä tavalla hitaammin kun ei surffaile netissä tai katso telkkaria.

Miniloman antia olivat muun muassa upeat dinosaurusten luut ja muut suuret ihmeet Luonnontieteellisessä museossa... (Minä ihailin upean näyttelyn lisäksi mielettömän viihtyisää ja viimeisen päälle laitettua miljöötä, voi mikä kalanruotoparkettikin!)

Monenlaiset herkut...

Pienten ja vähän isompien ystävien tapaamiset...

Sekä kylpylässä polskiminen ja pieni shoppailukin. 

Näin sitä vain lomailu(kin) on muuttunut lapsen myötä. Vielä muutama vuosi sitten en olisi todellakaan uskonut, että vietän aikaa Helsingissä leikkipuiston laidalla, ruokailen ravintolassa leikkipaikan läheisyydessä tai majoitun kylpylähotellissa. Mutta elämäntilanteen mukaan mennään ja hienoa on, että palveluita ja lomailumahdollisuuksia löytyy niin moneen eri elämäntilanteeseen. Flamingo oli oikein kiva kohde meille. Oli myöskin kiva ylläri, että pääsimme uimaan kahtena peräkkäisenä päivänä mukavan edullisesti kun ostimme kylpyläliput suoraan hotellin respasta.

Mutta suurin riemu oli edessä kun saavuimme kotiin. Lunta! Ja paljon! Voi sitä onnea ja iloa. Pikku-T totesi, että "nyt se joulupukki tulee".

Täällä Pirkanmaalla on satanut tosiaan reilusti lunta ja nytkin satelee lisää. Todella monilla alueilla on kärsitty sähkökatkoista, mutta onneksi me olemme päässeet niiden suhteen vähällä. Viime yönä meillä oli sähköt poikki muutaman tunnin ja tänään sain käydä varsin virkistävässä suihkussa kun lämmin vesi loppui juuri saatuani hoitoaineen päähäni. ;)

Pidennetty viikonloppumme oli siis oikein onnistunut. Siinäkin mielessä, että ehdin vaihtaa olohuoneen järjestystä ja vieläpä kuvailla sitä hieman sekä tein Helsingistä yhden ihan mielettömän ihanan sisustusostoksen. Näistä lisää lähipäivinä, nyt toivottelen mukavaa talvi-iltaa!

Minilomalle

Meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaan olla tämä koko marraskuinen, pimeä ja synkkä viikko jossain lämpimässä, upottaa varpaat hiekkaan ja rentoutua. No, aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Tuli siis pari muuttujaa, lomamme supistui pariin päivään ja päätimme jäädä Suomeen. Selvää oli kuitenkin, että kotiin ei jäädä - vaikka itse rentoutuisin täälläkin, niin jotenkin tällä hetkellä yhteiselo sujuu paremmin kun vaihdamme maisemaa. Niinpä Kuningas Ei ja hänen palvelusväkensä pakkaavat tänään tavaransa ja suuntaavat kohti etelän lämpöä...

... Vantaan Flamingoon! Suunnitelmissa on ainakin kylpylässä pulikointia, Luonnontieteellisessä Museossa vierailua, ystävien tapaamista, hotelliaamiaisia ja muutenkin hyvää ruokaa. Pelasin itselleni myös yksinäistä (eli parasta mahdollista) shoppailuaikaa antamalla miehen nukkua tänään pitkään. Noh, ei hän olisi sitä minulta muutenkaan kieltänyt, mutta nyt voin tehdä sen paremmalla omatunnolla.

Palataan siis toivottavasti rentoutuneissa tunnelmissa joskus loppuviikosta, riippuen siitä milloin päätämme saapua takaisin kotimaisemiin.

P.S. Ei niitä muitakaan reissusuunnitelmia ihan kuopattu ole, siirretty vain...

P.P.S. Postauksen kuvat ovat Espanjasta viime vuodelta.

Harmaa huopakori

Jatketaan näillä mun Prisma-löydöillä. Ehkä vähän kohtuutonta kun sää on harmaa, uutiset harmaita, koko maailman tila aika lohduton, niin minä se vain postailen harmaista asioista. Mutta kyllähän harmaa huopa ja lähikaupasta tehty sisustuslöytö ovat arkista turvaa parhaimmillaan?

Olen haaveillut Muuton Restore-huopakorista ties kuinka kauan, mutta en ole koskaan raaskinut sitä ostaa. Ja hyvä niin, sillä tämä huopakori on oikeastaan vielä kivempi. Sisään mahtuu uskomaton määrä lehtiä ja kantokahvoista koria on helppo siirrellä. Väri on täydellisen kaunis harmaa. Valmistajan nimeä en valitettavasti kirjoittanut ylös, mutta kotimainen se joka tapauksessa oli ja hinta oli muistaakseni noin 12 euroa. Olen hyvin tyytyväinen löytööni. 

Kuvassa vilahtava syöttötuoli/juniorituoli kannettiin muuten tänään varastoon. Kuulemma T on jo niin iso poika, että voi istua tavallisella tuolilla. No sehän sopii! Ei kuitenkaan vielä luovuta tuolista, jos vaikka nuoren herran mieli muuttuu. Sitä on aina välillä ollut liikkeellä.

Kuusipuu kuusikossa

Ihastuin muutama vuosi sitten Marimekon Kuusikossa-kuosiin oikein kunnolla. Suunnittelin keräileväni vuosien varrella mustavalkoista Kuusikossa-kokoelmaani kaikenlaista kivaa, pikku hiljaa. No, kuinkas sitten kävikään - Marimekko lopetti sarjan ja saaliikseni jäi tyynynpäällinen sekä yksi kuusenkoriste. Miksi, oi miksi?

Täydennystä kokoelmaan tuli hieman yllättävässä paikassa eli Prismassa, jossa törmäsin kotimaisen Martinexin Kuusipuu-sarjaan. Sarjaan kuuluu ainakin mukeja, säilytyslaatikoita, tarjoilukulhoja ja keittiötekstiilejä. Itse en oikein kausiastioista välitä, mutta tekstiileillä on kiva tuoda sitä pientä ripausta joulun tunnelmaa kotiin. Niinpä ostin heti patakintaan sekä keittiöpyyhesetin. Jälkimmäinen ilahdutti erityisesti, sillä muutenkin jo todella edulliseen hintaan (muistaakseni 6,90) kuului kaksi puuvillaista pyyhettä. Mukana tuli siis kuusipyyhkeen lisäksi tuollainen raidallinen keittiöpyyhe, joka sopii tietenkin ihan ympärivuotiseen käyttöön.

Viehtymykseni mustavalkoiseen kuusiaiheeseen on ollut tiedossa myös siskollani, jolta sain viime jouluna lahjaksi näitä ihania kuusenkoristeita. Virittelin nekin jo tänään meidän "seinäpuuhun", joka tulee varmaan tänä vuonna toimittamaan joulukuusen virkaa. Ellen sitten innostu ja hanki elämäni ensimmäistä ihan aitoa joulukuusta meille, mikä on kyllä aika epätodennäköistä. Viime vuonna meillä oli huonekuusi ja se oli aika hauska, saatan päätyä samanmoiseen. Harvan huonekuusen hentoiset oksat eivät kuitenkaan juuri koristeita kannattele.

Aika ajoissahan tässä ollaan, mutta mustavalkoiset koristeet tuntuvat sen verran neutraaleilta, etten koe niitä kovin jouluisiksi. Sopivat piristämään tätä pimeää talvikautta ikuista syksyä muutenkin.

Joko te olette koristelleet kotia jouluisemmaksi?

Se aika vuodesta

Arvostan hiljaista, toimivaa ja oman näköistä kotiani joka päivä, mutta marraskuussa arvostan sitä oikein erityisesti. Tämä on juuri se aika vuodesta, jolloin olen erityisen kiitollinen kodistani sekä ihanasta työstäni. Vaikka harmaus ja pimeys ympäröi meidät, niin saan kuitenkin iloa ja energiaa kotona hääräilystä ja sisustamisesta. 

Ja työt, no ne tietysti pakottavat aamuisin liikkeelle, aivot  ruksuttamaan ja ajatukset pois säätilasta. Tämä loppusyksy on omassa työssäni kaikkein kiireisintä aikaa, mutta koen hyväksi puoleksi sen, että kiire osuu pimeimpään aikaan - eipähän ainakaan harmita viettää tunteja sisätiloissa samalla tavalla kuin ehkä kauniina kesäpäivänä harmittaisi.

Tämä on myöskin se aika vuodesta kun kotona tekisi mieli lähinnä löhöillä torkkupeiton alla. Hieman haasteita moiseen toimintaan asettaa vauhdikas 3-vuotias, joka ei makoilua arvosta. Hyvä niin, tuleepahan lähdettyä harmaammallakin säällä ulkoilemaan ja huomattua raittiin ilman positiiviset vaikutukset.

Tsemppiä meille marraskuuhun! Ihan kohta koittaa joulu ja sitten päivät jo pitenevät.

P.S. Kuvassa näkyvä pyöreä kynttilälyhty on yksi suosikeistani. Ostin sen joskus Porvoosta vuosia sitten ja se on kulkenut mukana kodista toiseen. Todella kivan näköinen myös kun lyhtyyn laittaa valosarjan sisälle. En ole koskaan nähnyt missään toista samanlaista, tämä oli ainut kappale myös kyseisessä, pienessä sisustusliikkeessä aikoinaan.

Olohuoneen järjestyksestä

Meillä on nyt olkkarissa sittenkin tämä perheen poikien ehdottama järjestys, jossa Hee-lepotuoli on pianon vierellä, virallisessa "ongelmanurkkauksessa". Elloksen tarjoiluvaunun vein pojan huoneeseen, jossa se toimii upeana lelujen esittelypisteenä, kuinkas muutenkaan. 

Musta tarjoiluvaunu sopi olkkariin toki oikein hyvin, mutta tuoli ei oikein löytänyt paikkaansa muualta. Se oli sittenkin, ilmavasta olomuodostaan huolimatta, liian tukkoinen sohvan vierelle sijoitettuna. Nykyisen tummanharmaan nojatuolin tilalle, portaikon alle, se olisi täydellisen näköinen, mutta kumpikaan meistä ei halua missään nimessä luopua tuosta äärimmäisen mukavasta nojatuolista. Eikä sisustusta tehdä ulkonäön ehdoilla vaan ehdottomasti tärkeämpää on mukavuus ja käytännöllisyys. Tällä siis mennään. Kunnes taas keksin kokeilla jotain muuta.

Seuraavaksi olisi aika koristella ripaus jouluakin kotiin. Siitä ehkä lisää viikonloppuna... 

Tuleeko teille ajatuksia mieleen, miten tätä olkkaritilaa voisi vielä saada toimivammaksi? Tämä kun ei tunnu sitten millään muotoutuvan kuntoon.

Isänpäivänä

Oletteko koskaan miettineet, että on ehkä hiukan epäreilua, että äitienpäivää saadaan yleensä viettää kauniissa kevätauringossa, ehkä jo kesäfiiliksestäkin nauttien kun taas isät saavat joka kerta osakseen harmaan, sateisen marraskuisen päivän. Onneksi tähän aikaan vuodesta saa sytyttää kynttilät ja nauttia kauniista valaisimista heti aamusta alkaen.

Kattaus noudatteli minulle niin tyypillistä musta-valko-harmaa-kulta-värikoodia servettejä ja lahjapaketteja myöten.

Saimme odotettuja vieraita, vanhempani eli mummin ja papan. Tosin äitini on saanut päähänsä, että hän voisi sittenkin olla mimmu ja pikku-T käyttääkin sujuvasti molempia nimityksiä. Itse pitäydyn tiukasti mummissa. Lapseni toinen mummu haluaa nimittäin olla mamis, joten jotain armoa nyt hei. ;)

Isäni täytti juuri eilen 58 vuotta. Isänpäivänä juhlitaankin perinteisesti sujuvasti synttäreitä samalla. Minussa on aika paljon samaa kuin isässäni. Olemme molemmat aika äkkipikaisia, ahkeria ja päättäväisiä. Isäni on opettanut minulle korkean työmoraalin (joskus liiallisenkin tunnollisuuden) ja sen, että kaikki työt ovat yhtä tärkeitä - mitään työtä ei koskaan saa väheksyä. Me olemme työelämässä ja ehkä vapaa-ajallakin molemmat sellaisia "vahvoja yksilösuorittajia joukkuelajeissa" (kuten joskus maalivahteja osuvasti kuvailtiin) - viihdymme porukoissa ja olemme sosiaalisia, mutta kuitenkin haluamme pitää selkeästi oman roolimme, josta olemme vastuussa.

Isäni on todella lapsirakas ja lempeä tyyppi, joka ei turhaan hötkyile. Hän ajattelee aina asioista positiivisesti eikä suostu uskomaan asioista tai ihmisistä pahaa. Oikeudenmukaisuus on hänelle tärkeää. Jos iskä pahastuu, valittaa tai antaa kritiikkiä jostain, niin siihen on todellakin aihetta. Tiedän, että iskä tulee auttamaan aina, jos apua tarvitsen. Niin ja nyt yli kolmekymppisenä olen huomannut, että mulle tulee ihan tismalleen samanlaiset rypyt naamaan kuin iskällekin. Tuleekohan joskus tuollainen hopeanharmaa tukkakin...?

Pikku-T on höpöttänyt koko viikon siitä, miten "joku päivä järjestetään Halloween-juhlat". Pikkumies oli ihan täpinöissään kun nyt oli kynttilät ja mikä hienointa, jännittäviä hämähäkinseittipullia!

Suklaakeksit nuori herra oli luonnollisesti leiponut itse, mitä nyt äiti vähän auttoi.

Pappa on yksi maailman parhaista leikkikavereista!

Kiitollisena omasta isästäni sekä lapseni upeasta isästä totesin, että eihän tämä päivä ollut ankean harmaa ollenkaan. <3