Uusi alku

Joulut on vietetty ja mukavasti sujui, toivottavasti teilläkin. Vaikka tykkään joulusta, niin siitä vasta tykkäänkin kun juhla on ohi ja tulee sellainen uuden alun fiilis. Rakastan uusia alkuja - kevättä ja syksyä. Tosin elämäntapoihini liikunnan osalta ei vuodenaika vaikuta ja joskus ärsyttääkin näinä "starttikausina" ruuhka saleilla. Kuitenkin yritän ajatella, että kyllä sen hetken ruuhkaisemman ajan kestää, voin onneksi valita vähemmän suosittuja tunteja kun olen sen verran kaikkiruokainen jumppien suhteen. Toivottavasti näistä lukuisista aloittelijoista edes osa saisi tehtyä liikunnasta pysyvän osan elämäänsä ja oppisi saamaan siitä arkeen iloa.

Näihin uuden alun fiiliksiin vaikuttaa vahvasti myös valo. Ihanaa kun tälle lomaviikolleni näyttäisi tulevan näitä upeita aurinkoisia pakkaspäiviä useampiakin. Luntakaan en juuri nyt kaipaa, jo pelkästään kaunis kuura maassa houkuttelee kuvaamaan ja nostaa hymyn huulille. Raikasta pakkasilmaa on niin hyvä hengittää. Ulkoilimme pikku-T:n kanssa yli kaksi tuntia tänään ja olo sen jälkeen oli ihana ja ruoka maistui. "Energiat ihan loppu", totesi poikakin.

Itsellenikin tekisi hyvää eräs elämäntapamuutos. Olen nimittäin tosi koukussa sokeriin. Tilanne on vähän niin kuin jollakin tupakkariippuvaisella - tiedän varsin hyvin sokerin haitallisuuden, mutta en vain saa katkaistua kierrettä. Olen hoikka ja liikunnallinen ja elän muuten terveellisesti, joten sokerin puputtaminen on ollut jotenkin kauhean helppo perustella itselleen. Pitäähän sitä ihmisellä jotain paheita olla. Ja niin aukeaa karkkipussi illalla, suklaapatukka lounaan jälkeen, pitäähän sitä pullaa kahvin kanssa olla, saahan ihminen palkita itsensä pitkästä työpäivästä, hyvästä treenistä, siivouksesta, lapsen raskaasta uhmakohtauksesta... niinpä niin, onhan näitä, selityksiä. Ainut totuudenmukainen selitys on, että olen riippuvainen.

Nyt yli kolmekymppisenä alan olla koko ajan kiinnostuneempi ihon kunnosta. Huomaan ryppyjen alut kasvoillani, ne pienet juonteet, jotka syvenevät uurteiksi melkein silmissä. Huomaan, miten ruoka, lepo ja hormonitoiminta vaikuttavat ihoon aiempaa herkemmin. Valitettavasti olen myös niitä onnekkaita, jotka saavat nauttia finneistä näin teini-iän jälkeenkin.

Ja kun mietin, mitä voisin ihoni hyväksi tehdä (paitsi ostaa jälleen yhden ylihintaisen kosmetiikkapullon täynnä lupauksia) nykyisten elämäntapojeni lisäksi, keksin vain yhden asian. Asian, joka on niin itsestäänselvä, että melkein itkettää. Sokerin vähentäminen.

En tietysti yritä lopettaa sokerin syömistä kokonaan, mutta voisin helposti vähentää. Vai voisinko? Helposti teoriassa, käytännössä ei taidakaan olla niin yksinkertainen juttu. Olen aina pitänyt makeasta, totuttanut itseni sokerin makuun ja siihen tunteeseen kun verensokerit kohahtavat korkealle. Olen oppinut pitämään siitä (kuulemma jotkut ihmiset pitävät tunnetta epämiellyttävänä).

Nyt kun olen lomalla, on tilannetta ehkä hiukan helpompi hallita. Voisin siis miettiä valmiiksi arjen varalle joitakin ratkaisuja.

Voisin ostaa työpöydän laatikkoon jotain terveellisempiä välipaloja niiden iltapäivän hetkien varalle kun karkinhimo yllättää iskee. Vaikka myslipatukoita...? Niissäkin on kai kauheasti sokeria, mutta sentään vähemmän kuin karkissa tai suklaassa?

Voisin palkita itseni rankan päivän jälkeen vaikka... ööh, niin millä? Apua, mitä tästä nyt oikeasti tulee?

Nyt jos jollakin siellä on kokemusta sokeririippuvuuden nitistämisestä, niin kuulisin tsemppausta enemmän kuin mielelläni. Etenkin käytännön vinkit sekä luonnollisesti kaikki (ihoon liittyvät) positiiviset vaikutukset kiinnostavat. 

Ja jos joku muu on saman muutoksen edessä, niin ilmoittaudu - me pystytään tähän yhdessä!