Haikeat hyvästit vuodelle 2016

Minulla on yleensä katse aina eteenpäin. Mietin tulevia projekteja ja haaveita, asetan itselleni tavoitteita ja nautin uusista aluista. Myönnän, että aika usein myöskin murehdin tulevaa ihan liikaa. Sen sijaan tosi harvoin murehdin jo tehtyjä juttuja tai päätöksiä. Rakastan uusia alkuja - syksyjä ja vuodenvaihteita. Sitä pelkkää fiilistä uudesta ja vanhan taakse karistamisesta.

Nyt on toisin. On vuoden 2017 ensimmäinen maanantai, mutta olo onkin ihmeen haikea.  Yllätin nimittäin itseni tajuamalla, että viime vuosi oli yksi elämäni parhaista. Siitä huolimatta (ja ehkä juuri siksi), ettei tapahtunut mitään suurta ja mullistavaa. Itse asiassa ensin mietin, etten edes tekisi blogiin tällä kertaa vuoden yhteenvetoa, koska fiilis oli, että eihän tässä nyt juuri mitään kerrattavaa olisi. Tasaista arkieloa. Mutta sitten aloin selailemaan kuvia ja tajusin, miten ainutlaatuinen vuosi tämä on ollut. Ja muistin taas, miksi rakastan kuvaamista ja tätä pientä blogiani. Jotta muistaisin. Siispä nyt seuraa kertaus vuoden 2016 kohokohdista teille, mutta ennen kaikkea - minulle itselleni.

Alkuvuosi toi tietysti sisustusinnon! Huonekaluja pyöriteltiin ja innostuin jopa väreistä. Hankin olohuoneeseen valkoiset verhot ja ison, valkoisen paperinarumaton, jotka ovat olleet todella mieluisia. Meillä tehtiin pientä keittiön fiksausta kun taso ja välitilalevy vaihdettiin, nämä myöskin erittäin onnistuneita muutoksia. Sain todella suuren ilon ja kunnian suunnitella työprojektina koekeittiön sisustuksen. Tästä projektista sain paljon energiaa ja sen myötä hullaannuin aurinkoiseen keltaiseen väriin sekä Ikean upeisiin työtuoleihin. Nyt muuten ihan vuoden viimeisinä päivinä toteutin haaveeni ja hankin myös kotiin yhden tällaisen tuolin, siitä lisää myöhemmin. 

Yksi kevään kohokohdista oli Mansen Blogikirppis, jonne pääsin myymään yhdessä aivan ihanien muiden bloggaajien kanssa. Kirppistelyn myötä sain tutustua loistaviin tyyppeihin blogien takana! Toinen mahtava juttu on ollut Facebookin  tiivis Sisustusterapiaa-ryhmä. Ihanaa kun on löytänyt saman henkisiä ihmisiä, jotka jaksavat yhtä väsymättömästi miettiä taulun oikeaa paikkaa tai maalisävyjä. Huhtikuussa sain muiden ryhmäläisten kanssa osallistua Tomi Kouvolan sisustuskurssille, jonka jälkeen vietimme inspiroivan shoppailuiltapäivän Sisustuksen Koodissa.

Elämyksellinen kevät jatkui Madeiran matkan merkeissä perheen kanssa. Matka oli todella onnistunut ja Madeira kohteena lumoava.  Keväällä vietimme miehen kanssa 5-vuotishääpäivää ja samalla juhlimme 15-vuotista yhteistä taivalta. Aika uskomatonta, että kaikki nämä vuodet ovat vierineet ja vieläkin se elämäni rakkaus on tuossa rinnalla. Kuinka paljon ollaan koettu ja kuinka paljon vielä kokematta. Sain mieheltä juhlan kunniaksi tamperelaisen Korus Designin upean sormuksen, josta on tullut ihan ehdoton lemppari, joka päivä sormessa. Ei tässä turhaan olla oltu puolta elämästä yhdessä, kyllä tuo toinen taitaa jo makuni aika hyvin tuntea.

Pikku-T täytti hääpäivänämme neljä vuotta ja 4-veen kanssa elämä on ollut vaan ihan mahtavaa. Tämä on se suurin haikeuden aiheuttaja itselleni. Tuo pieni viisas ja nokkela tyyppi, joka halaa, rakastaa ja hassuttelee. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni haluaisin pysäyttää ajan tähän, pitää tuon nelivuotiaan tässä lähellä ikuisesti. Älä kasva niin nopeasti rakas!

Kesä  toi tullessaan odotetun muutoksen kotona kun portaamme maalattiin valkoisiksi. Tämä on ehdottomasti vuoden paras "sisustushankinta" ja vaikutti koko kodin yleisilmeeseen raikastavasti. 

Heinäkuussa lomailimme Porin seudulla merenrantamökillä. Viikko oli tosi mukava. Tunsin olevani meren rannalla oikeassa paikassa, juuri siellä missä kuuluukin. Kesällä ehdimme myös viettää tosi paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Yksi kohokohdista oli reissu siskoni luo Vaasaan. Samalla käytiin tsekkaamassa Asuntomessut ja vierailtiin Kyrö Distillery Companylla. Vaasassa nautittiin terassi- ja rantaelämästä, kävin myös kokeilemassa elämäni ekaa kertaa suppailua. 

Elokuu oli tosi vauhdikas ja aktiivinen työrintamalla, huipentuen mahtavaan Blockfest-viikonloppuun. Työkiireiden vastapainoksi retkeiltiin paljon perheen kanssa lähiluonnossa. Kävin myös hienolla työreissulla Lontoossa.

Syksy oli erityisen kaunis ja aurinkoinen. Teimme vanhempieni kanssa kivan viikonloppureissun Helsinkiin ja syyslomailin kahdestaan pikku-T:n kanssa. Meillä oli tosi kivaa kotosalla erilaisten pienten elämysten (kuten uimahallissa käynnin) parissa.

Osallistuin toistamiseen Mansen Blogikirppikselle ja taas oli ihan huippua. Pidin myös poitsulle ja hänen kavereilleen pienet Halloween-juhlat.  

Loppuvuoden kohokohtiin kuului ehdottomasti Indiedaysin järjestämä Bloggers' Inspiration Day Helsingissä sekä muutamat muut kivat pippalot. Loppuvuosi on aina tosi kiireinen omassa työssäni ja välillä tuntui, että kova työkuormitus yhdistettynä kaamokseen sai minut lähinnä nukkumaan kaiken liikenevän vapaa-ajan. Liikunnan (ja tietysti sen järjettömän nukkumisen) voimalla jaksoin kuitenkin hyvin, ehdin nauttia jouluisesta tunnelmasta Tampereella ja koristella kotia skandinaavisen simppelillä otteella.  

Tämä vuosi on ollut oikeastaan aikamoinen tasapainon vuosi. Elämässäni on ollut sopivassa suhteessa aikaa perheen kanssa, ikimuistoisia reissuja, elämyksiä ystävien seurassa sekä erittäin haastavia ja palkitsevia työprojekteja. Olen pitänyt yllä suht mukavaa treenitahtia, ohjaillut joogatunteja ja kuten blogistani huomaa, myös ehtinyt viettää aikaa näiden intohimojeni eli sisustusasioiden, valokuvaamisen ja kirjoittamisen parissa. Totta kai kaikki oli mielettömän epätäydellistä, ajoittain järkyttävän hankalaa ja väsyttävää ja turhauttavaa, maailmassa tapahtui paljon pahaa ja tunsin itseni monesti kovin pieneksi. Mutta turhaksi en yhtenäkään päivänä. Tämä tasapaino on varmasti se, jota jään kaipaamaan. Vuosi 2016 syvensi niin otsa- kuin naururyppyjä ja opetti taas kerran hurjan paljon omista rajoistani ja rakkaudesta. Niistähän tässä elämässä on kyse. 

Nyt tuntuu, että olen valmis johonkin uuteen. Sen verran voin paljastaa, että tiedossa on aivan uusi rooli kahden pienen mussukan tätinä, olen tästä maailman onnellisin ja ehdottomasti suurin toiveeni ensi vuodelle on, että kaikki menisi hyvin. Tietysti odotan myös Japanin reissua miehen kanssa ihan järjettömän paljon. Mitä muuta uutta vuosi vielä tuokaan tullessaan, en tiedä, mutta luotan, että se selviää sitten kun aika on. Kun päivänsä aloittaa hymyillen ja muistaa juhlia onnistumisia lasillisella shamppanjaa, niin ei voi mennä pahasti pieleen.

Kiitolliset hyvästit vuodelle 2016 <3