Miksi kirjoitan sisustusblogia?

Olen ollut intohimoinen sisustusharrastaja nyt viitisen vuotta. Kaikki alkoi siitä kun ostimme ensimmäisen omistusasuntomme ja teimme siihen pientä pintaremonttia. Homma kiihtyi siinä vaiheessa kun perustin blogin, josta puolivahingossa muodostui hyvinkin sisustuspainotteinen. Olen oppinut näiden vuosien varrella aika paljon sisustamisesta. Selannut tuhansia blogisivuja, lukenut sisustuslehtiä ja -kirjoja, keskustellut sisustamisesta muiden hurahtaneiden kanssa - mutta ennen kaikkea kokeillut, onnistunut, epäonnistunut. 

Asumme "bulkkirivitalossa", ei missään yksilöllisessä arkkitehdin juuri meille suunnittelemassa omakotitalossa, ei todellakaan (valitettavasti) järven rannalla eikä olohuoneemme ikkunoista näy täydellinen metsämaisema, vaikka kauniilla luonnonläheisellä paikalla saammekin ilon asua. Meillä ei ole viiden metrin huonekorkeutta, isoja ikkunoita tai erityisvarusteltua keittiötä. Kodin pintamateriaalit ovat ihan laadukkaat, mutta varsin tavalliset. Varmaan näin suurin osa muistakin suomalaisista asuu.

Olen siis tavallinen sisustaja. En ole mikään remonttireiska, oikeastaan peukaloni on ihan keskellä kämmentä kaikissa DIY-hommissa. Ja silti intohimonani on sisustaminen ja kodin kauneus. Nautin monista harrastuksistani paljon ja olen kiinnostunut todella monista asioista, mutta kun pääsen keskustelemaan sisustamisesta kaverin kanssa, huomaan syttyväni ihan eri tavalla kuin muissa keskustelunaiheissa. Monet tutut ovatkin alkaneet kysellä pieniä sisustusvinkkejä ja olen enemmän kuin innoissani kun pääsen heitä auttamaan. (Mieheni on myös kiitollinen kun saan purkaa sisustusenergiaani muuallakin kuin kotona ;))

Sain suuren ilon osallistua tällä viikolla markkinointitoimisto Unfairin järjestämään, erittäin inspiroivaan bloggaajailtaan, jossa meitä kehotettiin avoimemmin kertomaan lukijoille, miksi kirjoitamme blogia, kenelle ja mitä haluamme sillä saada aikaan.

Ensin ajatus tuntui hassulta. Kyllähän ne mun lukijat tietää, miksi kirjoitan! Mutta sitten mietin hiukan tarkemmin. Kerronko oikeasti, miksi bloggaan? En ehkä kuitenkaan. No, tietysti koska rakastan valokuvaamista ja kirjoittamista ja nimenomaan niiden yhdistelmää. Joten en voisi kuvitella itselleni paremmin sopivaa tapaa jakaa ajatuksiani ja inspiraationkohteitani. Mutta bloggaan myös siksi, että haluan välittää iloa sisustamisesta ja muista arjen kivoista asioista. Ei se ilo ja kaunis koti oikeasti vaadi hulppeita puitteita, näihin ihan tavallisiin rivareihin saa tehtyä vaikka mitä! Kirjoitan siis tavallisille suomalaisille. Ja yrittäminen, erehtyminen, kokeileminen - se kaikki on sallittua. Täällä Zubin nurkkauksessa ei ole täydellistä eikä koskaan tule olemaankaan. Tietysti seuraan trendejä ja innostun niistä, mutta trendikkyys ei ole kotonamme pääasia. Toivon, että blogikirjoituksiani on kiva ja rento lukea. Toivon, että saatte ideoita ja inspiroidutte, mutta ette koskaan lannistu tyyliin "apua miten täydellistä, ei meillä vaan...". Ja toivon, että voitte joskus nauraa, ihastua tai vihastua, tunteet ovat sallittuja!

Viime aikoina yksi tärkeä ajatus on kirkastunut mielessäni. Bloggaan myös siksi, että toivon tulevaisuudessa saavani tehdä enemmänkin sisustamiseen liittyviä projekteja. Ne voivat olla ihan pieniä, kuten että pääsen kuvaamaan tutun kauniin kodin tai auttamaan maton hankinnassa. Tai, kuten viime vuonna, pääsin osallistumaan koekeittiön sekä erään pienen ravintolan sisustustamiseen töideni puolesta. Joten jos tykkäät tyylistäni ja sisustusfilosofiastani edes hitusen ja kaipaat apua pienenkin ongelman kanssa, niin ole rohkeasti yhteydessä, meiliosoitteeni löytyy blogin sivupalkista.

Juuri nyt työn alla on postaus viidestä helposta "sisustussäännöstä", jotka olen itse oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Julkaisen sen lähipäivinä, joten pysykäähän linjoilla. Ihanaa viikonloppua!