Pohjoista valoa

Tämä helmikuu on ollut blogissani hiljaisempi kuin aikoihin. Syy löytyy live-elämän puolelta, joka on ollut kaikkea muuta kuin hiljainen. Menoja ja meininkiä on riittänyt! Työkiireitä, harrastusjuttuja, ja vielä lomakin. Tiedättekö sen tunteen kun ennen loman alkua tuntuu, ettei mistään tule mitään? Ettei nyt ainakaan ehdi jäädä lomalle. Ihan tuhat hoidettavaa asiaa jo pelkästään matkavalmisteluissa ja työtkin pitäisi saada jollekin mallille siksi aikaa. Aina sellainen olo, että on jäämässä ihan väärään aikaan pois. Juuri siksi aikaa kun olet buukannut itsesi muualle, tuntuu tapahtuvan kaikkea mielenkiintoista kotipuolessa. Ja vaikka rakastan reissaamista, niin oikeasti inhoan pakkaamista yli kaiken ja otan aina siitä ihan kauheat paineet. 

Mutta kuten aina, loma tiesi tälläkin kertaa paremmin kuin minä, että olin sen tarpeessa. Työkone sulkeutui, tien päälle päästiin ajallaan, auto saatiin pakattua ja kun olin hengittänyt pari päivää pohjoisen ilmaa ja nukkunut todella paljon (10 tunnin yöunien päälle parin tunnin päikkäreitä), tajusin että oli ihan sairaan hyvä olo.

Tällä kertaa talvilomareissumme suuntautui luonnonkauniiseen Kuusamoon. Itselleni tämä oli ihan eka kerta Pohjoisessa talvella, olen vain kerran aiemmin käynyt Saariselällä ja silloin oli syksy. Olin odottanut reissua tosi paljon, eikä tarvinnut pettyä! Matka tarjosi kaikkea sitä, mitä lähdettiin hakemaankin. Kauniita auringonnousuja ja -laskuja, pohjoisen valoa, hiihtoa, laskettelua, lumikenkäilyä, nuotiomakkaraa, hiljaisuutta, mökkielämää, villiruokaa, yhdessäoloa. Ja tylsistymistä, sitä nykyajan suurta luksusta.

Majoituimme suloisessa ja perinteisessä mökissä, joka oli täytetty erilaisilla mäntypinnoilla. Oikeasti, siellä oli mäntyä ihan kaikki! Seinät, katto, lattiat, väliovet, ovenkarmit, huonekalut, jopa verhotangot. Ihanaa mäntymaailmaa oli raikastettu mintunvihreällä (!) keittiökaapistolla sekä viininpunaisilla sohvilla ja nojatuoleilla. Nämä ihanat täydellisesti toisiinsa yhteensointuvat mintunvihreän ja viininpunaisen sävyt vielä seikkailivat mökin tekstiileissä aina voimakaskuvioisista kukkaverhoista raidallisiin mattoihin ja ruudullisiin päiväpeitteisiin. Todellinen skandinaavisen modernin tyylin rakastajan unelma siis, eikö?

Pari ensimmäistä päivää mietin, kuinka helposti mökkiin saisi freesiä ilmettä kun vaihtaisi verhot valkoisiin, mustavalkoiset päiväpeitot, viininpunaisten kalusteiden tilalle harmaata, keittiönkaapinovet voisi maalata valkoisiksi ja ehkä ne verhotangotkin... Tiedän, kuulostaa aika hullulta, käyttää nyt energiaa miettimällä toisen omistaman mökin sisustusta, mutta tällaista se on kun on todella sisustusterapian tarpeessa. ;)

Näin jälkikäteen ajateltuna nuo pari päivää olivat sattumalta juuri ne, jolloin nukuin univelkaani pois...

Koska sitten aloin nähdä asiat uudessa valossa. Se mintunvihreä keittiö oli ihan toimiva, suorastaan mukava, ja etenkin kotoisa. Mäntyhirsien keskellä oli hyvä hengittää. Kukallisenkirjavat verhot olivat oikeastaan aika hauskat ja viininpunaisessa sohvassa sai mahtavan mukavan asennon loimuavan takkatulen katseluun. Pikku-T:n lempiväri on sitä paitsi punainen ja hän on toivonut meille mm. punaista sohvaa (kauhea pettymys kun hankittiin harmaa), punaisia portaita (niistä tuli valkoiset) ja punaista seinää vierashuoneeseen (maalasin tumman seinän valkoiseksi). Voitte siis uskoa, miten fiiliksissä hän oli niistä punaisista huonekaluista!

Ja sitten tuli se lause.

Äiti mä tiedän, että sä tykkäät ihan kauheesti niistä kaikista huonetavara-asioista. Mutta täällä matkalla on kivaa kun sä ehdit enemmän halata mua ja iskää.

Totta kai jos mökki olisi omani, tekisin nuo edellä luetellut raikastavat muutokset sisustukseen ja varmaan paljon muutakin. Mutta ei sisustaminen ole oikeasti niin tärkeää. Joskus on hyvä laittaa silmät kiinni ja tunnustella, miltä koti ympärillä tuntuu. Väitän, että edes me designiin hurahtaneet emme välttämättä valitsisi mukavimman tuntuiseksi tuoliksi sitä kuuluisinta muotovaliota. Kaunis muotoilu on hieno asia ja tunnen sitä kohtaan suurta intohimoa, mutta jos ilta toisensa jälkeen kuluu täydellistä torkkupeittoa netistä etsiessä, etkä sen takia ehdi halata perheenjäseniäsi, kannattaa kääriytyä vanhaan, nukkavieruun torkkupeittoon ja ottaa rakkaat kainaloon.

Älkääkä ymmärtäkö väärin. Minun mielestäni hyvä muotoilu tarkoittaa ehdottomasti sitä, että kaunis ulkonäkö yhdistyy hyvään käytettävyyteen, kestävyyteen, mukavuuteen ja siihen oikeaan fiilikseen. Aivan ehdottomasti. Ehkä tämä oli vain itselleni pieni herätys, sillä seuraan sisustamisen maailmaa niin tiiviisti ja some-feedini täyttyy päivittäin upeista kuvista. Kuvat ovat kuitenkin vain kuvia, aito tunne syntyy visuaalisuuden lisäksi niistä kaikista muista aistikokemuksista.

Ylipäätään Kuusamossa ihastutti rentous ja mutkattomuus. Oli ihanaa viettää viikko ilman meikkiä urheiluvaatteissa, eikä silti tarvinnut tinkiä kivoista kahvila- ja ravintolaelämyksistä.

Kuten niin usein, tälläkin kertaa piti lähteä kauas, että näki lähelle. Kun tulimme kotiin, jokainen huone näytti mielestäni raikkaalta, selkeältä, vaalealta, aika kivalta. Tunsin lattialämmityksen ihanan mukavuuden jalkojeni alla ja kaikki tutut tavarat olivat siististi paikoillaan. Ennen reissua näin ympärilläni muutoskohteita (uutta maalipintaa, huonekaluprojekteja, verhomuutoksia, you name it) ja konmaritettavia kaappeja (hitsit, että inhoan tuota konmarittaa-verbiä), juuri nyt niillä projekteilla ei tunnu olevan mikään kiire.

Ehkä saimme mukanamme ripauksen pohjoisen valon taikaa tänne omaankin kotiin.

P.S. Myöhästyneet ystävänpäivä-terkut kaikille blogini lukijoille! Kiva kun olette siellä. :)