T niin kuin tärkein

Käytän Nomination-koruani tosi paljon, se on hyvä arkikoru eikä tartu mihinkään kiinni. Se on helppo iskeä ranteeseen vaikka verkkareiden seuraksi kauppareissulle tai farkkutyylin piristäjäksi kaverin luokse vauvatreffeille. Tykkään siitäkin, että joka palalla on joku pieni "tarina" - olen saanut monia palasia lahjaksi ja ostanut niitä itselleni palkinnoksi tai kiitokseksi jostain tietystä pienestä jutusta, esimerkiksi jonkun isomman työprojektin loppuunsaattamisen kunniaksi. Koru on itse asiassa jo melkein täynnä, enää kaksi palaa tyhjillään. Uusin itse ostamani pala on tuo hopeanvärinen T-kirjain, hankin sen kesällä pian sen jälkeen kun pieni poikamme T oli syntynyt. 

Olen täällä blogissa käyttänyt pojasta milloin mitäkin nimitystä, mutta ajattelin, että jatkossa voisin tosiaan kutsua häntä T:ksi. Annoimme pojallemme hänen T:llä alkavan nimensä jo synnärillä, se oli ollut jo pitkään valmiina ja ihan nimensä näköinenhän hän tullessaan olikin! Muita vaihtoehtoja ei siis tarvinnut miettiä.

Alla olevassa kuvassa minusta ja T:stä on mielestäni kiva tunnelma, vaikka näytänkin tosi väsyneeltä - totuudenmukaisesti. Vauvavuosi vanhentaa ihoa aivan varmasti useamman vuoden verran. Hemmottelin eilen ihoani kosteuttavalla naamiolla ja menin jo yhdeksältä nukkumaan, josko tämä tästä. Kuvassa näkyy muuten myös "uusi" tukkani. Olen jämähtänyt tuohon samaan tyyliin, hieman eteenpäin pitenevä, pikkuponnarille ylettyvä polkka on vain niin helppo. En ole värjännyt tyveä moneen vuoteen, mutta hiuksiini laitetaan joka toinen kuukausi vaaleita raitoja. Onneksi olen löytänyt kivan kampaajan, joka jaksaa tehdä raidoista tarpeeksi ohuita, vaikka siihen tunteja aina tuhraantuukin. Tosiaan tällä hetkellä minulta lähtee hiuksia oikein tupoittain ja lisäksi hiuslaatu on tavallista takkuuntuvampi ja pörröisempi. Ei ollenkaan mukavaa, mutta kaipa tämäkin joskus tasoittuu...

Mitäs mieltä te olette Nomination-koruista? Kivoja vai karmeita?

Kuplat

Yki Nummen Kuplat-kattovalaisin on nyt päässyt omalle paikalleen ruokapöydän yläpuolelle. Olen tosi tyytyväinen siihen, sopii meille mielestäni oikein hyvin. Valaisimessa on tärkeintä tietysti kaunis valo ja sitä tämä kyllä tarjoaa, saatiin siis merkittävä parannus edelliseen valaisimeen verrattuna. Leveä alareuna varmistaa, ettei pöydän ääressä istuvaa häikäise yhtään, vaikka valo suuntautuukin suoraan alaspäin. Toisaalta Kuplat antaa myös yleisvaloa, koska läpinäkyvä akryylikupu päästää valoa hyvin läpi ympärilleen. Näitähän on saatavana eri värisillä kuvuilla, mutta minusta tämä kirkas on ehdottomasti kivoin.

Mieheni kommentti: Tulee mieleen joku seitkytluvun mikrokupu, mut silti se on kyllä tosi hieno!

Alimmassa kuvassa näkyy kuvakulmaa, jota en ole aiemmin juuri täällä blogissa esitellyt - nimittäin pala meidän keittiötä. Tuollainen kaikenkaikkiaan tavallinen vaalea keittiö, jossa ainut minua miellyttävä juttu on välitilan harmaan laatan sävy, se on oikeasti tosi nätti. Muuten tekisi kovasti mieli laittaa koko keittiö uusiksi ja olenkin kerännyt koneelle vinon pinon inspiraatiokuvia kauniista ja toimivista pikkukeittiöistä. Kaunis puunsävyinen taso, integroidut kodinkoneet, hyvä valaistus (bye bye loisteputket)... Mutta enpä tiedä - olemme jo monta kertaa päättäneet, että tähän asuntoon ei keittiöremonttia tehdä vaan se kaunis toiveiden mukainen keittiö toteutetaan sitten seuraavaan kotiin.


P.S. Damn you järjestelmäkamera, pokkarilla otetussa kuvassa ei varmasti olisi tuolla tavalla näkynyt pöly kuin ylimmässä otoksessa. Aika nopeasti muuten kerää näkyvän pölykerroksen tuo akryylikupu itseensä, onneksi mikrokuituliina on olemassa.

Kynttilälyhdyt tarjottimella

Lokakuu on täällä, valon määrä vähenee tasaiseen tahtiin. Minun tekee mieli aina tosi aikaisin laittaa valosarjoja ja kynttelikköjä, jotenkin näin syksyllä niitä kaipaa enemmän ja sitten heti tammikuussa napsin ne mielellään pois. Viime vuonna olin taloyhtiön ensimmäinen ja mies kommentoi, että eihän täällä kellään muulla ole vielä jouluvaloja ikkunoissa... Ok, kyntteliköt ovat tietysti turhan jouluisia, mutta muut valosarjathan ovat ehkä enemmänkin sellaisia kausivaloja.

Häälahjaksi saatu metallitarjotin oli jäänyt kaappiin käyttämättömänä, sillä suuren koon vuoksi meillä ei oikein ole ollut paikkaa sille. Löysin viikonloppuna tarjottimen kaappeja järjestellessäni, en ollut muistanutkaan miten kaunis se on! Pyöreää levyosaa ympäröivät epäsymmetriset reunat, jotka muistuttavat hieman balettihametta tai jääveistosta. Paikka löytyi "pikkuhuoneen" senkin päältä, joka olikin juuri sopivan kokoinen tarjottimelle. Asettelin päälle nopeasti vain muutaman tuikkulyhdyn - lähempänä joulua tuohon voisi tehdä vaikka jonkun kivan joulupalloasetelmankin, tai laittaa valosarjan, hehe. Kiiltävään metalliin olisi hauska yhdistää myös jotain vähän rouheampaa luonnonmateriaalia.

 

Nuo taustalla näkyvät verhot kyllästyttävät ja haluaisin vaihtaa ne uusiin, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa kangasta. Tuohon huoneeseen on muutenkin pieniä muutoksia suunnitteilla, niistä lisää sitten kun toteutukseen asti päästään.

Oletteko te jo aloittaneet kynttilä- tai valosarjakauden?