Sisustusvieraissa: Ihana puutalokaksio

Nyt pääsette ihailemaan todella kaunista ja viihtyisää kotia, nimittäin sain luvan kuvata siskoni tunnelmallisen puutaloasunnon sisustusta tänne blogiini! Vaikka tyyli on runsaampi ja paljon värikylläisempi kuin omassa kodissani, niin viihtyisin täälläkin mainiosti, todella kotoisaa. Olohuoneen punainen seinä ja keittiön kelta-oranssi värimaailma ovat upean lämpöiset ja toistivat juuri nyt ikkunoista näkyviä syksyn sävyjä kauniisti. Vai mitä sanotte?

Yllä oleva sydänkoriste ja punainen seinä on  tosiaan olohuoneesta, mutta toiseen suuntaan katsottuna huone on hyvinkin vaalea ja harmoninen värimaailmaltaan. Pahoittelen epätarkkaa kuvaa, minulla oli kamerassa yksi asetus pielessä ja valitettavasti osa kuvista jäi rakeisiksi. Kyllä tästä silti olohuoneen tunnelma välittyy. 

Siskoni asunnossa on muuten aivan erityisen kauniit ikkunat ja verhotangot. Meillä kun on sellaiset kamalat leveät verholaudat, joita ei olla lähdetty poistamaan, koska se olisi todella työläs projekti seinien uusimisineen yms. Mutta sellaisia ei kyllä varmasti tulla näkemään seuraavassa kodissani!

Makuuhuoneen puolella tyyli on pehmeän romanttinen ja värimaailma hyvin rauhallinen, kontrasti muuhun asuntoon on merkittävä. Makuuhuone on pyhitetty nukkumiselle ja pukeutumiselle, joten vaaleus ja rauhallisuus toimii siellä täydellisesti. Upean tilava makuuhuone muuten!

Vanha "kultatuoli" on mummultamme saatu ja siihen liittyy paljon lapsuusmuistoja. Mummulassa oli nimittäin yksi huone, joka oli täynnä tuollaisia vanhoja huonekaluja ja sinne ei lapsilla ollut asiaa. Muistan, että kävimme siellä kultahuoneessa salaa kurkkimassa, huoneen tunnelma oli todella mystinen. En kyllä ikinä nähnyt, että kukaan aikuisistakaan olisi tuossa huoneessa oleskellut. 

Tuo koti oli täynnä kiinnostavia yksityiskohtia, täytyy ehdottomasti palata niitä vielä kuvailemaan ja tehdä tähän postaukseen kakkososa. :)

Sassoon smooth drape

Lauantaiaamuterveiset kolmannen kahvikupin ääreltä! Me ollaan piakkoin (jahka kahvi vaikuttaa toivotulla tavalla ja toimerrun pakkailuun) lähdössä ajelemaan Vaasaan päin siskoa ja kavereita moikkaamaan, mutta ajattelin tulla vielä käymään täällä blogin puolella suosittelemassa hyvää tuotetta muillekin pörröpäille. 

Nimittäin aiemmin mainitsemani hiustenlähdön lisäksi olen viimeiset pari kuukautta saanut kärsiä todella takkuuntuvasta tukasta. Hiuslaatuni on normaalistikin melko takkuuntuva ja olen suosinut silottavia tuotteita (esim. Sebastian Potion 9 kuuluu suosikkeihini), mutta nyt se on sitä potenssiin kymmenen. Lyhyestä mitasta huolimatta suihkun jälkeen latva on yhtä pörröistä kökköä. Olen kyllä todella ihmeissäni, miten hormonaaliset muutokset voivat vaikuttaa hiukseen tyvestä latvaan saakka, vieläpä kun hius on käsiteltyä! Raskausaikana nimittäin latva oli normaalia siloisempi eikä hius takkuuntunut normaalilla tavalla, nyt taas päinvastoin. Hiuksenhan pitäisi olla kuollutta ainetta...?

Oli miten oli, pyysin apua kampaajaltani (joka myönsi, että juu, muutosta hiuslaadussa on tosiaan tapahtunut) ja hän suositteli minulle tätä Vidal Sassoon smooth drape jätettävää hoitoainetta. Putilo oli aika kallis, kolmenkympin tienoilla, mutta mitäpä sitä ei nainen epätoivoisena maksaisi. Tuote on ohutta, melkein litkua koostumukseltaan. Hieron sitä noin teelusikallisen verran ensin kämmeniin ja sitten lätkin kädet takkukökköihin. Ja toimii, saan selvitettyä tukan ilman mitään vastalauseita! Tässä on myös ihanan hienostunut tuoksu. Tukea muotoiluun tästä ei saa, mutta tuote silottaa hiuksen pintaa ja sisältää lämpösuojan. Plussaa vielä kauniista putilosta, sopii sisustukseen, vaikka en mä tätä yllättäen olkkarissa kuitenkaan säilytä. ;)

Nyt ja vuosi sitten

Heräsin viime yönä kolme kertaa imettämään poitsua. Joka kerta sade rummutti täysillä kattoa ja oli aivan pilkkopimeää. Sateen ääni on jotenkin ihana, siihen on kiva nukahtaa. Aamutkin ovat jo tosi pimeitä, mutta vauvaa se ei haittaa, hän hymyilee aina yhtä leveästi: Jee nyt noustaan!  

Tällaisina kunnon sadepäivinä on kyllä aika ihanaa jäädä muhimaan tänne oman kodin lämpöön kun muut kiirehtivät työpaikoilleen. Pitää yrittää säilöä tätä fiilistä niiden aamujen varalle kun ajattelen, että olisipa ihan mukavaa vetäistä päälle siistit vaatteet ja lähteä aikuisten pariin kahdeksaksi tunniksi eikä kukaan oksentaisi päälleni.

Tasan vuosi sitten pidin viikon lomaa ja kävin pienellä reissulla pikkusiskoni luona, joka oli työharjoittelussa Uppsalassa. Silloin oli ihan samanlainen tunnelma kuin nyt! Värikkäitä lehtiä joka paikassa, satoi, teki mieli vain fikailla tunnelmallisissa kahviloissa kynttilänvalossa. Olin vasta paria viikkoa aiemmin tehnyt positiivisen raskaustestin. Olin ihan hirveän väsynyt ja iltaisin oli vellova olo (mikä ei tietenkään estänyt noiden kakkujen syömistä), jännitti ja pelottikin kun raskaus oli vasta niin alussa.

Nyt olen aika erilaisessa elämäntilanteessa. Monesti sanotaan, että ensimmäinen lapsi muuttaa elämän ihan täysin ja kyllähän se tavallaan niin onkin. Päivärytmi ja monet tekemiset ajoittuvat pikkuherran aikataulujen mukaan ja hänen tarpeensa pitää aina miettiä ennen kuin voi ajatellakaan itseään. Mutta olen oikeastaan aika yllättynyt siitä, miten samanlaista kaikki kuitenkin on. Olen ihan sama tyyppi äitiydestä huolimatta - en valitettavasti mikään myyttinen äitihahmo, saati yhtään kärsivällisempi tai muutenkaan jalompi. Näytän ihan samalta, olen kiinnostunut samoista jutuista, tykkään käydä samoissa paikoissa kuin ennenkin, harrastaa ja haaveilla... ja varmaan hyvä niin. Täytyy kyllä myöntää, etten olisi ilman vauvaa lähtenyt tuohon myrskyyn ja kaatosateeseen ulkoilemaan, äsken se oli pakkorako kun en muuten saanut T:tä nukahtamaan päiväunille. Ja ihan hyväähän se teki, tulipa testattua vaatteiden vedenpitävyys (toim. huom. viimeistään kevääksi tarvitsen uuden GoreTex-takin).

Hyvää syksyistä viikonvaihdetta!