Lamppu ja pöksyt

Huomasin, että aika usein blogiini on päädytty googlettamalla tietoja tuosta meidän keittiönpöydän valaisimesta, joka on siis Yki Nummen Kuplat. Nyt se näyttää olevan Sokoksella maaliskuun S-etukorttitarjouksessa, mistä jo teille vinkkasinkin. Hankin tuon valaisimen syksyllä ja nyt se on saanut palvella paikallaan koko pitkän pimeän talven. Ja olen kyllä ollut tyytyväinen! 

Se sopii erinomaisesti juuri ruokapöydän ylle, koska kuvun alareuna on leveä niin, ettei valo pääse häikäisemään pöydässä istuvaa mitenkään. Valo suodattuu suoraan alaspäin ja on oikein omiaan esimerkiksi sanomalehden lukemiseen. Tietysti valon sävy ja teho riippuu siitä millaisen polttimon valaisimeen laittaa, siihen käy normaali E27-kanta, joten valinnanvaraa on ihan hyvin. Kirkas akryylikupu päästää valoa kivasti ympärilleen, joten valaisin antaa ympärilleen myös yleisvaloa. Huono puoli valaisimessa on se, että tuossa kirkkaan kuvun päällä näkyy ärsyttävän hyvin pöly! Mutta meillä on tuossa keittiönkaapissa mikrokuituliina, jolla sipaisen kuvun pölyttömäksi aina tarvittaessa, eikä se nyt niin iso homma ole.

Tässä samalla tulee toinenkin alevinkki. Nimittäin jos mun pitäisi valita paras tekemäni ostos vaikka viime vuodelta, niin se olisi kyllä ehdottomasti Haglöfs Aero Q -ulkoiluhousut. Hankin nuo housut viime vuonna näihin aikoihin ollessani seitsemännellä kuulla raskaana. Otin toki tuolloin tietoisen riskin - onhan housujen sovittaminen tuossa tilassa vähän hankalaa. Mutta se kannatti, sillä nämä menivät hyvin raskausaikana kuminauha masun alla ja sen jälkeen ihan normaalissa käytössä. 

Olen käyttänyt näitä housuja melkein joka päivä, kiitos tuulipukuelämäntilanteeni. Hengittävän ja ohuen materiaalinsa ansiosta sopivat viileisiin kesäpäiviin, mutta tuulenpitävyys takaa sen, että näillä tarkenee aluskerrastoa vaihtelemalla myös kovissakin pakkasulkoiluissa. Kaatosateissakin on pysytty kuivana, vaikka eivät nämä tietysti mitään lätäkössä istumista kestäisi. Malli on kiva ja lahkeenmittoja on saatavilla useita, myös tällaisille pätkille kuin minä. Ja nyt nämä pöksyt ovat siis Stockmannilla kantistarjouksessa. Tuolla verkkosivuilla näyttää olevan vähän huonosti kokoja saatavilla, mutta eilen piipahdin myymälässä ja siellä kokoja oli tosi hyvin jäljellä. Tosi harmi, että tuon saman sarjan takkimalli ei sovi mulle.

Nyt utelen kiinnostuneena, minkä te nimeäisitte vuoden 2012 parhaaksi ostokseksi? Onko se lamppu, kotiäitipöksyt, unelmalaukku vai joku ihan muu?

16 / 29

Kommentoin hetki sitten Oman kuplansa sankari -blogin haastepostausta ja sain omaksi ikäluvukseni 16. Tässä on ideana jatkaa lauseita - kun olin kuusitoista ja nyt kun olen vielä muutaman kuukauden alle kolmekymppinen. Nuo youtube-pätkät eivät varsinaisesti kuulu haasteeseen, mutta halusin lisätä pari biisiä kuvamateriaalin puutteessa. Let's go.

Kun olin 16...

Asuin Porissa omakotitalossa vanhempieni, kaksossiskon, pikkusiskon ja kultaisen noutajan Robinin kanssa. Meillä oli iso piha ja minulla Michael Jacksonin julisteilla koristeltu oma huone.

Olin juuri aloittamassa lukio-opinnot, mikä oli mielestäni ihan superkivaa. Harrastin jumppaa, partiota ja pianonsoittoa. Olin myös aika meneväinen tytsy, bilettäminen oli kova sana. Pääsin 16-vuotiaana ensimmäistä kertaa pitemmälle ulkomaanmatkalle kun kävimme partioporukan kanssa kolmen viikon bussireissulla Euroopassa. Pariisi, Lontoo, Amsterdam ja monet muut uudet upeat kaupungit huumasivat pään. Tätä lisää!

Tärkeintä elämässä oli varmaankin koulunkäynti ja siihen liittyvä sosiaalinen elämä. Tykkäsin aina käydä koulussa, etenkin lukiossa. Tärkeitä juttuja oli myös se, oliko tukka hyvin (hiuslakkaa kului uskomattomia määriä), puuteria tarpeeksi (finnien peittämiseen) ja kivat vaatteet (korokepohjaiset kengät ehdottomasti). Ja jotain poikiakin oli ehkä joskus mielessä.

Työskentelin lapsenvahtina tutussa perheessä sekä pidin pianotunteja lähistöllä asuville pikkulapsille. Olisin kovasti halunnut jo ihan oikeisiin töihin, mutta niitä en lukuisista hakemuksista huolimatta saanut vaan piti odottaa täysi-ikäiseksi saakka. Jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä juttu - kyllä sitä duunia on ehtinyt painaa myöhemminkin ihan riittämiin.

Halusin menestyä hyvin yo-kirjoituksissa (menestyinkin), päästä matkustelemaan paljon (no, jonkin verran olen päässytkin) ja mielellään suurkaupunkeihin, päästä opiskelemaan johonkin yliopistoon (pääsin), saada poikaystävän (sain)... Halusin myös tavata Michael Jacksonin (yllättäen en tavannut). Halusin myös parantaa maailmaa, lisätä omilla toimillani tasa-arvoa ja esimerkiksi jätteiden lajitteluun heräsin oikein kunnolla.

Pelkäsin etten pääse koskaan pienestä kotikaupungistani minnekään suureen maailmaan ja etten koskaan löydä oikeaa rakkautta.

Tästä biisistä tulee aina ja ikuisesti mieleen kesä 1999.

Nyt kun olen 29...

Asun rakkaiden poikieni kanssa täällä meidän pikkukolmiossa Tampereella lapsiperheiden suosimassa rauhallisessa lähiössä (siis tosi metropolissa, hehheh).

Olen äiti ja vaimo, koulutukseltani kauppatiedeiden maisteri, ehtinyt olla jo vuosia työelämässä ennen äippälomaa, hurahtanut sisustukseen (tätä ei 16-vuotias zubi olisi ikinä uskonut), tosi huono bilettämään (eikä tätä!), sen sijaan innokas liikkuja ja jatkuvasti jotain projektia mielessä ja työn alla. Olen myöskin tyytyväisempi itseeni ja armollisempi itselleni kuin aikaisemmin - vaikka vieläkin tällä saralla on paljon tekemistä.

Tärkeintä elämässä on perhe, hyvä arki ja terveys. Oma lapsi ja hänen hyvinvointinsa. Se, että viihdyn omissa nahoissani, saan kokea olevani tärkeä, minulla on hyvät välit läheisiin ja ihania ystäviä.

Työskentelen toivottavasti pian taas haastavien ja mielenkiintoisten työtehtävien parissa. Hinku takaisin työelämään on nostanut päätään.

Haluan tarjota hyvän kasvatuksen, onnellisen lapsuuden ja nuoruuden pojalleni  sekä pystyä yhdistämään tasapainoisesti työ- ja perhe-elämän. Lisäksi haluan päästä matkustelemaan, asua mukavasti, osata ylipäätään nauttia pienistä & haaveilla suurista. Ja edelleen haluan elää kestävällä tavalla, välttäen turhaa kulutusta jne.

Pelkään että perheenjäsenilleni tapahtuisi jotain ikävää, esimerkiksi vakava sairastuminen tai onnettomuus.

Tässä Irinan uusi kappale, joka tällä hetkellä osuu ja uppoaa.

Jos kommentoit tähän postaukseen, saat minulta iän. :)

Synttäriarvonta!

Mukavaa maaliskuuta, se on kevät nyt! Tänään on juhlapäivä, blogini vauvavuosi on takana. On siis tasan vuosi siitä kun kädet vapisten, pitkän harkinnan ja haaveilun jälkeen julkaisin ensimmäisen postaukseni. Sen jälkeen olen viettänyt lukuisia kivoja hetkiä tämän blogini parissa. Noin 54 000 sivun katselua, 233 postausta, 950 kommenttia. Eivät mitään suuria tilastoja todellakaan, mutta olen todella iloinen jokaisesta kävijästä ja kivasta kommentista. Olette ihania!

Blogin kirjoittaminen on ollut juuri niin antoisaa kuin odotinkin, tai oikeastaan vielä antoisampaa. Tekstin tuottaminen ja valokuvaaminen ovat aina olleet minulle mieluisia juttuja, joten ei se ihmekään, että bloggaus on ollut niin kivaa! Aikaahan tämä toki on nielaissut - kuten mikä tahansa rakas harrastus - mutta sanoisin, että time well spent. Niin paljon iloa arkeen olen saanut, ja kuten olen ennenkin todennut, tämä pikku nurkkaukseni on ollut varsinainen henkireikä kotiäitiyden lomassa.

Oman blogin myötä olen myös laajentanut huimasti seuraamieni blogien määrää ja löytänyt niiden joukosta todellisia helmiä ja vertaistukea. Ja välillä niitä vaarallisia himotuksiakin sisustuksen saralla, kröhöm. Niin, ja olen myöskin tämän vuoden aikana huomannut, että minä todellakin rakastan sisustamista ja toivoisin voivani jopa työskennellä sen parissa joskus jollain tavalla.

Blogisynttärien kunniaksi halusin järjestää teille ihan omin voimin pienen arvonnan. Tykkään Marimekon Puutarhurin parhaat -kuosista kuin hullu puurosta ja kevätkodin piristykseksi oli ihan pakko saada sarjan pannulappu. Meillä on melkein aina tuossa keittiön tasolla Siirtolapuutarha-kulho, joka on aivan nappipari sille. 

Jollekin teistä arvon puolestaan tuon Puutarhurin parhaat -uunikintaan! Pohjasävyltään kinnas on hyvin vaalea harmaa, kuviot ovat mustaa ja valkoista. Aivan ihana. :) Osallistut arvontaan jättämällä kommentin (muista nimimerkki!) tähän postaukseen. Toisen arvan saat, jos linkität tähän arvontaan omassa blogissasi, mainitsethan tuolloin kahdesta arvasta erikseen. Arvonta sulkeutuu viikon kuluttua eli perjantaina 8.3. kello 10. Sanavahvistus on muuten taas pois päältä, joten ei tarvitse tapella niiden haaleiden numeroiden ja käsittämättömien kirjainten kanssa.

Onnea arvontaan ja mukavaa aurinkoista perjantaita kaikille!