Luomivärilemppari

Mukavaa sunnuntaiaamua kaikille! Ajattelin kertoa teille mun luomivärilempparista, Inglotista. Tutustuin tähän merkkiin ystäväni "Karkkipäivä-Sannin" kautta kun suunnittelimme häämeikkiäni keväällä 2011. Valitsimme silloin yhdessä minulle sävyt tähän kolmen napin palettiin, joka on vieläkin käytössä. Näissä luomiväreissä on runsas pigmentti ja pysyvyys on hyvä. Olen ollut niin tyytyväinen, että muiden luomivärien käyttö on näiden jälkeen jäänyt lähes kokonaan.

Inglotin idea on ns. Freedon system, jossa valitaan ensin sopivan kokoinen paletti monista eri vaihtoehdoista ja siihen sävyt yksitellen. Luomivärinapit kiinnittyvät palettiin magneeteilla, joten sävyjä on helppo täydentää tai vaihtaa. Ei jää siis koko luomiväripaletti käyttämättä kun oma lempparisävy on loppunut (minulle voi helpostikin käydä näin). Minun suosikkisävyni on tuo keskimmäinen hohtava, hieman persikkainen vaaleanpunainen, jota olenkin tainnut kuluttaa jo kolme nappia. Vasemmanpuoleisen shamppanjansävyn ostin juuri uutena, sekin on tosi ihana, sitä ennen paletissa oli hieman oranssiin taittava sävy, jota minun ei tullut käytettyä. Oikeanpuoleisin sävy näyttää tässä kuvassa vähän lilalta, mutta se on sellainen harmaanruskea, joka sopii hyvin varjostuksiin tai rajauksiin vaaleanharmaille silmilleni.

Hinta-laatusuhde näissä on ihan erinomainen, tuollainen yksittäinen pieni nappi maksaa noin kuusi euroa ja muistaakseni tällaisen kokonaisuuden "kuorineen" sai n. 25 eurolla. Pyöreät napit ovat tosin poistumassa, samoja sävyjä saa kuitenkin jatkossa neliön muotoisina nappeina. Ne ovat hieman isompia ja täten myös vähän kalliimpia. Minunkin pitänee siis hankkia uusi paletti tuota suosikkisävyäni varten.

Inglotin nettisivuilta löytyy lisätietoa ja jos oikein ymmärsin, niin tuotteita saa tilattua verkkokaupankin kautta. Myyntipisteitä on sivuston mukaan viisi: Kluuvi Helsinki, Jumbo Vantaa, Sello Espoo, Itäkeskus Helsinki ja Mylly Raisio. Näiden lisäksi täällä Tampereella Inglotia myy Kauneuskeskus Meicos/Hämeen Kosmetologikoulu, josta olen omat luomivärini ostanut.

Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, vaikka aika hehkutus tulikin. Sannille kiitokset tästä(kin) löydöstä!  

Mitkä ovat teidän mielestänne parhaita luomivärejä?   

Olet ihana. Rakastan sinua.

Minulla starttasi juuri viimeinen kuukausi kotiäitinä. Nautin olostani nyt kovasti. Rytmiltään hitaat kotipäivät pojan kanssa ovat ihania, mutta myös tietoisuus siitä, että pian olen taas työelämän haasteissa, on kutkuttavaa. Tuleva arki jännittää ja mietityttää. Tuleekohan meille kamalan kiireiset aikataulut? Jaksanko huomioida lastani tarpeeksi? Mihin minulla on aikaa, mistä joudun luopumaan? Osaanko tehdä enää töissä mitään? Ja toisaalta: Ihanaa saada uusia kivoja työkavereita! Opin varmasti paljon uutta! Pikku-T:kin on niin sosiaalinen lapsi, että hän todennäköisesti viihtyy päiväkodissa.

 

MLL:n sivuilta löytyi artikkeli, joka osui ja upposi näihin mietintöihini. Muutenkin tuolla on monia hyviä tekstejä, sellaisia kannustavia ja maalaisjärkisiä.

"Tee itsellesi kysymys: mikä on tärkeää juuri nyt? 

Minkä tekeminen ja mistä huolehtiminen on välttämätöntä juuri nyt? 

Mitkä asiat voivat odottaa? 

Jokaisen ihmisen jaksaminen on rajallista. 

Lapsiperheessä voimia kuluu yllättävän paljon välttämättömään arjen pyöritykseen. 

Anna itsellesi lupa hoitaa kevyemmin joitain tähän asti tarkasti tekemiäsi asioita. 

Jokaisen äidin elämään kuuluu väsymystä, kiukkua, turhautumista. 

Jokainen äiti on inhimillinen ja nämä tunteet ovat merkki inhimillisyydestä. 

Puheet täydellisyydestä kannattaa unohtaa. 

On parempi pohtia, mikä on kyllin hyvää, riittävää äitiyttä. 

Katso tänään lastasi silmiin, ota syliin ja sano: Rakastan sinua. Olet ihana."

Onko joku teistä lukijoista samassa elämäntilanteessa?

A Beautiful Body -haaste

Mami Go Go -blogin Minttu aloitti maanantaina hienon haasteen meille äideille - kuvata omaa kehoamme sellaisena kuin se on nyt, kaikkine koetun jättämine jälkineen, ja kertoa sen tarina. Halusin ehdottomasti ottaa osaa tähän haasteeseen, sillä aihe on todella tärkeä. Tosin minun mielestäni voisimme jättää tuon äitiys-rajauksen haasteesta pois, sillä vaikka toki raskaus ja imetys jättävät jälkensä kehoon, niin naisen vartalo voi kokea suuria muutoksia myös muiden asioiden ansiosta. Sellaisia voivat olla vaikka vakava sairaus, loukkaantuminen, syömishäiriöt... tai muuten vain tavallinen, eletty elämä vuosineen. Joten ei muuta kuin kaikki naiset mukaan haasteeseen!

Kuvissa olen minä nyt, 30-vuotiaana ja 1-vuotiaan pojan äitinä. Olen aina ollut pieni ja aika sirokin. Nuorempana toivoin kovasti, että voisin olla pidempi - en esimerkiksi olisi ikinä mennyt kouluun matalissa kengissä. Nykyään pidän pienikokoisuuttani ihan kauniina, harvemmin edes käytän korkokenkiä. Toki joskus sopivien vaatteiden löytäminen voi olla hankalaa ja sekin joskus harmitti kun minua luultiin työpaikallani TET-harjoittelijaksi, vaikka olin paikan pomo. ;)

Olen tällä hetkellä tyytyväinen vartalooni. Ei sillä, ettenkö mielelläni ottaisi täyteläisempiä rintoja ja pidempiä sääriä tai tasaisempaa ihon sävyä, mutta mitään kriisejä en vartaloni suhteen ole kokenut aikoihin. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina. Olen kokenut ajan, jolloin valitsin syömiseni kalorimäärän perusteella ja kävin joka aamu vaa'alla - lukema määritti päivän mielialan. Onneksi tämä jakso jäi lyhyeksi, nykyään en edes omista vaakaa saati laske kaloreita. 

Liikunta on ollut iso osa elämääni aina. Meillä kotona on aina liikuttu paljon ja säännöllisesti ympäri vuoden sekä syöty tavallista, terveellistä kotiruokaa. Lapsuudessani ei pahemmin limppareita ja sipsejä näkynyt (nykyään niitä tulee kyllä ostettua aika usein). Lapsena harrastin teline- ja joukkuevoimistelua ja sittemmin olen kokeillut ison kirjon ryhmäliikuntalajeja ja muutakin kuntoilua. Tällä hetkellä käyn pari-kolme kertaa viikossa jumpissa, suosikkejani ovat jooga- sekä crossfit-vaikutteiset tunnit. En ole oikeastaan koskaan kokenut oloani kauniiksi yökerhossa, jumppasalissa kylläkin.

Raskaus kohteli kehoani aika lempeästi, en saanut raskausarpia, selluliittia tai suonikohjuja. Odotuksen aikana minulle kertyi noin 11 kiloa painoa, joista 6 kiloa jäi laitokselle. Viimeiset viisi kiloa karisivat aika nopeasti imetyksen aikana. Pidin itse asiassa imetysaikana kehoani varsin kauniina, sillä olen aina ollut tosi pienirintainen ja oli mukavaa kokea, miten hyvin puserot istuivat hieman täyteläisemmillä rinnoilla. Ehkä pienoinen pettymys olikin se, millaisiksi rinnat imetyksen loputtua jäivät... no mutta, se on sitä, elettyä elämää. 

Synnytys ei ollut ihan helppo, mutta toivuin siitä hyvin ja pystyin palaamaan omien, tuttujen liikuntaharrastusten pariin noin kuukausi pikku-T:n syntymän jälkeen. Tein koko raskausajan fyysisesti raskasta työtä, jonka uskon olleen yksi syy nopeaan palautumiseeni. Yllätyin siitä, miten hyvässä kunnossa koko kropan lihakset tuntuivat heti olevan, vain vatsalihasten kanssa oli enemmän tekemistä, eivätkä ne vieläkään ole todellakaan yhtä vahvat kuin ennen raskautta.

Jos oikein innostun jostakin tai vastaavasti olen stressaantunut tai ahdistunut, tai en saa nukkua tarpeeksi, unohdan syödä. Reagoin ruokahalun menetyksellä kaikenlaiseen poikkeavaan. Tässä on minun haasteeni, syödä enemmän ja monipuolisemmin. Haluan pitää kehostani hyvää huolta, jotta se jaksaa liikuttaa minua kohti tulevia vuosia elämässä kaikkine kokemuksineen. :)

Huh, tulipas aloitettua elokuu rohkeissa merkeissä. Tästä tulee ihan selkeästi hieno kuukausi!