Pakohetkiä arkeen lomaa odotellessa

Onko kellään muulla vielä viikkokausia kesälomaan, mutta fiilis olisi jo aika lomakypsä? Olen pitänyt viimeksi vähintään viikon mittaisen loman viime lokakuun alussa, joten ehkä tämä on ihan ymmärrettäväkin fiilis. Aika kiireinen ja vaiheikas kevät takana, onneksi se ansaittu loma jo siellä häämöttää.

Onneksi arki tarjoilee pieniä pakokeinoja perusrutiineista. Eilen pääsin vierailemaan juuri kunnostetussa, upeassa Näsilinnassa ja Museo Milavidassa. Suosittelen todella lämpimästi tutustumaan tähän upeaan paikkaan. Näsilinnassa on myös kahvila ja ravintola, jonka herkkuja pääsin maistelemaan - todella yksinkertaisia ja erinomaisen maukkaita makuja. He tarjoilevat sunnuntaisin brunssia, se on ihan pakko kokeilla kesän aikana jonain aurinkoisena päivänä, ravintolalla on kaunis terassikin. 

Museossa on pysyvänä näyttelynä Nottbeckien traagisesta elämästä kertova näyttely ja museo esittelee heidän asuintiloikseen rakennettuja huoneita.

Tarina alkaa kun kolme pietarilaista liikemiestä ostaa 1836 Tampereelta pienen puuvillakehräämön. Tehtaan johtamista opettelemaan lähetetään 20-vuotias Wilhelm von Nottbeck.

Näyttely seuraa Wilhelmin ja hänen perheensä loisteliasta ja kansainvälistä elämää Tampereella aina siihen saakka kunnes suvun viimeisetkin jäsenet jättävät Tampereen 1900-luvun alussa.

Vaihtuvassa näyttelytilassa on tämän vuoden ajan Salvatore Ferragamon upeaa kenkätaidetta. Oli aika uskomatonta huomata, miten monet nykyajankin kenkätrendit olivat siellä esillä, esimerkiksi Minna Parikka on selvästi saanut Ferragamolta vaikutteita. Ja onpa tämä herra keksinyt alun perin tänäkin kesänä niin ajankohtaiset korkkipohjaiset kiilakorkosandaalit.

Museeon ja ravintolaan voi tutustua enemmän osoitteessa museomilavida.fi

Vinkkinä lapsiperheille, että ihan Näsilinnan vieressä on kiva leikkipuisto, Tiitiäisen Satupuisto. Ja onhan Särkänniemikin lähellä.

Ai niin, pakohetkiä arkeen on kyllä luvassa enemmänkin. Nimittäin miniloma kahdestaan miehen kanssa Budapestissa lähestyy... olen ihan täpinöissäni! Mietittiin juuri, että ollaan oltu viimeksi kahdestaan reissussa Singaporessa tammikuussa 2012 kun odotin pikku-T:tä.

Kuvituksena nyt kiireen takia vain tuttuja kotikuvia, näin kollaasin muodossa pitkästä aikaa. Nyt aamutoimiin ja töiden kimppuun, onneksi näyttäisi tulevan aurinkoinen päivä.

Lamppufriikin tunnustukset

Rakastan valaisimia. Eikä rakkauteni ole varmasti jäänyt epäselväksi teille lukijoillekaan. Olen tässä blogivuosien varrella toteuttanut monta valaisinhaavetta, mutta monta on vielä jäljellä. Ehkä olen vanhana sellainen hullu lamppumummo, joka elelee design-valaisimiensa ympäröimänä ja jolla on valaisimia enemmän kuin laki ja tila sallii. Apua! Toivottavasti en! Yritän hillitä itseäni, sillä kyllähän kauniit valaisimet vaativat myös tilaa ympärilleen, eikä upeinkaan muotoilu tule esiin, jos kilpailijoita on liikaa ympärillä.

Tämä kylmä ja sateinen alkukesä on kyllä tehnyt lamppufriikille tepposet. Ajattelin, että valaisinhaaveeni siirtyisivät luonnostaan syksylle, eihän kesällä lamppuja tarvita! Vaan väärässä olin. Olenkin tässä kasvattanut seuraavia valaisinhimotuksiani jo ihan kiitettäviin mittakaavoihin ja niissä yksi on tällä hetkellä ylitse muiden - Lundian Soihtu-lattiavalaisin.

Soihdun kanssa kävi niin, että viehätys syntyi pikku hiljaa. Se ei tosiaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä: ihan aluksi en oikein pitänyt sen muotoilusta. Se oli mielestäni jotenkin kömpelö - huomaan nyt, että olen aina aiemmin kiintynyt varsin siroihin valaisimiin. Kuitenkin se teki myös tavallaan ison vaikutuksen, sillä se jäi heti alusta asti mieleen pyörimään. Soihtu ei ollut yhdentekevä valaisin, se synnytti heti voimakkaita tunteita. Sen huikea koko jäi myös mieleen, onhan tuon kokoluokan lattiavalaisimia aika harvassa.

Ja niin siinä sitten kävi, että huomasin haaveilevani Soihdusta. Ensin mustana, sitten hiekanvärisenä ja nyt lopulta valkoisena. Huomasin pitäväni sen eleettömyydestä, humoristisesta vinoudesta ja jopa pienestä röyhkeydestä - tämä valaisin kerää katseet. 

Haluaisin pianon vierelle olohuoneeseen kookkaan valaisimen, sellaisen joka ottaisi tilaa haltuun ja toimisi myös pianolle arvoisenaan parina. Uskon, että valkoinen Soihtu myöskin antaisi kauniin valon ympärilleen. Alla olevassa kuvassa näkyy tuo kaavailemani paikka.

Tämä on nyt osastoa "joskus toteutettavat haaveet", juuri nyt ei kauhean realistinen juttu. Nyt se kuuma ja aurinkoinen kesä siis tänne, niin lamppufriikki rauhottuu.  

Onko muita lamppufriikkejä linjoilla? Mitään hyviä vertaistukivinkkejä? ;)

Ranskalaiset varpaat

Omalta osaltani sandaalikausi korkattiin eilen kun kävin laittamassa varpaat esittelykuntoon. Olen itse todella huono lakkaamaan varpaankynsiäni, mutta en pidä ihan naturellien jalkojen ulkonäöstä. Siistiksi lakatuilla varpaankynsillä olo on paljon huolitellumpi, kesäaikaan kun tulee oltua paljon varpaat esillä niin sisä- kuin ulkotiloissa. Niinpä turvauduin varpaankynsien geelaukseen.

En ole koskaan kokeillut geelikynsiä sormissa, mutta varpaissa kylläkin. Aiemmin geelaus on pysynyt helposti koko kesän, toivottavasti nytkin.

Aika mieletön ero kyllä näillä jaloilla ennen ja jälkeen geelauksen, vai mitä? Halusin ihan klassisen ranskalaisen, tällä kertaa ilman mitään glittereitä. Tämä on kyllä todella kaunis ja simppeli. 

Nyt ei tarvitse enää piilotella ankean näköisiä varpaita! Olen todennut, että yhden uuden (ja ehkä turhan) sandaaliparin hinta on ihan kannattavaa sijoittaa siihen, että varpaat näyttävät siisteiltä niin hiekkalaatikon reunalla flip flopeissa, sandaaleissa kaupungilla kuin mökkisaunassakin.

Sitten vain ne sandaalikelit tänne, kiitos!