Koti viime jouluna

Näin ensimmäisen adventin kunniaksi aloin etsimään vähän jouluinspiraatiota omista viime joulun kuvistani. Ihan hauskaa kurkistaa kotiin vuosi sitten ja huomata sisustuksessa tapahtuneet muutokset. Tämän vuoden aikana sohva on mennyt vaihtoon ja sen myötä vanha mattokin jäi pieneksi. Myös ruokapöydän tuolit ovat vaihtuneet, valaisimet vaihtaneet monta kertaa paikkaa (heh, tämä on asia, mistä perheenjäseneni aina mua härnäävät) sekä ritiläpenkki löytänyt paremman paikan eteisestä.

Intoilin viime jouluna huonekuusesta, mutta en jaksanut katsella sitä koko vuotta - ehkä hankin täksi jouluksi uuden? Tai sitten joku pieni joulukuusi voisi tulla terassille? Muistitteko muuten, että meillä (lähes koko Suomessa) oli viime vuonna valkoinen joulu? Aika ihanaa.

En voi luokitella itseäni ns. jouluihmiseksi. Toki lapsena se oli isompi juttu ja haluan tietysti tarjota omallekin lapselleni joulun riemua. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa stressiä siivoiluista, ruuista ja valtavaa lahjakasaa. Me olemme tänäkin jouluna suuntaamassa Poriin joulun pyhiksi, minusta näitä juhlapyhiä on ihana viettää isolla porukalla ja olen iloinen, että meillä on siihen mahdollisuus. Mikäs sen parempaa kuin ulkoilla porukalla, saunoa, herkutella ja pelailla lautapelejä? Ruokapuolesta on perinteisesti vastannut isäni, mutta tänä vuonna voisimme ihan hyvin kokeilla myös enemmän nyyttärimeininkiä.

Viime vuonna kokeilimme uutta systeemiä perheessämme, jossa jokainen ostaa vain yhden lahjan ja saajat/antajat arvotaan. Meitä on tässä "lahjaringissä" 7 aikuista, joten kuuden lahjan sijaan jokainen hankki yhden - vähintäänkin järkevää. Homma toimi hienosti ja jatkamme samaa rataa tänäkin vuonna. Tällöin se yksi lahja voi olla hieman suurempi/arvokkaampi, eikä pääse syntymään mitään valtavaa stressiä lahjojen hankkimisesta. Mulla on tänä vuonna vuorossa lahja siskoni poikaystävälle ja siihen onkin jo muutama idea takataskussa. Tietysti sitten on monia pienempiä joulumuistamisia hankittavana, esimerkiksi päiväkodin aikuisille ja ystäville... nämä aina tuottavat päänvaivaa, mutta tänä vuonna mulla on muutama ihan hyvä idea, joista voisin postailla kunhan saan asioita etenemään.

Joulutunnelma syntyy mielestäni parhaiten kaikista tunnelmallisista valoista ja koristeista, pelkästään kaupungin jouluvaloja on ihana fiilistellä, vielä jos olisi lunta... aah. Tykkään myös hulluna joululauluista ja soitan pianoa ylivoimaisesti eniten joulun aikaan. Olisi ihanaa ehtiä johonkin joulukonserttiin tänä vuonna - ainakin päiväkodin joulujuhla on ohjelmassa ja uskon, että se jos mikä vie mielen joulun tunnelmaan.

Paras juttu tämän vuoden joulussa tulee kuitenkin olemaan se, että mulla on reilu viikko lomaa! Ihan mielettömän ihanaa, odotan tosi innolla. Kyllä sen voimalla jaksaa rutistaa nämä loppuvuoden kiireiset viikot töissä.

Miten te valmistaudutte jouluun?

Arkeni sankari

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut arjestani, miten saan siitä sujuvaa, ehdin tehdä itselleni rakkaita asioita ja nautin tavallisista päivistä. Olen tietysti itse vastuussa monesta asiasta - esimerkiksi tiedän, että saan liikunnasta energiaa, joten lähden liikkumaan, vaikka väsyttäisi ja sohva vetäisi puoleensa. Mutta en voi kiittää hyvästä arjestani vain itseäni, en todellakaan. Monen asian takana on rakkaani.

Tiedättehän, miten joskus (juurikin siinä arjessa) tulee keskityttyä puolison ärsyttäviin puoliin. Niitähän tietysti löytyy omaltakin mieheltäni. Miksi pyykkiin menevät vaatteet pitää jättää lojumaan vaatehuoneen lattialle, eikö niitä voisi viedä pyykkikoriin? Miksi minä olen aina se, joka huolehtii kaikki päiväkodin juhlat, lapsen parturit ja neuvolat, mikä oikeus miehellä on aina unohtaa ne? Miksei sitä liettä voi pyyhkiä ruuanlaiton jälkeen heti vaan odottaa, että rasvatahrat jumahtavat kiinni?

Mutta kun oikein asiaa ajattelen, niin tajuan, että hyvä ja toimiva arkeni on tämän ihmisen varassa. Tämän ihanan miehen, johon rakastuin jo 15 vuotta sitten ja hän on jaksanut minua kaikki nämä vuodet.

Mieheni arvostaa harrastuksiani, eikä ole koskaan kritisoinut sitä, että vietän omien juttujeni (liikuntaharrastukset, bloggaaminen ym.) varsin paljon aikaa. Hän tietää senkin, että työ on minulle tärkeää ja haluan käyttää siihen paljon aikaa - aina virka-ajan tunnit eivät todellakaan riitä. Mieheni hyväksyy "puutarhatuolin" olohuoneemme paraatipaikalle siksi, että tietää sen olevan minulle mieleinen. Hän vaihtaa autonrenkaat, jaksaa touhuta pojan kanssa loputtomiin ja kokkaa maailman parhaat ruuat.

Eilen lähdin suoraan töistä viettämään pikkujouluiltaa tiimimme kanssa. Kun tulin yöllä kotiin, oli minulle pedattu sänky valmiiksi vierashuoneeseen (meillä on tällainen tapa, jos toinen on juhlimassa, jotta saa nukkua rauhassa ilman väliin kapuavaa 3-vuotiasta), pyykit pesty, kaikki mallillaan. Aamulla sain nukkua pitkään ja heräilin leikin ääniin ja poikien nauruun. Mies keitti minulle aamukahvit, minkä jälkeen hän imuroi (mun inhokkihomma), kävi kaupassa ja teki vielä mahtavan lounaankin.

Uskon, etten aina muista olla näistä pienistä arjen teoista niin kiitollinen kuin pitäisi ja siksi halusin kirjoittaa tämän ylös, muistilappuna itselleni. Nyt käperryn sohvalle tämän loistotyypin viereen ja muistan sanoa kiitos. Kiitos kun olet siinä, mun arjessa. Mikään ei ole arvokkaampaa.

P.S. Kuva ei liity juttuun, paitsi vähän siihen puutarhatuolikohtaan.

Olkkarin uusi järjestys

Sain blogini lukijalta ehdotuksen kokeilla tummaa nojatuolia pianon vierelle ja hei, sehän toimii! Kiitos siis ideasta! Muistelin, että kokeilin tätä joskus aiemmin, eikä se näyttänyt ollenkaan hyvältä, mutta silloin meillä oli vielä vanha, pienempi ja vaaleampi sohva. Kenties sen takia muhkeampi, tumma tuoli näytti silloin nurkassa jotenkin järkyttävän massiiviselta. Ei mielestäni näytä enää. 

Hee Lounge -tuoli portaiden alla tuo kivaa keveyttä ja tuolin muodot tulevat hyvin esiin tummaa seinää vasten. Portaiden maalaus (maalauttaminen) kokonaan valkoisiksi on sisustushaaveeni numero yksi ensi vuodelle. Tummaan seinään minulla on viha-rakkaussuhde ja ehdotin jo miehelle vaihtoa johonkin vaaleampaan sävyyn. Kuulemma ei missään nimessä. ;)

Tuo tummanharmaa Askon nojatuoli on kyllä niin järkyttävän mukava, että siinä tekee mieli istua, sijaitsi se kummalla puolella huonetta tahansa. Pianon vierelle onkin nyt muodostunut pieni oma lukunurkkansa. Voi olla, että palaan vielä vanhaankin järjestykseen, mutta tämä on ihan kivaa vaihtelua nyt.

Mitäs te pidätte tästä järjestyksestä?