Keittiön uusi ilme

Tässä tämä nyt on, meidän keittiön uusi ilme. Kaapistot ja kodinkoneet ovat ennallaan, mutta taso ja välitilalevy on vaihdettu. Syynä tällaiseen pikku remonttiin oli se, että vanha taso ja välitila oli tehty kahdesta palasesta ja niiden saumakohta oli epäsiistin näköinen. Koska sauma sijaitsi keittiön paraatipaikalla, johon aina katse osui ensimmäisenä kotiin tullessa, se alkoi tosissaan häiritä ja ärsyttää.

Onneksi tason ja välitilan vaihtaminen ei ole mahdoton projekti. Meille työn tuli tekemään ammattilainen ja hyvä niin - jälki on todella siistiä. Periaatteessa tämän piti olla kätevästi ohi yhden työpäivän aikana, mutta kuten yleensä, ei homma mennyt ihan ykkösellä maaliin, nimittäin meille oli toimitettu vahingossa tehtaalta väärän värinen välitilalevy. Oikeaa jouduttiin sitten odottelemaan muutama päivä, onneksi ei pitempään.

Välitilalevy on kiiltävä valkoinen ja taso matta beige. Taso on 3 cm paksua laminaattia kuten edellinenkin ja suoralla reunalla. Molemmat ovat Hapi-Keittiöiltä. 

Halusin mattatason ja tuollaisen, jossa on hieman "ropeloista pintakuviointia" ja kun sellaista ei löytynyt valkoisena, päädyin vaaleaan beigeen. Muutenkin valkoisista tasoista sanoisin, että huh, miten kirkkaita ne ovat! Meillä oli muutama mallipala kotisovituksessa ja jotenkin tuntui, etten kyllä halua, että taso loistaa huomattavasti valkoisempana kuin seinä tai kodinkoneet - tai vaihtoehtoisesti taittaa vaaleanpunertavaan. No, tämä on varmasti lähinnä tällaisen pikkuremontoijan ongelma. Jos uusisin koko keittiön kaikkine pintoineen, ei tietysti tarvitsisi niin tarkkaan verrata materiaalien sävyjä nykyisiin.

Tämä uusi keittiö on nyt ollut pari viikkoa tositoimissa ja olemme tyytyväisiä! Mieskin, jonka mielestä saumakohta ei nyt ollut niin paha, on myöntänyt, että ilme on nyt paljon siistimpi. Taso on helppo pitää puhtaana ja näyttää kivalta. Välitilalevy on myös tosi kiva, kiiltävä pinta toistaa valoa mukavasti. Huomaan, että tavallisella rätillä pyyhittynä jää suht helposti "pyyhkimisjäljet" näkyviin kiiltävään pintaan, mutta kun pinnan kuivaa esim. talouspaperilla pyyhkimisen jälkeen, niin niiltä kyllä välttyy.

Nuo tummanruskeat kaapinovet haluaisin ehkä joskus tulevaisuudessa vaihtaa valkoisiksi, mutta tällä setillä mennään nyt toistaiseksi. Mitäs te tykkäätte?

Pastafanin keittiössä

Hyvää pitkäperjantaita! Me hengaillaan rennosti kotosalla ja mietitään, jaksaisiko sitä tänään keksiä oikein jotain tekemistäkin. Kävin eilen ohjaamassa pari jumppaa illalla, nukuin poikkeuksellisen hyvin ja nyt olo on mukavan raukea. 

Löysin kameran muistikortilta muutaman keittiökuvan, jotka olen unohtanut julkaista. Meillä syödään paljon pastaruokia ja jos haluan tehdä vaikka vieraille jotain, joka varmasti onnistuu, valitsen yleensä pastan. Pastaruuilla on vähän epäterveellinen maine, mutta niihin saa kyllä upotettua vaikka kuinka paljon terveellisiä kasviksiakin. Väittäisin, että juuri pastakastikkeiden joukossa saan lapsen syömään tosi monipuolisesti yrttejä ja vihanneksia, jotka ehkä muuten eivät niin hyvin maistuisi.

Sain ystävältä tuliaiseksi nuo Nicolas Vahén pastaruokiin sopivan parmesan-suolan ja basilikalla maustetun oliiviöljyn. Aivan ihania tuotteita! Näitähän näkyy paljon blogeissa, kauniit pullot on ilo pitää esillä. Suola- ja pippurimyllyt olemme saaneet tosi kauan sitten lahjaksi ja ne toimivat yhä. Jotenkin kuitenkin tekisi mieli uudistaa ne. Mulla on kyllä suuri kynnys ostaa jotain uutta käyttöesinettä, jos vanhat vielä ovat ehjät ja toimivat, mutta nämä ovat kyllä niin keittiön paraatipaikalla koko ajan, että kaipa vaihtelunhalun ymmärtää...

 

Annon purnukoissa säilyvät mausteet ja pähkinät, joita käytän paljon pastaruuissa. Päärynät eivät nyt sinänsä liity aiheeseen, mutta tuo harmaa House Doctorin kulho on vaan jotenkin niin kaunis, että pakkohan se oli saada kuviin mukaan.

Veitsitukki on Ikeasta ja ihan toimiva, mutta senkin tilalle voisin huolia jonkun hieman tyylikkäämmän version. Näiden kuvien ottamisen jälkeen keittiössämme on muuten tapahtunut hieman muutoksia, vaihdoimme nimittäin tason ja välitilalevyn. Vanhan tason sävyssä ei todellakaan ollut mitään vikaa, mutta näkyvä saumakohta keskellä tasoa häiritsi sen verran paljon, että halusin tämän muutoksen tehdä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kokosin vielä loppuun muutamia haavejuttuja. Meiltä puuttuvat edelleenkin hyvät kattovalaisimet keittiöstä. Jostain ihmeen syystä eteisessä ja kodinhoitohuoneessa on kyllä upotetut kattospotit, mutta keittiöön niitä ei ole laitettu. Nyt tilasin tuollaiset Philips Ecomoods -sarjan spottivalot, toivottavasti ne ovat livenä yhtä kivat kuin kuvissa. 

Suola- ja pippurimyllyosastolla ihastuttavat viisikulmaiset, modernit ja sirot Hayn myllyt, mutta myös paljon blogeissa näkyvyyttä saaneet Menu Bottle -myllyt miellyttävät. Niissä on käytännöllisyyttä mietitty tosi hyvin, sillä pippuri ja suola tulevat myllyn yläosasta eivätkä mausteet näin ollen varise pöydälle. Kumpi olisi sun mielestä meille parempi valinta, Hay vai Menu?

Palmusunnuntain mietteitä jaksamisesta

Tiedättekö sen tunteen kun on ihan rättiväsynyt ja toivoo oikeastaan vain olevansa jokin elektroniikkalaite, jonka voisi törkätä kiinni laturiin. Akku täyteen ja taas mennään. Harmi vain, ettei tuollaista laturia ole keksitty meille äiti-ihmisille... 

Ruuhkavuosista puhutaan paljon, kliseisenkin paljon, mutta tässä sitä ollaan. Työni on aika hektistä ja vaativaa ja pidän siitä tosi paljon, mutta sen lisäksi pitää jaksaa pyörittää perheen arkea. Vaikka meillä onkin vain yksi lapsi, niin tuntuu, että tekemistä riittää kyllä ihan jokaiselle vuorokauden hetkelle. Meidän molempien vanhemmat ja sisarukset asuvat melko kaukana ja arkea pyöritetäänkin käytännössä ihan kahdestaan. Läpsystä vaihto - toinen klisee, joka on tullut tutuksi.

Olen niitä ihmisiä, jotka yleensä nauttivat arjesta, eivätkä erityisemmin odottele viikonloppuja tai lomia. Mutta tämä viikonloppu tuli kyllä todella tarpeeseen ja tulevaa Madeiran lomaakin odotan nyt todella paljon. Lisäksi untakin on iltaisin saanut odotella viime aikoina aika usein - sekin on sellainen stressimerkki, joka tällaisen iltaunisen unikeon on syytä ottaa vakavasti.

Olen tosi tarkka siitä, että pidän aina lupaukseni ja jos jotain on sovittu, niin se pitää. Mutta nyt tänä viikonloppuna olin niin väsynyt, että päätin perua tälle palmusunnuntaille sovitun reissun Keski-Suomeen ystäväperheen luo. Tunsin, etteivät voimat vain nyt riitä. Pahaltahan se tuntui, perua jotain jo sovittua, mutta onneksi uusi ajankohta saatiin sovittua ja luulenpa, että siellä toisessakin päässä ymmärrettiin tilanne oikein hyvin.

Reissun sijaan vietimme palmusunnuntaita rennosti kotosalla. Jos tälle äidille ei olekaan varsinaista laturia keksitty, niin tämän päivän aktiviteetit olivat kyllä niin lähellä sitä kuin mahdollista. Nukuin pitkään aamulla, ulkoilin auringonpaisteessa pojan kanssa, ihailimme virpojia ja heidän hienoja vitsojaan, kävin juoksulenkillä ja siivoilimme ja illansuussa vielä jumiutuneet hartiani saivat nauttia hierojan käsittelystä.

Taidanpa kohta kömpiä vällyjen väliin ja nukkumaan... Nyt tuntuu, että akut ovat sen verran latautuneet, että unikin tulee varsin nopeasti. Kotiviikonloppu oli ehdottomasti oikea ratkaisu tähän kohtaan.

Jaksamista ja aurinkoa uuteen viikkoon teille jokaiselle!