sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Uskallatko unelmoida?

Sunnuntai-ilta, taas kerran yksi viikko päätöksessään. Viikko täynnä tavallista arkea, aamuja, iltoja, energisiä ja väsyneitä hetkiä. Elämässäni on juuri nyt paljon sellaista, josta aiemmin haaveilin. Saan tehdä mielenkiintoista työtä koulutustani vastaavassa tehtävässä, minulla on ihana perhe jaturvallinen koti, rakkaita ystäviä, innostavia harrastuksia, olen saanut matkustella ja kokea paljon.

Olen tästä kaikesta hyvin kiitollinen. Mutta aika usein viime aikoina mielen on vallannut joku kumma haikeus. Ulkopuolisuuden tunne. Vähän sellainen, etten oikein tiedä minne olen menossa ja mistä tulossa. Outoa kyllä, etten ole tunnistanut sitä, ehkä en ole uskaltanut päästään sitä pinnalle.

Ehkä koska niin moni asia on niin hyvin, olen välillä unohtanut unelmoida. Olen melkein kieltänyt sen itseltäni. Tai ehkä en ole uskaltanut kohdata unelmiani, koska olen pelännyt, että jos sanon ne edes itselleni ääneen, jotain viedään minulta pois. Silloin ne eivät ainakaan toteudu.


Unelmien listaaminen tuntuu hyvin vastuulliselta tehtävältä. Nyt mä tässä näin päätän unelmoida näistä asioista ja vielä kerron siitä muille. Entä jos nämä kaikki toteutuukin? Entä jos mikään ei toteudu? Entä jos haluan muuttaa unelmalistaani heti huomenna? Kukas siitä sitten ottaa vastuun? Näin on, ihan liian vaikeaa, parempi kun vaan selaan netistä näitä blogeja aivot narikassa ja luen jotain kevyttä kirjaa. Tai mietin seuraavan päivän vaatteita. Huomattavasti turvallisempaa.

Minä uskon, että onnelliset ja onnellisuuttaan säteilevät ihmiset kyllä uskaltavat unelmoida. Ihan varmasti! He uskaltavat ottaa riskin, että unelma toteutuu tai ei toteudu. Tai että se vaihtuu matkan varrella. Ja ehkä heitäkin pelottaa, mutta he ovat päättäneet uskaltaa. Ja nyt minäkin päätän. Tänään viides helmikuuta vuonna 2017 unelmoin (satunnaisessa järjestyksessä) siitä, että:

- voin vielä joskus työskennellä ja asua ulkomailla jonkin aikaa
- asumme jonain päivänä järven tai meren rannalla
- kouluttaudun BodyBalance-ohjaajaksi
- minusta tulee täti, jonka kanssa on turvallista ja hauskaa
- poikani löytää paikkansa maailmassa ja välini häneen pysyvät läheisinä ja lämpiminä koko elämän ajan
- minusta tulee joskus mummo
- opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja ottamaan elämän rennosti
- teen maailmanympärysmatkan  

Mistä sä uskallat unelmoida tänään?

4 kommenttia:

  1. Voih, niin tuttua tuo, että uskaltaako sitä nyt ääneen unelmoida :) Tietysti jos toiveena on uusi työpaikka tai vaikka uusi mies (no HEI, mistä sitä nyt tietää, mistä kukakin unelmoi, haha), niin on vielä ymmärrettävämpää pitää unelmat itsellään.

    No sun unelmat on niin ihania ja mä uskon ihan täysillä, että niistä kaikki vielä toteutuu - omalla ajallaan <3 Halaukset ja unelmapölyä sinne suuntaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista. Kyllä mäkin uskon, että nämä unelmat vielä toteutuu, jotenkin tuli hyvä olo kun kirjoitin ne tähän. Halaus takaisin!

      Poista
  2. Haaveilen omasta kesäpaikasta järven rannalla, jossa ei olisi huolta remonteista. Saisi vain pulahtaa rantasaunasta järveen ja lekotella rantatuolissa. Mukavaa viikoa.

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi!