sunnuntai 10. elokuuta 2014

Ekenäset

Meille on saapunut nojatuoli. Sellainen vanhaa aikaa henkivä, supermukava istua, ihan kuin mummolan vintiltä löydetty. Paitsi että se on upouutta Ikeaa, Ekenäset nimeltään. Emme vain voineet jättää väliin, tämä tuoli oli ihastusta ensisilmäyksellä.


Vähän samaa sarjaa on muuten tuo raidallinen pellavatyyny, sekin on vanhan oloinen, mutta silti upouusi. H&M:n alesta huimalla 3 eurolla ostettu. ;)

Nojatuolin puuosat ovat hieman jopa kirsikkaiset, sävy josta en periaatteessa tykkää, mutta yhdistettynä kauniin harmaaseen istuinosaan ja tuohon muotoiluun - toimii! Tuoli sopisi erinomaisesti makuuhuoneen nurkkaan, mutta sinne sitä ei tällä kertaa sijoiteta, vaan pojun huoneeseen.


Meillä nimittäin tarvitaan nukutustuolia. Pikku-T osasi kyllä nukahtaa itsekseen silloin joskus muinoin kun hänellä oli vielä tutti apuna. Mutta nykyään vierelle tarvitaan jompi kumpi vanhemmista. Yleensä nappaan läppärin mukaan ja monesti kirjoittelenkin blogipostauksia tai sähköposteja tai luen uutisia pienen miehen etsiessä unta. Huoneeseen siis tarvittiin mukava nojatuoli. Tämä tuoli varmaan jatkossa pääsee sitten sinne meidän makkariin, kun nukutustuolia ei enää tarvita.


Mummini virkkaama torkkupeitto sopii aika kivasti tuolin henkeen ja värikkyys lapsen huoneeseen.


Harmaa tuoli löytää väriparin seinällä olevasta String Pocket -hyllystä. Huomatkaa korjaamolla oleva Skoda...


"Tää on mun huone!"


Siinä missä alakertamme eli keittiö-olohuone-eteistila on aika moderni ja mustan, valkoisen sekä harmaan sävyjen valloittama, on yläkerran tunnelma lämpöisempi. Enemmän puun sävyjä ja vanhempaa tyyliä. Tänne yläkertaanhan minulla on se vanha vitriinikaappikin hakusessa.


Mitäs pidätte Ekenäset-tuolista? Hitti vai huti?

6 kommenttia:

  1. Kävin Ikeassa pari viikkoa sitten ja ihastelin samaa tuolia. Kaunis on ja monikäyttöinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, mittasuhteidensa puolesta sopii moneen tilaan. Mielestäni juuri makuuhuoneisiin parhaiten.

      Poista
  2. Tykkään! Tykkään myös lausahduksestasi "en periaatteessa tykkää", koska niinhän se on, että materiaalit, värit ja muodot eri tilanteissa vaan toimii erilailla. Kirsikan karmeuskin taisi osittain olla sitä, että kalusteet olivat puuta jäljittelevää melamiinia.

    VastaaPoista
  3. Oi mikä blogilöytö tämä onkaan! Kirjoitin päivällä erään tuotteen hakusanan googlen kuvahakuun ja kuvien joukosta löytyi kuva, jossa hymyilet Raatihuoneenpuistossa. Kuva oli pakko katsoa isompana, jos siitä olisi paljastunut joku tuttu - Porista kun olen itsekin lähtöisin. Etpä ollut, vaikka ehkä ikäiseni ja pienen pojan äiti myös. Aloin katselemaan löytyneen kuvan kautta blogiasi, ja ihastuin heti: aivan sama maku monessa, mitä minulla ja samankaltainen elämäntilanne. Kaiken kukkuraksi olen sattumoisin myös Yyterin suunnalta kotoisin ;D! Asun tosin nykyään Sveitsissä, mutta on aivan ihanaa päästä lukemaan Satakuntaankin liittyviä postauksia - kotiseutuikäväähän se hieman hyvällä tavalla teettää! Terveisin, M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti, kiitos M! Hauskaa, että blogien kautta voi oikeasti löytää ihmisiä, jotka melkein voisi kuvitella tuntevansa, kun maku ja elämäntilanne on niin samanlainen. Olen tosiaan itse kotoisin Meri-Porista, mutta nykyään asustelen Pirkanmaalla. Aika paljon tulee kuitenkin käytyä Porissa ja kirjoiteltua postauksia sieltä, se kun kuitenkin on se oikea ja alkuperäinen kotiseutu mulle. :) Ihanaa loppukesää sinne Sveitsiin ja toivottavasti jäät seurailemaan blogiani.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!