torstai 10. syyskuuta 2015

Helppoa ja herkullista arkiruokaa

Olen oppinut, että ruuanlaitto työpäivän jälkeen on hauskaa ja rentouttavaa kun siihen asennoituu oikein. On mukavaa nähdä kättensä jälki, saada perhe tyytyväiseksi ja itselle energiaa illan askareisiin, ovat ne sitten BodyPumpia tai vaikka leikkipuistossa hengailua. Ja ainakin minä tunnen itseni oikein kunnon ihmiseksi kun olen valmistanut monipuolisen aterian. ;)

Mieheni on meillä talouden pääkokki, joka loihtii herkullisimmat ateriat ja kokeilee aina uutta. Mutta minustakin on kehkeytynyt ihan kelvollinen ruuanlaittaja ja olen erityisen harjaantunut eräässä lajissa: pystyn loihtimaan herkkuja tyhjästä jääkaapista nopeasti. 

Juuri nyt vietetään Hävikkiviikkoa ja sen merkeissä ajattelin jakaa yhden tähteistä syntyneen arkiherkun. "Resepti" sai alkunsa tiistaina kun tulimme pikku-T:n kanssa kotiin töistä ja päiväkodista, emmekä jaksaneet käydä kaupassa. Kotoa löytyi nuupahtanut basilika, katkarapupussin jämät, puolikas kukkakaali, yksi kesäkurpitsa, salaattijuustopaketti, spagettia, ruokakermaa ja puolikas paprika.



Kukkakaali ja kesäkurpitsa kuuluvat meillä jääkaapin vakiovarusteisiin ja näitä tungetaan lähes ruokaan kuin ruokaan. Varmaan monessa muussakin perheessä pyritään syömään niitä kasviksia, jotka lapselle maistuvat, niin meilläkin. Kukkakaali eli "rouskuva" ja kesäkurpitsa eli "lämmin kurkku" maistuvat pikku-T:lle hyvin. Muita kasvissuosikkeja ovat kaikenlaiset sienet, kurkku, paprika ja kaalit. Myös pähkinöistä T tykkää. Tomaatti sen sijaan ei maistu ollenkaan.


Pikku-T on juustofani ja sehän sopii tälle juustohullulle äidille. Käytän aika paljon juustoja ruuanlaitossa ja nämä valmiiksi maustetut salaattijuustopaketit ovat tosi käteviä myös pastaruuissa, suosittelen kokeilemaan. Parmesan on kyllä T:n suurin suosikki, mutta onneksi fetakin maistuu.


Kasviksia kertyikin pannulle mukava määrä. Kasvisten paistossa on helppo onnistua, sillä ne voi paistaa nopeasti rapeiksi tai niitä voi haudutella pitkäänkin, sopii tällaiselle suurpiirteiselle ruuanlaittajalle hyvin. Rapuruuissa kannattaa aina muistaa, että ravut lisätään ihan viime tipassa, jotta ne ehtivät juuri ja juuri lämmetä, mutta eivät ollenkaan sitkistyä.


Pikku-T on erikoistunut rapujen sulatteluun ja saa toimia aina apumiehenä ruuanlaitossa. Omasta mielestään siis luonnollisesti pääkokkina.


Tämä ruoka ei olisi toki välttämättä kaivannut ruokakermaa, mutta sillä sai näppärästi jatkettua kastiketta.


Lopuksi vielä ravut sekä juustot ja spagetit sekaan ja superherkullinen pasta oli valmis. Jos vaikka jääkaapissa olisi sattunut olemaan joku juustonjämä, niin senkin olisi saanut helposti kastikkeen joukkoon. Tein tietysti iiiison satsin, joten tämä ruoka maistui mainiosti koko porukalle peräti kolmena päivänä ja kaupassakäyntiväliä pystyttiin kivasti pidentämään. Ihanan helppoa arkea. :)

4 kommenttia:

  1. Ihana ruoka! Nam :) Jääkaapin jämistä saa usein kasaan vaikka mitä ;)

    VastaaPoista
  2. Nami, näyttääpä herkulliselta! Meilläkin tykätään paljon kasviksista ja tehdään 1-3 kertaa viikossa kasvisruokaa pelkästään. Mukavaa, kun lapsetkin innostuvat ja ovat mukana ruuanlaittopuuhissa.
    Vielä kun oppisis leipomaan leipää, niin olisi kiva.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, itse leivottu leipä olisikin aikamoista luksusta. Kotona äiti aina leipoi sämpylöitä, pitäisi opetella itsekin. Ja meillä olisi myös skarppaamista tuossa kasvisruokien syömisessä, miten se meneekään niin, että sinne kasvisten joukkoon tulee aina kuitenkin lisättyä jotain lihaa/kalaa/rapuja, vaikka ei olisi pakko.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!