lauantai 9. heinäkuuta 2016

Tyttö voi lähteä mereltä, mutta meri ei lähde tytöstä

Me vietettiin juuri lomaviikko vuokramökillä Porissa, varsin lähellä sitä aluetta, missä olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt. Helle ei todellakaan hellinyt eikä varsinaisia rantapäiviä päästy viettämään, mutta nautimme silti olostamme täysillä. Nukuttiin paljon, luettiin kirjoja, tavattiin perhettä ja ystäviä, retkeiltiin, leikittiin merirosvoja ja ennen kaikkea ihailtiin kauniita merimaisemia. Muualla Suomessa viikko taisi olla aika sateinen, mutta tuolla ihan rannassa vältyttiin kyllä sateilta aika mukavasti. 


Meillä ei ole omaa kesämökkiä, joten tietysti pelkästään mökkisaunan lämmittäminen ja uimaan pääseminen olivat elämyksiä. Todettiin, että tällainen mökkivuokraus voisi olla kiva tapa viettää lomaa jatkossakin! 


Minä hipsin myöhään useana iltana rantaan hengittelemään merituulta ja haistelemaan rannan tuoksuja. Ja mietin, miten meri kaikessa kylmyydessään voikin olla niin rauhoittava, kotoisa ja voimaannuttava. 


Huomaan, että oman lapsen myötä kotiseutuja katselee hieman eri silmin. Muistan, miltä tuntui pienenä tyttönä hypellä kallioilla ja tuntea hieno hiekka varpaiden väleissä. Tai miten inhottavalta levä tuntui vedessä. Ja miten tuuli tuiversi hiukset takkukasaksi.


Pikku-T ei viikon aikana juuri leluja kaivannut. Luonto tarjosi tarpeeksi virikkeitä mielikuvitukselle.



Nyt lomailu jatkuu täällä sisämaassa, kotona. Kyllä tuntuukin ihanalta olla kotona taas! Mulla on mielessä todella paljon postausideoita, joten palataan pian. :)

4 kommenttia:

  1. Meri on kyllä erityisen kaunis elementti ja siitä tulee nautittua aivan liian vähäsen. Erityisesti kauniista hiekkarannoista pitäisi ottaa ilo irti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Porin seudulla niitä ihania hiekkarantoja riittää ja meillä oli onni, että myös mökillämme oli ihan oma hiekkaranta. On siinä vaan sitä jotain.

      Poista
  2. Upean näköinen paikka! Mistäs te tällaisen bongasitte?

    Jostain syystä meri on kyllä niin rauhoittava. Oltiin Ahvenanmaalla minireissulla ja olisin voinut istua vaikka koko yön kalliolla tuijottamassa merta ja taivaanrantaa, miten sen väri muuttuu koko ajan... Sielu todella lepäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä löytyi ihan niinkin yllättävällä tavalla kuin netistä googlettamalla vuokrattavia mökkejä meren rannalta. Oli kyllä löytö! Ja se teidän Ahvenanmaan paikka näytti ihan us-ko-mat-to-mal-ta. En yhtään ihmettele, että sielu lepäsi.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!