maanantai 14. tammikuuta 2013

Tervehdys treenicornerista

Olen kirjoitellut tänne blogiin tosi vähän mitään juttuja liikunnasta, vaikka se on yksi iso osa elämääni. Olen sellainen elämäntapaliikkuja, käyn yhtä lailla jumpissa kesälomalla kuin tammikuussakin, en aloita mitään uutta tsemppielämää kaksi kertaa vuodessa vaan menen tasaisesti eteenpäin tutulla tyylillä. Ehkä siksi tuntuu hassulta aiheesta kirjoittaakin. Nyt tammikuun kunniaksi kuitenkin pari sanaa treeneistäni.

Aiemmin, etenkin opiskeluaikoina, treenasin paljon. Silloinen elämäntilanne mahdollisti jumpissa käymisen jopa kaksi kertaa päivässä, kävin myös kokeilemassa kaikki mahdolliset uutuustunnit ja olin perillä alan trendeistä. Nyt treenitahtini on enemmänkin kaksi kertaa viikossa ja suosin muutamia hyviksi havaittuja lempparitunteja, joista tiedän saavani tehot irti.

Ykkössuosikkini on Les Mills BodyBalance, josta saan paljon voimaa arkeen, hyvää oloa ja "ryhtiä". Tunti myös muuttuu rankemmaksi koko ajan kun sen oppii tekemään täysillä. Tässä tunnissa on yleensä kivat musiikit, joka on minulle tärkeä asia. Tästä uusimmasta ohjelmasta tykkään kovasti, siinä tehdään liikkeet tarpeeksi rauhallisesti ja ilman kummempia kikkailuja, tosin aurinkotervehdykset tehdään taas mun makuun turhan hätäisesti...


Toinen kestosuosikki on Les Mills BodyPump. Olen ennenkin kertonut, että pumppi on kuulunut treeniarkeeni jo yli kymmenen vuoden ajan. Ei mikään mielikuvituksellisin tunti, mutta taattua tehokkuutta ja tulee tehtyä kestävyystreeninä koko kehon tärkeimmät lihasryhmät läpi. Olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen, että jaksan vetää tunnin läpi samoilla painoilla kuin ennen raskautta, pikku hiljaa painoja lisäillenkin. Tämä treeni saa nimittäin tuntua seuraavana päivänä lihaksissa! Suosikkipätkäni on yleensä aina askelkyykky, niin uusimmassakin ohjelmassa, hyvänä kakkosena tulee selkäbiisi. Aika rankkoja ja sykettä nostattavia molemmat.



Näiden lisäksi ohjaan itse rauhallista kehonhuolto-tuntia, johon pyrin hakemaan vaikutteita ja monipuolisuutta käymällä vaihtelevasti erilaisilla tunneilla aikaresurssien puitteissa. Olen aiemmin harrastanut astangajoogaa, mutta nyt salini ryhmäliikuntakalenteriin on tullut uutuutena hathajooga ja olenkin tosi tykästynyt siihen. Olen oivaltanut joogasta jotain uutta ja ihanaa tuon rauhallisemman hathan myötä, oppinut esimerkiksi lempeämpiä, kehoa avaavampia versioita tutuista astangasarjoista.

Nyt kun näistä treeneistä kirjoittelen, niin aerobinen liikunta alkaa loistaa poissaolollaan. Totta, liikun aika vähän korkeilla sykkeillä nykyään. Aiemmin tykkäsin paljonkin käydä spinningissä ja liikkuvilla tunneilla, esim. BodyCombatissa, joissa sykkeet paukkuivat maksimeissa, mutta nykyään niiden sijaan tulee lähdettyä ennemmin ulkoilemaan. Hyötyliikuntaahan saan kyllä aika paljon ihan tavallisessa arjessa rattaita työnnellen ja pikkupoitsua nostellen, mutta harvemmin vaunulenkilläkään ne sykkeet ihan mahdottomiin nousee. En ole mikään juoksijatyyppi, en todellakaan, mutta juoksuharrastus olisi nyt keväällä kyllä mahtavaa saada edes jossain muodossa mukaan tähän liikunta-arkeen, se sopisi niin hyvin nykyiseen elämäntilanteeseen. Myös vauvan kanssa ohjatusti jumppaaminen voisi olla kivaa ja takuulla sykettä nostattavaa, pitäisikin ottaa selvää lähistön vauvajumpista.

Joskus silloin tällöin inspiraation (ja selkäsäryn) iskiessä teen kotosalla joogasarjoja T:n päiväunen aikana. Tässä teille pari ajankohtaista biisisuosikkiani siltä saralta. Rihannan Diamonds on ihana, tempoltaan sopiva taichi-liikkeisiin tai soturisarjoihin. Ja jos siellä on joku muukin, joka tykkää tehdä aurinkotervehdystä musiikin tahtiin, niin juuri nyt suosittelen Coldplayn The Scientist:ia tai Massive Attackin Teardrop:ia. 





Miten te liikutte? 
Mikä treeni on juuri nyt pinnalla?



P.S. Nuo Youtube-pätkät ei näytä oikein pyörivän tässä postauksessa ainakaan mun ruudulla, toivottavasti teillä toimii...

perjantai 11. tammikuuta 2013

DSW dreaming


 

Niin, tämän tuolin näkisin mielelläni joskus laivapöydän kaverina. Vitran Eames DSW side chair on alunperin suunniteltu jo vuonna 1950, vaikka tämä kuvissa esiintyvä versio taitaakin olla joku uustuotantoon pienin muutoksin otettu. Hienosti aikaa kestänyt muotoilu joka tapauksessa ja ilmeisesti myös mukava istua. Visioissani nuo vaahterapuujalat sopisivat täydellisen kauniisti pöydän sävyihin ja tuoli on sopivan siro - pöytä on mitoiltaan kuitenkin aika pieni. En tiedä minkä värisen istuimen valitsisin, ehkä en kuitenkaan valkoista (hui!). 

Pitää sitä tytöllä tuoliunelmia olla.



kuvat: www.atomicinteriors.co.uk/

torstai 10. tammikuuta 2013

Samispöytä

Olen aiemminkin kertonut, että yksi suosikkihuonekaluistani on "laivapöytä". Isoisoisäni oli merimies ja seilasi aika pitkiäkin merimatkoja suurella laivallaan. Emme tiedä onko hän itse tehnyt tuota pöytää, mutta hänen Lolan-nimisestä laivastaan se on joka tapauksessa kotoisin. Meille pöytä saapui muutama vuosi sitten mummuni muuton myötä kun hänellä ei ollut enää pöydälle tilaa. Se oli tuolloin myös aika huonossa kunnossa, kannesta sai hioa monen monta likaista maalikerrosta pois ennen kuin päästiin levittämään uusi valkoinen maali pintaan. Onneksi jalat olivat alkuperäisessä, käsittelemättömässä kunnossa, niissä on toki naarmuja ja kulumaa, mutta se kuuluu asiaan. Nyt pöytä majailee meidän pikkumakkarissa, toivottavasti sille saadaan joskus vähän parempi paikka.


Sanomattakin selvää, että tällaista pöytää ei noin vain osteta huonekaluliikkeestä. Siksi yllätyinkin aika lailla kun bongasin alla olevan Stadshemin kuvan. Sehän on ihan laivapöytäsamis! Tuollaisessa paikassa kauniiden ikkunoiden vierellä, ilmeisesti portaikon alla, se pääseekin oikeuksiinsa. Näytin muuten kuvaa miehellekin ja samalla naureskelin, että tietokone on kyllä siivottu pois stailauksesta ja jätetty vain näyttö jäljelle. Hän sitten valisti minua, että tuossa Applen mallissa se tietokone on kyllä tuolla samassa, näytön sisässä. Vau!

kuva: Stadshem

Arvaatteko muuten millaisesta tuolista laivapöydän kaveriksi haaveilen...? Vinkkinä, että se on blogisuosioonkin noussut design-klassikko.