Käännekohta

Pari viikkoa sitten vietettiin miehen puolen suvun uusimman pikku tulokkaan ristiäisiä. Oli aivan ihanat juhlat upeassa paikassa. En tietenkään pystynyt olemaan kuivin silmin koko juhlaa, olihan se ihan järjettömän koskettavaa. Esikoisvauvan vanhemmat nyt siinä tilanteessa, missä minä olin kun elämäni muuttui. Suurimmassa käännekohdassa.

Kuulostaa kliseiseltä, mutta kyllä, äidiksi tulo on ollut elämäni suurin käännekohta. Äitiys ei muuttanut minussa ihmisenä yhtään mitään, mutta silti se muutti ihan kaiken. Olen edelleen yhtä nopeatempoinen, tunteellinen, työorientoitunut ja aktiivinen. Olen edelleen yhtä ärsyttävä väsyneenä ja tarkka "turhista pikkuasioista" kuten vaatekaapin järjestyksestä tai omista kampaajakäynneistäni. Olen yhtä kriittinen itseäni kohtaan ja toisaalta päästän itseni liian helpolla samoissa asioissa kuin aina ennenkin.

Oikeastaan olen raivostuttavan samanlainen. Ja myönnän, että äitiys myös ärsyttää. Haluaisin lähteä suunnittelematta reissuun tai päästä aamulla töihin ilman itkupotkuraivaria siitä, että Ninjago-paita on pesussa (tai ainakin olla provosoitumatta siitä raivarista kiireen keskellä). Voih, vaikka olisin kyllä toivonut muuttuvani ihmisenä paremmaksi, pitkäpinnaiseksi ja kaikin puolin ihanaksi, niin ei tapahtunut.

Mutta se mikä muuttui, on tämä rakkaus. Rakkaus, joka vain kasvaa kun sen kohde suuntaa omaa rakkauttaan muualle. Kun lapsi löytää omia intohimojaan, taitojaan, ystäviä ja ehkä joskus rakastettuja, niin vanhemmat rakastavat aina vain enemmän. Menettämisen pelko on olemassa, se on ikuisena varjona äitiyden yllä, mutta rakkauden loppumista ei tarvitse pelätä. Sellaista vaihtoehtoa ei ole olemassa.

Chisun biisi Tämä rakkaus kiteyttää uskomattoman hyvin äidiksi tulon käännekohdan - ja kaunis teksti sopii varmasti hyvin myös moneen muuhun tilanteeseen, jossa luopumisen pelko tai tuska on läsnä, mutta rakkaus vain voimistuu. Kiitos hienolle Vain elämää -sarjalle, että muistin taas pitkästä aikaa tämän kappaleen olemassaolon. Olin muutenkin kyllä suunnitellut kirjoittavani tänne blogiin tästä aiheesta näiden kuvien kera, mutta Chisun lyriikat auttoivat saaamaan suunnan ajatuksilleni.

Tämä on rakkaus,
Mitä ei voi
Kukaan ottaa
Minulta pois.

Tämä on ihme,
Mihin minäkin pystyn.
Tämä on ainut,
Mikä luonani säilyy.

Tämä on rakkaus
Loputon.
Kun olet poissa,
Minä jatkan.

Tämä on hiekkaa,
Mihin naula vajoaa.
Jokainen jyvä
Sinua kutittaa.

Tämä on kuiskaus
Melun jälkeen,
Tämä on reitti
Ikuisuuteen.

Tämä on rakkaus
Loputon.
Kun olen poissa,
Sinä jatkat.

Vien tämän kauas
Ja annan eteenpäin.
Ketju ei katkea koskaan.
Sä jatkoit, kun mä jäin.

Tämä on rakkaus
Loputon.

Minä jatkan,
Sinä jatkat.