Millainen valaisin olohuoneeseen?

Meidän olohuoneen suuri, tummanharmaa seinäpinta on kaunis ja pidän siitä kovasti, mutta valoahan se syö, ei siitä pääse mihinkään. Lähelle portaikkoa kaivattaisiin lisää valoa ainakin näin pimeään aikaan ja olemmekin nyt miehen kanssa pohdiskelleet vaihtoehtoja siihen. Block-valaisin on nyt vain väliaikaisesti TV-tasolla, mutta sen valoteho ei riitä tuohon paikkaan millään - muutenkin se sopii paljon paremmin pianon päälle.

Kriteereinä valaisimelle on se, että valon pitää suuntautua ekä ylös- että alaspäin, joten pelkkää kohdevalaisinta emme hae. Tärkeää olisi myös, että valon suuntaa olisi mahdollista säätää niin, että harmaassa nojatuolissa voisi lukea. Ja tietysti valaisimen pitää olla kaunis ja ajaton. Meillähän on olohuoneessa jo monta valaisinta ja hieman hirvittää, millainen lamppukauppa-efekti tästä vielä syntyy kun soppaan lisätään entistäkin enemmän lamppuja. Toisaalta tila on iso ja olen ihan heikkona kauniisiin valaisimiin, joten mikseipä niitä voisi olla useampiakin?

Mieheni on jalkalampun, itse taas enemmänkin seinään kiinnitettävän mallin kannalla. Nimittäin mielestäni meillä on jo aika monta jalkalamppua, jotenkin seinäkiinnitteinen pitäisi ilmeen kevyempänä.

Tässä muutama vaihtoehto, jotka ovat pohdinnassa.

1. Artemide Tolomeo Basculante Barete

Tämä olisi minun suosikkini tällä hetkellä! Mittasuhteiltaan sopiva, kaunis ja klassinen design, seinään kiinnitettävä malli ja säädettävissä sekä lukuvaloksi nojatuolin päälle että yleisvaloksi seinää vasten. Artemiden Basculante-sarjasta saisi tietysti myös jalkalamppuversion, joka on kalliimpi hinnaltaan, mutta helpompi siirrellä mielen mukaan paikasta toiseen.

2. Design House Stockholm Work Lamp

Tämän valaisimen voisi laittaa roikkumaan portaikkoon ja johto jäisi reilusti näkyviin. Work-lampussa on himmennin, joten sillä saisi myös hyvin tunnelmallisen valon. Helppo siirtää paikasta toiseen ja sopii moneen eri huoneeseen. Näyttävä tummaa seinää vasten.

3. Design House Stockholm Cord Lamp

Leikkisä, humoristinen ja hieman erilainen valaisin, jossa on myös himmennin. Ilmettä saisi vaihdettua erilaisilla polttimoilla, esimerkiksi timantinmuotoinen lamppu antaisi ihan erilaisen ilmeen. Muotoilultaan kuitenkin ehkä hieman liiankin simppeli.

Tietysti maailma on täynnä upeita valaisimia, mutta tässä nyt muutama aika vahva ehdokas. Mielihän saattaa muuttua hetkessä kun joku tyrmäävän upea tulee vastaan. 

Millaisen valaisimen sinä valitsisit meille tuomaan valoa pimeyteen?

Pizzailta

Kyllä hyvä ruoka vain on elämän ihanimpia asioita! Nyt on tullut herkuteltua oikein kunnolla. Eilen olin miehen kanssa kahdestaan (! <3) mielettömän ihanassa Heinätori-ravintolassa syömässä, suosittelen lämpimästi. Paikka olisi ollut oikein kuvauksellinenkin, mutta en kokenut luontevaksi räpsiä kuvia täydessä ravintolassa, keskityttiin aistimaan tunnelmaa ja nauttimaan ruuasta sekä hyvästä seurasta. Tänään aamu saatiin aloittaa Hotelli Tammerin legendaarisella aamiaisella, joka vei kielen mennessään. Ja nyt illan vielä kruunasi pieni pizzatehdas.

Laitettiin pizzoihin tällä kertaa muun muassa pinaattia ja fetaa, aivan loistava kombo. Vihreä väri saa pizzan näyttämään todella houkuttelevalta.

Pari hyväksi havaittua vinkkiä: Anna uunipellin kuumentua uunissa ja sujauta pizza sen päälle juuri ennen paistamista. Pohjasta tulee rapeampi. Pizzan reunat kannattaa voidella oliiviöljyllä heti kun olet ottanut sen uunista. Reunat eivät kovetu ja lisäksi oliiviöljyn maku antaa loistavan lisän.

Mitä teidän viikonloppuun kuuluu? Olisi mukava kuulla. :)

2-vuotiaan touhuja

Tässä kaiken arkikiireen keskellä pienestä pojastani on tullut leikki-ikäinen, tässä kuussa tuli täyteen kaksi ja puoli vuotta. Elämme hauskoja aikoja! Pikku-T:n kommentit ovat ratkiriemukkaan oivaltavia, on mahtavaa päästä kurkistamaan lapsen logiikkaan ja ajatusmaailmaan niiden kautta. T on luonteeltaan ihan samanlainen kuin ennenkin, erittäin utelias, osallistuvainen, tarkka ja tutkivainen. Omaa tahtoa löytyy kotioloissa runsaasti, mutta päiväkotiympäristössä se ei kuulemma erityisesti korostu. Pojalle huumori ja kaikenlainen hassuttelu on todella tärkeää ja niiden avulla selvitään monesti riitatilanteistakin parhaiten.

Lempileluja ovat yhä edelleen autot ja junat, niin pienet kuin isommatkin. Autotietämys on ainakin näin naisen näkökulmasta hämmentävää, kaksivuotias tunnistaa näköjään jo paljon automerkkejä ja -malleja. Junaleikit levitetään lattialle joka päivä ja useimmiten hahmot siihen löytyvät Tuomas Veturi -sarjasta. Äiti on viime aikoina saanut olla Diesel Kymppi, herra on itse tietysti Tuomas Veturi, koska onhan se paljon coolimpaa olla höyryveturi kuin joku tylsä dieselveturi....  (Sorry, tämä ei nyt varmaan auennut muille kuin toisille piirrettyjä seuraaville.)

Näin joulun alla postiluukusta tupsahtelee erilaisia lelukuvastoja ja niitä luetaan jo ahkerasti. Pikku-T toivoo itselleen yhtä jos toistakin (vaikka me emme kotona ole puhuneet sanaakaan joululahjoista) ja perustelutkin ovat kohdallaan. "Äiti, minun mielestä tuo on hieno ja tuo sopii minulle. Ostetaan se yhdessä vaikka Prisma-kaupasta." T on toivonut kuvastoista leikkikeittiötä, mutta en ole ihan varma jaksaisikohan hän kuitenkaan sillä leikkiä. Päiväkodissa sellainen kuitenkin jo on. Muuten ruuanlaitto on ihan lemppariaktiviteetteja ja kokkaamme paljon yhdessä. Keksimme aina jotain sopivaa tekemistä pojulle ja yleensä hän ylpeänä ilmoittaakin tehneensä ruuan itse, äiti/iskä auttoi vähän.

Kirjat ovat nousseet syksyn aikana aivan arvoon arvaamattomaan. Meillä on kotona paljon kirjoja, mutta myös kirjastossa käyminen on tosi elämyksellistä. On mukavaa vanhemmankin näkökulmasta, että lapsi jaksaa kuunnella todella pitkiäkin tarinoita ja eläytyy niihin. Mikäs sen ihanampaa kuin käpertyä yhdessä sohvannurkkaan kirjapinon kanssa? 

Ehdoton suosikki on Mikko Mallikas! T jaksaisi kuunnella Mikon tarinoita varmasti tuntitolkulla. Hän myös muistaa kirjat jo ulkoa ja viime aikoina onkin luettu niin, että minä aloitan lauseen ja pikku-T täydentää sen.

T viihtyy todella hyvin päiväkodissa ja tekemiset, kaverit sekä aikuiset siellä ovat todella tärkeitä, niistä jutellaan paljon iltaisin. Lapsi kaipaa kuitenkin tosi paljon läheisyyttä pitkien hoitopäivien vastapainoksi. Tämän ikäinen osaa jo ilmaista itsekin läheisyyden tarpeensa. Hän haluaa halata, mennä yhdessä peiton alle piiloon, olla ihan vierekkäin, aivan ehdottomasti samassa huoneessa koko ajan. Niinpä nukummekin samassa huoneessa, se on toistaiseksi ihan hyvä järjestely kaikille.

Arki perheenä on kyllä mukavaa. Joskus raskasta, mutta erittäin antoisaa. Ei sitä oikein voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu kun oma pieni palleroinen tulee antamaan pusun tai kysyy "Miten äidin työpäivä meni?".

Välillä perhearjesta on kuitenkin saatava breikkejä, ainakin minä kaipaan niitä melko useinkin. Tällä viikolla niitä on tiedossa kun tänään lähden viettämään iltaa työkavereiden kanssa ja huomenna ravintolaan syömään ja hotelliin yöksi mieheni seurassa. Mukavaa loppuviikkoa teillekin!

Tuliaisia Espanjasta

Saahan maanantaiaamuna postata reissumuistoista, saahan? Nimittäin vaikka lomastamme on jo aikaa, niin ajattelin näyttää, mitä Espanjasta tuli ostettua tuliaisiksi. Shoppailumahdollisuudet kohteessa olivat hyvät ja monipuoliset, mutta kiertelimme kauppoja aika vähän, halusimme keskittyä muuhun tekemiseen yhdessä. Kaksivuotias kun ei juuri ostoskeskuksia arvosta. Muutamana päivänä kuitenkin piipahdettiin läheisessä ostoskeskuksessa ja muutamia kivoja hankintoja tuli tehtyä.

Pikku-T:lle ostimme Mayoralin liikkeestä nämä ruskeat, siistimmät kengät talveen. Sisällä on karvavuori, mutta mitkään kovien pakkasten ulkoilukengät nämä eivät varmaankaan ole. T:llä on päiväkotikäytössä Kuomat sekä Vikingin Gore-Texit. Kummatkin ovat ihan käytännöllisiä kenkiä, mutta kaukana kauniista. Niinpä on mukavaa, että on yhdet tällaiset kivannäköiset edustuspopot vaikkapa kyläreissuja varten. Nämä kengät ovatkin jo keränneet positiivista huomiota käytössä ollessaan ja pieni mies itsekin pitää niistä. Hintakin oli mukavan edullinen, alle 35 euroa.

Omasta mielestäni ihanin liike Espanjassa oli ehdottomasti Massimo Dutti. Kuljin siellä huokaillen, tuntui että olisin voinut hankkia ihan kaiken. Klassinen tyyli, laadukkaat materiaalit, kauniit sävyt... ah, ah ja ah. Ironista kyllä, en löytänyt yhtäkään sopivaa ja istuvaa vaatetta koko liikkeestä! Tuntui, että meikäläisen 32-34-kokoa oli todella vähän tarjolla tai sitten mallit eivät istuneet kunnolla. Zaran vaatteissa mulla on usein sama ongelma, harmi kyllä. Mieheni osti Massimo Duttista sen sijaan ison kasan kauluspaitoja ja neuleita. Mies on 180-senttinen ja tosi standardikokoinen, välillä käy kateeksi miten helppoa hänen on löytää istuvia vaatteita! Itse kun olen tällainen "normaalia" lyhyempi ja sirompi, niin saan tehdä huomattavasti enemmän töitä sopivien vaatteiden löytämiseksi.

Tiedättekö kun joskus ihastuu johonkin putiikkiin niin, että on ihan pakko ostaa sieltä jotain omaksi? Niin minulle kävi herra Massimon luona. Kun kerran istuvia vaatteita ei löytynyt, niin käännyin asustevalikoiman puoleen. Kotiin lähti käärmeennahkakuvioinen nahkalaukku kultaisella ketjulla. Ei ehkä ihan just ensimmäiseksi mun tyylinen asuste, mutta tykkään tästä todella paljon! Hintaa laukulla oli 89 euroa eli ei kauhean paha hinta aidosta hankalaukusta.

Benetton on yksi lempparivaatemerkeistäni, johon olen luottanut etenkin takeissa pitkään. Heiltä kun löytyy sopivia leikkauksia myös pienemmälle immeiselle. Valitettavasti Benettonin liikkeitä ei juuri Suomessa enää ole. Espanjassa käytinkin tilaisuuden hyväkseni ja kävin ostamassa muutaman 100 % villaa olevan perusneuleen, joihin olen aiemmin ollut tosi tyytyväinen. Nämä ovat päässeet jo ahkeraan käyttöön. Neuleet olivat varsin edullisia (25 euroa/kpl) ja täytyykin sanoa, että nämä eivät vaikuta laadultaan ihan niin loistavilta kuin vuosia sitten Suomesta ostetut. Muistelen, että silloin aikoinaan hinta oli neljän-viidenkympin paikkeilla.

Harmillista kun hintaa painetaan alas laadun kustannuksella. Luulen, että suurin osa ihmisistä voisi ihan mielellään maksaa sen kympin-kaksi enemmän ja saada laadukkaan tuotteen, tai itse ainakin voisin. Eivät nämä siis missään nimessä kuitenkaan mitään heikkolaatuisia ole, ainakaan vielä mitään nyppyyntymistä tai venymistä ei ole havaittavissa eikä villa ole kutittavaa. Materiaali on vain hieman paksumpaa ja karkeampaa kuin aiemmin.

Ainut hankinta, joka mulla oli mielessä jo etukäteen, oli aurinkolasit. Olen todella ahkera käyttämään arskoja ja kaipasin valikoimiini uutta paria vanhojen ja kärsineiden tilalle. RayBanit näyttivät olevan Espanjassa hieman Suomen hintoja edullisempia, joten päädyin hankkimaan tällaiset kevyet, metallisankaiset lasit. Linssit ovat liukuvärjätyt ja arskat istuvat hyvin päähäni. Tykkään hurjasti! Hintaa näillä oli noin 85 euroa.

Tulihan sieltä jotain pientä sisustukseen liittyvääkin hankittua! Zara Home oli täynnä aarteita. Sieltä ostin valokuvakehyksen sekä vetimiä, joita annoin tuliaisiksi perheelleni. Kuvasta muuten puuttuu hauska lautanen pikku-T:lle, Zara Homessa oli erityisen hyvä valikoima lasten juttuja.

Lisäksi ostin espanjalaisia sisustuslehtiä. Tykkään välillä lukea ulkomaalaisia lehtiä, niistä saa ihan erilaisia ideoita, tyyli on usein hyvinkin erilainen kuin suomalaisissa lehdissä. Silti joukosta voi bongata tuttuja design-klassikoita ja brändejä. Voisinkin joskus tehdä oman postauksensa näiden espanjalaisten sisustuslehtien parhaista ideoista (omasta mielestäni), jos sellainen teitä kiinnostaa?

Sunday home

Oi ihanuutta, juuri nyt istun yläkerrassa laivapöydän ääressä (kuten niin usein koneella ollessani), hiljaisessa kodissa, lapsi päikkäreillä ja mies harrastuksissaan. Nostan katseeni ylös harjulle ja hei, ulkona sataa lunta! Oikein isoja hiutaleita, niin kaunista.

Kuvailin äsken hieman kotia ennen lumisateen alkua. Meillä on käynyt viime aikoina paljon ystäviä kylässä ja olen saanut ihania tuliaisia. Pitkäjalkainen musta Nappula-kynttilänjalka on yksi niistä, ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että tykkään valtavasti!

Orkideakin on tuliainen ystäviltä. Sen mukana tuli läpinäkyvä, oikein kaunis ruukku, luulen että saan jopa tällä kertaa kukan pysymään hengissä kun ruukku on oikeanlainen! Olen kylvettänyt orkideaani kerran viikossa äitini ohjeen mukaan.

Kaikkia saamiani ihania kukkakimppuja en ole ehtinyt edes kuvata, tässä vihreät jämät eräästä upeasta ruusukimpusta. Minusta nuo lehdet ovat hauskan näköiset pianon päällä itsekseen.

Samaisesta ruusukimpusta ovat peräisin myös shamppanjanväriset pikku pallerot. Eihän tuollaisia raaski pois heittää! Ripustin ne seinällä olevaan puukoristeeseen, tässä on minun joulupuuni. Aika kivan näköistä kun pallot hohtavat valoa vasten. Mietin, että pitäisiköhän vielä lähempänä joulua laittaa jokin valosarja tuohon? 

Äitini tekemän valokranssin olen ripustanut olohuoneen ikkunalle, näkyy tässä kuvassa kyllä tosi huonosti.

 

Hetki sitten kävin nostamassa riisipuuron uunista, syödään sitä kun pieni mies heräilee. Tämä onkin vuoden ensimmäinen riisipuurosatsi.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Juuri nyt inspiroi

Uuden ja vanhan yhdistäminen. Moderni design vanhojen huonekalujen seurassa. Avarat pinnat ja rauhallinen tunnelma.

Tulisijat, vinot katot, pehmeät tekstiilit, koristevalot. Lämmin puu, harmaa ja valkoinen, joihin musta tuo ryhtiä ja särmää.

Muut kuvat ovat Alvhemin tuoreista myyntikohteista, mutta alimman olen tainnut tallentaa jo pari vuotta sitten inspiskansiooni. Se on edelleen yksi suosikkikuvistani. Kuvassa ei ole mitään sinänsä niin ihmeellistä yksittäistä asiaa, mutta jotenkin tuo tunnelma vain on kohdallaan. Täytyy kyllä myöntää - haaveilen, että joskus tulevaisuudessa voisin vielä asua kaupungin keskustassa tuollaisessa vanhassa talossa. Se on minun ja mieheni yhteinen haave itse asiassa, ehkä toteutamme sen joskus vanhoilla päivillä. Juuri nyt uusi rivarinpätkä vähän syrjemmässä toimii ja kyllähän me tästäkin yhdessä unelmoitiin.

Unpublished

TGIF. Tätä on odotettu. Kaivelin tänne blogiin muutaman julkaisematta jääneen ja täysin muokkaamattoman kuvan viime ajoilta, nyt ei energiat riitä enempään. Mutta ei kai tekstiä aina tarvita niin paljon? Eikä aina tarvii olla energinen, pursuta kaikkea uutta? Blogissakin saa tunnustaa, ettei aika riitä ihan kaikkeen - jos kuvat ovat vähän hämäriä ja tärähtäneitä, niin ne itse asiassa kuvastaa täydellisesti mun kulunutta viikkoa.

Luulen, että sunnuntaina tähän aikaan fiilis on ihan eri, nimittäin aion todellakin ladata akkuja tänä viikonloppuna. Ohjelmassa on treeniä, terveellistä ruokaa, paljon unta, toivottavasti riemua lumileikeistä ja hiukan shoppailuakin. Ja toivottavasti, paino sanalla toivottavasti, myös hieman edistystä erinäisissä seinään kiinnitettävissä asioissa. Ei kuitenkaan aloiteta liian kunnollisen tunnollisesti, rakas mieheni kantoi nimittäin ison siiderin mulle tähän sohvannurkkaan. Just nyt on aika hyvä. :)

Happy weekend!

Tuolihaaveet toteutuvat

Ruokapöydän tuolit ovat varmaan yksi vaikeimmista sisustuspäätöksistä, jos minulta kysytään. Olenkin jo pari vuotta pohtinut, millaiset tuolit meille haluaisin. Nykyiset halpistuolit kun vetelevät viimeisiään ainakin natinasta päätellen. Haluan tuolit, joissa on hyvä istua ja joiden design kestää aikaa. Haen modernia ilmettä ja helppohoitoisuutta Muuton sympaattisen muotoiset Visu-tuolit ovat keikkuneet haavelistan kärjessä alusta asti ja kestäneet monet mielenmuutokset.

Nyt olen tilannut meille kaksi tällaista tuolia, siis harmaata Visua erillisillä metallijaloilla. Katson ensin kahden tuolin kanssa, miltä vaikuttavat ja tilaan sitten lisää. Tätä mallia saa myös valkoisena ja mustana, ehkä olisi hauska yhdistellä hieman värejä, etteivät kaikki kuusi olisi harmaita? 

Tästä Mika Tolvasen suunnittelemasta tuolistahan huomattavasti tunnetumpi malli on se, jossa jalat on taivutettu "kelkkajaloiksi". Se on upea malli, mutta todella leveä. Tämä erillisillä jaloilla varustettu, uudempi malli on kapoisempi ja siksi sopivampi meille. Haluan nimittäin, että kolme tuolia mahtuu ruokapöydän molemmin puolin. Samaa tuolia saa myös puujaloilla, mutta itse olen tykästynyt metallijalkojen keveyteen. Kaikissa Visu-tuoleissa istuinosa on sama, puunsyyt kuultavat kauniisti maalipinnan läpi.

Tilasin tuolit tamperelaisen Sisustus ID:n kautta ja niiden toimitusaika on muutaman viikon. En malttaisi odottaa! Tietysti pidän nyt peukkuja, että valinta onnistuisi nappiin, enkä joutuisi pettymään. Täytyy myöntää, että vähän jännittää.

Tässä vielä pari fiilistelykuvaa Visu-tuoleista, joskaan erillisillä metallijaloilla en löytänyt kuvan kuvaa. 

Mitäs sinä pidät Visusta?

P.S. Hurjan kiireisiä päiviä ollut tällä viikolla, odotan oikein, että pääsen viikonloppuna taas blogin pariin paremmalla ajalla... Onneksi huomenna on jo perjantai!

Neljäntoista hengen ruokapöytä

Onnellinen ja vähän väsynyt emäntä kiittää ja kuittaa. Meillä on maailman ihanin opiskelukaveriporukka, tai ei se mikään kaveriporukka ole vaan ystäväporukka, ehdottomasti. Meidän kodin kapasiteetti tuli testattua kun viikonlopun ajan vietimme aikaa 11 aikuisen ja 3 leikki-ikäisen kokoonpanolla. Oli hauskaa ja tiivistä!

Yllättävänkin hyvin kaikki mahduttiin nukkumaan, saunomaan, leikkimään - ja tietysti syömään. Ikean Bjursta-ruokapöytä on jatkettuna ihan mahtava, mahduimme kokoonpanollamme helposti samaan aikaan pöydän ääreen ja kattauksellekin jäi hyvin tilaa. Ikean sivuilla lukee, että pöydän voi jatkaa tarvittaessa kahdeksalle hengelle, mutta tosiaan neljätoistakin menee. ;) 

Pitkän pöydän ääressä tuli vietettyä paljon aikaa, mikäs sen ihanampaa kuin aloittaa aamu juomalla kahvia porukalla ja illalla istua kynttilöiden valossa pienten mentyä nukkumaan. Olen muutenkin ollut todella tyytyväinen tähän Ikean pöytään, loistavaa laatua ja helppo pitää puhtaana. Ja tämän jatkettavuutensa ansiosta todella monikäyttöinen.

Muuten, sain kokkailuistani vuolaita kehuja, kuulemma pitää laittaa reseptejä jakoon. Ajattelin, että voisin jakaa pari suosikkireseptiä täällä blogissakin lähiaikoina. En ole oikeasti mikään huikea ruuanlaittaja, mutta parilla-kolmella bravuurilla pääsee jo pitkälle!

Pipot päähän!

Minusta on tullut pipofani, on niin mukavaa vetää viileällä säällä pipo päähän - se lämmittää kivasti ja antaa asuunkin särmää. Kasvoilleni sopivat sitä paitsi pipot ja hatut aika hyvin. Nuorempana harmitti hiusten lytistyminen pipon alla, mutta nykyään en enää jaksa kiinnittää moiseen huomiota. En enää edes halua, että tukka on ihan niin lennokkaasti kuin joskus aikanaan. Hih, äiti ja siskot ainakin muistavat, että joskus sen todellakin piti olla ilmava. ;) :D

Kaapissani lojuu vino pino erilaisia ihania pipoja, jotka ovat jääneet käyttämättä yhdestä, ainoasta syystä: ne kutittavat. Olen superherkkä kutinalle ja etenkin huivien ja päähineiden kohdalla en siedä mitään kihelmöiviä villoja ollenkaan. Harmittavaa on se, että aika usein kutinan huomaa vasta käytössä, ei välttämättä sovitustilanteessa. Nyt kävi kuitenkin tuuri, uusi Nortonin piponi (Sokokselta) on aivan täydellinen eikä kutita ollenkaan! Materiaali on villa-kashmir-sekoitetta ja sisäpuolella on unelmanpehmeä fleecevuori. Tykkään tuosta beigen sävystäkin, se raikastaa mustan tai harmaan takin ja sopii niin sporttisempaan menoon kuin kaupunkiasuunkin.

Lapsellekin saa tietysti olla ostamassa ihan jatkuvasti kaikenlaista vaatetta ja asustetta! Olenkin suunnitellut jotain pientä lastenvaatepostausta lähiajoille, kunhan ehtisin kuvailla... Meidän pikku-T välttelee kameraa, joten vaatepostaus tulee sitten olemaan ihan vain vaatteista, ei itse kantajasta.

Kotimaisen Kivat-merkin pipot ovat osoittautuneet meillä erinomaisiksi. Kypärämalli suojaa hyvin pään, kaulan, niskan ja posket. On helppoa kun ei tarvitse etsiä lähtötilanteissa kaulureita, alusmyssyjä ja muita, riittää kun vetäisee tämän yhden päähän. Lapseni on herkkäihoinen ja kutinan suhteen yhtä tarkka kuin äitinsä, mutta tässä pipossa on onneksi pehmoinen puuvillavuori kauttaltaan. Niin ja oikeasti olen kyllä kokenut, että tällainen pipo riittää yksinään kunnon pakkasillakin, koska se on vahvistettu paksummaksi korvien kohdalta ja otsalta.

Kivatin tumputkin ovat muuten ihan huippulaatuisia, meillä on niitäkin monet. Kaulureista ja villahaalareista ei ole vielä kokemusta.

Loppuun vielä kuva tämän hetken lemppariasusteistani. Ruudullinen huivi on superohutta villaa ja ostos Stockmannilta monen, monen vuoden takaa. Se on ihana! Merkki taitaa olla ihan Global - olen todennut, että ko. "brändillä" laatu vaihtelee ihan hirveästi, tässä huivissa se on todellakin ollut kohdallaan.

Mun puolesta pakkaset saisivat jo tulla, mitäs mieltä te olette?

Tunnustaako kukaan muu vältelleensä pipoa tukan takia?

Haaveilua: Lundia Classic

Kirjoittelin jonkin aikaa sitten kaappihaaveistani olohuoneeseen. Mietin Ikean Billyä, mutta nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että säästän mieluummin jonkin aikaa ja hankin jonkun design-klassikon. Vahvimpana vaihtoehtona tällä hetkellä on Lundian Classic-sarja. 

Siitä on saatavilla monia leveyksiä, syvyyksiä ja ovivaihtoehtoja, joten saisi koottua oman kaapin melkein "mittojen mukaan". Massiivipuu on kestävä luonnonmateriaali. Plussaa olisi myös jatkettavuus. Lundia kun lupaa, että heidän mittansa ja perusosansa eivät muutu vuosien varrella, joten vitriinikaappikokonaisuutta voisi myöhemmin laajentaa.

Valkoinen on toki aina raikas ja kaunis, mutta minä olen iskenyt silmäni mustaan! Niin tyylikäs. Ja koska kaappi tulisi olemaan kooltaan pieni, niin en usko, että musta olisi liian synkkä. Monet esineet tulevat todella hienosti esiin mustaa taustaa vasten. Haluaisin säilyttää kaapissa kauniita astioita ja varmaan kirjojakin. Alla olevassa kuvassa on muuten koottu keittiö mustista Classic-sarjan osista, aika hieno.

Tässä kuvassa näkyy tosiaan vielä tuo paikka, pianon oikealle puolelle kaavailin siis vitriiniä. Pianoa voi tarvittaessa siirtää hieman vasemmalle ja mittailin, että korkeintaan 80 cm leveä kaappi mahtuisi tilaan hyvin. Suvyyttä kaapilla saisi olla maksimissaan 35 cm, jotta pysyy linjassa pianon kanssa.

Tuleeko teille mieleen muita valmistajia, joiden valikoimat kannattaisi tsekata? Kokemuksia hyvistä ja huonoista vitriinikaapeista?

Kolme ensimmäistä kuvaa lainattu Lundian kuvapankista.