Voi apua tätä pimeyttä! Nyt pitää ottaa kyllä kaikki keinot käyttöön, että kestää nämä pari edessä olevaa synkkää kuukautta. Minua ainakin helpottaa kun mietin, että heti vuodenvaihteen jälkeen valon määrä alkaa lisääntyä taas ihan hurjalla vauhdilla. Ja valoissa ei säästellä! Nyt sytytellään lyhtyjä ulos ja sisälle ja nautitaan kauniista valaisimista.
Huomaan, että meillä saisi olla vieläkin enemmän valonlähteitä olohuoneessa. Iso tumma seinäpinta syö valoa, samoin tummempi lattia. Toisaalta tykkään hieman hämyisestä tunnelmasta ja rakastan kynttilöitä.
Tällä hetkellä elämässä on menossa hiukan väsyttävä vaihe muutenkin,
sillä meillä on mieheni kanssa molemmilla uusia mielenkiintoisia kuvioita ja varsin
kiireistä työelämän saralla. Molemmilla on siis uutta opeteltavaa ja aivokapasiteetti vähän koetuksella. Tuntuu, että unohtelee kaikenlaista pientä (kuten avaimia...), kovalevy vissiin vähän täynnä... Liekö pimeydelläkin oma vaikutuksensa.
Mieheni uuteen työhön kuuluu myös jonkin verran reissailua, joten olen opetellut arkea enemmän kahdestaan lapsen kanssa. Niin ja pikku-T:llä on melkoinen
uhma päällä! Joten liian helpolla en ainakaan pääse. Onneksi nämä reissuvaiheetkin ovat satunnaisia.
Oli vuodenaika mikä hyvänsä, niin arjessa jaksaminen edellyttää omalla kohdallani mahdollisimman paljon liikuntaa. Liikunta on minulle sellainen perustarve, että sitä ilman en voi yksinkertaisesti elää. Olen koukussa hikoiluun, hengästymiseen, venymiseen, adrenaliiniin. En harrasta tällä hetkellä liikuntaa mitenkään tavoitteellisesti tai edes jaksa kauheasti seurailla liikkumisiani. Kuuntelen kehoani ja liikun niin paljon kuin pystyn. Huomaan, että jos olen vaikkapa käynyt juoksulenkeillä ja joogassa, niin kroppani oikein huutaa BodyPumpia, kahvakuulaa tai jotain muuta lihaskuntotreeniä. Ja toisin päin.
Ihanteellista olisi, että kävisin treenaamassa joka toinen päivä, mutta nykyisessä elämäntilanteessa saan olla tyytyväinen kahteen tai kolmeen liikuntakertaan viikossa. Niistä kyllä sitten nautinkin! Tein aiemmin fyysisesti raskasta työtä ja vaikka tykkään nykyisestä työstäni muuten enemmän, niin sitä liikunnallista puolta on välillä kyllä ikävä. Silloin muuten harrastin paljon enemmän joogaa ja venyttelyjä, nykyään taas keho kaipaa hengästymistä ja lihasten rasitusta.
Mistä te saatte energiaa tähän pimeään aikaan?
Me käytiin yksi ilta kävelyllä kun sataa tihrusti vettä ja todettiin, että kannattaa ulkoilla mieluiten pimeällä niin ei näe kuinka harmaata ulkona on. Mutta siis ulkoilu ja raitis ilma on paras lääke kaamokseen. Ja sit tanssitunneista saan itse virtaa, vaikka en pääsekään käymään kuin kerran viikossa ja silloinkin olen kotona vasta 21.30. Mutta se on vaan niin parasta, tuolla tanssiopistolla on niin kiva ryhmäkin. Perjantaisin käyn Satsilla bodycombatissa, kunnon rääkkihikitreeni on kyllä ihan ehdoton. Tsemiä uhmiksen kanssa eloon ja myös työjuttuihin! Meidän muksuilla näyttää olevan jatkuva uhmaikä.. Päivän aktiviteettitasosta ja väsymyksen asteesta riippuen :) ja vanhemmat on välillä helisemässä, kuinkas muutenkaan.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, tähän vuodenaikaan on kivempi ulkoilla täysin pimeässä kuin sellaisessa kaikkialle laskeutuvassa harmaudessa! Tosi hienoa, että olet löytänyt viikko-ohjelmaan hyvät lajit. Tanssiminen ei ole valitettavasti koskaan ollut mun intohimojani... mutta onneksi on niitä muita rakkaita lajeja! Kiitos tsempeistä ja samoin sinne. Kyllä mustakin tuntuu, että meidän T:llä taitaa olla ihan syntymäuhma. Oman tahtonsa on osannut ilmaista heti ensimmäisestä päivästä lähtien. ;)
Poista